Laitanpa toisenkin aloituksen, kun jutut olivat samassa lehdessä. Tuossa tapauksessa keskenmenon jälkeen tarvittiin jopa psykiatrista sairaalahoitoa. Saattaisin kilahtaa itsekin, jos joskus tulisin raskaaksi ja sitten menettäisin kauan toivotun lapsen...
http://www.iltalehti.fi/viihde/200901218953573_vi.shtml
http://www.iltalehti.fi/viihde/200901218953573_vi.shtml
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihme. Itsekin meinasin tulla sekopääksi, kun vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen tulin vihdoin raskaaksi ja se menikin kesken. En oikeastaan päässyt asiasta yli ollenkaan ennen kuin kahden vuoden kuluttua, kun tulin taas raskaaksi ja sain lapsen :)
Vaikka meni aikaisessa vaiheessa kesken, minua ainakin pelottaa. Pelkään, etten tulekaan uudestaan raskaaksi, tai että tulen raskaaksi mutta menee taas kesken. Sen verran inhottava kokemus se keskenmeno oli kipuineen. Kaiken lisäksi keskenmenon ja kuukautisten jälkeen vuodan edelleen toista viikkoa, mikä ei kyllä ole normaalia, mutta lääkärit eivät musta vikaa löydä. Epäiltiin jopa, että raskaudesta olisi jäänyt jotain kohtuun, vaikka kävin tarkastuksessa ja kuulema kohtu oli tyhjentynyt.
Tällä hetkellä tuntuu, ettei koskaan olisi pitänytkään tulla raskaaksi, kun siitä aiheutui keskenmenon myötä tällainen sotku: kipuja ja vuotoa, joille kukaan ei osaa tehdä mitään. :(
Minä sain viime kesänä keskenmenon rv 11 6. Uutta yritimme 9kk ja nyt rv 5 1. Sen verran tuo ensimmäinen keskenmeno (myös ensimmäinen raskaus) painaa mieltä, että odotan koko ajan tämän toisenkin menevän kesken. Tuntuu, että minussa on kuitenkin jotain vikaa kun ensimmäinenkin meni kesken, niin miksi tämä toinen muka onnistuisi yhtään sen paremmin. Totta puhuen, jos tämä menee kesken, en tiedä haluanko enää raskaaksi. En tiedä olenko niin vahva, että pystyisin käymään läpi vielä lisää keskenmenoja saadakseni lapsen. Jos tämä raskaana olo on joka kerta näin mielenterveyttä raastavaa, niin onko mieltä kiusata itseään. Pahoittelut jos kirjoitukseni loukkaa, mutta tältä minusta tällä hetkellä tuntuu.