Hei!
Itse kun elän tätä elämääni, niin en näe sitä ulkopuolelta. Ja täällä sisäpuolella olen ajatellut ja ajatellut, enkä osaa tehdä mitään ratkaisuja, jotka auttaisivat eteenpäin. Siispä kysyn teiltä, rakkaat ihmiset.
Olen eronnut pari vuotta sitten. Avioliittoamme kesti 27 vuotta. Mieheni rakasti vieraita naisia, niitä oli paljon. Yhdessä saimme kuitenkin lapset kasvatettua aikuisiksi. Sitten mieheni löysi Sen Oikean, ja elää tiettävästi onnellisena nykyään. Se on tietysti hänelle hyvä asia. Minä inhoan itseäni, kun en kunnioittanut itseäni enemmän ja jättänyt häntä jo kauan sitten.
Vanhin tyttäremme on 26-vuotias. Hänellä on kaksi pientä lasta, kolmas tulossa, ja mies joka pelaa kaikki omat ja tyttäreni rahat. Hän lainaa myös joka puolelta ja nyt viimein menivät luottotiedot. Minä olen maksanut heidän asumisensa jo yli vuoden ajan, koska heillä on lapsia.
Seuraava tytär elää sinkkuna. Hänen isoisänsä käytti häntä hyväksi pienenä ja hän pelkää ja inhoaa miehiä. Inhoaa kaikkea sukupuolisuuteen liittyvää. Hän on käynyt kuusi vuotta terapiassa.
Nuorin tytär opiskelee, eikä hänen elämässään ole onneksi suurempia murheita. En ainakaan tiedä niistä.
Minä sitten taas... minulla on ollut miesystävä 4 vuotta. Tapasin hänet silloin, kun olin vielä naimisissa. En vaan jaksanut mieheni uskottomuutta enää ja sitten ryhdyin suhteeseen.
Halusin tietää, onko minussa jotakin vikaa, kun mieheni teki mitä teki.
Miesystäväni on naimisissa. Luulen tätä rakkaudeksi molemmin puolin, mutta hän ei koskaan jätä vaimoaan. Mistään sellaisesta ei ole ollut edes puhe.
Niinpä elän tätä kummallista elämääni, enkä tiedä miten se korjataan.
Meri
Jos olisin viisas, niin ensin jättäisin miesystäväni. Sitten miettisin mitä muuta teen.
Mutta en ole viisas. Siispä elän näin.
Itse kun elän tätä elämääni, niin en näe sitä ulkopuolelta. Ja täällä sisäpuolella olen ajatellut ja ajatellut, enkä osaa tehdä mitään ratkaisuja, jotka auttaisivat eteenpäin. Siispä kysyn teiltä, rakkaat ihmiset.
Olen eronnut pari vuotta sitten. Avioliittoamme kesti 27 vuotta. Mieheni rakasti vieraita naisia, niitä oli paljon. Yhdessä saimme kuitenkin lapset kasvatettua aikuisiksi. Sitten mieheni löysi Sen Oikean, ja elää tiettävästi onnellisena nykyään. Se on tietysti hänelle hyvä asia. Minä inhoan itseäni, kun en kunnioittanut itseäni enemmän ja jättänyt häntä jo kauan sitten.
Vanhin tyttäremme on 26-vuotias. Hänellä on kaksi pientä lasta, kolmas tulossa, ja mies joka pelaa kaikki omat ja tyttäreni rahat. Hän lainaa myös joka puolelta ja nyt viimein menivät luottotiedot. Minä olen maksanut heidän asumisensa jo yli vuoden ajan, koska heillä on lapsia.
Seuraava tytär elää sinkkuna. Hänen isoisänsä käytti häntä hyväksi pienenä ja hän pelkää ja inhoaa miehiä. Inhoaa kaikkea sukupuolisuuteen liittyvää. Hän on käynyt kuusi vuotta terapiassa.
Nuorin tytär opiskelee, eikä hänen elämässään ole onneksi suurempia murheita. En ainakaan tiedä niistä.
Minä sitten taas... minulla on ollut miesystävä 4 vuotta. Tapasin hänet silloin, kun olin vielä naimisissa. En vaan jaksanut mieheni uskottomuutta enää ja sitten ryhdyin suhteeseen.
Halusin tietää, onko minussa jotakin vikaa, kun mieheni teki mitä teki.
Miesystäväni on naimisissa. Luulen tätä rakkaudeksi molemmin puolin, mutta hän ei koskaan jätä vaimoaan. Mistään sellaisesta ei ole ollut edes puhe.
Niinpä elän tätä kummallista elämääni, enkä tiedä miten se korjataan.
Meri
Jos olisin viisas, niin ensin jättäisin miesystäväni. Sitten miettisin mitä muuta teen.
Mutta en ole viisas. Siispä elän näin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että sinä kirjoitat tämän provona. Säälin sinua. Suosittelen hakeutumista terapiaan.
Se on ainua oikia tapa ellää. Ei jää katumaan menetettyjä mahollisuuksia.
Iltaa pohojanmaalta.
Jokaasella meillä on omat pulmamme tai myllynkivemme. Tua sun ongelma vaikuttaa ny kovasti läpinäkyvältä. Hyvää kevät-talavia vaan.
terv. seppä ja pieni Tiitu kulta.
juttu on liian pitkästi kerrottu :))
tai sitten taidan olla liian hyväuskoinen. Toisekseen en kyllä tajua miksi joku sitten viitsisi sepittää tällaisia juttuja keskustelupalstalle jos ne ei olisi ainakin osittain totta.
Ahaaaa..Välähdys!!! tää olikin sitä ilmaista terapiaa.
Minä kyllä uskon, että nuo sinun juttusi on totta. Elämään mahtuu kaikenlaista. Yksin et noiden asioiden kanssa ole. Saman kokeneita on muitakin.
Minusta sinun kannattaa tuon seurustelun sivussa ruveta kulkemaan avoimin silmin. Eli etsit itsellesi samalla vapaata kumppania. Pidät itse tuota miesystävääsi varalla. Mutta koita kuitenkin etsiä koko ajan vapaata kumppani, ettei elemä solju huomaamatta ohi.
..vaan se on minun elämääni. Ihan totta.
Kriisiterapiaan ja heti. Koko porukka. Hetkeäkään ei kannata hukata.
aluksi ainakin että alkaisit pikkasen edes tykkäämään itsestäsi.
Mutta...jos nyt joku avulias ja hyväsydäminen kanssaihminen täällä (on niitä ihan oikeeestikin antaisi Sinulle neuvoja noudattaisitko niitä?
Mistä kaikesta olisit valmis luopumaan että saisit mielenrauhan ja vaikka tekemättömiä ei saa enää tehdyksi ja vanhoja virheitä on turha tuijotella, koska niitä ei enää voi korjata, niin minä luulisin että olisi auka kääntää uusi lehti.
Eteenpäin elämässä, mutta kirkkaimmin silmin ja paremmalla itsetunnolla.
Teoriassa tälläinen on mahdollista, käytännössä ei näin monialainen vammaisuus. Yleensä tällaiset ongelmat kohdentuvat sellaiselle henkilölle, joka ei itse pysty hallitsemaan omaa elämäänsä. Hakeudu omien paikallisten mielenterveyspalvelujen piiriin ja etsi ongelmallesi ratkaisa sieltä. Täältä et oikeaa sinua auttavaa apua voi saada. Voit vain sekoittaa pääsi entistä sekavammaksi.
Neuvo 1: Hyväksy itsesi.
Neuvo 2: Jätä hyväksikäyttäjät.
Neuvo 3: Neuvo tytärtäsi jättämään hyväksikäyttäjät.
Neuvo 4: Eläkää yksin ja pitäkää huolta jälkikasvuistanne.
Lopputulos: Kyllä se siitä.