Olen puhunut näillä main asuvien koiranomistajien kanssa ja kuullut, että heidän koiransa ovat alkaneet pelätä metsään mennessään.
Itse en ole nähnyt siellä mitään outoa, mutta useat muut lenkkeilijät ovat.
Voiko esim. supikoiran hajut ja jäljet tuntua muissa koirissa tuolla tavoin vai onko kyseessä kettu repolaisen hajut???
Mitä mieltä olette??? Paikkahan on kaupunkin laitamilla, ei maaseudulla.
Itse en ole nähnyt siellä mitään outoa, mutta useat muut lenkkeilijät ovat.
Voiko esim. supikoiran hajut ja jäljet tuntua muissa koirissa tuolla tavoin vai onko kyseessä kettu repolaisen hajut???
Mitä mieltä olette??? Paikkahan on kaupunkin laitamilla, ei maaseudulla.
Vastaukset 50
Vanhimmat
meilä skidinä oli meinaa supikoira ja koirat ei pelännyt sitä ollenkaan.
Eräällä herralla oli etu- tölikässä sinikettu ja oli hyvää pataa koirien kanssa.
Pari vaihtoehtoa tuli mieleen, karhu tai susi.
mutta susiahan tampereen seudulla on ollutkin.
Tuntuu vaan oudolta, että varsinkin nuo pikkukoirat ovat ihan hysteerisiä, jos omistajat lähenevätkin tuota metsänreunaa.
ainakin sanoisin että ketun ja supin haju kiinnostaa,ei pelota,jotenkin luulen että koira taas vaistoaa luonnostaan että ketut ja supit pelkää lähinnä niitä,koirat taas yleisesti pelkäävät suden ja karhun hajua,paitsi tietenkin rodut ja yksilöt jotka on tottuneet tai opetettu näiden jäljille yms...
Oliskos mahdollista että sielläkin olisi susi hukkanen ohikulkumatkalla???
Venäjällä oli juuri susi tappanut lapsen..
sorsalle sanoinkin, karhuja täällä ei ole tavattu, susia useinkin, mutta ei ihan tällä seudulla. Mutta viiden kilometrin päässä kylläkin, ja eihän se matka sudella paljonkaan ole.
Tuntuu vaan tosi oudolta, ettei mummelien, ja paappojen, pikkukoirat uskalla enää mennä metsään. Joku syyhän siihen oltava on.
pelottaa helposti isoakin koiraa ja juu,sudelle joku 5 kilsaa ei ole matka eikä mikään,moninkerroin sen voi taittaa päivässä...
sudet voivat päivässä liikkua 10 kilometriäkin ja karhujakin on ihan meilä mikä mikä maassakin tavattu ja Lahdessakin, en pois sulkisi karhujakaan.
karhut ovat tähänaikaan vuodesta talviunilla. Ei ne kaupungissa haahuile.
olla untenmailla...
viimeviikon vesisateet on päätyneet karhun pesään.
kirjoitin että susi voi liikkua päivässä monta kertaa tuon 5 kilsaa...sanvat ettei 20-30 kilsaa ole sille päivässä mikään mahdottomuus...
mutta kun tämä metsäalue on noin neliökilometrin suuruinen ja keskellä asutusta, niin en oikein kääntyisi tuohon ajatukseen.
Jokin siellä kuitenkin pikkukoiria pelottaa, ja muutamaa keskikokoistakin. Liekö syy sitten pedoissa tai siinä että tuo alue on entistä suota, joka on ojitettu, mutta jossa edelleen on jäätyneitä lettoja.
Ihmetyttää vain, miksi juuri nyt???
päivässä :)
pelkää, niin saattaahan kyseessä olla hirvikin. "kaupunkilaiskoirat" saattavat pelätä myös hirven hajua,jos eivät ole ennen sitä vainunneet.
pedon tarvi siellä enää olla, riittää että se käyttää reittinään jonka merkkaa ohi kulkiessaan.
Ne hajujäljet saa pikkukoirat tietämään että on mahdollisuus päätyä luonnon kiertokulkuun suden ruuansulatuskanavan kautta.
Toinen suden lisäksi vois olla ilves mutta pelkkää arvailua kaikki jos ei jälkiä näy.
saatavat jo alkaa heräilee ja meilä mikä mikä maassa karhut tappoivat viimevuona lehmiäkin, ei jaksa linkitellä, mutta löytyy asiasta kirjoitustakin.
pienten koirien omistajilta näitä pelkopuheita sekä parilta keskisuurien omistajilta.
Sehän minua on kummastuttanutkin, kun itse sinne eilen illalla ja tänään kaksi kertaa Marjaa vein, niin mitään ongelmia ei ollut.
onhan niitä leijoniakin nähty...
ilveshän on tampereella tunnettu petoeläin, vaikka sm-liigassa ei nyt juuri oikein pärjääkään.
No, oli niin tai näin, ei se tällä tavalla selviä. Oli vaan niin outo tapahtuma, että oli pakko tuode se tänne ihmdeteltäväksi.
reissussa siellä paikkakunnalla, kun ne leijpona-uutiset tuli, mutta kossupullojen kanssa se tuntui meistä vain todella naurettavalta.
Seuraavana aamuna kuitenkin piti vilkuilla jo olkapäänsäkin ylitse, ettei vaan joudu syötäväksi.
kuuluisa Ruokolahden leijona? =)
Siellä ihmiset väitti kyläkauppaa myöten, että jellona se oli.
hyvin,olikos se joskus 90-luvun alkupuolella...no kuitenkin,aika huvittava juttu.
vielä =)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokolahden_leijona
sudet kyllä voivat liikkua noin 40km päivävauhdilla.
mutta me oltiin poikien kanssa, siis lapsien, asuntovaunu perässämme siellä samoilemassa sodan aikaisilla bunkkereilla, lun eräs maatiainen varoitti meitä metsässä irrallisesta leinojasta. Epäili sen tulleen venäjän puolelta.
Samana päivänä siitä kerrottiin jo ympäri kylää.
epätodennäköistä eiköhän se vaadi vähän enemmän sitä vettä.
kaikkee melkein tasapuolisesti.
No en usko tuohon kokopolitiikkaan.Ei pikkukoirat omaa kokoaan tajua.
Se miten reagoi riistaan,suurpetoihin,uusiin eläimiin ym.on mielestäni osaltaan rodullinen kysymys,kuin myös yksilöllinen.
Hauska esim.aikoinaan oli,kun ton pikkúpapparaisen kanssa oli treenit hevostallilla,jossa karsinoissa oli piilot.
Ja päästäkseen sinne oli koirien mentävä ovesta,jonka melkein edessä seisoi melkoisen kokoinen suomiheppa.
Siitä koiramäärästä vain muutaman koiraa uskalsi sisään mennä oma-aloitteisesti,ja voipi sanoa,että ne ei ollut ne eniten veikatut...
Niihin muutamiin kuului tuo ainut pikkukoira,joka melkein käveli sen heposen kavion päältä ;)Mitäs lykkäs koipensa eteen :=)))))
Joku koira on rotuominaisuuksiltaan jopa tyhmänrohkea ja isompi saattaa olla jänishousu.
Meidän suomenajokoira aikoinaan laittoi jarrut päälle haistaessaan karhunjäljet kun norjanharmaa vanhaherra paineli jo jälkiä pitkin tohkeissaan.
Yksi leonberginkoira pelkäsi meidän kanipupua, voiskohan sanoa että se oli jonkinverran jänishousu...
pesästään se lähtee vain siirtyäkseen toiseen paikkaansa harvoin ne tähän aikaa turhia vaeltelee
No sananmukaisesti jänishousu :O))))
Noit oikeen hommiin jalostetut on varmaan rotuna varmimmat,kun niitä geenejä on sinne oikein vahvennettu.Ja riippuen,mihin vielä ehkä osalla rotuja.
Mutta nuut sitten on tosiaan enemmän niin rotu,kuin yksilökohtaisia.
Tuo minun pikkurotuhan kuuluu sarjaan (siis jos oieaoppisesta puhutaan),ettei niillä pupu mene kovin herkästi pöksyyn.Tosin onhan niitä muitakin pikkukoirarotuja.
Se sitten voi ollakkin jo eri jutttu,miten sitten koirat reagoi (siis koosta riippumatta)petoihin,jos joutuukin silmäkkäin se hajun kanssa.Siinä vaiheessa voisi kyllä suurinmalle osalle tulla kiire sinne takavasempaan.Siinä kun tulee jo sen vastapuolen elekielikin peliin.
tekee oikeassakin elämässä kaikkea mahdollista, pariset kirjaimet eli 10:niä kilometrejä, kas ei susilla ole askelmittareita tai sykemittareita, ne voivat tänään olla mikä mikä maassa ja huomenna samat sudet voi ollakkin jo Tampereella.
Davan viestiä vääräksi infoksi??
arveluttaa näiden harmaiden kanssa kun ne eivät helposti väistä jos joku otus niille alkaa metsässä ryttyilemään.
Tänä talvena oli jo riskialtista, yksinäinen hukka pyöri muutaman kilometrin päässä meidän alueen rajoilta, kävi parinkymmenen kilometrin päästä yhden koiran tappamassakin.
Karhu ei ole siinä mielessä vaarallinen, jos koirat löytää karhun niin fiksu koira osaa hommansa eikä mene tassujen ulottuville.
Minä oon joskus miettinyt tuota esim.karhun kohtaamista.Eli jos ajattelee noita mettärotuja,jotka tuohon hommaan on tehty,niin onko niillä tavallaan myös geeneissä se,että ne osaa oikeaoppisesti varoa,kun ne noita hommia hoitaa?
Kun sitten taas joku "rämäpää" muun rodun yksilö,niin kävisikö helpommin niin,että kävisi köpelösti,kun ei järjenvalo estäisi haastamasta,eikä sitten kuitenkaan osaisi varoa vastapuolen otteita,tulkita käytöstä?
En tosiaan tiedä,mutta käynyt mielessä,kuinka paljon jalostuksella on siis sitä "tekniikkaakin" saatu rotuihin aikaiseksi,ja oikeassa kohtiin varovaisuutta.
tosiaan se "ohjelmointi" oikeaan tekniikkaan, jalostuksella karsitaan pois ne jotka jostain syystä toimivat väärällä tavalla, ja kyllä siinä on mukana luonnonvalintaakin koska tohelo koira joutuu esimerkiksi hirven tappamaksi hyvin nopeasti.
Hivikoirissa esimerkiksi kun hirvi juoksee niin sen perässä juokseva koira ei saa haukkua räksyttää, se ei saa ajaa vaan sen pitää pyrkiä hirven eteen ja pysäyttää se hirvi, vasta sitten se haukkumalla ja hirven edessä pysyällä pitää hirven paikoillaan pysyen sorkkien ulottumattomissa.
Hirvi potkaisee tappavalla teholla ja on sairaan nopea.
Sama juttu on karhun kanssa, porukasta karsiutuu aika äkkiä koira joka tunkee liian lähelle.
Mä olen joskus pohtinut että miten käyttäytyisi paimentamaan koulittu bordercollie hirven seurassa, se ehkä tunkisi itsensä liian lähelle.
taida supia ja kettua kauhistua mutta siellä saattaa liikkua susihukka.
Aikoinaan koira pelkäsi mennä tuttuun metsään, halusi vain autoon takaisin. Seuraavana päivänä luki paikallislehdessä, että juuri sillä alueella oli hangessa nähty ilveksen jälkiä.
haukullisen toimesta, mutta missä sen ilveksn asuinalueen raja mahtaakaan kulkea.
Muistan kyllä joskus lukeneeni, että tampereen seudulla niitä on havaittu.
Jos näin on, niin sittenkän täälläkin saa alkaa olemaan varuillaan.
Reilu viikko sitten oli näköhavainto kahdesta ilveksestä, paikalta matkaa Tampereelle ei ole kovin paljoa! Ilveksen reviirin koosta ei ole kyllä minkäänlaista tietoa.
Meillä ei ole minkäänlaista epänormaalia käytöstä havaittavissa, aivan samalla tavalla kuin ennenkin siellä metsässä kuljetaan.
Ei mulla ainakaan ole mitään pikkukoiria vaan keskikokoisia.
Oletko sitten jutellut tuosta pelkäämisestä muiden kuin pikkukoirien omistajien kanssa ?
kun en osaa kaikkia pikkukoirien aivoituksia tietää. Joku pelkää yhtä, ja toinen toista...
Se neljäs sen sijaan käy päälle; taitaa olla elämäänsä kyllästynyt.
Ihan samoin kun isot;)
Samoja koiraelukoita kun ne on koosta riippumatta ;)
joskus niillä pienillä olla isoakin isompi ego.
Ulkoilutin pari vuotta sitten vanhempieni koiria Nurmeksessa ja törmäsimme suteen, susi oli noin 50 metrin päässä, silloin oli pimeää mutta koirien käytöksestä tajusin heti että nyt on jotain todella erilaista, taskulampun valossa näin silmien kiiltävän ja kun aamulla kävin jäljet katsomassa ja susihan se oli, siellä leveysasteilla se ei ole mitenkään poikkeuksellista, koko talven niitä jälkiä näkyi lähistöllä.
Mutta koirien käytös tosiaankin oli täysin poikkeuksellista, ne pysähtyivät ja lähes lamaantuivat ja ei metriäkään enää eteenpäin kaikki karvat pystyssä, muttei mitään ääntelyä.
Mahtoi olla aika ikimuistettava kokemus.Niin sinulle,kuin koirillekkin.
Tuo olisi kyllä sellainen tilanne,että vaikea kuvitella miten sitä itsekkin reagoisi.Jähmettyisikö paikalleen,lähtisikö takaviistoon ja lujaa,tai kykenisikö sitä edes vähänkään järkevään käyttäytymiseen o_O
kun silloin illalla en aivan varmaksi tiennyt, tosin tiesin susien liikkuvan siellä ja tajusin koirien täysin poikkeavasta reaktiosta että susi siellä mahdollisesti on, mutta kyllä minä vain hissukseen peräännyin koirien kanssa ja varoittelin äitiäni ettei lähtisi pihasta pois pimeällä.
Melkein poikkeuksetta sinä talvena uuden lumen jälkeen yhden tai kahden suden jäljet näkyivät noin kilometrin säteellä vanhempieni mökistä.
He asuivat silloin noin kymmenen kilometrin päässä Nurmeksen keskustasta, mökissä josta on lähimpään naapuriin kilometri ja vain metsää ympärillä.
se saa koirat varuilleen ja monet koirat stoppaavat kun suden vainuaa.
Kettu ja supi ei kokemuksieni/muiden kokemusten mukaan pahemmin pelkoja herätä,mutta suurpetojen hajut kylläkin.Eli tulee kyllä mieleen karhu,susi ja ahmakin.
Me bongattiin vuosia sitten oudot jäljet tuolla lenkin varrella.Koirat käyttäytyi aivan eri lailla ja melko oudosti,kun mökillä on bongattu eläinten jälkiä tai paskoja.Epäilin,vaikka tosi omituiselta tuntui,että täällä olisi sudenjäljet,jälkiä siis suden.Jälkeenpäin kuulin,että läheiseltä isolta tieltä oli tullut susiepäilyksiä ja kilometrien päässä todettu susi...Ja melkoisen ihmisten ilmoilla siis asutaan.
Mutta aina niitä voi kaukaakin erehtyä seikkailemaan.
Tuohon pikkukoirapelkoihin en oikein usko.Ei kuulosta ihan ok.Oisko nyt vaan pieni otanta,tai mitä lie muuta.
Se,miten koira reagoi nimenomaan noitten mettänpetojen hajuihin,pelolla tai epävarmuudella tai kiinnostuksella ,ei ole kokokysymys.
Aika harva koira on ihan pokeri tietämäni mukaan,jos suurpedon haistaa.Ihan koosta riippumatta.Saati tuntee kiinnostusta perään.Ellei puhuta noihin hommiin jalostetuista.
Noit minun koirat ilmensi kumpikin vahvaa kiinnostusta.Silloinen iso olisi lähtenyt jäljelle,jos olisi päässyt.Pienempi tyytyi merkkaamaan moneen kohtaan.Tosin se on aina ollut ilmavainuisempi,ja siihen enemmän treenattu.Kumpikaan ei kokenut tilannetta uhkaavaksi.Ainakaan siis pelkkää jälkeä.