Usein puhutaan taiteilijoista, jotka eivät syystä tai toisesta välttämättä olekaan niin "oikeita" taiteilijoita, ainakaan jokaisen meidän mielestä?
Käsitin jostain, en kyllä ole tarkistanut, että päästäkseen kirjailijaliiton jäseneksi tulisi olla kirjoittanut 2 kirjaa?
Onko tuo se mittari, jolla joku voi itseään aidosti tituleerata kirjailijaksi? vai riittääkö, että kirjan on julkaissut joku kustantamo? vai tarvitaanko edes tuotakaan?
Koska joku voi siis aivan ylpeänä kutsua itseään kirjailijaksi?
Käsitin jostain, en kyllä ole tarkistanut, että päästäkseen kirjailijaliiton jäseneksi tulisi olla kirjoittanut 2 kirjaa?
Onko tuo se mittari, jolla joku voi itseään aidosti tituleerata kirjailijaksi? vai riittääkö, että kirjan on julkaissut joku kustantamo? vai tarvitaanko edes tuotakaan?
Koska joku voi siis aivan ylpeänä kutsua itseään kirjailijaksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
nyt ylipäätään niin ylpeä olla? Kyllä sen itse tietää sitten kun tuntee olevansa kirjailija. Ei siihen tarvita ulkopuolisia sääntöjä.
Väittäisin, että varsin harva on vielä kahden julkaistun kirjan (joka äärimmäisen harvoin riittää kirjalijaliiton jäsenyyteen) tai heti kirjalijaliiton jäsenyyden myötä hätkähtämättä kuunnellut itseään tituleeraavattavan kirjailijaksi.
Kirjailijat ovat pääsääntöisesti aika vaatimatonta porukkaa, toisin kuin wannabet. Jälkimmäiset usein pohdiskelevat tällaisia, sillä aikaa kun kirjailjat kirjoittavat.
kommentoija oli melkoisen oikeassa.
Kirjailijat pitävät (yleensä) melko vähän melua itsestään, toisin kuin wannabe-tyypit. Syytä ylpeilyyn ei ole taloudelliseltakaan kannalta. Suomalaisen kirjailijan vuotuinen keskiansio on 2000 euron luokkaa.
Yksi asia on varma: ilman taiteellista ansiota ja väkisin, aina ja kaikkialle itseään tyrkyttämällä nimitystä ei voi itselleen hankkia, se pitää kirjoittamalla ja julkaisemalla ansaita. Kirjailijuus on useimmiten varsin raadollinen olotila, jonka romantisointi on voimakkaasti harhaanjohtavaa.
Julkaiseminen voi olla itse kustannettua tai kustantajan kustantamaa, sillä ei nykyisin kai ole suurta merkitystä. Historiasta ja nykyajasta voidaan nostaa lukuisia esimerkkejä, joissa kuuluisatkin kirjailijat julkaisevat teoksensa omatoimisesti ilman välikäsiä.
Kirjailijaliittoon (jossa jäsenyys ja sen myötä kirjailijuus on tosiaan määritelty vetoamalla korkeatasoiseen kirjalliseen ansioon) kuuluminenkaan ei ehkä edusta asiassa absoluuttista totuutta, tosin vanhakantaisesti ajateltuna sillä lienee edelleen oma ohittamaton merkityksensä.
Voisiko ajatella niin, että mikäli kirjoittajan teksteille kertyy lukijoiden parissa yleistä ja omaa ystäväpiiriä m e r k i t t ä v ä s t i laajempaa tilausta - joka samalla johtaa, tai on jo johtanut, useamman teoksen luomiseen - kyseessä olisi kirjailija?
kriittinen näkökulma kirjailijuuden pohtimiseen. jokaiseen ammattiin liittyy ammattiylpeyttä ja identiteetti, ei siinä ole kyse mistään ylpeilystä tai wanna-beettelystä. kirjailijaksi ei voi pätevöityä koulutuksella, kuten voivat tehdä siivoojat, insinöörit ja kuvataiteilijat, joten on luonnollista että kirjoittava henkilö pohtii koska itse mahdollisesti voi saavuttaa kirjailijan ammatin.
tai ei, en tiedä näkökulman kummallisuudesta. Ehkä se oli vapaata tajunnanvirtaa kummalliselta henkilöltä sinänsä vaikeaan kysymyksen asetteluun, ehkä ei.
On totta, että monet kirjoittajat pohtivat omaa kirjailijuuttaan ja/tai sen olemusta useammankin julkaistun teoksen jälkeen. Edes Kirjailijaliiton jäsenyys ei riitä vakuuttamaan kaikkia asiasta.
Minäkään en ymmärrä kaikkea sinun viestistäsi.
Jokaiseen ammattiin ei välttämättä liity ammattiylpeyttä, sehän on aina tapaus- ja henkilökohtaista. Ja kyllä, ylpeily tai wannabe-ilmiö sivuavat tätä nimenomaista keskustelua, vaikka eivät olennaisia lopputuloksen kannalta olisikaan.
Vaikeus on juuri siinä, ettei kirjailijaksi voi pätevöityä tutkinnolla. Totuus lienee se, että kirjailijuuden määrittävät lopulta ulkopuoliset riippumattomat tahot, ei suinkaan henkilö itse. Mikäli nimesi, kuvasi tai fyysinen habituksesi alkavat vilahdella mediassa, kirjamessuilla, kirjakauppojen ja kirjastojen kirja- ja kirjailijaesittelyissä kirjailijan tittelillä, on ainakin syytä olettaa olevansa kirjailija.
Kysyinpähän vain muiden mielipidettä, koska aihetta on pariin kertaan tullut kritisoitua. Harmi vain ettei monikaan mielipidettään ilmaissut.
Oma kantani on, että satunnaisen kirjan kirjoittanut ja ehkä jopa julkaissut, on yhtä paljon kirjailija kuin lattialle pari säkillistä salmiakkikarkkeja kylvänyt henkilö on taiteilija.
arvioda kuka on kirjailija ja kuka ei ole.
Onko henkilö läpäissyt vertaisarvioinnin? Eli onko hänen kirjansa läpäisseet kustannusyhtiöiden seulan. Jos on niin on kirjailija, koska kirjallisuutta tuntevat niin arvelevat. Jos ei niin ei.
Kirjailijoista on niin moneksi.
Minua kummastutti kovastikin tämän finlandiapalkinnon saajan ensimmäinen kolumni hesarissa. Kovin oli kevyenlaista vaikka sinällään se tekstinsä tepsi kyllä; siis haukoin lukiessani vähän henkeäni, että mihin kaikkeen sitä palstatilaa käytetäänkään.
Ja tuli heti alkuunsa ikävä ainakin sitä yhtä uusille tilaa tehnyttä kolumnistia, joka ei enää siis siellä kirjoita. Kolumnistien vaihtuvuus sinänsä tervettä kyllä ja nyt innolla odotankin tämän seuraavan uuden tekstiä. Hän ei kait ole kirjailija vaan toimittaja. Mutta useinhan toimittajista kehkeytyy hyviäkin kirjailijoita.
Eikö kaikki nämä nykyiset suomen huippukirjailijat ole ainakin jotakin mediaa luuhailleet, jos ei muuten niin ainakin kesätoimittajina ilta- tai maakuntalehdissä ja moni on sitten ollut mainostoimistoissakin hommissa.
Päättelen ainakin siitä kuinka hyvin osaavat ottaa tarvittaessa oikeat kuvakulmat ja laittaa hammaskalustonsa ojennukseen.
Oho.
Mä taisin kirjoittaa asian vierestä... siis sitä piti kai kirjoittamani tähän
että mielestäni kirjailijanimikkeen ansainnut on useamman kirjan julkaissut. Kirjansa ovat lehdistössä kritiikkiä saaneet (huonoa tahi hyvää) ja kirjansa myös käännetty useammalle kielelle.
Oli sitten omakustanne tai ei niin tunnetunkaan painotalon julkaisema yksi kirja ei mielestäni vielä kirjailijaksi tee. Siitä huolimatta en ärsyynny, jos tällainen tapaus itseään kirjailijaksi mainitsee jossakin tilaisuudessa esitellessään itsensä.
On olemassa Kirjailijoita ja kirjailijoita. Siis tämä on minun mielipiteeni.
Olet ymmärtänyt koko homman ihan väärin. Kun julkaiset kirjan, saat arvostelua. Yleensä sitä tulee niiltä, jotka eivät lue kirjaasi. Rahaa maksetaan yleensä hyvin vähän, jos edes sitäkään.
Mitä sillä on väliä, mitä muut ajattelevat. Itseään varten ei tarvitse titteliä kuitenkaan.