Poikkesipa tuossa Anselmi kylässä.Kiukkunen oli ku ampiaspesä kesähelteellä.Oli käyny kattomassa vanhaa kalakaveriaan Hietniemen Taavettia paikallisessa palvelutalossa.Tai siis yrittänyt käydä.
Anselmi oli asiasta Helleville maininnu ja tämä oli oitis ilmaissut halunsa lähteä mukaan.Monet kerrat oli Taavetti kantanut mainiot kalasoppa tarpeet Helleville,joista tämä oli korvaamattomana kokkina maukkaat keitot kiehauttanu.
No,Anselmi oli täräyttänyt auton käyntiin,valmiiksi lämpenemään,oli Hellevinkii mukavampi kyytiin kavuta,sen verran jo paikkojen kolotusta valitteli.Hyvissä ajoin keskipäivän kiekasun jälkeen oli reissuun lähdetty.
Nuorempana oli Anselmi ollut kylän kovimpia kuskeja,rattimieheksi kehuttu,oikea sivuteitten sinatra.Vanhemmiten oli kaasujalka kovasti keventynyt.Niinpä siinä rauhassa köröteltiin kirkonkylää kohti.
Siinäpä Anselmi ajatuksissaan hissukseen ajeli palvelutaloa,Karuvuorta,kohti.Yhtäkkiä auto putosi kuin pohjattomaan monttuun,kuului hirveä pamaus,menopeli hyppäsi kuin kolmiloikkaaja Kolehmainen kovinpina kisakausinaan,moottori rääkäisi räjähtämäisillään ja viimein koko komistus hyökkäsi ojanpenkkaan pysähtyäkseen siihen kuin seinään.
Hetkeen Anselmi ei käsittänyt mitä oli tapahtunut,ihmeissään tuiotti tuulilasiin tunkevaa orapihlaja aitaa.Hädissään kysyi Helleviltä miten kävi?Ei vastannut tämä mitään,oli kuulokoje kadonnut korvasta karkuteille.Liekkö tielle tippunut samasta reijästä mistä autoarmaan vetoakseli sisälle sijoittunut.
Anselmi ulos tarkastamaan miten moinen tilanne tapahtui.Itsekseen kirosi että tiehän on kuin aikoinaan raatteentie,ei yhtä paljon romua mutta enemmän kuoppia kuin pommituksen jäljiltä.Reikiä kuin reikäjuustossa,mitä Mansikki vainaan ternimaidosta tehtiin.Toivotteli Anselmi mielessään tienpitäjän sinne missä ei lumiauroja tarvita,oli nimittäin tarpeeksi lämminta muutenkin,siinä paikassa.
Nyt kun tuosta reissusta kertoi,vähän jo Anselmia naurattikin.Oli Hellevin kuulokojekin löytynyt.Ikkunasta lähimpään postilaatikkoon oli lennähtänyt äkkipysähdyksen koittaessa.
Vaan sen Anselmi vannotti että elä helevatissa mene sinne maalikylille turhaa ajelee,on siellä kyllä tiet siinä kunnossa ettei ennen vanhaa ois kehannu lehmillekkään näyttää,laitumelle viiessä!
Eivät ois suostunu lypsämään viiteen viikkoon!
Anselmi oli asiasta Helleville maininnu ja tämä oli oitis ilmaissut halunsa lähteä mukaan.Monet kerrat oli Taavetti kantanut mainiot kalasoppa tarpeet Helleville,joista tämä oli korvaamattomana kokkina maukkaat keitot kiehauttanu.
No,Anselmi oli täräyttänyt auton käyntiin,valmiiksi lämpenemään,oli Hellevinkii mukavampi kyytiin kavuta,sen verran jo paikkojen kolotusta valitteli.Hyvissä ajoin keskipäivän kiekasun jälkeen oli reissuun lähdetty.
Nuorempana oli Anselmi ollut kylän kovimpia kuskeja,rattimieheksi kehuttu,oikea sivuteitten sinatra.Vanhemmiten oli kaasujalka kovasti keventynyt.Niinpä siinä rauhassa köröteltiin kirkonkylää kohti.
Siinäpä Anselmi ajatuksissaan hissukseen ajeli palvelutaloa,Karuvuorta,kohti.Yhtäkkiä auto putosi kuin pohjattomaan monttuun,kuului hirveä pamaus,menopeli hyppäsi kuin kolmiloikkaaja Kolehmainen kovinpina kisakausinaan,moottori rääkäisi räjähtämäisillään ja viimein koko komistus hyökkäsi ojanpenkkaan pysähtyäkseen siihen kuin seinään.
Hetkeen Anselmi ei käsittänyt mitä oli tapahtunut,ihmeissään tuiotti tuulilasiin tunkevaa orapihlaja aitaa.Hädissään kysyi Helleviltä miten kävi?Ei vastannut tämä mitään,oli kuulokoje kadonnut korvasta karkuteille.Liekkö tielle tippunut samasta reijästä mistä autoarmaan vetoakseli sisälle sijoittunut.
Anselmi ulos tarkastamaan miten moinen tilanne tapahtui.Itsekseen kirosi että tiehän on kuin aikoinaan raatteentie,ei yhtä paljon romua mutta enemmän kuoppia kuin pommituksen jäljiltä.Reikiä kuin reikäjuustossa,mitä Mansikki vainaan ternimaidosta tehtiin.Toivotteli Anselmi mielessään tienpitäjän sinne missä ei lumiauroja tarvita,oli nimittäin tarpeeksi lämminta muutenkin,siinä paikassa.
Nyt kun tuosta reissusta kertoi,vähän jo Anselmia naurattikin.Oli Hellevin kuulokojekin löytynyt.Ikkunasta lähimpään postilaatikkoon oli lennähtänyt äkkipysähdyksen koittaessa.
Vaan sen Anselmi vannotti että elä helevatissa mene sinne maalikylille turhaa ajelee,on siellä kyllä tiet siinä kunnossa ettei ennen vanhaa ois kehannu lehmillekkään näyttää,laitumelle viiessä!
Eivät ois suostunu lypsämään viiteen viikkoon!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitäpä tästä opimme?Suuntaamme ostosreissumme tuonne vauraaseen etelään!Naapuri kaupunkiin Kouvolaan!
Tulipa tuosta Hellevistä mieleen sen kummin poika. En viitsi asian luonten johdosta kummin nimeä, mutta pojan (oikean) nimen voi mainita, se kun oli suhteellisen tavallinen, nimittäin Ferdinand.
Kummi oli kylällä tunnettu kunnollisena pienviljelijänä, joskin väliin ikävä kyllä viinaan menevänä. Siinä kotona tuli ongelmia. Ferdinand seurasi isän touhua ja ikävä kyllä joutui huonoille teille, mm. keskustan viinaremmeihin.
Kävi kuitenkin niin, että kunnassa päätettiin vapautua viinaremmistä, sitä paitsi monet viinaremmiläiset itsekin, myös Ferdinand, halusivat mukaan vähän suurempiin kuvioihin hiljaiselta maaseudulta, jossa selvinkin päin oli saanut kuulla olevansa juoppo ja mikä pahinta, väitteen, että omasi heikon viinapään.
Todettiin että lähettyvillä on oikeastaan yksi suurkaupunki, nimittäin Heinola. Päätettiin lähettää tuo epäsosiaalisten joukko sinne. Kun Heinolaan ei pääse junalla, päätettiin toimittaa joukko Jyrängön sillan kaupunkiin yksinkertaisesti lentokoneella. Joukko suostuikin ilomielin lentokonematkaan.
Näin tapahtuikin. Lentokone nousi ilmaan aseman kentältä otettuaan vauhtia pohjoispuolelta metsiköstä ja pian ihailivat keskustan tarkkailijat upeaa kotiseutua ilmasta käsin.
Koneen ohjaamoon alkoi kuitenkin kuulua Jäniskylän yli lennettäessä aikamoista jyminää matkustamosta.
"Vilikasepas Meeri, mitä ne tekkee ja sano että ovat kunnolla", sanoi kapteeni nimeltä Seppo lentoemännälle, nimeltä Meeri.
Lentoemo meni ja tuli hetken kuluttua takaisin todeten: "Ne on ruvennu pelloomaa lentopallova konneessa eikä ne minuva usko".
Kapteeni lentoperämiehen puoleen ja sanoi: "Mänepäs Juuso ja pijä huolta, ettei ne juuttaat ennää konneessa pelloo pallova."
Juuso meni ja hetken kuluttua hiljeni koneessa. Juuso tuli takaisin.
"Mitä sinä siellä oekeen teit, ku nyt noen hiljasta tul"? kysäisi kapteeni, kun oltiin jo ohitettu Kuortin tienoo.
"En minä muuta ku sanon vuan niille että hulluja työ otte kun sisällä pellootte pallova ja ulokona on noen hyvä ilema" Juuso selitti.
Ettei olis ollu Mäntharjun Virnistyksen miesjoukkue kyseessä?
Arvoitus:Kummassa on enempi reikiä:Mjun:n kaduissa vai tässä"hyvin menee mutta menköön"kunnan budjetissa?
No eipä ole teissä ainakaan reijät vähentyny!On kyllä aika perseestä toi kaavateiden ylläpito, sivuteistä en tiedä!
Asiasta kolmanteen.Miten tää paikallinen pelle hermanni puolue voi dominoida elämää siellä syrjäkylällä noin voimakkaasti?Eiks ne valinnu tän huijari kirjailijankin johonkin lautakuntaan?Onkohan näiltä sen sortin sosialisteilta menny pikkasen asiat sekasin?
Kyseessä on siis kokoomuksen kakkosketju, eri puoluenimellä tosin.
Eihä täällä ole enää mitään teitäkää!Hevospolkuja noi on!
Juuri näin. Tänään jäitten sulettua sen huomasi:Jos aiot liikkua Mju:ssa osta peräkontti iskareita täyteen!Niitä nimittäin tarvitaan ajellessa näitä kuoppasia ruunanpolkuja!
Nythän on saatu näitä tötteröitä kuoppien kohdalle.Ei mitiä hätiä!