Miksi sosiaalisten suhteiden pitää perustua paskanpuhumiseen? Itse en osaa sitä taitoa ja minua pidetään tylsänä ja eristäytyneenä. Luulen, että hiljaisuuteni vaivaa enemmän muita ihmisiä kuin itseäni. Ja erilaisuuttahan ei voi sietää Suomessa missään muodossa. En koe olevani eristäytynyt, mutta muut voisivat minut niin kuvailla. Ja asiaahan ei tietenkään paranna se, että minun tiedetään harrastavan ammuntaa. Koulusurmien jälkeen tuntuu kuin pitäisi kaivautua yhä syvemmälle maan sisään, vaikka minulla ei ole siihen mitään aihetta. Koskaan en ole mitään pahaa kenellekään suunnitellut ja harrastan lajia oikeasti. Aiheesta on tullut tabu, eikä siitä voi puhua ilman, että poliisi tulee takavarikoimaan aseet ja tulevaisuus sinetöidään psykiatrin vastaanotolla. Ammunta on niitä harvoja asioita, jotka tuottavat minulle iloa enkä haluaisi siitä luopua.
näin sinusta tehdään erakko
mr.hermit
2879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiset ovat irrationaalisia, kun pelkäävät.
Mielestäni sosiaaliset suhteet eivät kyllä perustu 'paskan puhumiselle', siis sille että puhutaan negatiivisia asioita toisista, vaan enemmänkin turhuuksien puhumiselle. Että jauhetaan jostain aika turhista ja pintapuolisista jutuista ainakin tutustumisen alussa. En itsekään ole siinä hyvä ja pidän sitä aika ärsyttävänä, mutta sitä olisi hyvä sietää ainakin vähän, koska sitten kun on vähän ehtinyt tutustua niin se small talk jää vähemmälle ja voi puhua oikeasti kiinnostavistakin asioista. Lisäksi olen huomannut että kiinnostavien tuttavuuksien ja samanhenkisten ihmisten kanssa se small talkkikaan ei tunnu kovin ärsyttävältä vaan ihan kivalta ja sujuvalta :)
Löysin tän palstan googlesta hakusanalla "yksinäisyys".
Mun ongelmani on että juuri kun pääsin pois yläasteen ahdistuksesta ja yksinäisyydestä uuteen lukioon ja kiitin jumalaa siitä, että toiveeni toteutui, se että saisin uusia kavereita), ja muutenki kaikki suju hyvin,niin ongelmat alkaa taas.
Vanha koulu kummittelee, enkä pysty tiettyjen ihmisten kanssa kommunikoimaan, jolloin minulle nauretaan ja toisaalta ei välitetä. en tajuu ite sitä että miks en puhu, koska haluaisin keskustella normaalisti ja automaattisesti käydä sosiaalista kanssakäyntiä kaikkien ihmisten kanssa.Kaiken kruunaa se että ei mulla sinänsä ole mitään iloa. yritän aina hankkia jonkun väliaikaisen ilon elämäs,nyt on menossa jääkiekko jossa tuskin osaan luistella takaperin huoh. MIKS OON SELLANE, MUTTA EN TUNNE SISÄLTÄNI ITSEÄNI SELLAISEKSI VAAN SOSIAALISEKSI TAVALLISEKSI IHMISEKS?asiaa riittäis mut ei kukaa jaksa lukee viittätoist sivuu :)