Jos olet kaunis,hoikka nainen,ihmiset hyväksyy sut lesbona helpommin.
Jos olet taas ruma ja lihava lesbo,sua pilkataan ja hyljeksitään.
Jos olet taas ruma ja lihava lesbo,sua pilkataan ja hyljeksitään.
Ihmisten suvaitsevaisuus
ulkonäkö ratkaisee
252902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
alkaaaaaaaaaaaa
McCarthyn onnellisena aikana työpaikka meni siitä, että luki kommunistimaan lehteä.
Nykyään ei tarvita työpaikan menettämiseen mitään syytä, riittää vain se, ettei sinun ja pomon kemiat kohtaa eli pomo ei osaa johtaa.
Yleinen suvaitsevaisuus on yhtä herkässä. Minusta tuntuu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos ihmiset ovat ennalta päättäneet, että tuo on hyvä tyyppi, niin sitten se voi vaikka olla lesbo.
Mutta jos kemiat eivät kohtaa niin kuin usein on minun kanssani, koska minä olen epävarma, ujo, häpeilevä, arka, hiirulainen ja aivan liian älykäs töihini niin ihmiset päättelevät, että tuo on sitten nimetty paskaämpäriksi.
Tuskin se heteronaisilla on yhtään helpompaa. Kun miehet ne vasta ulkonäkökeskeisiä onkin. Eivät tietenkään kaikki, mutta omien kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että miehet antaa ulkonäön ratkaista enemmän.
Toisten ulkonäön arvosteleminen päin naamaa on kyllä tympeää. Itse ajattelen (ja koetan myös toimia) niin, että kehua saa, mutta jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toisen ulkonäöstä, paras pitää silloin suunsa kiinni.
näkyy? Kerro joku konkreettinen tapaus tai mielellään useampi, joka osoittaisi, että laihan ja nätit hyväksytään lesboina paremmin kuin rumat ja lihavat. Kuka hyljeksii? Muut lesbot? Yhteiskunta?
Kyllä mä uskon että ap:lla on pointtinsa. Hyvännäköinen ja laitettu lesbo nähdään usein seksikkäänä ja kiihottavana kohteena, joka pääsee sekä miesten että heteronaisten fantasioihin, kun taas vähemmän kaunis, maskuliininen lesbo on monien mielestä lähinnä vastenmielinen friikki, joka ei määrity mieheksi eikä naiseksi.
Toisaalta taas kauniin ihmisen lesbouteen on varsinkin miehillä vaikeuksia uskoa ja yrittävät väkisin tunkea juttusille ja vällyjen väliin. Mutta rohkenen silti väittää, että vähemmän negatiivista herjaa saa kuulla kadulla käsi kädessä kulkeva Jenni Vartiais-tyyppinen pari kuin kaksi rekkaa.
Yhdyn tähän vastaukseen. Olen nätti, suht hoikka bi-nainen. Miehille on usein hankalaa hyväksyä tosiasiaa, että hyvännäköinen nainen voi pitää vain naisista. Kauneus voi syödä uskottavuutta.
Mutta suuremmilta herjoilta olen säästynyt vaikka exäni kanssa avoimesti kaupungilla olenkin kulkenut.. luulen tosin, että se on myös paljolti itsetuntokysymys. Kun itse on varma asiasta ja näyttää, että muilla ei todellakaan ole väliä - niin kuka sitä jaksaa herjaa heittää? Pitää vaan rohkeasti olla oma itsensä.
Olen kokenut mitä on tulla hylätyksi lesbouteni takia, en ulkonäköni takia, tiedän että myös ulkonäkösortoa on ja paljon.
Minua on ällötty kun olen leikannut hiukseni pois ja näyttänyt paljaaksi ajellun kuulani!!
Itse en sitä ymmärrä ollenkaan ulkonäköinhoajia ja koen ihan fyysistä kipua jos kohtaan vääryyttä jonkun vamman , ulkonäön tai kiusatuksi tulemisen kohtaamisesta.että mä räjähdän.
Ihmiset ( varsinkin miehet kuvittelvat olevansa oikeutettuja) arvostelevat toisiansa ulkonäön perusteella hyvinkin rankasti.
Viimeksi ulkonäköäni arvosteli keski- ikäinen , puolikalju, hampaansa tiputtava huoltomies hyvinkin äänekkäästi kaiken kahvilakansan kuullen.Tietenkin...onhan hänellä miehenä oikeus tehdä niin... Arvatkaa latasinko takaisin???
Minua luullan korskeaksi ja vaikeasti lähestyttäväksi ja karkoitan useasti myös ne kiltit ihmiset ympäriltäni.Aina vaan ei jaksa hymyillä ja olla vastaanottavaisen kiltti.mutta eihän tässä nyt siitä ollutkaan kyse vaan ulkonäöstä.
Jos osaisin pitää suuni kiinni ja yrittäisin vaan näyttää kauniilta, mulla olisi varmasti enemmän kaveripiiriä ? ;)
Niitä kauniita L- koodimaisia naisia?
Noh joo..sanoisin näin että minun silmiä ei hivele heteronaiset vaan minun silmiä hivelee ihmisen sisin.Olkoon sitten mikä suuntaus.
tavallisempi ilmiö kuin tupla rekat.. Toisille ei vaan ulkonäkö merkkaa mitään ja maassa jossa joka kolmas mies, nainen ja lapsi on ylipainoinen on kohta jokaisen laskettava rimaa ulkonäön suhteen ellei meinaa yksin jäädä.
olempas tullut sorretuksi, jopa kiusatuksi ulkonäköni takia.
Olin lapsena / nuorena ja vielä teininäkin yyberlaiha..luuta ja nahkaa suorastaan.Siitäkin sain kyllä kuulla.
Ihminen on kummallinen otus...En tasan ole unohtanut kiusaamistani vaan näköjään vain työnnän vanhat haavat muistilokeroissani kauemmaksi. erikoista.
tässä puhuttukaan ulkonäöstä yleisesti vaan ihmisten suhtautumisesta lesboihin.
ulkonäöstä koskenee myös lesboja, joten kaksi lihavaa naista kadulla on suurella todennäköisyydellä kaksi lihavaa naista eikä lesbopari.
Kyse ei myöskään ollut lihavuudesta vaan ihmisten suhtautumisesta lesboihin akselilla femme / butch. Että onko hyväksymisellä eroa jos lesbo on naisellinen versus vähemmän naisellinen. Itse femmenä voin vain puhua omasta puolestani ja omat kokemukseni naisen kanssa esiintymisestä ja suutelemisesta julkisesti ovat olleet varsin positiivisia enkä ole kuullut herjaavia kommentteja.
ettei sulle tarvii vääntää rautalangasta.
ja hieno koti, sekin aiheuttaa erilaisia tuntemuksia kuin työtön ja vuokratkin rästissä.
Jos on vähän parempi suustaan kuin joku hiljaisempi, jälleen kerran ihmiset reagoi heihin erilailla. Lihavuus ei ole mikään olotila mistä ei pääse pois, kun keksittiin että on olemassa sairaus ja sen oire lihavuus, kaikki lihavat ovat siitä lähtien olleet sairauden takia lihavia. Kyllä sun olemus kertoo susta enemmän kuin tuhat sanaa, niin hyvässä kuin huonossakin.
Mikään ei ole mahdtonota tässä maailmassa, ei laihduttaminen, ei duunin saaminen, ei mikään. Se on tahdonvoimasta kiinni, mitä haluaa elämältä. Useimmat ruikuttajat eivät edes tartu muuhun kuin pulloon ja läskisoossiin, ja niitäkö pitäisi sääliä? Ei heru täältä. Jokainen saa tehdä elämällään mitä mitä haluaa, mutta jos joku muu on tehnyt enemmän ja nähnyt enempi vaivaa niin pitääkö sen olla pahoillaan siitä ja sanoa että voi teitä, en mäkään sitte.
Tuolla näkökulmalla kyllä tampataan ihmisten tunnepuolta. Ei aina ole niin helppoa vaan uudistua ja taplata normien mukaan, joskus sitä vaan ihminen siis veisaa, kun ei jaksa sopeutua enää. Ei se ihmiseltä ihmisyyttä vie. Minusta erilaisuuden sietäminen - jopa kunnioittaminen - on avain moneen. Omassa elämässä taas oman "heikkoutensa" hyväksyminen ilolla osana ihmisyyden kirjoa rikastuttaa omaa elämää -- ja johtaa varmasti toistenkin näkemiseen ihmisinä, ei kuorina. Ihmiseen kyllä kuuluu sekä ne kestävät, kovat puolet, että ne herkemmät ja pehmeämmät, se mikä on pinnalla, vaihtelee monesta syystä.
Mitä tulee ulkonäköön, itse kyllä heterona näytin paljon lesbommalta kuin nyt lesbona. Nyt haluan ensisijassa näyttää feministiltä, jos nyt joltakin erityisesti haluan näyttää.
kuin kiloja. Huomattavan laiha tai lihava voi olla yhtä puoleensa vetävä tai työntävä, kaunis tai ruma kuin keskipainoinenkin. Jokainen valitsee mieleisensä ja olisi kohtuullista ettemme kritisoi ihmisten valintoja.
vastaan ei lihavia eikä laihoja eikä fiksua eikä tyhmää, elleivät he ite ala vinkua siitä kuinka ikävää on kun laihat ja nätit saa kaiken. Koska joka asiassa on miinuspuolensa, ja sitä avarakatseisuutta tarvitaan jokaisen ihmisen elämään, oli sitten minkä muotoinen tai näköinen tahansa. Kyllä se käy joskus ketuttamaan sekin että oletetaan että ne jotka ovat jotenki toisen silmissä parempiosaisia, että ne on saaneet ilmaiseksi kaiken.
Minusta erillisyyden tutkaileminen omassa itsessä auttaa kunnioittamaan niin toisten kuin omaa erilaisuutta. Kaikkihan me olemme jotankin "erilaisia", seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, suvaitsemattomuuskin on erilaisuutta.
Sunteellisen erillisyydentunteen kehittymisen kautta ei tarvitse niin välittää, mitä muut mistäkin ajattelevat - ja voi oppia arvostamaan itseään enemmin. Se edesauttaa myös siinä, ettei tarvitse olla vertailemassa omia ja toisten edellytyksiä ja valintoja, vaan voi nauttia omasta tiestään - myös kurveihin ja kutreihin katsomatta:)
Missä olemme kasvattajina epäonnistuneet, jos lapsemme kokevat erillisyyden ongelmalliseksi, aikuisenakin?
En tiedä kasvatusohjeista, mutta luulen, että vanhempien esimerkki eli oma asenne- ja arvomaailma on aika ratkaiseva tekijä tässä. Ehkä olisi hyvä kasvattajan kasvattaa ensin itseään:)
Mitä nuorempi kasvattaja sitä keskeneräisemmän kasvatuksen hän on itse saanut ja edellytykset kasvattaa omia lapsia on tästä syystäkin usein nolla. Jos nuorella aikuisella on vaikeaa erillistyä hänen kasvatuksensa on ilmeisesti vielä kesken. Elämme kunnallista einesaikaa.
Minusta aikuisella on kyllä mahdollisuus valita omakin tiensä ja tosiaan erillistyä ja irrottautua itse saamasta kasvatuksesta taikka vanhempien esim. asenteellisesta esimerkistä, jos siihen on tarvetta. Ei se oma pitkäksikään venynyt kasvatus aina onnea suo. Kovin nuoria vanhempia toivoisin yhteiskunnankin auttavan kasvamaan vanhemmiksi. Edellytykset ovat varmasti kirjavat niin nuorilla kuin vanhemmillakin vanhemmilla! Oman vastuun tunnistaminen varmasti auttaa vieroittumaan "einesyhteiskunnasta".
Oma kokemukseni on se, että oma vanhemmaksi tulo on askel aikuisuuteen ja vastuuseen siitä omasta lapselleen antamasta esimerkistä. Vaikka ei omanikaan aina niin hääppöinen ole ollut, mutta sentään asian jotenkin olen tiedostanut -- ja yrittänyt kasvattaa siis itseäni, jotta lapsi voisi kasvaa järkevässä "maaperässä".
että näyttää mitä tahansa, aina löytyy joku arvostelija. varsinkin heteromiehet ovat pahimpia ulkonäkörasisteja. ja heistäkään harvalla on varaa arvostella...
omat pahimmat arvostelijat ovat olleet juuri nämä hetskumiehet ja oma äiti, joka on aina vertaillut itseään ja minua.
ihmisen itsetunto on paljolti kiinni siitä, miten omat vanhemmat ovat kannustaneet.
ajateltu.
kuulun tuohon ensiksi mainitsemaasi ryhmään. ja minua ei todellakaan aina hyväksytä sen takia. heteronaiset minut huomattuaan pomppaavat ukkojensa kaulaan. olen saanut suoria ivailuja ulkonäöstäni, syömisestä (syön terveellisesti ja huolehdin itsestäni).
lepakot ovat minua kohtaan ystävällisiä, mutta ne heteronaiset... entäs sitten, kun kuulisivat minun olevan lepakko... siitäkös se inho nousisi vielä enemmän.
so, onko tässä joku ongelma? Näinhän se toimii myös heteroilla.
Hoikat ja kauniit menestyvät elämässään paremmin kuin rumat ja/tai lihavat.
www.painonvartijat.fi