En siis halua kasvattaa lapsiani nyksän kanssa ja olen sen isälle sanonut,että jos lapset tulee heille tapaamisiin,en ota lapsia enää vaan kasvattakoot itse. Tämä ei ole provo,vaan tosi,sillä tässä on monta juttua,joita en jaksa puida enää. Minun mielenterveys menee ja vajoan pohjalle jos otan lapsia sieltä.
Kuinka moni on suosiolla antanut holhouksen lapsistaan toiselle puolisolle? Tiedän tämän aiheuttavan paljon eri mielipiteitä,mutta kun minä en jaksa ja isä haluaa.
Kuinka moni on suosiolla antanut holhouksen lapsistaan toiselle puolisolle? Tiedän tämän aiheuttavan paljon eri mielipiteitä,mutta kun minä en jaksa ja isä haluaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
onneksi sinnittelin ja nyt asiat on niin että lapset ovat vain mulla.
Tappelut nyksän kanssa olis sitä luokkaa, että joko tai,lapset sinne tai kokonaan mulla...ei sopineet kemiat yksiin, jatkuvaa marmatusta,häiriköintiä jne...ei jaksanut meikäläinen henkisesti. Sanoin lasten isälle,että ok,ottakaa lapset ja loppuu tämä peli,yllättäen isä sitten sanoikin,että lapset pysyy mulla, eikä ole sen koommin lapsia tavannut. Kyse oli vain siitä,että nyksä halusi omia lapset itselleen, isä tuli järkiinsä ettei lasten ole hyvä olla ilman äitiä,tietysti nyksää harmittaa että menetti mun lapset,mutta ei mun ongelma. Lapsille jäi kaameita traumoja tästä naisesta. Isää on heillä tosin ikävä,mutta nyksä ei anna miehen tavata lapsia enää,oli joko tai tilanne.
Ihanaa,kun joku ymmärsi heti,mitä tarkoitin. Rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan,mutta tämä henkinen riepottelu vie voimani. Olen siinä pisteessä,että kohta luovutan. Ehkä lapset isompana ymmärtää valintani. Mutta näin jos roikun, lapset kärsii ja minä kärsin,enkä voi olla hyvä äiti lapsilleni.
sitten miehet, jotka eivät kestä eivätkä jaks aex-vaimojen riepottelua ja näinollen luovuttavat lapset kokonaan äitilleen?
jopa ilman riitaa, jos asiat ei mene niinkuin he haluavat. Monasti tämä uusikko on saanut miehen pään kääntymään lapsiaan vastaan, ja ratkaisu on miehelle silloin helppo.
Äidit ajattelevat aina lastensa parasta, mitä nämä uusikot eivät tee.
Kuin moni äiti suostuu suosiolla antamaan lapsensa kieroon kasvaneen naisen kanssa tekemisiin? En usko et moni.
Jos mies ennemmin on uusikon kanssa, kuin omien lastensa, niin ei se mies mikään isä ole halunnut ollakkaan.
Tuosta riepottelusta! Kukahan se miestä riepottelee? Kullä se on se uusikko, joka katkeranan mustamaalaa miehelle hänen omaa perhettään, jotta mihelle olisi mahdollisimman helppo sanoa lapsilleen heippa!
moista yleistystä..:D voi voi miehesi on onnellinen jonkun muun kanssa ja sinä käytät lapsia aseena ja haukut nyksän tuntematta häntä..
taidat sina olla se joka ei isälle anna lapsia käymään voi pieniä katkeria exiä nyyh nyyh!! ei säälitä ketään muuta kun ex miestäs tollasee sutturaa ja lasten manipuloijaan törmänny.. jeesus miten katkeria ex naiset osaa olla ja myrkyttää valheillaan isän ja lasten välit..
toivottavasti lapset vanhemmiten tajuu se ja jättää sinut!!
isn lapset jätti, minua ei, joten katkerako oon? Isä hylkäsi lapset ja on kovin katkera on. Aikuiset ovat lapseni, eikä katkeruutta minuun kohtaan näy näy ei.
miten sun mielenterveys menee jos otat lapset ?
etkö kestä omia lapsiasi ?
mitä taas tulee tilanteisiin jossa nykyinen puoliso ei tule lasten kanssa juttuun, niin kyllä normaali äiti laittaa sen ukon kävelemään ennen kuin luopuu lapsistaan.
Kylmää toimintaa !!!
että kyllä kannatti, parempaa ratkaisua en olisi lasten kannalta voinut tehdä.
Lapset ovat saaneet isää tavata, sitä en ole kieltänyt, mutta kielsin ettei saa olla hänen naikkosten kanssa tekemisissä lainkaan. Eikä ole koskaan olleetkaan, siitä mieskin oli samaa mieltä, eikä ole tunkenut ainuttakaan naikkosta meidän elämään. Hyvin on onneksi pitänyt piilossa.
En olisi ikinä hyväksynyt sitä, että lasten elämään olisi vaikuttanut kieroon kasvaneet naikkoset, ja näin ollen olisin aina saanut pelätä lasteni puolesta. Nyt sitä pelkoa ei ole ollut. Lapset ovat aivan ihania.
Jos lapset itse olisivat halunneet naikkosia nähdä, olisi m inä sanonut lapsilleni että heipat, sillä mitä minulla olisi enää ollut tekemistä lasten elämssä? Ei mitään. Olisi ollut tosi surullista, jos en olisi nähnyt lapsiani, omia lapsiani enää, mutta onneksi minä olen heille niin tärkeä, ettei sitä pelkoa ole ollut. Minusta olisi myös ollut kurjaa luopua omista lapsistani, jonkun vieraan naisen tähden. Aina olisin ajatellut, mitä heille kuuluu, mutta ajatellut vain. Onneksi meillä on asiat hyvin, ja olen saanut pitää lapseni.
Millä tavalla te voitte yleistää sanonnan"kieroon kasvaneet naikkoset"? Otatteko huomioon et nämä"uusikot" ovat myös niitä ihan oikeita äitejä?Kumma että minusta ei kukaan puhu esim.mieheni lapsen koulussa jossa ihan oikea lapsenikin käy että hei sinä uusi vaimo ja plää plää......
Ikävää, että liikaa yleistetään asioita,jokainen ei ole kuvaamanne kauhee uusikko,ainakaan minä en itestäni tunnista moisia ja kukaan ei ole tapojani ym moittinut. Meijän perheessä asuu sun,mun ja meijän lapsia=)ja kaikilla lapsilla aivan samat säännöt ym ja niistä ei poiketa muuten kun mieheni lapset kun menevät äitilleen jossa onkin"ne omat säännöt" jotka eivät päde täällä eikä meijän siellä,yksinkertaista!!
Kyllä asia vaan on niin että jokaisesta ei tietty ole vanhemmaksi ja ottaa sitä kaikkea vastuuta mitä vanhemmuuten kuuluu mutta lapset ovat minun mielestäni ainakin äidin ja isän..ei yksin äidin eron tultua,isällä on myös ne oikeudet,tietty ottaen huomioon haluuko olla isä jne,omasta tapauksesta voin kertoa et exäni valitsi naisen jonka kanssa on perustanut jopa perheen mutta mitä sitä katkeroitua,syö vaan omia voimia!! Asian kanssa pitää vaan elää ja hyväksyä se,elin kauan yh:na kunnes tapasin nykyisen aviomieheni ja voin sanoa, että olen hyvinkin onnelinen mutta muistaen aina oman lapseni isää joka teki mitä teki mutta siihen meni paljon voimia että sen käsittelin ja huomasin et siitä ei todellakaan kannata katkeroitua ja jäädä asiaa märehtii,eläkää elämä sitten ilman sitä miestä..Kyllä se helpottaa jossain vaiheessa..toivottavasti jokaisella joka on joutunu kokee vastaavaa=)
sinulla ei juurikaan ole varaa arvioida ketään toista ihmistä kieroon kasvaneeksi. Mars peilin ääreen!
lasteni nähdä heitä. Jos mies ei yksin lapsia halua nähdä, niin mikä isä se sellainen on? Mihin hän esiliinaa tarvii? Onhan hän ennenkin lastensa kanssa keskenään ollut, miksei nyt osaisi?
En vain ole halunnut luopua lapsistani, sillä rakastan heitä jokaista, olenhan heidän äiti. Ja minun luonani heillä on koti. Emme me tarvi viraita naikosia elämäämme, emme ole koskaan heitä tarvinneet. Siksi elämämme onkin ollut hyvä, ilman että joku haukkuu minua ja lapsiani. Sitä en salli lapsilleni että vieras ihminen alkaa heitä haukkumaan.
En vosii kuvitellakkaan sellaista, millaisia lapseni olisivatkaan,j os joku vieras ihminen olisi heihin päässyt vaikuttamaan. Niin hurjalta tuntuu jutut täälläkin, että olen niin onnellinen, että tein hyvän ratkaisun, enkä sallinut miehen naikkosia meidän lähelle.
siltä että gramofonin levysi on jäänyt junnaamaan paikallaan....
SINÄ et halua kasvattaa lapsiasi ex-miehesi uuden onnen kanssa.
SINÄ et ota enää lapsia luoksesi, jos "erehtyvät" isän luokse menemään.
SINUN mielenterveytesi menee ja SINÄ vajoat pohjalle.
SINÄ et jaksa...
Kirjoituksestasi ei käy mistään kohtaa ilmi, että edes hiukkasen ajattelisit lapsiasi ja miltä heistä tuntuu jos joutuvat elämään elämänsä ilman isää.
SINÄ olet aikuinen, joka (toivottavasti) osaa hakea tarvittaessa apua pahaan oloon, lapsesi eivät sitä osaa tehdä.
Mutta mies ei ajattele, eikä varsinkaan tämä uusikkoinen. Äideille lapset ovat aina sydämen asia.
he saavat tavata isäänsä, viisas äiti nielee kiukkunsa ja katkeruutensa uutta naista kohtaan, jos tämä kohtelee lasta hyvn.
Jos lapset ovat äidille koston väline, ei voi muuta kuin pahoitella lasten puolesta.
tuo on täyttä soopaa!!!tiedän monia äitejä joista ei ole ollut äidiksi ja sen vuoksi menneet isän luokse asumaan! Ketään aikuista ihmistä et voi komentaa siten, että annat ehtoja tälle ett teet näin näin..isän kotona eletään omien sääntöjen mukaan mikäli hän on etä ja sitten taas kotona äidin luona on hänen antamat säännöt,jos isä on perustanut uuden perheen ja haluaa pitää lapsiin yhteyden ja olla heille isä niin ei äidillä ole sitä oikeutta että voi ex-miestään komentaa,sillä verukkeellaa että on lasten äiti ja vasin hänella on oikeus,niin on isälläkin!! Jos minun esikoiseni kävisi isän luona niin en antaisi ehtoja miten siellä toimitte sitten jne,ei minulla ole oikeutta siihen,se on heidän koti ei minun mutta kun tämä ei tahdo ni ei tahdo,osaan elää asian kanssa.
kosketa. Jos lapsesi kävisi isän luona, olisin varma että asettaisit tiettyjä ehtoja, ja kyllä utelisit lapsilta mitä teitte ja millaista oli. Nyt on hyvä sanoa ettet niin tekisi, kun lapsesi ei käy isän luona. Tosi tilanne on AINA toinen.
mä kyllä mitään ehtoja asettaisi,mitä muka????? Tottakai kysyisin miten meni jne..mutta en rupeis sen enempää utelee,sinullako on sellainen tapa että utelet kaiken mahdollisen?eivät sen perheen asiat kuulu minulle...
ajatusmaailmasi on varmaan aika musta-valkoinen tai sinulla ei ole lapsia,kun lapsiperheessä aikuisten on ajateltava omaa terveyttään ensisijaisesti,jotta he jaksavat hoitaa lapsiaan. Ei se,että äiti raataa itsensä puolikuoliaaksi ja kuuntelee uusikon nälvimiset ja ex-miehen ,voi olla lapsille hyväksi.
Kiva lukea eri mielipiteitä,ja huomaa että jotkut tietää,mitä tarkoitan. Siis rakastan lapsiani ja isä,mutta isä haukkuu ja ahdistelee ja uusikko kirjoittelee ja pommittaa omiaan.
Olen siis ollut yhteistyöhaluinen alussa,mutta minä olen maksanut tähän asti tapaamiset ja laittanut rahaa jopa naisen lapsille ruokaan.
Luulin eron helpottavan minun elämää,mutta tuntuu,että vaikeammaksi menee.
Aion ehdottaa oikeasti,että he miettivät huoltajuutta meidän lapsille ja minä olen etävanhempi.En jaksa arjen lisäksi ja eron tuoman tuskan lisäksi syyllistämistä ja satuttamista.
Se,mitenm minä haluan ajatella lasteni parasta,on se,että he asuisivat isänsä luona ja minä saisin levätä ja olla rauhassa.
Antaa omat lapset pois....