Hei.
Kello on 4.50 ti-ke yönä. Valvon kämpässäni ja litkin kossua vaikka uskontoni kieltää alkoholin. Kämppikseni nukkuvat sikeästi. Kuuntelen korvalapuilla musiikkia.
Töitä ei ole ollut reiluun viikkoon. Pomoni ei ole soitellut enkä minäkään ole. Olen töissä rakennuksilla. Se ei ole kutsumukseni enkä yleensä pidä siitä, sillä saan paljon paskahommia koska en ole ammattilainen. Olen ollut yli kymmenessä ammatissa, pisimmillään puoli vuotta samassa paikassa. Valtiolta en tukea ole hakenut.
Olen ujohko, lievästi passiivinen, keskikokoinen nuori mies jolla on paljon kavereita, joskin he kaikki tuntuvat suhteellsen etäisiltä. Olen kasvanut niin eri maailmassa kuin he.
Ennen urheilin paljon, viime vuosina vähemmän. Olen kokeillut pilveä mutta lopetin puolen vuoden käytön jälkeen. Ne hetket olivat elämäni parhaita, mutta ajattelin etten voi elää loppuelämääni pilveä poltellen joten lopetin ajoissa.
Minulla ei ole käytännössä koskaan ollut tyttöystävää. Naispuolisia kavereita kylläkin. Elän yhteisössä, jossa käytännössä mies hoitaa taloudellisen puolen ja nainen lapset ja kodin. Se luo miehellä paljon paineita enkä senkään takia ole halunnut sitouta. En ole suorittanut ammatillista oppilaitosta enkä ole ylioppilas. Peruskoulussa keskiarvoni oli normaali vaikka poissaoloja oli paljon.
En tiedä miksi haluan tulla isona. Vaihtoehtoja olisi monta mutta en tiedä pääsenkö mihinkään niistä koskaan. Neuropsykologi totesi minut keskiarvoa hieman älykkäämmäksi.
Olen käynyt kirjaimellisesti helvetissä kolme vuotta sitten. Olin siellä monta päivää enkä onneksi muista yksityiskohtia. Fyysisesti olin kunnossa. Se muutti minua paljon. Kesti kauan toipua. Se teki minusta aikuisen, kuolevaisen, heikon ja totisen. Nauran toki vieläkin, mutta silmieni takana onkolkko pimeys joka pitää minut alitajuisesti kylmänä koko ajan.
Joskus äänet repivät heikkoja hermojani. Pitäisi käyttää korvatulppia niin pysyisin rauhallisempana. Olen käyttänyt diapamia reseptilääkkeenä kokeiluluontoisesto silloin tällöin ja se on tuntunut hyvältä. Joskin tuntuu että se tekee minut hitaaksi, vaikka epäilen että se vain hidastaa käyntini normaaliksi. Silloin tuntuu että maailma on sittenkin ehkä hyvä paikka. Ihmiset eivät tunnu vihamiehiltä, vittupäiltä mulkvisteilta.
Olen nukkunut viime päivinä normaalisti; 10-14 tuntia yössä. Talvi tulee taas. Yleensä käytän lievästi rauhoittavia lääkkeitä saadakseni unen suht oikeaan aikaan. Muuten saatan valvoa sängyssä tuntikausia ja nukahtaa aamulla levottomaan uneen.
Olen ollut havaitsevani lieviä pakkoliikkeitä itsessäni. Joskus niska nytkähtää sentin tai muutamia yht´äkkiä. Tai olen laittamassa mukia pöydälle kun päätänkin yht´äkkiä etten laitakaan sitä siihen. Liike keskeytyy ja laitan mukin takaisin. Näyttäisi ehkä hauskalta mutta hauskuus on kaukana. Pelottavaa. Joskus sarjakuvaa tai sanomalehteä lukiessa on pakko palata edelliselle sivulle ja tarkistaa lukiko siinä tosiaan se mitä katsoin. Ja tarkistaa vielä kerran. Ja vielä kerran. Pakko.
Olen riidellyt koko nuoruuteni isäni kanssa. Hän on psyykkisesti sairas muttei ihan totaalisesti kuitenkaan. Työkyvytön jne kuitenkin. Imimme toisiltamme valtavasti energiaa.
Olen köyhistä oloista, asuin lähes kaksikymmentä vuotta asunnossa jossa oli 10 m2 tilaa per henkilö. Isä työtön. Äiti kotiäiti. Minä lintsari. En silti ollut ongelmanuori sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen aina ollut hyväkäytöksinen, fiksu mutten mikään älykkö. Hieman järkevän maalaispojan oloinen vaikken maalaispoika olekaan.
Nyt asun omillani ja suhteeni isäänkin on parantunut huomattavasti.
Alan olla vihainen. Alan olla väsynyt. Kasvoni olen menettänyt kavereideni edessä liian monta kertaa. Jos minulla olisi rahaa nukkuisin vain. Älkää sanoko ettei raha tee onnelliseksi. Ei se tee, mutta ilman rahaa on mahdoton olla onnellinen. Se antaa siihen mahdollisuuden. Jos on rikas ja onneton, on tyhmä ja sietääkin olla onneton ja kuolla katkerana.
Jumala edes sinua siunatkoon...
Kello on 4.50 ti-ke yönä. Valvon kämpässäni ja litkin kossua vaikka uskontoni kieltää alkoholin. Kämppikseni nukkuvat sikeästi. Kuuntelen korvalapuilla musiikkia.
Töitä ei ole ollut reiluun viikkoon. Pomoni ei ole soitellut enkä minäkään ole. Olen töissä rakennuksilla. Se ei ole kutsumukseni enkä yleensä pidä siitä, sillä saan paljon paskahommia koska en ole ammattilainen. Olen ollut yli kymmenessä ammatissa, pisimmillään puoli vuotta samassa paikassa. Valtiolta en tukea ole hakenut.
Olen ujohko, lievästi passiivinen, keskikokoinen nuori mies jolla on paljon kavereita, joskin he kaikki tuntuvat suhteellsen etäisiltä. Olen kasvanut niin eri maailmassa kuin he.
Ennen urheilin paljon, viime vuosina vähemmän. Olen kokeillut pilveä mutta lopetin puolen vuoden käytön jälkeen. Ne hetket olivat elämäni parhaita, mutta ajattelin etten voi elää loppuelämääni pilveä poltellen joten lopetin ajoissa.
Minulla ei ole käytännössä koskaan ollut tyttöystävää. Naispuolisia kavereita kylläkin. Elän yhteisössä, jossa käytännössä mies hoitaa taloudellisen puolen ja nainen lapset ja kodin. Se luo miehellä paljon paineita enkä senkään takia ole halunnut sitouta. En ole suorittanut ammatillista oppilaitosta enkä ole ylioppilas. Peruskoulussa keskiarvoni oli normaali vaikka poissaoloja oli paljon.
En tiedä miksi haluan tulla isona. Vaihtoehtoja olisi monta mutta en tiedä pääsenkö mihinkään niistä koskaan. Neuropsykologi totesi minut keskiarvoa hieman älykkäämmäksi.
Olen käynyt kirjaimellisesti helvetissä kolme vuotta sitten. Olin siellä monta päivää enkä onneksi muista yksityiskohtia. Fyysisesti olin kunnossa. Se muutti minua paljon. Kesti kauan toipua. Se teki minusta aikuisen, kuolevaisen, heikon ja totisen. Nauran toki vieläkin, mutta silmieni takana onkolkko pimeys joka pitää minut alitajuisesti kylmänä koko ajan.
Joskus äänet repivät heikkoja hermojani. Pitäisi käyttää korvatulppia niin pysyisin rauhallisempana. Olen käyttänyt diapamia reseptilääkkeenä kokeiluluontoisesto silloin tällöin ja se on tuntunut hyvältä. Joskin tuntuu että se tekee minut hitaaksi, vaikka epäilen että se vain hidastaa käyntini normaaliksi. Silloin tuntuu että maailma on sittenkin ehkä hyvä paikka. Ihmiset eivät tunnu vihamiehiltä, vittupäiltä mulkvisteilta.
Olen nukkunut viime päivinä normaalisti; 10-14 tuntia yössä. Talvi tulee taas. Yleensä käytän lievästi rauhoittavia lääkkeitä saadakseni unen suht oikeaan aikaan. Muuten saatan valvoa sängyssä tuntikausia ja nukahtaa aamulla levottomaan uneen.
Olen ollut havaitsevani lieviä pakkoliikkeitä itsessäni. Joskus niska nytkähtää sentin tai muutamia yht´äkkiä. Tai olen laittamassa mukia pöydälle kun päätänkin yht´äkkiä etten laitakaan sitä siihen. Liike keskeytyy ja laitan mukin takaisin. Näyttäisi ehkä hauskalta mutta hauskuus on kaukana. Pelottavaa. Joskus sarjakuvaa tai sanomalehteä lukiessa on pakko palata edelliselle sivulle ja tarkistaa lukiko siinä tosiaan se mitä katsoin. Ja tarkistaa vielä kerran. Ja vielä kerran. Pakko.
Olen riidellyt koko nuoruuteni isäni kanssa. Hän on psyykkisesti sairas muttei ihan totaalisesti kuitenkaan. Työkyvytön jne kuitenkin. Imimme toisiltamme valtavasti energiaa.
Olen köyhistä oloista, asuin lähes kaksikymmentä vuotta asunnossa jossa oli 10 m2 tilaa per henkilö. Isä työtön. Äiti kotiäiti. Minä lintsari. En silti ollut ongelmanuori sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen aina ollut hyväkäytöksinen, fiksu mutten mikään älykkö. Hieman järkevän maalaispojan oloinen vaikken maalaispoika olekaan.
Nyt asun omillani ja suhteeni isäänkin on parantunut huomattavasti.
Alan olla vihainen. Alan olla väsynyt. Kasvoni olen menettänyt kavereideni edessä liian monta kertaa. Jos minulla olisi rahaa nukkuisin vain. Älkää sanoko ettei raha tee onnelliseksi. Ei se tee, mutta ilman rahaa on mahdoton olla onnellinen. Se antaa siihen mahdollisuuden. Jos on rikas ja onneton, on tyhmä ja sietääkin olla onneton ja kuolla katkerana.
Jumala edes sinua siunatkoon...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voimia sinulle!!
Tuttu tilanne. Toivon vaan että jatkat ahkerasti töissä oli se työ sitten paskan lapiointia tai tietokoneella suunnittelua... ahkeruus palkitaan aina se on ihan varma!! Se että olet kertomasi mukaan lähtöisin vaatimattomista oloista on vaan hyvä asia. Sitä osaa olla tyytyväisempi paljon vähempään kun ei ole tottunut aina saamaan sitä mitä haluaa. Itse olen päässyt töissä uralla etenemään ilman koulututsta, vaikka välillä on tuntunut että ei tästä mitään tule... palkka ei monestikkaan ole parempi oletko suunnittelia vai raksamies... pikemminkin toisin päin. Alkoholin käyttö ei paranna oloasi koskaan, korkeintaan hetkellisesti, joten heitä se pois kokonaan. Pian huomaat että voi elää iloisesti ilman alkoholiakin. Hyvää oloa voisit hakea myös jonkin harrastuksen kautta, eli mieti mistä todella tykkäät. Raha on sellainen elementti ettei siihen ole koskaan tyytyväinen ja "ruoho on aina vihreämpää naapurissa" itse nuoruudessa kokeilin eri hommia eikä missään ollut palkka sen kummempaa vaikka luulín toisin. Ei kun hyvää jatkoa sinulle ja kaikille lukijoille. AHKERUUS ja REHELLISYYS PALKITAAN AINA!!!!!
Tervehdys.
Omakin elämäni tuntuu olevan kadoksissa. En juo, enkä käytä muitakaan aineita, minulle tulee niistä fyysisesti paha olo. Masennuslääkkeistä on kokemusta muutaman vuoden takaa. Ne todellakin tuntuvat hidastavan, mutta toisaalta 'normaalioloissa' menee ehkä tarpeettomankin lujaa. Kaikkea tulee koko ajan ulkopuolelta, informaatiota tai jotain, ja on pakko ajatella paljon jatkuvasti... Unet ovat sekavia ja niissä tapahtuu kummallisia asioita, muistan ne melkein joka aamu ja niitäkin on pakko ajatella.
Olen myös vihainen, väsynyt, turhautunut...
Töissä olen käynyt silloin tällöin pieniä pätkiä, muutaman viikon. Sieltä sitä ajattelemista vasta tulee, ei sitä jaksa kauan. Rahallisesti pärjään joten kuten opiskelijan tuloilla ja lainalla.
Minulla on poikaystävä, mutta tunnen vieraantuvani myös hänestä niin kuin muistakin ihmisistä koko ajan kauemmas. En luota keneenkään.
Oletko ajatellut suhteita yhteisön ulkopuolelle?
...Sanna. Tiedän unet. Niissä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Yleensä jännittäviä, harvemmin onneksi painajaisia, minulla.
Mikä meissä on?
Nyt on hyvä istua ja kuunnella kaunista musiikkia. Rauhoittavaa, sellaista jota kuuluu enkeleiden maassa... :,)
pepe
Mä olen melkein samanlainen... good luck, kaveri.
Täällä ilmoittautuu samanlainen tapaus. Mukavaa kuulla, että on muitakin.
Kiva kuulla että on muitakin. Elämästä on joskus vaikea napata otetta, niin niljakas se on, vai mitä? :)
koska jumaloit rahaa, jos sinulla olisit rahaa haluisit vaan lisää ja lisää ja tuhoaisit itsesi
Myönnän että sisälläni asuu pieni kapitalisti. Olen kuitenkin huomannut, että se, että voin itse maksaa vuokrani, ruokani ja matkani, tuntuu ihan mukavalta. Olenko ahne, jos haluan itselleni kohtuullisen toimeentulon 2000-luvun Suomessa?
"Olenko ahne, jos haluan itselleni kohtuullisen toimeentulon 2000-luvun Suomessa? "
Et, väitinkö niin? Väitin että olet tyhmä jos luulet että raha tekee ihmisen onnelliseksi ja sitten ihmettelet miksei ihmiset keillä on rahaa ole onnellisia.
Hyvä pointti kieltämättä.
Vuori ei tule luoksemme, meidän on mentävä laakson läpi sen juurelle, ja alettava kiipeämään kohti huippua. Huippua kannattaa tavoitella, pitää sitä määränpäänä, vaikka huipulle päästyään tajuaakin, että tärkein juttu olikin itse matka, huipulle. Mutta huipulla puhaltavat uudet tuulet, sieltä näkyy kauas, saa taas suuntaa, ja matka jatkuu. Paikoilleen ei toinna jäädä. Huipulle pääsee rahalla, helposti ja vaivatta, mutta silloin jä elämä näkemättä. Elämä itsessään on valtava lahja. Totuudessa ei ole rahaa. Elämä itsessään on onni.
Voimaa matkallesi ystävä, olkoon Jumala kanssasi.
Nemo