Minua on koko peruskoulun ajan kiusattu.
Kun ekaluokalle menin ottivat isommat minut silmätikuksi, syynä ei voinut olla uskontoni, koska sisartani ei kiusattu, minulla ei ollut silmälasia, en ollut lihava, olin vain todennäköisesti sopiva silmätikuksi.
Tilanne paheni 3luokan myötä kun piti pyörällä kulkea kouluun, koulumatkoilla minua kiusattiin niin paljon että en ehtinyt kouluun ajoissa aina, ja joskus kotimatkakin kesti, kun ei eteenpäin päässyt.
Eräänä päivänä kävi sitten todella kurja juttu.
Eräs poika raahasi minut kesken kotimatkan väkisin metsään, ja pakotti riisumaan housut ja sitä ei kait tarvi sanoo mitä tapahtu :.(
Hän kielsi minua kertomasta kellekään koska "kukaan ei usko sinua".
Olin vaitonainen ehkä pari päivää, mutta sitten pari päivää myöhemmin menin nukkumaan, mutta rupesinkin hysteerisesti sängyssä itkemään :.(
No isä tuli halaamaan ja kysyi "mikä sinulla on hätänä"
Kun hänelle kerroin tuon metsäreissun, hän meni heti soittamaan koulumme rehtorille.
Seuraavana aamuna Rehtori käski minun kanssaan koulun kirjastoon ja kun sinne pääsimme hän sanoi " katso tuonne hyllyn taakse" siellä oli se poika itkemässä ja katsoi minua, en minä siinä muuta voinut kun sanoin vaan "IDIOOTTI", no ei mennyt kuin pari päivää kun tuo poika tuli ehdottamaan minulle uusintaa tuosta metsäreissusta, minä vain huusin että "Etkö sinä idiootti tajua jättää minua jo rauhaan" minut siirrettiin sitten lopulta taksioppilaaksi. Vaikka ei se kiusaus siitä hirveästi vähentynyt, mutta sainpahan koulumatkat olla rauhassa.
Sitten muutimme uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle, mutta sielläkään minua ei hyväksytty oikein joukkoon, minulle naureskeltiin, ja minulta jopa saatettiin kysyä "ookko nää homo" (vaikka olenkin tyttö)
isosiskoltani kuulin vasta mikä on homo, kun en sitä tiennyt (no toi ei liity tähän mitenkään)
yläasteella nimittely jatkui ja haukkuminen, mutta oli minulla yksi hyvä kaveri jonka kanssa vieläkin pidän yhteyttä.
Mutta oikeastaan kirjoitan tätä tarinaani näin myöhään, koska se on jälleen palautunut mieleeni ja pilannut tämän yön uneni :.(
vaikka kuinka haluaisin en voi unohtaa tätä tapausta :.(
Kun ekaluokalle menin ottivat isommat minut silmätikuksi, syynä ei voinut olla uskontoni, koska sisartani ei kiusattu, minulla ei ollut silmälasia, en ollut lihava, olin vain todennäköisesti sopiva silmätikuksi.
Tilanne paheni 3luokan myötä kun piti pyörällä kulkea kouluun, koulumatkoilla minua kiusattiin niin paljon että en ehtinyt kouluun ajoissa aina, ja joskus kotimatkakin kesti, kun ei eteenpäin päässyt.
Eräänä päivänä kävi sitten todella kurja juttu.
Eräs poika raahasi minut kesken kotimatkan väkisin metsään, ja pakotti riisumaan housut ja sitä ei kait tarvi sanoo mitä tapahtu :.(
Hän kielsi minua kertomasta kellekään koska "kukaan ei usko sinua".
Olin vaitonainen ehkä pari päivää, mutta sitten pari päivää myöhemmin menin nukkumaan, mutta rupesinkin hysteerisesti sängyssä itkemään :.(
No isä tuli halaamaan ja kysyi "mikä sinulla on hätänä"
Kun hänelle kerroin tuon metsäreissun, hän meni heti soittamaan koulumme rehtorille.
Seuraavana aamuna Rehtori käski minun kanssaan koulun kirjastoon ja kun sinne pääsimme hän sanoi " katso tuonne hyllyn taakse" siellä oli se poika itkemässä ja katsoi minua, en minä siinä muuta voinut kun sanoin vaan "IDIOOTTI", no ei mennyt kuin pari päivää kun tuo poika tuli ehdottamaan minulle uusintaa tuosta metsäreissusta, minä vain huusin että "Etkö sinä idiootti tajua jättää minua jo rauhaan" minut siirrettiin sitten lopulta taksioppilaaksi. Vaikka ei se kiusaus siitä hirveästi vähentynyt, mutta sainpahan koulumatkat olla rauhassa.
Sitten muutimme uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle, mutta sielläkään minua ei hyväksytty oikein joukkoon, minulle naureskeltiin, ja minulta jopa saatettiin kysyä "ookko nää homo" (vaikka olenkin tyttö)
isosiskoltani kuulin vasta mikä on homo, kun en sitä tiennyt (no toi ei liity tähän mitenkään)
yläasteella nimittely jatkui ja haukkuminen, mutta oli minulla yksi hyvä kaveri jonka kanssa vieläkin pidän yhteyttä.
Mutta oikeastaan kirjoitan tätä tarinaani näin myöhään, koska se on jälleen palautunut mieleeni ja pilannut tämän yön uneni :.(
vaikka kuinka haluaisin en voi unohtaa tätä tapausta :.(
Vastaukset 5
Vanhimmat
sulla on ollu aika kurjaa... :S Tsemppiä kuitenkin!
voit lukea mun tarinani tosta nimellä koulu on pilannu mnu elämän jutusta otan osaa mut tseppiä sullekkin vaikak oon11v niin pahin kokemukseni on kun sain rautakangesta päähän ja verta valu ku esterin perseestä mut tiedän miltä tuntuu olla kiustattu
Luin mitä kirjotit ja jähmetyin, en tie mit sanois. Tsemmpiä vaan :D En usko miten voit semmosta kestää olet ylilounnolinen luonteeltaas. Sulla on meren voima !!
mutta niistä voimista tiiä, välillä masennun totaalisesti ja vaan sen takia että jotku ääliöt aikansa kuluksi kiusas mua TOOOSIII paljo. :(
Anteeksi, en normaalisti kiroile, mutta tämä todella koski itseäni ja syvältä! Kenenkään ei tarvitsisi kiusaamista kokea, ja se mitä sinä koit oli VARMASTI paljon hirveämpää kuin mitä itse olen kokenut, vaikka hirveää se oli minullakin :,(!
Itse olin rankasti kiusattu 3-luokkaan asti. Sen jälkeen se jatkui, mutta väheni pikkuhiljaa.
Olin elänyt koko elämäni ekaan luokkaan asti lähimmän siskoni kanssa. Asuimme hyvin syrjässä, kavereina naapurin lapsia, pari paljon vanhempia ja loput sitten taas hyvin pieniä. No, kiusaaminen oli koulussa nimittelyä, syrjintää, kenkien ja varusteiden piilottamista jne. ja silmätikuksi luulen tulleeni siksi että olin ujo - olin elänyt elämäni siskoni kanssa, joka on vuoden nuorempi, joten en ollut harjoittanut sosiaalisia taitoja. En ole myöskään ikinä ollut lihava, en ole ollut ainakaan omasta mielestä hirveän rumakaan, enkä muutenkaan eronnut joukosta ulkonäöllisesti. Oli minulla pari kaveriakin, ja pojat minua itseasiassa kiusasivat eniten, varsinkin se "rajuin". Mutta se oli outoa, sillä joku tunti tämä kyseinen poika vain jutteli minun ja ystäväni kanssa, muuten hän oli todella ilkeä ja veti muitakin kiusaamiseen mukaan.
Kun vaihdoin luokkaa kolmannella, kiusaaminen jatkui tyttöjen osalta mutta väheni kokoajan. Sitten se meni siihen että kiusaaminen vain loppui viidenteen luokkaan mennessä ja uudesta luokasta olin saanut nopeasti ystäviä. Itsetuntoni koheni, ja aloin pikkuhiljaa parantumaan sosiaalisesti kiusaamisesta, en ole kuitenkaan vielä tähänkään päivään asti täysin siitä ensinnäkään perillä, miksi minua kiusattiin.
Tällä hetkellä yritän kuumeisesti etsiä tietoja mitä tälle kyseiselle kiusaajapojalle tapahtui, sillä hän katosi jossakin vaiheessa - en edes muista tarkalleen milloin enkä tiedä minne. En ole varma sukunimestä tai miten etunimi kirjoitetaan, mutta toivon mukaan löydän hänet vielä, ja kun tämä tapahtuu haluan pyykiä kaiken kiusaamisen ja siitä syntyneen tietämättömyyden ja huonotunteisuuden pois kysymällä suoraan (nyt n. 20 vuotiaalta) kiusaajaltani, miksi hän päätti pilata elämäni. Mikä ajoi hänet kiusaamiseen, miksi hän sen teki, ja aijon selvittää asian perinpohjaisesti - hän EI tule pääsemään tästä ehjin nahoin, vaan hän saa tietää kaikkine julmine yksityiskohtineen mitä tuli tehtyä.
Paljon voimia ja osanottoja täältä!