Kertokaapa mielipiteitänne seuraavasta asiasta:
Meille tuli Joulukuussa pentu ja siis siitä asti on oltu nyt nämä viikot kotona niin ettei pennun ole tarvinnu olla työpäiviä yksin, mutta silti on tarkoituksella pidetty lähes päivittäin joitain aikoja yksin että oppisi olemaan.
Nyt sitten on niin että kun pentu jää yksin niin itse jäämisessä ei ole ollut ongelmaa, mutta jonkun aikaa oltuaan alkaa haukkumaan ja haukkuu hetken.. ei koko aikaisesti mutta liian paljon kuitenkin. Oon ollu aivan stressissä jo tästä asiasta koska äidilläni on pahaa eroahdistusta kärsivä koira ja sen kanssa eläminen on tosi rankkaa(tosin on muutenkin aika vaikea tapaus) ja nyt siis pelkään jatkaako tuo minun pentu haukkumistaan vai voiko se olla vaan jotain pentuiän ongelmia???
Koska tiedän hyvin millaista eroahdistus on niin toisaalta olen pentuni kohdalla siitä jo huokaissut koska ei käyttäydy samalla tavalla kuin tämä äidin koira.
Kun teemme kotoa lähtöä, ei pentu mitenkään hätäänny eikä aina edes korvaansa lotkauta, jos on nukkumassa niin ei nouse edes ylös vaikka alamme lähtöä tekemään ja herkkujen kanssa jää touhuamaan, ei myöskään ala haukkumaan heti kun lähdemme..
Kotiin tullessa on ihan normaali, innoissaan mutta ei läkähdyksissä eikä hätääntynyt.
Lähdöt ja kotiin tulot on tehty neutraaleiksi eli en kiinnitä koiraan huomiota jne.
Jostain syystä kuitenkin haukkuu sitten ollessaan yksin
Onko jollain samasta kokemusta, eli voiko olla niin että on vaan pennun hömpötyksiä ja haukkuminen loppuu jossain vaiheessa vai jääkö tuo sille automaattisesti lopuksi ikää että yksin ollessa haukkuu?
Aika sekavaa kirjoitusta taitaa tulla ja tekstiä liikaa, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea.
Nyt sitten yllättäen sain tiedon että mun työt alkaa maanantaina ja nyt olen sitten päätöken edessä että mitä teen?
Toinen vaihtoehto on että pentu jää automaattisesti kotiin työpäivän ajaksi, haukkuu tai ei... Pahentaako tämä tilannetta vai oppiiko paremmin ajan kanssa kun tottuu rytmiin että aamulla lähdemme?
Vai sitten... Naapurini ottaisi pennun "hoitoon" eli veisin sen aamulla sinne ja hän opettaisi haukkumista pois.. ja veisi pennun kesken päivän sitten kotiin?
Mä en todellakaan tiedä kumpi vaihtoehto auttais tähän meidän tilanteeseen vai auttaako kumpikaan?
Toisaalta mietin että jos vien pennun naapuriin osaksi päivää niin pahentaako se tilannetta niin ettei sitten ainakaan osaa jäädä yksin vai miten??
Tää asia alkaa vaivaamaan mua ihan liikaa ja nyt meinaa oma tieto-taito loppua kesken.
Siihen mä en usko että eroahdistuskoiraa saa OPETETTUA tavoille(tai jos joku tuon äitin koiran opettaa niin voin vaikka luvata katkasta iteltäni jalan), mutta koska tää mun pentu ei varsinaisesti vaikuta sellaiselta niin mulla vielä toivonkipinä on että saako tuon haukkumisen pois??
Meille tuli Joulukuussa pentu ja siis siitä asti on oltu nyt nämä viikot kotona niin ettei pennun ole tarvinnu olla työpäiviä yksin, mutta silti on tarkoituksella pidetty lähes päivittäin joitain aikoja yksin että oppisi olemaan.
Nyt sitten on niin että kun pentu jää yksin niin itse jäämisessä ei ole ollut ongelmaa, mutta jonkun aikaa oltuaan alkaa haukkumaan ja haukkuu hetken.. ei koko aikaisesti mutta liian paljon kuitenkin. Oon ollu aivan stressissä jo tästä asiasta koska äidilläni on pahaa eroahdistusta kärsivä koira ja sen kanssa eläminen on tosi rankkaa(tosin on muutenkin aika vaikea tapaus) ja nyt siis pelkään jatkaako tuo minun pentu haukkumistaan vai voiko se olla vaan jotain pentuiän ongelmia???
Koska tiedän hyvin millaista eroahdistus on niin toisaalta olen pentuni kohdalla siitä jo huokaissut koska ei käyttäydy samalla tavalla kuin tämä äidin koira.
Kun teemme kotoa lähtöä, ei pentu mitenkään hätäänny eikä aina edes korvaansa lotkauta, jos on nukkumassa niin ei nouse edes ylös vaikka alamme lähtöä tekemään ja herkkujen kanssa jää touhuamaan, ei myöskään ala haukkumaan heti kun lähdemme..
Kotiin tullessa on ihan normaali, innoissaan mutta ei läkähdyksissä eikä hätääntynyt.
Lähdöt ja kotiin tulot on tehty neutraaleiksi eli en kiinnitä koiraan huomiota jne.
Jostain syystä kuitenkin haukkuu sitten ollessaan yksin
Onko jollain samasta kokemusta, eli voiko olla niin että on vaan pennun hömpötyksiä ja haukkuminen loppuu jossain vaiheessa vai jääkö tuo sille automaattisesti lopuksi ikää että yksin ollessa haukkuu?
Aika sekavaa kirjoitusta taitaa tulla ja tekstiä liikaa, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea.
Nyt sitten yllättäen sain tiedon että mun työt alkaa maanantaina ja nyt olen sitten päätöken edessä että mitä teen?
Toinen vaihtoehto on että pentu jää automaattisesti kotiin työpäivän ajaksi, haukkuu tai ei... Pahentaako tämä tilannetta vai oppiiko paremmin ajan kanssa kun tottuu rytmiin että aamulla lähdemme?
Vai sitten... Naapurini ottaisi pennun "hoitoon" eli veisin sen aamulla sinne ja hän opettaisi haukkumista pois.. ja veisi pennun kesken päivän sitten kotiin?
Mä en todellakaan tiedä kumpi vaihtoehto auttais tähän meidän tilanteeseen vai auttaako kumpikaan?
Toisaalta mietin että jos vien pennun naapuriin osaksi päivää niin pahentaako se tilannetta niin ettei sitten ainakaan osaa jäädä yksin vai miten??
Tää asia alkaa vaivaamaan mua ihan liikaa ja nyt meinaa oma tieto-taito loppua kesken.
Siihen mä en usko että eroahdistuskoiraa saa OPETETTUA tavoille(tai jos joku tuon äitin koiran opettaa niin voin vaikka luvata katkasta iteltäni jalan), mutta koska tää mun pentu ei varsinaisesti vaikuta sellaiselta niin mulla vielä toivonkipinä on että saako tuon haukkumisen pois??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koiranpentu stressaa helposti yksin ollessaan myös sen takia, että tuntee olonsa turvattomaksi, koska edelleen melko vieraassa paikassa ei ole ketään turvana. Mutta jos koira >>selvästi>> kärsii eroahdistuksesta, teidän kannattaa koiran parasta ajatellen pyytää naapuria avuksi.
En halua huolestuttaa turhia, mutta tässä tulikin juuri mieleen, kuinka paljon koiria kuoli uutenavuotena, koska pelkäsivät ilotulitteita. Yksin ollessaan kokematon koiranpentu voi kavahtaa vielä pienemmästä. Teinä antaisin koirallenne hoitopaikan, jos mahdollista. Vasta koiran kasvettua siitä hiukan te voisitte ruveta totuttamaan sitä yksinoloon.
T: Sussex spaniel
Meillä aluksi tuntui ettei koira anna meidän lähteä minnekään, joulukuussa hankimme pennun. En saanut käydä vessassa puhumattakaan suihkusta ilman kauhee vinkumista ja haukkumista.
Kokeilimme D.A.P- haihdutinta ja pentu alkoi olemaan hissukseen kokopäivän. Aluksi vähän haukahti kun laitoimme oven kiinni, mutta nyt on huomannut että tulemme kyllä takaisin. Emmekä enää tarvitse haihdutinta. Haihdutin päästi meidät hyvin alkuun. Nyt kaikki on erinomaisesti :) mutta täytyy muistuttaa, ettei kaikkiin koiriin tehoa tämä, niin olen ainakin kuullut. Ilmeisesti mitä aikaisemmin sen hankkii sitä parempi.
Mikä tuo D.A.P-haihdutin on?
Harjoitelkaa sitkeästi vaan.
Jos koira ahdistuu yksin ollessaan, se ei mieti käyttäytyykö hyvin vai huonosti - mitään eroa näiden välillä ei sinun siis tarvitse yrittää tehdä. Koira menee ahdistuessaan niin KIERROKSILLE, ettei tajua mitään. Se läähättää, hätääntyy, haukkuu ja voi purkaa tavattoman pahaa oloaan ainoastaan pureskeluun, repimiseen jne. Tämä helpottaa sen oloa -samoin kuin joillakin ihmisillä vaikkapa tupakointi, kynsien pureskelu, ahmiminen jne.
Runsas ulkoileminen (siis rauhassa haistelu, ja tuon ikäisellä jonkin verran jo lenkkeily) namujen etsiminen sisällä ja ulkona ja kunnon puruluut (lihatiskeiltä ja hallista naudan ydinluuta viipaleina, ei irtoa siruja. Näitä annat VAIN yksinollessa)ehkäisevät ongelman syntymistä, pentu nukkuu ja lepäilee mielellään yksinollessaan. Entä koirapuistot tai tuttujen koirien kanssa telmiminen? Vaihda rohkeasti puhelinnumeroita kivojen koiraihmisten kanssa, ulkoilkaa yhdessä. Älä myöskään ota pentua yöksi sänkyyn, itsenäistyy eikä ole nukkuessaan sinun ihostasi riippuvainen.
Vaikka pentu joutuukin jo olemaan yksin, jatka silti HARJOITUSTEN tekemistä eli poistu pennun (rajatusta) yksinolohuoneesta ja palaa taas takaisin ilman että pentu hätääntyy. Tylsää työpäivän päälle mutta todellakin kannattaa!
Kaikki koirat ovat erilaisia, toisia ei yksinjääminen huoleta edes pentuna ja toisten kanssa sitä on harjoiteltava pitkäänkin. On lössyköitä ja herkkiksiä.
Kannattaa myös viettää koiran kanssa aikaa tässä portilla tai ovella suljetussa tilassa, jotta tuo "nalkissa oleminen" on ihan normaalia ja mukavaa. Lueskele tai lepäile itse, joten pentu oppii, että oven/portin ollessa kiinni otetaan iisisti ja chillaillaan. Kun pentu sitten rentoutuu kanssasi tässä tilassa, käy vain ensin oven lähellä ja palaa taas lähemmäs pentua. Ei katsekontaktia. Kun tämä jo sujuu (eli pentu ei enää hätäänny) voit alkaa käydä portin/oven toisella puolella jne. Ei ennen!!!
Jos pientäkin ahdistuksen poikasta on, tämä työ kannattaa oikeasti tehdä nyt. Nautit myöhemmin vuosikaudet, kun koirasi osaa olla yksin - ei kärsi, eikä tuhoa ja voit itse olla rauhallisin mielin töissä jne.
Sitkeä harjoittelu antaa hyvän hedelmän!