tänään kaksisuuntainen mielialahäiriö!!
Lääkkeitä eivät vielä määränneet koska eivät "ole vielä varmoja" että onko se oikea diagnoosi.
Parantuuko kyseinen sairaus koskaan? miten olette muut eläneet kyseisen "sairauden" kanssa?
Lääkkeitä eivät vielä määränneet koska eivät "ole vielä varmoja" että onko se oikea diagnoosi.
Parantuuko kyseinen sairaus koskaan? miten olette muut eläneet kyseisen "sairauden" kanssa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei! Mulla todettiin vuonna 2003 kyseinen sairaus. Tämän sairauden kanssa oppii elämään ajan kanssa, kun itsetuntemus lisääntyy. Lääkitys, säänn.elämänrytmi ja tavat auttavat voimaan paremmin. Toisaalta tää on kirous ja toisaalta rikkaus. Etsi tietoa ja terapiaa. Luultavasti ei parane koskaan tai on ainakin pitkäkestoinen. Oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Voi olla pitkiäkin tasasia jaksoja. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää elämään, et ole ainut, meitä on monta.
Bipolaarista voi parantua. Itse psykoosi voi olla eheyttävä kokemus, jos sen käy loppuun asti läpi. Psykoosi on ihmisen matka syvälle omaan itseensä, "henkimaailmaan", kokemukset siellä eivät loppujen lopuksi ole niin hulluja van pikemminkin symbolisia ja myyttisiä. Psykoosissa ihminen voi kohdata demoneita (=traumojansa?), luulla kuolevansa (ns. egon kuolema) tai kokea maailman tuhoutuvan, nutta tämä tapahtuu vain symbolitasolla. Kokemus voi olla vaikea mutta siitä kannattaa mennä rohkeasti läpi vaan. Perhe ja ystävät jotka eivät liikaa pelästy prosessia vaan pystyvät tukemaan siinä ovat korvaamattomia. Sairaala on usein pahin paikka mennä sillä siellä prosessi usein keskeytetään väkisin lääkkeillä, mikä voi syöstä ihmisen rajatilaan loppuelämäksi.
jeesus mitä paskaa syötit. totta helvetissä pitää sairaalaan mennä jos on psykoosis... tais kyl olla pelkkä provo, mut pakko vastata ettei joku oikeesti luule tommosta...
John Weir Perry teki 70-luvulla kokeen jossa psykoottisia ihmisiä hoidettiin mahdollisimman vähällä lääkityksellä empaattisessa ympäristössä jossa heidän annettiin "elää ulos" psykoosinsa eikä sitä yritetty väkisin keskeyttää. 85% potilaista ei enää uudemmin sairastunut. Samanlaisia kokeiluja ovat m.m. Soteria House ja Kingsley Hall. On myös monia skitsofreniasta tai psykooseista parantunutta psykologia ja psykiatria jotka tukevat näitä hoitomuotoja, m.m Daniel Fisher, David Lukoff, Rufus Day, Emma Bragdon. Jos paraneminen kiinnostaa niin parasta tietoa mitä olen netistä löytänyt on Sean Blackwellin videot Youtubessä, "why shrinks can't cure bipolar disorder" ja videot joihin on linkki Seanin omalta sivulta bipolar-or-wakingup.blogspot.com. Lisäksi sivulta spiritualemergency.blogspot.com löytyy kattavaa tietoa aiheesta.
Mulla todettiin kans kakssuuntainen mielialahäiriö n.2 viikkoo sitten. Olin aivan järkyttyny ku menin psykiatrille masennuksen takia ni sit tämä iskeekin pöytään diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tän asian työstäminen on itelläni vielä kesken, en vieläkään pysty hyväksymään tätä! Lääkkeet aloitettiin heti, määräs Peratsiinia ja sit mielialaa kohottavan lääkkeen. Ite oon nyt kyl huomannu et kyl noi lääkkeet on paljon tasoittanut olotilaani ja nyt pystyn olemaan enemmän "normaali" itseni..ainut mikä tässä pelottaa on se että kun nuo psyykenlääkkeet on mitä on ni pelottaa vaan se kuin kauan pystyn noiden kans työni hoitamaan..? Tosin tuo psykiatri lupas nimenomaan et käytetään vain sellaisia lääkkeitä joista ei oo töissä eikä muussa elämässä haittaa..mut kaipaisin todellakin tietoa mitä on elää tän taudin kanssa, ainakin jos oikein oon ymmärtäny ni tää taitaa olla loppuelämän kestävä sairaus..?
No ei todellakaan ole loppuelämän sairaus. Siitä voi parantua täysin ja olla sen jälkeen paremmassa kunnossa kuin ennen diagnoosia, m.m toipuneilla ihmisillä on lisääntynyt empatiakyky. Ehkä diagnoosi kannattaa ottaa merkkinä siitä että olet jollain lailla etääntynyt omasta sisimmästäsi, et elä kuten haluaisit. Meissä on jokaisessa sisällä piilossa voimavaroja, viisautta ja rakkautta, parantavaa energiaa, näihin tarttis vaan päästä käsiksi. Meditaatio on hyvä keino, ja että alkaa kuunnella sisältä tulevia viestejä, luottaa tunteisiinsa ja intuitioonsa. Lääkkeitä tulisi käyttää vain akuuteissa tilanteissa hetkelliseksi helpotukseksi, pitkäaikaiskäytössä ne pikemminkin edistävät sairautta kuin parantavat siitä, vaikka lääkefirmat ja niiden talutusnuorassa kulkevat lääkärit ovat tietenkin eri mieltä. Työelämässä ja muussa normaalissa elämässä kannattaa ehdottomasti pysytellä kiinni, ei mielestäni tilanteesi kuullosta siltä ettet pystyisi käymään töissä.
Herranjumala mitä tekstiä syötät tänne palstalle! Eikö ne yhteisen hyvän nimessä tulisi poistaa??!!!
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä voi todellakin parantua. Nimenomaan lääkitys ja niiden säännöllinen ottaminen, hyvä kontakti psykiatriin ja mahdollinen terapia ja sairaalahoito auttavat.
Siis kaikille sairastuneille tsemppiä! Älkää ihmiset kuunnelko tuollaisia hihhuleita, jotka tänne kirjoittavat ollessaan itse psykoosissa...
Lopetin psyykelääkityksen n. 3 kk sitten psykiatrini ohjeiden mukaan. Hänen mielestään olen parantunut täysin ja hän oli siitä kovin iloinen, terapiaakaan en hänen mielestään enää tarvitse.
Tiedän että se mitä olen kirjoittanut tällä palstalla kuullostaa monelle vieraalta, mutta jos olisin uskonut siihen mitä nykypsykiatria opettaa en olisi ikinä parantunut, asia vain on näin. Minusta on kamalaa ajatella että tässä maassa on niin paljon ihmisiä jotka kärsivät tästä sairaudesta kun heillä paranemisen mahdollisuudet olisivat niin hyvät. Kehotan niitä ketkä todella haluavat parantua ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen tutustumaan näiden psykiatrien ja psykologien työhön: Stanislav ja Christina Grof, John Weir Perry, Daniel Fisher, David Lukoff, Emma Bragdon. Tsemppiä kaikille, älkää menettäkö toivoanne. Ensimmäinen askel paranemisen tiellä on se että alkaa uskoa siihen että paraneminen on mahdollista.
Ihmettelen kans mitä tekstiä tuo krissetäti tänne kirjoittaa varsinkin kun ite on kerran vielä tämän taudin kanssa kamppaillu!! Itellä ainakin tilanne sen näköinen että tällä hetkellä en ainakaan pärjää ilman lääkitystä mutta toivon todella että joku päivä tuo lääkitys voitaisiin purkaa ja saisin elää taas "normaalia" elämää..vaikka ei nuo lääkkeet ainakaan vielä mitään haittaa mulle oo tehny, päinvastoin..tunnen nyt olevani tasapainoisempi kuin aikoihin eikä mitään haittavaikutuksia oo ilmaantunu! Käyn kyllä iteki säännöllisesti (kerran kuukaudessa) psykiatrin vastaanotolla ja käydään silloin aina mun elämää kokonaisuutena läpi..mutta tällä hetkellä näin mennään etteenpäin..
No siinähän se Krissetäti kirjoittaa tietenkin omasta elävästä esimerkistä !!Hö!
Ei kaikki tässä elämässä ole niin yksiselitteistä. Lääkäritkin on ihmisiä...ei tuomareita ja jumalia. Niin monta kertaa ihminenkin erehtyy...lääkkeitä on tutkittu, miten ne vaikuttavat ihmiseen. Niillä saadaan hetihoitoa, mutta mitenpäs oli ennen, kun ei ollut noita lääkkeitä?? Vaikeampi tie on tuo Krissetädin tie...mutta voi olla, että kun siitä selviää, niin on jopa eheämpi ihminen. Ken selviää, ken kärsii paniikissa lopun ikänsä. Kaikelle asialle löytyy nimi ja selitys, mistä kiikastaa ihmisen sisällä. Jos on ihminen lukossa, lukko pitää avata ja sattuuhan se. Nyky-yhteiskunnassa on kadonnut läheisyys ja huolenpito paljonkin ihmisten välillä...kaikki vaikuttaa ihmisiin lapsesta saakka. Perusluonne on toisilla kuitenkin positiivisempi ja toisilla neutraalimpi. Uskolla voi siirtää myös vuoria, ettäs tiedätte !
Tyttärelleni lääkärin diagnoosi oli tämä psykoosi. Ja paskan marjat! Tytär ei suostunut lääkkeisiin ja en minäkään. Olimme aivan ehdottomia lääkärin tyrkyttelystä huolimatta. Kävimme asiat läpi ja tämä nuori murrosikäinen on nykyään niin valoisa ja reipas tyttö. Lääkärin diagnoosi oli mielestämme väärä, sekä tytärkin ihmetteli sitä suuresti aikoinaan. Oli vain hieman allapäin tms. ja herkässä hetkessä eäen. Läheinen kaveripiiri ja sukulaiset olivat puolustamassa häntä. Todella epäammattimaista lääkäriltä....olisi survonut ne huumeet itse suoleensa..
No huhhuh tosiaan! pistää melkein vihaksi nimettömän voivotelu! terveeksi sellaiseksi kylläkin
Nimittäin juuri tuollainen asenne on erittäin vahingollinen. Olkoonkin että ihminen ei sitä itse tiedä, mutta koska tietoa on tarjolla niin silloin tekee itsestään myös syyllistä. Ja etenkin jos hyökkää ylivoimaisesti nykyisen kliinisen ihmisen unohtavan ja huonoihin tuloksiin johtavan lääketieteen puolesta Krissetädin antamaa kokemuspohjaista tietoa vastaan. Tiedän nimittäin itsekkin näistä jutuista molemmat puolet. Itse lopetin lääkityksen omiani heti kun pystyin, sitten kun niitä pistetty piikillä. Kiitoksia tästä varmuudestani salaa lukemiini John Weir Perryn ja Alice Millerin teoksiin..
Mitä hoidetaan lääkkeillä? Niillä manipuloidaan aivoja, jotka ovat reagoineet menneisyyden tapahtumiin, traumoihin. Sitä voi kutsua myös kemialliseksi pahoinpitelemiseksi. Tiedän, provosoin, mutta lääkkeitä tulisi käyttää mahdollisimman vähän.
Nyky Suomessa paranee ensi psykooseista kerralla muistaakseni kolmas osa. Perryn metodeilla 85%. Haloo. Mikei mikään muutu!
Nimettömän asenne astaa vastauskia. Auktoriteetti pelko ja palvonta ja auktoriteettien haastajien kimppuun hyökkääminen. Ja kaiken takana vaani oma hylätyksitulemisen pelko. Pelko oman tunne-elämän totuuden katsomiseen ja siis oman kasassapysyvän korttitalon puolustaminen psykoottistenkin ihmisten kustannuksella. Inhimillistä mutta lähes sai...
Juup, Kiireessä kirjoitettu asiallisuuteen tähtäämätön paatos, mutta asiaa.
Hyvä Krissetäti! Ja te jotka pahasta kohtalosta joudutte psykoosiin ja pahasta kohtalosta vielä sairaalaankin, noihin pahimmillaan pakkosäilytys ja kuritus vankiloihin; Olkaa rohkeita ja tutustukaa krisse tädin kertomiin tietolähteisiin vaikka salaa. En tosin itse ole niihin läheskään kaikkiin tutustunut, mutta todennäköisesti toimivia. Nykylääketiede elää ositain vielä pimeyden iakaa
Kaksisuuntaisesta ei parane. Lääkkeillä pystyy elämään hyvää elämää. Psykoosit eivät välttämättä kuulu lainkaan kaksisuuntaiseen.
Elämänmuutoksilla, terapialla ja lääkkeillä. Niillä pärjää.
Tsemppiä kaikille, jotka pohtivat saamaansa diagnoosia. Tämä on taiteellisten ja herkkien tauti. Googlatkaa netistä kuuluisia kaksisuuntaisia (suomeksi ja englanniksi). Meitä on paljon.
Tämä tauti ei tapa - muutoin kun hoitamattomana