Joskus joku aiheuttaa häiriöitä unessa. Heräsin juuri katselemaan kaupungin yötä. Mielessäni alkaa
soida Ernst Bingoudin harvoin kuullut sävelet ”Suurkaupungin valot" Erityisesti siinä kiehtoo katulyhtyjen tanssi.Aivan lähistöllä voi nähdä Vanhan kaupungin kaduilla ja talojen seinissä loistavia katulyhtyjä. Niissä on tunnelmaa ja romantiikkaa. Hieman usvainen, utuinen, autereinen myöhäissyksyn kostea sää on omiaan luomaan siihen omaa nostalgiaa..
Tiedän, että nytkin useat teistä valvovat. Kuka valvoo työn tai sairauden takia tai hoitaessaan jotain läheistään. Mikä teitä kiehtoo yössä vai onko tämä valvominen teille vain kärsimystä ja tuskaa.
soida Ernst Bingoudin harvoin kuullut sävelet ”Suurkaupungin valot" Erityisesti siinä kiehtoo katulyhtyjen tanssi.Aivan lähistöllä voi nähdä Vanhan kaupungin kaduilla ja talojen seinissä loistavia katulyhtyjä. Niissä on tunnelmaa ja romantiikkaa. Hieman usvainen, utuinen, autereinen myöhäissyksyn kostea sää on omiaan luomaan siihen omaa nostalgiaa..
Tiedän, että nytkin useat teistä valvovat. Kuka valvoo työn tai sairauden takia tai hoitaessaan jotain läheistään. Mikä teitä kiehtoo yössä vai onko tämä valvominen teille vain kärsimystä ja tuskaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun kellon viisarit näyttivät aamyön tuntien jo olleen menossa, ja viimeisenkin tiellä liikkujan äänet olivat jo kauan sitten vaimenneet, panin kirjan pois ja siirsin verhoa sivuun.
Yö oli painanut lähitalojen silmät kiinni
väki juonut iltateensä, pessyt hampaansa ja kaivautunut peittojensa alle.
Kuusimetsä seisoi vieressäni korkeana ja mustana, linnut olivat löytäneet suojansa sen tiheissä oksistoissa, vain yöeläimet hiipivät ja kenties varkaat jossain jotain löytääkseen.
Niin, ja minä.
Tässä hiljaisuudessa etsivä löytää, salattu avautuu ja asiat näkyvät siten kuin ne ovat. Juuri ne tekevät ymmärtämisen mahdolliseksi.
Kirjoitan unikirjaa.
Kuinka liekään eilen illalla nukkumaan käydessäni silmiini sattunut yksi valo, yksi ainoa valo. Ei kellokaan kovin paljoa ollut, miksi sitten vain yksi valo.
Ei loista kaupungin valot minun ikkunastani, ei häiritse luonnon luomaa pimeyttä, sen hellää ja hyväilevää syliä. Ei edes eroittaneet puitten latvojen rajat taivasta ja maata. Vain pimeys oli ympärilläni lohduttavana , suojelevana, halaavana.
Näin oli hyvä, tällaiseen pimeyden kainaloon oli helppo nukahtaa. Tuo yksi kaukainen valo, sekin oli pian sammuva, ja kaikki ihmisten tuottama meteli raukeneva lepoonsa.
Pääsivät metsienkin eläimet omaan rauhalliseen elämäänsä pimeyden niitä häiritsemättä.
Merenkävijä tietää, mitä on seilata aavalla myrskyävällä merellä. Ise sain viitä kokeusta kun nuoruudessani sain erään ystäväni kanssa purjehtia hänen katamariinillaan Airistolla.
Ihmettelin aina, miten hän voi iltayön pimeydessäkin luotsata purtensa kotisatamaan. Olisin ollut eksyksissä kuin piru Kalajoen markkinoilla.
Muistan tarinan eräästä merenkävijästä, kalastajasta. Hänen emäntänsä laittoi pienen kynttilän palamaan ikkunalle, joka oli merelle päin. Tämän pienen liekin isäntä näki kauas merelle ja osasi luotsata aluksensa kotisatamaan.