Lapsettomuus on hirvittävää. Sen jälkeen kun on kokenut hoidot - siihen mittaan mihin on ollut varaa - ja odottanut turhaan kotimaisen adoption määränpäähänsä, mitä jää? Ei mitään.
Kansainvälinen adoptio on sikariportaalle suunnattu. Hyvät vanhemmat on viranomaisten mielestä yhtä kuin rikkaat vanhemmat. Olemme molemmat kokopäivätyössä, normaalituloisia, mutta ihan tavallinen ei-pröystäilevä elämä maksaa. Meillä ei ole sitä 10-22000 euroa laittaa yhdellä kertaa lapseen. Kenellä on?
Käytännössähän adoptiotuki minkä Kela antaa menee jo yhdellä kertaa ostettaviin kaikkiin lapsen tarvikkeisiin eikä riitäkään, sen vuoksi sen laskeminen on silmänlumetta. Mutta se nyt on tonnista neljään näihin kalleimpiin. Mummoja pitää kummiskin laittaa jonoon helposti satatonnia!
Normaalituloisuudestani huolimatta rakastaisin lasta yli kaiken ja olen aina halunnut tulla ison perheen äidiksi! Samoin mies on kultainen, hänestä todella tulisi hyvä isä. Suren hänen kohtaloaan kai vielä enemmän kuin omaani, sitäkin hirveästi.
Elämä on tosi ahdistavaa enkä pääse tästä yli millään. Lapsettomuus on hirvittävä painajainen, joka ei pääty koskaan.
*Miksi siitä EI PUHUTA ääneen, että adoptio on käytännössä RIKKAIDEN etuoikeus? Tai sellaisten normaalituloisten, joilla on varakkaat ja hyväntahtoiset vanhemmat tms sukulaiset, jotka antavat tuon summan.*
Ja on aivan turhaa puhua siitä, että "kyllähän lapsen kanssa eläminenkin maksaa". Juu, toki. Ei meillä olekaan sellaisesta pikkurahasta puutetta. Toki olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana syytäneet sitä irtorahaa hoitohin yms.
Mutta normaali biologisen lapsen syntymä ja hänen kanssaan eläminen ei maksa 15000e *kerralla*. En tiedä ketään ympäristömme raskaaksi tulleista tai raskaana olleista, joilla olisi näitä summia panna tiskiin heti. (Ja jos olisi, rahat laitettaisiin sisustukseen, autoon jne, ei lapseen)
Mutta nuoret kouluttamattomatkin yhteiskunnan tuilla saavat lapsia eikä kukaan kysy, oletko hyvä eli tarpeeksi rikas vanhempi vai annetaanko lapsi naapurin porvareille. Lapsettomien kohdalla tuo on arkitodellisuutta. Meitä punnitaan juuri näillä punnuksin.
Adoptio on tästä näkökulmasta lapsikauppaa, jossa parhaiten maksava saa kiihkeästi halutun tuotteen. Kysynnän ja tarjonnan laki muodostaa hinnan. Kyllä, tiedän että lennot yms maksavat, mutta moniko tavallinen ihminen pystyy tekemään ylipäätään viikkojen/kuukausien kaukomatkoja? (Keniassa pitää olla 8 kk!) Ja onhan siellä niitä suolaisia tuhansien eurojen välistävetämisiä toimistokulujen yms nimellä joilla hintaa vedätetään ylöspäin ja hakijoiksi saadaan toivottu kansanosa eli eliitti.
On aivan turha ajatella, että köyhillä tai edes normaalituloisilla lapsettomilla olisi mitään saumaa. Näin se käytännön näkökulmasta on. Kotimaan adoptio ei maksa mitään, mutta siinäkin rikkaat menevät edelle.
Valtioneuvoston ohjeissa on ohje: selvitettävä hakijoiden henkilötiedot ja heti kakkosena: SOSIOEKONOMINEN ASEMA.
Joten lakatkaa lässyttämästä, jos haluaa lapsen, saa! Kiitos.
Kansainvälinen adoptio on sikariportaalle suunnattu. Hyvät vanhemmat on viranomaisten mielestä yhtä kuin rikkaat vanhemmat. Olemme molemmat kokopäivätyössä, normaalituloisia, mutta ihan tavallinen ei-pröystäilevä elämä maksaa. Meillä ei ole sitä 10-22000 euroa laittaa yhdellä kertaa lapseen. Kenellä on?
Käytännössähän adoptiotuki minkä Kela antaa menee jo yhdellä kertaa ostettaviin kaikkiin lapsen tarvikkeisiin eikä riitäkään, sen vuoksi sen laskeminen on silmänlumetta. Mutta se nyt on tonnista neljään näihin kalleimpiin. Mummoja pitää kummiskin laittaa jonoon helposti satatonnia!
Normaalituloisuudestani huolimatta rakastaisin lasta yli kaiken ja olen aina halunnut tulla ison perheen äidiksi! Samoin mies on kultainen, hänestä todella tulisi hyvä isä. Suren hänen kohtaloaan kai vielä enemmän kuin omaani, sitäkin hirveästi.
Elämä on tosi ahdistavaa enkä pääse tästä yli millään. Lapsettomuus on hirvittävä painajainen, joka ei pääty koskaan.
*Miksi siitä EI PUHUTA ääneen, että adoptio on käytännössä RIKKAIDEN etuoikeus? Tai sellaisten normaalituloisten, joilla on varakkaat ja hyväntahtoiset vanhemmat tms sukulaiset, jotka antavat tuon summan.*
Ja on aivan turhaa puhua siitä, että "kyllähän lapsen kanssa eläminenkin maksaa". Juu, toki. Ei meillä olekaan sellaisesta pikkurahasta puutetta. Toki olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana syytäneet sitä irtorahaa hoitohin yms.
Mutta normaali biologisen lapsen syntymä ja hänen kanssaan eläminen ei maksa 15000e *kerralla*. En tiedä ketään ympäristömme raskaaksi tulleista tai raskaana olleista, joilla olisi näitä summia panna tiskiin heti. (Ja jos olisi, rahat laitettaisiin sisustukseen, autoon jne, ei lapseen)
Mutta nuoret kouluttamattomatkin yhteiskunnan tuilla saavat lapsia eikä kukaan kysy, oletko hyvä eli tarpeeksi rikas vanhempi vai annetaanko lapsi naapurin porvareille. Lapsettomien kohdalla tuo on arkitodellisuutta. Meitä punnitaan juuri näillä punnuksin.
Adoptio on tästä näkökulmasta lapsikauppaa, jossa parhaiten maksava saa kiihkeästi halutun tuotteen. Kysynnän ja tarjonnan laki muodostaa hinnan. Kyllä, tiedän että lennot yms maksavat, mutta moniko tavallinen ihminen pystyy tekemään ylipäätään viikkojen/kuukausien kaukomatkoja? (Keniassa pitää olla 8 kk!) Ja onhan siellä niitä suolaisia tuhansien eurojen välistävetämisiä toimistokulujen yms nimellä joilla hintaa vedätetään ylöspäin ja hakijoiksi saadaan toivottu kansanosa eli eliitti.
On aivan turha ajatella, että köyhillä tai edes normaalituloisilla lapsettomilla olisi mitään saumaa. Näin se käytännön näkökulmasta on. Kotimaan adoptio ei maksa mitään, mutta siinäkin rikkaat menevät edelle.
Valtioneuvoston ohjeissa on ohje: selvitettävä hakijoiden henkilötiedot ja heti kakkosena: SOSIOEKONOMINEN ASEMA.
Joten lakatkaa lässyttämästä, jos haluaa lapsen, saa! Kiitos.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minulla on kaksi adoptoitua sisarusta. Perheeni ei todellakaan ole varakas - ei ole ollut eikä ole vieläkään. Tavallinen, keskituloista hieman matalampituloinen perhe. Ja niin vaan vanhempani adoptoivat kaksi lasta - eri kerroilla. Suuri rahasumma ei mene kerralla. Kelan adoptiotuki on tarkoitettu papreiasioiden ja muiden kulujen maksamiseen (toki se on pieni!!!!), ei lapsen tarvikkeiden maksamiseen. Ei biologisen lapsenkaan tarvikkeita kukaan maksa. Vanhempainvapaat ja lapsilisät adoptiolapsesta saa kuten biologisestakin.
Koko summa ei tosiaan mene kerralla, vaan pikkuhiljaa. Säästäväisellä elämällä siihen kyllä pystyy. Ainakin meidän perheessä, vaikka todellakaan rikkaita ja hyvätuloisia ei oltu. Siksi en ymmärrä, ettei perustuloinen ihminen koe että pystyisi adoptioon rahallisesti?
Toki tietty perusmaksuvalmius olisi lapsen tarvikkeisiin sitä mukaa kun niitä tulisi. Mutta tässä tarkoitin sitä, että adoptiotuella ei ole käytännössä merkitystä siihen, että ulkomaan adoptioon ei ole varaa. (Ihmiset helposti sanovat että nyt muutkin kuin rikkaat voivat adoptoida koska saatiin adoptiotuki ja se kuitenkin on ihan riittämätön)
Vaikka se leikkaa summaa hieman, tuo iso summa ei todellakaan ole ainoa mikä siinä alkutaipaleella tarvitaan. Ja kaikki tulee yhdellä kertaa, toisin kuin biolapsella - ja perheessä toisesta lapsesta eteenpäin on myös paljon sisaruksilta perittyä jne. Kaikkea ei siinä tapauksessa tarvitse hakea yhdellä kertaa kaupasta. Sen vuoksi sanoin että adoptiotuki on merkityksetön.
Voisi ajatella että mekin varmasti saisimme pankista lainaa sen 10-22000. Kyllä. Mutta miten se on mahdollista maksaa takaisin, kun ensitöikseen toiset tulot häviävät pöydältä kun toinen vanhempi jää lapsen kanssa kotiin? Sekään ei ole ratkaisu.
Jo toisten tulojen häviäminen ilman lapsilainan lyhennyksiä aiheuttaisi meille suurta huolta ja luultavasti joutuisimme pidemmän päälle joko viemään lapsen liian aikaisin tarhaan kiintymyssuhdetta ajatellen - tai muuttamaan vuokrakaksioon. (Niihinhän ei anneta lasta joten sinne ei voi jo mennä ja alkaa säästää. Ja vuokrat ovat niin korkeita että vuokralle meno ei välttämättä ole viisasta muutenkaan.)
En tiedä, miten vanhemmillasi on ollut tähän varaa näiden suurten alkumaksujen vuoksi, mutta meillä keskituloisina ei vain ole. Ehkä et tiedä koko tarinaa siitä, mistä raha on tullut?
Säästäminen... Pystyisimme säästämään ehkä max 2000e vuodessa. Ja se olisi jo kituuttamista enkä ymmärrä, miten lapsettomuuden kuormittama mieli jaksaisi vielä sen, että juoksisin ympäri kaupunkia hakemassa halvinta maitopurkkia vuodesta toiseen... On kuitenkin mukava joskus käydä elokuvissa tai joskus ostaa naistenlehti ja karkkia. Vaikka se on "turhaa".
No, säästämällä em. tavalla kituuttaen tässä ei menekään enää kuin 5-11 vuotta että voimme alkaa yrittää! No, leikki sikseen. Ei tarvitse miettiä jaksaisimmeko kituuttaa vuosikymmentä koska aikaa tähän ei ole.
Vanhempi meistä lähestyy neljääkymppiä ja sehän riittää, että toinen ylittää nämä maagiset rajat jolloin ihmisestä tulee huono vanhempi yön yli nukuttuaan. Jos toinen on nuori vielä niin se, kuten niin moni muukin asia tässä lapsettomuudessa on kai ihan vain henkilökohtainen voivoi.
...Sinulla kummallisesti??? kuulostavat hurjan isoilta ja hatusta heitetyiltä, koko asenteesi adoptioon tuntuu olevan aika negatiivinen.
Olemme itse adoptoineet ulkomailta, olemme normaaliammateissa, palkat keskitasoa tai matalammat, ja HUOM: EI ADOPTIOTUKEA ollut silloin olemassakaan !! Adoptioprosessi kestää sen aikaa, että rahaa kerkeää säästää.
Suurin menoerä adoptiossa on matkan osuus. Sadoistatuhansista mummoista nyt tuskin on kyse, mietipä vähän..
Kun edellisessä viestissäsi viittasit "lapsikauppaan" ja "kotimaiset ad-lapset menee rikkaille" niin mieleen kyllä tuli provosointi...että oletko ihan oikealla asialla tässä vai onko tarkoituksesi saada ado-vanhemmat vastailemaan??
Ja kun kerroit käyneesi paljon hoitoja lävitse, niin eikö nekin ole nielaisseet hirveän määrän rahaa?? Ja mikä on tulos? Itse teimme päätöksen, ettemme syydä ns. turhiin yrityksiin rahaa vaan aloitamme ad-prosessin, koska siinä lopputulos on taattu: saat lapsen jota olet kovasti toivonut, eikä tarvitse odotella onko vastaus negat. vai posit.
Että näin meillä enkä ole päivääkään katunut.
Kyllä minun tietämäni adoptioperheet ovat ihan normaalituloisia ja kuten edellinen kirjoitti, säästämään ehtii. Jos ikä alkaa tulla vastaan, niin oletko ajatellut että adoptio vie vuosia, joten se voi olla suurempi ongelma.
Kai adoptiovanhemmilta edellyttään normaalia taloutta, jos lapsen hakumatkaan ei pysty säästämään, niin kertooko se taloudenpitotaidostasi jotain?
Kotimaan adoptiossa tarvitaan myös normaali talous, ei se mitenkään rikkaiden yksinoikeus ole.
Summat heittää:
Puhuinko saDOIStatuhansista mummoista vai saDAStatuhannesta mummosta? Mainitsemani summa n. 15000e oli vain lennossa ajateltu noin-keskiarvo siitä kympistä ja 22 tonnista. En minä näitä keksi omasta päästäni rakkaat ihmiset.
Adoptiotuesta:
Toki voitte laskea tuen ja vähentää adoption hinnasta jos haluatte. Hieno homma, että adoptoitte lapsen jopa aikana, jolloin ei ollut tukia :)
Minä en käsitä, miten se on mahdollista. Vai oliko elämä jotenkin halvempaa tuolloin, en usko. Jos luulette, että täällä päässä on joku viinaan, tupakkaan yms turhuuksiin rahansa syytävä uudella tila-autolla ajava ihminen 200m2 omakotitalossa asuen, niin voitte miettiä uudestaan.
Toki jos siitä tulee hyvä mieli, niin saa niinkin luulla. Silloin ei tarvitse kohdata itse asiaa, josta on tehty paljon eduskuntakyselyitäkin. Adoptio ON rikkaiden etuoikeus. Tuki tuli vastaukseksi tähän mutta se on riittämätön meitä ei-rikkaita ajatellen.
En käsitä, miten köyhät heittävät näitä summia tiskiin. Vaikka heillä olisi paljon rakkautta ja arvot kohdallaan. Vähän sama asia kun en vain ymmärrä, mistä joillakin ihmisillä on rahaa psykoanalyysiin joka on n. 500e joka viikko eli pari tonnia kuussa (omista nettotuloistasi!) ja se kestää viidestä jopa seitsemään vuoteen.
Ja silti niitä ihmisiä vain on. Eikä kukaan ole koskaan varakas vaan se on aina vain "arvokysymys"!!! Ehkä Suomessa on kiellettyä todeta, että kyllä, meillä on rahaa ihan kivasti ja sillä saa sitten monenlaisia asioita.
On kummiskin helppoa puhua arvoista silloin kun taskut on täynnä. Jos ei ole sitä rahaa niin ei vain ole, piste. Se ei ole arvokysymys. Se on vain lisäpuukko selässä kun sanotaan, että sulla on arvot väärin tai sulla on negatiivinen asenne. Minä olisin ihan yhtä hyvä äiti kuin tekin, mutta mulla ei ole mahdollisuutta tulla äidiksi. Ja kyllä, se johtuu rahasta.
Negatiivisesta asenteesta ja sen oikeutuksesta:
Onhan se, de facto, perseestä että adoptio on kallista ja myös se, että rikkaita pidetään "hyvinä vanhempina" joten siltä osin nimenomaan minulla on negatiivinen asenne. En nimittäin allekirjoita sitä. Rakkautta ei voi ostaa rahalla, vaikka suomalaiset typeryyksissään niin luulevat.
Luetteko te ollenkaan näitä viestejä mihin vastaatte?
"Oletko ajatellut että adoptio vie vuosia?"
No olen ehtinyt ajatella aika monesti kun olen kuluttanut elämästäni 6 vuotta kotimaan adoption jonossa TURHAAN.
Missä vaiheessa uskaltaa lähteä pois kun työntekijä valaa uskoa ja rohkeutta, että kyllä niitä lapsia aina joskus tulee joku ja te olisitte ihan hyviä vanhempia?
Sitä vaan odottaa ja odottaa. Joten kyllä, on tullut tutuksi ajatus että adoptio voi kestää vuosia.
Hakumatka sinänsä on muutama tonni ja sanoinko etten pystyisi sitä säästämään?
On siis myös muille kuin minulle vaikea kohdata tätä adoption ikävää todellisuutta, että ventovieraatkin ihmiset ahdistuvat niin paljon että tartutaan ja vääristellään epäolennaisuuksia.
MOT.
Minusta kirjoituksesi on kovin epälooginen. Ensin kirjoitat, että ette pysty alentuneilla tuloilla maksamaan lainaa takaisin ja jos säästätte, joudutte kitumaan. Sitten kysyt että kuka luulee, ettei teillä ole varaa? Siis onko teillä varaa vai eikö ole?
Ja uskon edelleenkin, että normaalituloiset pystyvät adoptoimaan, tunnen monia adoptiovanhempia, eikä heidän tulonsa päätähuimaavia ole. Onko kuitenkin kyse, siitä että et osaa pitää talouttasi kunnossa? Eikä rikkaita todellakaan pideta parempina vanhempina.
olla lapsia? Teillä on toisenne, eikö se riitä? Ei lapseton avioliitto ole mitenkään sen huonompi kuin lapsellinenkaan.
Ne joilla on lapsia, ovat tottuneet hankkimaan lapsensa tarvikkeet sieltä täältä, kirpputoreilta ja tuttaviltaan. Ei niihin mene tuhansia euroja. Jos menisi, ei köyhillä voisi olla biolapsiakaan. Lapselle kannattaa aluksi ostaa mahdollisimman vähän. Ei muutama vaatekerta, lapsen sänky (ja mahdollisesti amme) ja joku pieni lelu montaa euroa maksa. Rattaitakin saa halvalla.
Teillä taitaa olla vika asenteissa. Tavara- ja rahakeskeisinä ihmisinä olisitte huonoja adoptiovanhempia. Lapsen noutamiseen ulkomailta ja luovuttajamaassa käytävään paperisotaan tuo adoptiotuki on tarkoitettu eikä mihinkään törsäilyyn.
...olis ystävämme MIKKO?????
Vähän kuulostaa jo muulta kuin adoptiojonossa olevalta äidiltä/isältä!!!
meni vaahtoamiseksi tuo kirjoituksesi, joten jääköön omaan arvoonsa...
Minusta te pystytte lapsen adoptoimaan jos vain yrittäisitte vähän säästää. Taidatte elää aika ylellistä elämää? Kun jotain kallista haluaa hankkia niin jostain muusta on vähäksi aikaa luovuttava...
Auto on hirveä rahanviejä eli jos vain mahdollista niin auto pois..
20€ on kaupparahaksi jo tosi paljon, sillä syö viikon. 2 aikuista.
Meillä on isä töissä ja äiti kotona lapsen kanssa, miehellä ei ole mikään iso palkka (12,5e/h). Äiti opiskelee iltaisin. Asumme kolmiossa, meillä on sauna, meillä on iso koira muita lemmikkejä. Emme saa mitään muita tukia kuin kotihoidontukea minimin (lapsi alle 3v). Meillä ei ole autoa. Saamme säästettyä kuukaudessa vähintään 200€.
Mihinköhän te pystyisitte jos vain haluaisitte..?!
kaks aikuista syö viikon kahdellakympillä? Viitsisitkö kertoa tarkemmin, mitä sillä saa viikoksi, kun kiinnostaisi. Ei varmaan terveellistä kasvisruokaa ainakaan saa?
Voi miten omaperäinen ja uusi ajatus - säästäminen! Aivan niin kuin ette edes haluaisi ymmärtää tai hyväksyä sitä, mitä sanon.
Aivan sama, mitä sanon, mitä kerron teille.
Voisin kirjoittaa tähän lukemattomia todellisia esimerkkejä omasta elämästämme ja sen "luksuksesta", mutta olen suorastaan pöllämystynyt tästä yksinkertaisuuden ja toisaalta naiiviuden määrästä joka täältä suoli24:stä hönkii vastaan.
Te sosiaalituista säästävät ihmiset muuten kulutatte tai säästätte toisten rahoilla. Ne eivät ole sinun vaan ne ovat toisten omalla työllään maksamia rahoja, saanen huomauttaa.
On sovittu, että ne ovat teidän rahojanne mutta se on vain sopimuskysymys ja erityisesti meidän ei-hyvätuloisten työssä kokopäiväisesti käyvien lapsettomien ihmisten kannalta erittäin epäedullinen sopimus. Mielelläni neuvottelisin sen uusiksi.
Nyt kun kehut säästäväsi, sinä säästät minunkin taskustani ja samalla vähennät minun mahdollisuuksiani säästää. Ja sitten v-ttuilet siitä. Jes. Ota aivot käteen ja mieti hetki, mitä puhut, sinä "oletko kuullut säästämisestä".
Järkyttävää, että ihmiset jotka eivät edes itseään elätä tulevat neuvomaan siinä, miten rahaa käyttää! Te voitte korkeintaan neuvoa siinä, mistä sitä rahaa saa ilman että tekee mitään.
Ehkä sitä vain on tyhmä, kun yrittää tehdä "oikein" ja tulee vain kusetetuksi joka taholta. Ehkä minäkin jättäydyn elätiksi ja panen teidät loput työtä tekevät maksamaan oman elämäni. Kun oikein potkitte päähän niin saatan huvikseni niin tehdäkin jos kerran sosiaalituista pystyy säästämäänkin.
Olen pahoillani niiden puolesta, joiden elämäntilanne on rehellisesti se, että työhaluista huolimatta joutuu olemaan syystä tai toisesta tukien varassa. Teidän asianne on eri enkä liitä teitä tähän purkaukseeni millään lailla.
Itse adoption kalleudesta tai oikeastaan siitä, että adoptiossa suositaan häikäilemättömästi rikkaita minulla on oikeastaan vain yksi paljonpuhuva esimerkki:
Julkkis-adoptoija.
Katsotaanpa:
1. Ikä -sääntö ainakin puolison tapauksessa sekä
2. vähintään vuodeksi töistä kotiin jäänti -sääntö (se siitä kiintymyssuhteesta sitten)
näyttäisi olevan vedetty vessasta alas kun on valuuttaa millä mällätä.
Voin olla väärässä mutta julkisuudessa olleista lehti- yms jutuista tullut henkilökohtainen mielikuvani on se, että ehkä se
3. kykeneminen rakastamaan lasta omana itsenään, pienenä tuntevana ihmisenä eikä kauniina eksoottisena esineenä joka tuo sympatiaa kansalta -sääntökin
on katkolla.
Kyllä raha avaa ovia ja rahanpuute sulkee ovia ihan kaikkialla tässä yhteiskunnassa ja maailmassa. Miten te voitte olla niin naiiveja, että luulette että adoptio olisi jotenkin poikkeava viattomuuden saareke?
En jaksa keskustella teidän kanssanne, koska mulla ei ole tarpeeksi rautalankaa. Ehkä se on yhtä lohdutonta ja säälittävää kuin Nina Mikkosen 9 sekunnin Hitlerkortti, mutta joka tapauksessa en vaan jaksa. Tämä ei ole sen arvoista.
Ahdistus ajoi hakemaan tukea mutta ei sitä täältä saa. Te kun haluatte mieluummin nähdä jotakin, mitä ei ole olemassa. Se pätee sekä siihen, millaisina pidätte minua ja puolisoani sekä sitä, miten tarkkaan olette lukeneet ja uskoneet adoptiosta sanotut korulauseet esitteissä ja juhlapuheissa. (Toivottavasti osaatte erottaa muun mainonnan hieman paremmin.)
Eiku ostakaa multa hyvä käytetty auto... Niin pääsen adoptoimaan minäkin.
Jos syömme kahdestaan plus lemmikit seitsemänä päivänä kaikki ateriat yht 20 eurolla niin siinä tapauksessa pitää vissiin sitten hylätä kaikki terveellisyysnäkökohdat. Ja järki.
Kehotatko, että minun tosiaan kannattaa vaihtaa normaali monipuolinen ruokavalio meiltä kaikilta siihen että syömme valkoisia vehnäjauhoja joista leivon suolan (onko se liian kallista jo tähän budjettiin?) ja hanaveden kanssa jotain vesilättyjä joita paistaa intialaisen ruuan tapaan pannulla?
Silloinhan minun henkilökohtaisen elämän juhlahetki on kun saan jouluna ja juhannuksena tomaatin! :) Pakko jatkaa tätä ajatusta: Kun meille kuten kaikille normaaleille ihmisille tulee silloin tällöin ruokavieraita niin tarjoan heille värikkäistä kirppariastioista (että näyttäis paremmalta) keitettyjä perunoita ja haen kesäaikaan pihalta ruohosilppua koristeeksi? Talvellahan voi sitten vaikka jälkiruoaksi imeä räystäältä katkottuja jääpuikkoja joihin on pirskoteltu irtolunta koristeeksi?
Ei helvetti mitä elämää -kiitos jotain järkeä nyt tähän :)
En usko, että kukaan pystyy syömään tuohon hintaan.
Toki on eri asia olla kaiket päivät kotona ja vieläpä lapsen kanssa onnellisena eli ei-masentuneena ja pystyy tekemään ruoat itse aivan alusta. Minäkin yritän mutta sekä aika että joskus myös mieli eivät anna myöten ihan kaikkeen.
Tiedätkö, että tuollainen hullu ruoasta noin rajusti säästäminen kostautuu sairauskuluina aika pian. Ja elämästä nyt tulee vaan aivan älytöntä. Meillä on jo leipäkone yms järkevää settiä, teen ruokaa paljon itse ja leivon. Mutta joku raja nyt tähänkin fantasiaan.
Nälänhätä tai joku äärimmäinen lyhytaikainen köyhyys on erikseen ja se ei ole hauskaa mutta tämä on. KENENKÄÄN ei Suomessa kiitos meidän sosiaalitukien tarvitse elää niin että ruokaan jää 10e per henkilö per viikko. Ja se on fakta.
No itse asiassa joku erittäin monisairauksinen kansaneläkettä saava jättivelkainen henkilö voi toki olla näinkin tiukilla, mutta toivoisin, että toimeentulotuki paikkaisi aukon hänelle. Vaikken mikään tulonsiirtojen ylin ystävä olekaan, niin tuollainen elämähän on jo kidutusta ja mielelläni maksan veroja hänen hyväkseen.
sattuneesta syystä tunnen adoptioprosessin suhteellisen hyvin, olemme itse adoptoineet.
Emme todellakaan (eikä kukaan tuntemamme adoptoinut pari, yksinhakijoista puhumattakaan) ole erityisen rikkaita. Vuokra-asunto esimerkiksi on adoptiohakijalla aivan hyväksyttävä. Minulla ei ollut vakituista työtä, kun saimme adoptioluvan. Tärkeätä on se, että toisella vanhemmista on suhteellisen säännölliset tulot, joista asumiskulujen ja mahdollisten lainan lyhennysten jälkeen jää sen verran käteen, että sillä voi olettaa perheen elävän.
Adoptoineissa tutuissamme on niin pienipalkkaisia keittiöapulaisia kuin ihan mediaanipalkkaankin yltäviä, mutta ei todellakaan ketään supervarakasta.
Mitä tulee adoption kustannuksiin, niin ne määräytyvät kohdemaan lakien ja asetusten mukaan. Kansainväliset adoptiosopimukset edellyttävät, että adoptio ei tuota rahallista voittoa millekään osapuolelle. Muutenkin nuo mainitsemasi summat tuntuvat ihan liioitelluilta. Meillä adoptioon kului n. 6000 euroa, ja summa maksettiin kahden vuoden aikana. Pitäisi semmoisen säästäminen kyllä suurimmalta osalta onnistua, eikä siitä lainanakaan nyt hirvittävää summaa tule.
Jos raha on teille se kynnyskysymys, niin kotimaan adoptio saattaisi olla hyvä vaihtoehto, koska se on periaatteessa ilmainen. Maistraattiin tarvitsee tietysti maksaa papereiden apostilloinneista, kuten kans.välisissä adoptioissakin, mutta muita maksuja ei juurikaan ole.
Tiedän, että muutamalle adoptionhakijalle ei lupaa ole myönnetty, mutta syyt eivät todellakaan ole olleet taloudellisia, vaan esimerkiksi toisella vanhemmista on ollut krooninen vakava sairaus (syöpä) tai ikärajat ovat tulleet vastaan tai parin ei ole katsottu pystyvän vastaavaan adoptiolapsen tuomiin haasteisiin esim. oman masennuksensa takia.
Älä nyt ahdistu asiasta ennen kuin olet edes aloittanut adoptioneuvontaa ja käynyt juttelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Ymmärrän kyllä osittain turhautumisesi ja ahdistuksen, kun olen itsekin samassa tilanteessa ollut, mutta uskon, ettei teidän rahallinen tilanteenne tule olemaan adoption este.
Kyllä nämä kannattaisi lukea läpi ennen kuin vastaa - muuten kyllä sinun vastauksesi oli tosi myönteinen ja mukava. Järkeväkin :) Kiitos siitä.
Mutta kuten olen useaan otteeseen sanonut että kotimaan adoptio on jo katsottu. Niin on turha kehottaa siihen ksoka siihenhän ei voi emmekä haluaisi edes palata. Siis yhteyttä on otettu, neuvonta on käyty, hyväksyntä on saatu ja lasta on odotettu kuusi vuotta turhaan joten ehkä senkin vuoksi tässä on luottamus viranomaisiin ja kaikkeen mennyt.
Kustannukset on katsottu PeLan ja Interpedian sivuilta. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto ei ilmoita netissä hintoja, joten niistä en tiedä. Mutta ei ne ole hatusta. Adoptiotukea en ole vähentänyt koska näen että se tonni menee eikä riitäkään niihin lapsen yhtäkkiä tarvitsemiin tarvikkeisiin joka tapauksessa.
Joudunpa toistamaan itseäni kun ihmiset mieluummin vain vastaavat kuin lukevat kertaalleen läpi. Toivottavasti en enää palaa koska kuten sanoin en jaksa tätä enää, kun tämä ei etene eikä ole fiksua keskustelua - sinua eli tätä viimeisintä "luottamusta tarvitaan" nimimerkkiä lukuunottamatta.
Entäs jos on korulauseet ja reaalielämä? Entäs jos on korulauseet ja todellisuus, joka on toinen? Ettekö näe tätä kaikilla muillakin elämänalueilla? Sitä juhlapuheiden ja muun hymistelyn tasoa ja sitten sitä arkitasoa, millä toimitaan.
Mitä muuten kansainväliset tai ihan Suomen omatkin sopimukset sanovat siitä, että Venäjältä adoptoitaessa lapseton pari joutuu viranomaisia (venäläisiä) lahjomaan rahalla aivan joka välissä?
Tunnen Venäjältä adoptoineen perheen. Jos et ole valmis lahjomaan, jäät ilman lasta. Niinpä. Venäjän valtio maksaa jokaisesta syntyvästä vauvasta biologiselle äidille tuhansien eurojen korvauksen. En uskalla mainita summaa etten valehtele kun en sitä muista enkä pikagooglauksella löytänyt.
Joka tapauksessa raha on Venäjällä valtava summa ja se on todellinen kannustin synnyttää. Tämä raha houkuttelee köyhiä naisia, alkoholisteja, narkkareita, huoria yms tekemään lapsia - vain antaakseen nämä heti lastenkoteihin. Venäjä tienaa tällä tavalla. Venäjä haluaa ulkomaista valuuttaa, myy lapsia ulkomaille.
Tästä ei varmaan puhuta missään virallisissa papereissa.
Mutta se joka väittää, ettei tämä pidä paikkaansa, valehtelee, kaunistelee, hymistelee, peittelee, torjuu, mitä sanaa halutaankaan käyttää.
Mutta näistä kv-adoptioon liittyvistä ikävämmistä asioista ei varmasti kuule maksavia asiakkaita rekrytoivassa adoptioinfossa eikä järjestöjen vuosikertomuksissa eikä muuallakaan kuin vain suljetuissa turvallisiksi koetuissa sisäpiireissä.
Oletteko te muka niin sinisilmäisiä tässä maailmassa että te oikeasti uskotte siihen, mitä joku puhuva pää jossakin suoltaa?
Ettekö mieti ollenkaan, mitä on asioiden takana?
Eikö se ole jokaiselle ajattelevalle ihmiselle aivan selvää, että maailmassa on paljon vähintäänkin valkoisia valheita, joiden avulla pidetään ties minkä yhteisöjen, perheiden ja suuryritysten ja kaiken siltä välitä, fasadeja pystyssä? Sanotaan niitä sitten perhesalaisuuksiksi, markkinoinniksi tai miksi milloinkin.
Eihän tämä maailma toimi muuten jos kaikki puhuvat 100% totta ja vielä suureen ääneen kuten minä. Sen vuoksi joudunkin monesti vaikeuksiin ;) Mutta se on osa minua, että olen sellainen. Näen asioita ja paljastan asioita, en suostu näyttelemään enkä peittelemään.
Minä haluaisin lapsen. Mutta en hinnalla millä hyvänsä. En isolla rahasummalla, mutta eihän sitä olekaan. Eli ehkä tämä keskituloisuus koituu onnekseni. Minun ei tarvitse miettiä, olenko valmis esim. lahjomaan, sillä sitä rahaa ei kuitenkaan olisi.
Voin pitää tämän hyvän käsityksen itsestäni ja moraalistani, koska minulla ei ole samoja vaihtoehtoja kuin monilla muilla, jotka ovat minun silmissäni alittaneet jonkin itse asettamani riman.
Venäjä-adoptio sellaisena kuin se näyttäytyy tämän perheen kautta on kauhistus. Eettisessä mielessä. Joten turha tulla puhumaan mulle mistään kansainvälisistä sopimuksista joilla tämä kaikki on niin puhtaanvalkoista ja oikein. Lapset sinänsä ovat ihania ja kai siinä on se jokin mikä auttaa unohtamaan ja vaientamaan sen sitkeän sisäisen soraäänen.
Mutta kai se on sama kuin kirkon suhteen, että aina riittää niitä, jotka uskovat. Aina tulee uusia sinisilmäisiä. Ja sen varassahan koko koneisto pyörii. Sieltä se rahoitus tulee ja sitä ei uhrata missään olosuhteissa, joten puhutaan sitten julkisuudessa vain kauniita asioita, että kaikilla olisi hyvä mieli eikä kukaan kyseenalaistaisi mitään.
Surullisinta on, että nämä ihmiset - ja myös siellä koneistoissa - on paljon viattomia, asiaan vilpittömästi uskovia ihmisiä, joita on huijattu raskaiten. Mutta kukapa muu olisikaan parempi indoktrinoija kuin indoktrinoitu?
En tiedä, millainen ystäviesi kokemus oli, mutta omani ovat olleet ihan toisenlaisia. Olen yksinhuoltaja, joka on adoptoinut Venäjältä kaksi lasta. Missään vaiheessa en antanut kenellekään mitään lahjuksia (ellei sitten lasketa lastenkotiin vietyjä leivoksia ja käytettyjä lastenvaatteita), eikä sellaisia myöskään pyydetty.
Se on totta, että lastenkoti saa hoitomaksun lapsista, ja epäilemättä juuri näillä rahoilla pystyy ylläpitämään toimintaansa ja hoitamaan lapsia suhteellisen hyvin. Maksun suuruus oli muistaakseni noin 1000 euroa. Toinen lapsistani oli ollut lastenkodissa 5 vuotta, ja toinen 2, ja he olivat siellä ollessaan saaneet mm. erikoislääkärin hoitoa, joka ei Venäjälläkään ole ihan ilmaista. Mielestäni täysin kohtuullinen maksu.
Sekin on totta, että Venäjä tukee rahallisesti perheitä, jotka synnyttävät tai adoptoivat lapsia. Rahoja ei kuitenkaan makseta kerralla könttäsummana, vaan niitä voi käyttää vain tietyntyyppisiin kustannuksiin, kuten isompi asunto, lasten koulutus yms. Narkkari ei siis voi synnyttää lasta, ottaa rahoja ja laittaa sitten lasta adoptioon.
Me tehdään kaksi-kolme ruokaa viikossa eli isompi määrä kerralla ja syödään samaa useampi päivä.
Ostetaan perunoita aina sellanen ISO säkki. Säkki ei paljon maksa ja kun sen jakaa monelle viikolle niin yhden viikon perunat maksavat tosi vähän, hyvä jos euroa. Perunan kanssa syödään sitten mitä millonkin on tarjouksessa ja kastike tehdään itse. Joskus laitetaan riisiä ja vielä harvemmin makaroonia.
Salaattia meillä ei ihan joka kerta ole, mutta kerran viikossa suunnilleen. Hedelmiä syödään lähes joka päivä.
Aamupalana syödään puuroa, ei maksa paljon.
Vehnäjauhoja meillä ei käytetä oikeastaan ollenkaan vaan ruisjauhoja.
Pizzapohjat on ruista, sämpylät ruista..makuun tottuu :)
Juusto mitä käytämme on vähärasvaista ja se riittää pitkään kun laittaa vaan yhden viipaleen leivälle.
Maitoa kuluu aika paljon, mutta sen kuluttaa lähinnä meidän lapsi.
Herkkuja ei osteta kuin juhliin. Mehu on omatekemää.
Mielestäni syömme suhtkoht terveellisesti.
Lapsemme ruokavaliossa emme säästele, paitsi ettei hänkään saa herkkuja kuin vain juhlina.
Voi olla että toi 20€ on hieman alakanttiin, mutta ei meillä tosiaan hirveesti enempää meidän aikuisten ostoksiin mene viikossa. Meillä on cittari ja iso s-market vierekkäin eli aina löytyy jotain hyviä tarjouksia.
Venäjältä adoptoineelle äidille: hieno homma :) Noin sen pitäisikin olla aina!
Ja sille idiootille, joka kyseli, miksi pitää olla lapsia:
Niin, mitä sinulle sanoisin? Tahaton lapsettomuus on lasten kuolemaan verrattava traumaattinen kriisi. Minä en vertaa vaan psykoterapeutit yms ammattiväki vertaa. Mieti sitä jos pystyt.
Hei, jos tunnet jonkun - tai vaikket tuntisikaan - niin kysy joltakulta perheenäidiltä tai -isältä, joka on menettänyt lapsensa, sen ainoan tai useamman niin että ovat jääneet kaksin, että "Miksi te sitä itkette? Teillähän on toisenne."
Kaikkia se leipä elättää ei voi muuta sanoa.
Raha- ja tavarakeskeisyydestä ja huonosta adoptiovanhemmuudesta: Kun olet hankkinut sydämen näiden lastaan surevien luota kun he ovat sinut kouluttaneet niin sen jälkeen opettele lukemaan, se avartaa elämää paljon. Varsinkin jos haluat jatkossakin osallistua netin keskustelupalstoille.
Olen ilkeä kun minulle ollaan ilkeitä, kyllä.
Kiitos edelleen sille Venäjältä adoptoinelle äidille joka toi hyvän mielen tämän idiotismin keskelle! Toivon sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää!
En sano että en usko tätä ruokalistaa kahteenkymppiin mutta kaikkine eläintenruokineen (joista mainitsit) ja mahdollisine teknokemian tuotteineen tämä ruokalasku kuitenkin tuntuu aivan mahdottomalta yhtälöltä.
Haluan uskoa siihen kuitenkin, sen vuoksi, että sanot niin. Kiva, että ette syö jääpuikkoja jälkiruoaksi :) Onhan tuossa vielä korjaamista terveysnäkökulmasta toki, mutta ei sitä täälläkään täydellistä ruokavaliota noudateta. Elämä on. Hyvää jatkoa!
Tarkennukseksi vielä että tuohon 20€ ei siis sisälly eläinten ruuat eikä ihan kaikki lapsenkaan ruuat vaikka lapsi syö suunnilleen samaa ruokaa kuin mekin. Senkin takia pystyn siitä viikon kauppalaskusta miinustamaan jotain euroja kun ne menevät tuon mukulan suuhun.
En ole myöskään laskenut tohon mukaan mitään taloustarvikkeita.
muita, eikä osaa kirjoittaa yhtään asiallista kirjoitusta!
On täysin eri asia, jos menettää olemassaolevat lapsensa kuin se, että ei saa lapsia. Ei lapsia kuulu kaikkien saadakaan. Tyydy osaasi.
Sanon sinulle aivan suoraan: Lakkaa haikailemasta lasten perään. Et ole kirjoituksistasi päätellen ollenkaan sopiva äidiksi. Viranomaiset eivät kyllä yhtään katso millaisia ihmisiä hyväksyvät adoptiovanhemmiksi, jos tekin olette sinne jonoon asti päässeet. Toivon totisesti, ettet ikinä saa lasta sen enempää omaa kuin adoptoituakaan.
Adoptiolapsia pitäisi oikeastaan saada vain sellaisten joilla on jo ennestään lapsia. Hyvin monet lapsettomat ovat täysin sopimattomia adoptiovanhemmiksi.
Täytyy tähän todeta, että valitettavan monet itse lapsensa siittäneet/synnyttäneet ovat myös täysin sopimattomia minkäänlaisiksi vanhemmiksi.
Jos kunnilla olisi rajattomat rahavarannot pitäisi adoptioneuvonnan tyylinen neuvonta saada pakolliseksi kaikille vanhemmiksi havitteleville tai ehkäisyn lopettaville.
pakottaa. Biovanhemmusus on aivan eri asia kuin adoptiovanhemmuus. Sitä ap ei näy ymmärtävän.
Kun joku aloittaa adoptioneuvonnan niin en usko että hän samalla lyö 10 000 euroa tiskiin, ei ainakaan suurimmalla osalla ole sellaisia summia.
(Miksi sinä kuvittelet niin???)
Vaan kuten täällä kirjoitettiin niin moni säästää (jos olette olleet 5 v kotimaan adoptiossa niin silloin olisi voinut säästää lasta varten) ja moni ottaa lainaa.
Tiedän ulkomailta adoptoineita perheitä jossa kummallakaan vanhemmalla ei ole ollut töitä!
Ja kaikki adoptioperheet jotka tiedän ovat normaalituloisia.
Aika moni pystyy hoitamaan laskut säästämällä ja karsimalla kaiken ylimääräisen menon pois, sillä oma lapsi on tärkein.
Kun me alamme ulkomaan adoptioon niin aiomme toimia samalla tavalla, emmekä lyö rahoja tiskiin, sillä niin paljoa rahaa emme ehdi saada kasaan.
Adoptiota ei säätele vain ja ainoastaan Suomen laki ja meidän systeemimme. Vielä enemmän asiaan vaikuttavat adoptioon antavien lasten kotimaiden vaatimukset. Kiina esim. on yksipuolisesti kiristänyt ehtojaan huomattavasti. Eivät Suomen viranomaiset vaadi viikkojen tai kuukausien oleskelua lapsen hakumatkalla, vaan ko maiden viranomaiset.
Kirjoitin jo eilen meidän kokemuksistamme, olen se toinen adoptoinut äiti.
Ihmettelen, miten paljon eri perheiden kokemukset esim. Venäjän adoptiosta voivat vaihdella, kun niitä kuitenkin siellä päässä hoitavat aina samat PeLan työntekijät.
Me emme missään vaiheessa Venäjällä käydessä antaneet rahaa yhdellekään ihmiselle tai taholle lahjuksina, eikä meiltä rahaa myöskään pyydetty.
Ruplia käsiteltiin ainoastaan muutamassa virastossa, joissa maksettiin ihan normaalit leimaveron tai apostilloinnin tyyppiset maksut taulukon mukaan ja kuittia vastaan. Samanlaiset maksut maksettiin myös Suomessa maistraatissa.
Minkäänlaisia lahjussummia tai -tavaroita meiltä ei myöskään pyydetty. Omasta halusta veimme lapsemme lastenkotiryhmälle banaania, pillimehua ym. sen tyyppisiä pikkulahjoja.
En oikein edes ymmärrä, missä vaiheessa lahjuksilla olisi päässyt viranomaisia voitelemaan ja tapahtumia nopeuttamaan, koska kaikki yhteydenotot hoiti PeLa. Lapsiesitykset Venäjältä tulevat suoraan PeLan toimistoon Suomeen, jossa suomalaiset valitsevat lapselle jonon alkupäässä olevan sopivan perheen. Venäläiset eivät siis missään välissä pääse edes vaikuttamaan siihen asiaan, saatikka selvittelemään kenenkään varallisuutta tai vaatimaan lahjuksia.
Maksoimme PeLalle ihan perusteellisen erittelyn mukaiset laskut, ja summat olivat samoja, joista jo neuvontavaiheessa oli puhe. Mielestämme pääsimme vieläpä suhteellisen halvalla, kun ottaa huomioon palveluiden laadun niin Venäjällä eri matkoillamme kuin Suomessakin.
Täytyy vielä lisähuomautuksena todeta, että olemme mieheni töiden takia oleskelleet Venäjällä pitkiäkin aikoja, eli en ole erityisen sinisilmäinen sikäläisen byrokratian suhteen, mutta asiat hoituivat mielestäni varsin mallikkaasti.
Mitä tulee lasten "ostamiseen" vanhemmiltaan, suuri osa adoptioon soveltuvista lastenkotilapsista on synnytyslaitokselle jätettyjä, ja valitettavan usein äiti vierailee laitoksella väärällä nimellä, jolloin mitään rahallista korvausta on turha odottaan.
Joka tapauksessa, odottavan aika on pitkä, ja kyllä meitäki ahdisti ja turhautti moneen kertaan adoptioprosessin aikana. Kannattaa yrittää hankkia mahdollisimman puolueetonta tietoa adoptiosta. Yritä päästä juttelemaan adoptiojonossa olevien tai jo adoptoineiden kanssa, niin huomaat, että ihan tavallisia tallaajia siellä suurin osa on.
Julkkisadoptoijat tietysti näkyvät eniten mediassa, mutta niinhän myös julkkisbioäiditkin, eikös?
Luin ihan sattumalta ja mielenkiinnosta tätä adoptiokeskustelua... itselläni ei ole lapsia, enkä varmaan niitä ikinä saisikaan, ellen laittaisi miestäni vaihtoon.
Adoptio on alkanut pyörimään mielessäni yhä enenmmän. Aloin lukemaan tätä keskustelua avoimesti ja puhtaalla tiedonhalulla ja kiinnostuksella, huomasin miten psyykkisesti rankka kokemus lapsettomuus ja adoptio-lapsen saaminen on. Ei toista saa tuomita vaikka hän esittääkin mielipiteensä kärkkäästi ja provosoivasti. Se on kirjoitusta, eikä kerro loppuviimeinen kirjoittajasta mitään. Ketjun aloittaja, ymmärrän sinua. Adoptio on rikkaiden etuoikeus, varsinkin pääkaupunkiseudulla ja mitä syvemmälle Eurooppaan mennään...
Suomessa asiat ovat kuitenkin vielä ihan hyvin. Olen pahoillani puolestasi, että olet joutunut odottamaan lasta niin kauan täällä. Kyllä minäkin ahdistuisin ja menettäisin uskon Suomeen, tai olen menettänyt jo, mutta ihan muista syistä.
Niin ja kaksi ihmistä pärjää ihan hyvin 20e kuussa, kun lasketaan vain ruuat (esim. maito, liha, kasvikset)! Meille ei raha ole ikinä ollut tärkeä asia. Raha on se joka aiheuttaa katkeruutta ja vihaa muita kohtaan, mutta toisaalta se on elämän perus edellytys.
Sitä olen ihmettellyt, että vaikka maailmassa on niin paljon kodittomia lapsia ja lapsettomia vanhempia, miksi he eivät pääse toistensa luo?
Lapset ovat siunaus, itse toivon niitä niin paljon että sydäntä riipii.
Voimia kaikille adopitota hakeville ja lapsista haaveileville. :)
Taisit ahdistunut kirjoittaa jossakin vaiheessa että voisitte säästää noin 2000 euroa vuodessa. Oletko ajatellut että adoptio vie vuosia, ja näin huomaamattasi säästätte summan?
Meidän adoptioprojektimme kesti reilut 5 vuotta, jos ajattelee että teillä kestäisi yhtä kauan, olisi koossa jo 10 000 euroa. Siihen sitten vielä kelan tuki päälle. Kyllä sillä luulisi jo pärjäävän?? Me ei pystytty säästämään ihan noin paljon, ja otimmekin kulutusluottoa muutaman tonnin säästöjen ja kelan tuen lisäksi.
Anteeksi nyt, mutta en ehtinyt lukemaan kaikkia saamiasi vastauksia, joten tässä saattaa olla toistoa.
Haluan kuitenkin korjata käsitystäsi:
Normaali tuloinen saa adoptiolapsen kansainvälisestäkin adoptiosta, koska mekin saimme.
Prosessi on pitkä ja rahaa ehtii tuona aikana laittaa sukanvarteen. Kotsimaiset viranomaiset laskuttivat kolmessa osassa. Matka piti tietenkin maksaa lentoja varatessa, mutta mekin olimme siihen mennessä jo saanet Kelan avustuksen tilille. Lasku kohdemaassa olosta tuli meille todella pitkän ajan jälkeen kotimaan yhteyden kautta ja perillä ollessa tarvitteen rahaa normaaliin elämiseen ja hankintoihin, joita kannatti maan edullisilla hinnoilla lapselle tehdä. Lääkäritodistukset, oikeaksi todistetut paperit, käännökset ja muuta paperisotaan liittyvät maksut tulivat sopivasti vähitellen, kuten normaalissa elämässä laskut tulee.
Adoptioon kannatta olla todella hyvin kypsynyt ja henkisesti valmentautunut, niin nämä kulut sitten toteutuessaan lakkaavat näyttelemästä suurta osaa kokonaisuudessa.
Ja onhan mahdollista hakea pankkilainaa...