kärsiikö kukaan tällä palstalla kävijöistä tästä hulluksi tulemisen pelosta.ei oikein kestä mitään lääkärikirjoja lukea, alkaa niin mielikuvitus laukkaamaan. olo on todella epätodellinen, kun alkaa pelkäämään, että sairastaakin jotakin vakavaa psyykkistä sairautta. pelottaa sairastuminen skitsofreniaan, psykoosiin, kaikenmaailman vakaviin psyykkisiin sairauksiin.kirjoittelisin mielelläni jonkun kanssa, jolla on kokemusta tällaisista peloista.
hulluksi tulemisen pelko
ölkj
71272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo et ole ainut kenellä on tollasta........onks sulla sellanen olo koko ajan vai aina sillon tällön?ois kiva kuulla enemmänki......
Nuorempana varsinkin pelkäsin juuri noita juttuja.
Löysin aina itsestäni merkkejä jostain psyykisestä häiriöstä, tai pelkäsin muuten vaan sairastuvani esim. juuri skitsofreniaan.
Mulla on pakko-oireinen häiriö,ja tutkin jatkuvasti itteeni etsin oireita sairauksista.
Luin psykiatri kirjoja oikein urakalla,ja mulle iski kauhee pelko skitsofreniasta ja psykoosista.Pelkään siis että sairastun jompaan kumpaan ja se on kauheeta.Sitten etin niitä oireita esim.kuulen jonkun epämääräisen äänen,niin rupean miettimään kuuluiko se oikeasti vai kuulinko jotain harhoja.Ja toi on rasittavaa!
Luin myös mielen "romahtamisesta" ja "pirstoutumisesta" ja rupesin pelkäämään että mun mieli menee jotenkin ihan sekasin.
Tää on tätä helvetillistä pakkoneuroosia.
hei vaan kaikki samasta vaivasta kärsivät!
joo joku taisi kysyä siitä sairastumisen pelkojen vaihtelevuudesta, välillä sitä pelkää tosi paljon sairastuvan skitsofreniaan ja välillä sitä ei pelkää ollenkaan, mutta kuitenkin on aina sellainen pieni epävarmuuden tunne takaraivossa.
todella rasittavaa ja energiaa kuluttavaahan tämä on, mutta jos tietäisin tehokkaan keinon päästä tästä eroon, niin sitä keinoa varmasti käyttäisin!
täällä on näköjään tuttujakin kirjoitellut!hei vaan marsu!nintaus tässä kirjoittelee ölkj nimellä, tukiaseman tuttuja tässä ollaan!
no eipäs muuta, jos joku haluaa tosiaankin kirjoitella tästä kyseisestä pelosta, niin oisi ihan mukava vaihtaa ajatuksia!
hei!
Kiva, että en ole ainoa. Minulla on paha hiv-pelko. Olen nyt viikossa kehittänyt itselleni oirerepertuaarin. Tartuntaan on teoreettinen mahdollisuus, elikkäs mulla oli yhdenillan juttu vähän aikaa sitten kun erosin pitkästä suhteesta.
Tyyppi oli kuitenkin puolituttu ja tervehenkinen - ei silti, etteikö hänellä voisi olla sairautta. Viikkoon en ole muuta tehnyt kuin etsinyt itsestäni oireita ja sieltähän ne tulevat, kun paniikissa itseään räpeltää.
Toinen ongelmani on pelko, että kilahdan ja satutan jotakin, se ei onneksi nyt ole päällä, ko. pelko on hassu, sillä olen kaikinpuolin normaali ja en millään lailla väkivaltainen.
Kolmas on, että kun olen hurjan väsynyt/stressaantunut ja menen yksin nukkumaan, niin kierrän koko kämpän ympäri ja kurkistan kaappeihin, ettei kukaan vain olisi piilossa ;) Kuulostaa hullulta, eikös. Olen kuitenkin ns. normaali ja vaikka olenkin melkoinen hössö, en usko, että ystävät tietävät näistä "hömpötyksistä".
Elli
Mulla aina välillä käy mielessä, että jos olen tulossa hulluksi..se johtuu varmaan stressistä, mutta välillä ajattelen ihan samallalailla kun tässä joku kirjoitti, että mitäs jos yhtäkkiä kilahtaa ja vaikka hakkaa jonkun. Olen nykyään vähän ehkä väkivaltainen, ainakin enempi kun ennen. Onneksi olen pienikokoinen ja nainen, joten mut on suht helppo pysäyttää. :)
Tuleeko kenellekään koskaan kuolemanpelkoa? Mulle tuli vähän aikaa sitten kun olin menossa nukkumaan niin yhtäkkiä sellanen fiilis, että nyt joku tulee tänne ja tappaa mut ja ei se mitään vaikka mulla on suojeleva koira ne tappaa senkin!...mä olin ihan varma, että kohta rysähtää ovi auki ja sitten mennään.
Tai sitten välillä vain tulee sellanen olo, että nyt kun mä nukahdan niin aamulla en enää herää.
Vähän stressiä oisko?
hei!
ei pelko tarkoita sitä että olisit tulossa hulluksi!
stressiä? huolia? nuoruuden kehitysvaihe?
älä mieti asiaa yksin, lääkärikirjoja lukemalla olo ei ehkä helpotu. niitä kun tavaa, yleensä kaikenlaiset oireet jossakin määrin sopii melkein kenelle tahansa. kirjat on hoitotyötätekeviä varten...
sen sijaan että murehdit, käänny jonkun hoitoalan työntekijän puoleen. esim. th, lääkäri, onko alueellasi psykologin palveluita , auttava puhelin tms.
kun saat keskusteltua jonkun kanssa peloistasi ja saat siihen vähän uutta näkökulmaa, pystyt jäsentämään ajatuksiasi paremmin ja olosi helpottuu.
pelkoja ei tarvitse hävetä, niitä on jos minkälaisia kaikilla!