Vejänpä tämän poksin tuas tänne kärkipuolille, jos sattus joku käväsemmään tiällähhii.
Toessapäevänä ku kävin kaapunnissa niin tapasin vanahoja nuapureita.
Hyö ovat semmosia kaheksankymppisiä. Tämä vuari on haaska immeinen, istuskelloo lähellä olovassa ostoskeskuksessa ja kahtelloo mualiman kulukua ja muita immeisiä.
Hän kerto muutama vuos sitte, että hänen viereesä istahti punkkari siellä ostoskeskuksessa. Tiijättähän työ, miltä semmoset näättää: tukka pystyssä, tukka vielä värjätty kaekenkukertavilla värillä punaseks, keltaseks, siniseks, oranssiks. Silimän ympärykset mualattu mustaks, että kahteloovat ku savusaanan ikkunasta.
Vuari olj töllistelly ikäsä ja aekasa, jollon poeka alakoo hermostua ja ärähti: Mittees töllistelet, etkö oo ite ikänä tehnä mittää mullistavvoo elämässäs?
Nuapuri olj miettinnä vähä, että mitä tuohon vastois ja olj sitte sanonna:
- Oonpa tehny paljohhii. Kerrannii joen ihten niin humalaan että olin sitte koettanna muata papukaejan kansa. Nyt tässä istun ja ihmettelen itekseen että mahatko sinä olla minun poeka...
Toessapäevänä ku kävin kaapunnissa niin tapasin vanahoja nuapureita.
Hyö ovat semmosia kaheksankymppisiä. Tämä vuari on haaska immeinen, istuskelloo lähellä olovassa ostoskeskuksessa ja kahtelloo mualiman kulukua ja muita immeisiä.
Hän kerto muutama vuos sitte, että hänen viereesä istahti punkkari siellä ostoskeskuksessa. Tiijättähän työ, miltä semmoset näättää: tukka pystyssä, tukka vielä värjätty kaekenkukertavilla värillä punaseks, keltaseks, siniseks, oranssiks. Silimän ympärykset mualattu mustaks, että kahteloovat ku savusaanan ikkunasta.
Vuari olj töllistelly ikäsä ja aekasa, jollon poeka alakoo hermostua ja ärähti: Mittees töllistelet, etkö oo ite ikänä tehnä mittää mullistavvoo elämässäs?
Nuapuri olj miettinnä vähä, että mitä tuohon vastois ja olj sitte sanonna:
- Oonpa tehny paljohhii. Kerrannii joen ihten niin humalaan että olin sitte koettanna muata papukaejan kansa. Nyt tässä istun ja ihmettelen itekseen että mahatko sinä olla minun poeka...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pekka valitteli eläilääkärille sikansa sairastuneen ja vonkaili pirtureseptiä.
Lääkäri epäluuloisesti kyselemään :
Käveleekö se sika kahdella jalalla?
No siinähän se taati just onnii, se kun pitäs
suaha kävelemmää neljällä jalalla.
Kaksi miestä joutui taivaanportilla peräkkäin Pyhän Pietarin tulohaastatteluun.
Kysymyksenä oli: Oletko pettnyt eläessäsi vaimoasi?
Ensimmäinen vastasi silmää räpäyttämättä, "en kertaakaan!"
"Tuossa on Sinulla sitten Mersu kulkuneuvoksi", sanoi PP.
Seuraavalle tehtiin sama kysymys: "No, pari kertaa, oli häveliäs vastaus".
"Se olis sitten Lada kukuneuvoksi", oli PP:n tuomio.
Miehet tapasivat jälkeenpäin huoltoasemalla ja mersuisti itki katkerasti.
"Mitäs Sinä nyt itket, uusi mersu ja kaikki?"
"No juu, mutta kun muija tuli vastaan potkulaudalla", kuului vollottava vastaus.
Mitenkäs vaari voi?
Vieläkö hän pureskelee kynsiään?
Ei pure enää.
Ihanko totta!
Miten sinä sait sen aikaan?
Piilotin sen hampaat.
Señora Lyyli kuulutti vitsiä pikkujoolussa kerrottavaks. Tämä nyt ee passoo ku siellä on se rimiroova ja nyrpistellöö nokkoosa niin kerron sen tiällä. Onhan tämä ajankohtane aehe kuitennii ja seksiähhii on mukana.
Pielaveen vanahaenkojissa olj männeillään pikkujoolu. Ku pukki tulj jakamaan lahjoja ja alako jututtoo vanahuksia, niin muuan vanahempi pariskunta alako vuorostaan kysellä pukilta:
- Mitenkäs ne kääpi pukilta seksihommat, ku pukki on niin paljo meitä vanahuksia vanahempi? Joko sitä ihan Viakroo tarvihtoo?
Pukki läiskäätti kämmenellä reittään ja sano:
- Ee tarvita Viakroo. Mullon Sammon seisontavakkuutus.
Olipa mahtava juttu.
Eihän tämä mikään lasten nurkka ole,
kertokaa hyvät immeiset noita hauskoja juttuloi
saa nauraa mahansa kipeäksi.
Tässä minul mennöö murthet sekasin mutta ei kai sekkään niin höpörön nuukaa oo.
Minulla ko on toi muisti niin kovin huono,
niin piti ihan uuelleen lukea tämä ,
Psykologian kesken.
Elämä on joskus kovaa.Eräs potilaani kuvittelee minun olevan lyhtypylväs.
-Entä sitten,ainahan niillä on kummallisia kuvitelmia.
-Niin mutta,tämä kuvittelee olevansa koira.
hyviä ja tosi hauskoja vitsiä, mitä mie muualta niit etsin ko löytyy täält omasta takkaakin.;)
tiiänhän mie et savost löytyy ain hyviä juttuja,mutta kyl sie taiat oikee arvata mdk ,että rimi rouva sannoo taas, härre kyyt voi voi lydia voi voi .
jos meeri ois täällä niin hää sais tuon laitettuukin paremmin pikkujoulu juttuun.hänelt ko oottaa ain jottain,ko vaa suunsa avvaa.;)
hää sen sinun mattokaupas käynninkin kerto niin et en oo enne kuullu semmosta nauruu siin huoneessa.
minun taas ootetaa olevan hissuksee ja sivveesti ko oon niin vanha,tai en mie tiiä voip olla vaa rimirouva joka sellasta oottaa.
muut kyllä piättelee nauruaa tai tirskuu jopa v-miehen hartiat nytkähtellee,vaikkei päätää nostakkaa,jos alan kertoilee jottain puoltuhmaa.
vitsin kertominen on ko runonlausuntaa, sekkii pittää osata tehhä taiten,samoin on vitsin kanssa.joku hyvä juttu voip männä kuulijan suun sivu,iha sen takkii et on väärä ihminen sitä kertomas.
mie en oo mikkää hyvä vitsin kertoja,luulen että minun vitsille nauretaa siksi, että vanha ihminen kertoo,etenkin jos siin on vähä kaksmielisyyttä. en mie ihan härskii juttuu kerrokkaa,mutta semmonen pikkutuhma on ihan paikallaa.
hilima sinun juttu ol myös hyvä,:)))nämä vitsit voin ottaa ylös ja kertoo toises tilasuuessa,ko on oikee pitkävetistä. mie en muista muuten jos ei oo ylhäällä.
pankaahan tänne jos tullee mielee jtain vähä joulusta ja puoltuhmakin voip olla,eikös se pikkujoulu ole aika ilonen asia ja paljo siit leikkii lasketaakin.
heippa
Joulupukin majassa yhtenä uamuna:
- Hyvvee huomenta Joulupukki. Myö suatiin Saharan autiomuasta toeve, että lähetettäs sinne vettä.
- Vettä? Siellä ne ee ossoo muuta ku juaritella veestä.
- Vaen nyt taetaa olla tosj kysseessä. Postimerkkihhii olj kiinnitetty hakaneolalla.
tässä oli hyvä vitsi,se mennee minun pikkujoulu puhe esityksee,kiitos kovasti,tosi hauska:))))
Lyyli ei kehanna alottoo muistin pätkimisestä uutta ketjua kun nuilla nuoremmilla jo on semmonen alotus.
Minä luulen että ne on kopsanna sen aeheen Ellinpoksilta :) missä minähii kauan sitte kirjotin miten tuo muistin pätkiminen minun kohalla ilimenöö.
Nyt alakaa pelottoo tulla vanahaks ja horisevaks. Sen tähe ku elämä ympärillä pyörii salasannain ja eri kootien avulla.
On muistettava pankkikortin kooti, muuten ei sua kätteistä aatomaatista. On pensakortin kooti, on muistettava salasanat ku tarkistaa netiltä saltoja.
Ennen ku muutin tänne mualle niin täyty vielä muistoo porttikootisa jos aeko piästä ommaan asuntoosa. Siinä sivussa pitäs muistoo tuttavaen ja ystäväennii porttikootit, jos aekoo kylläellä. Justiisa ku oppi oman kotiporttisa kootin niin taloyhtiö muutti sen ”turvallissuussyistä”.
Onko se turvallisempata olla oman ovesa takana? Ei oo.
Minä jo yhtenä iltana itkua viänsin kun tulin myöhällä kottiin enkä muistanna uluko-oven uutta kootia.
No, mullahan oel onneks kännykkä taskussa. Uattelin, että soetan poejalle ja kysyn että mikäs se minun uluko-oven kooti onkaan, oes mukava piästä lämpymään. Mutta siinä sitä oel sitte muistelemista että mikäs se kännykän avvauskooti nyt sitte onkaan. Sitä ku en ”turvallissuussyistä” oo ottanna poes, jos joku nappoo multa kännykän ohikulukeissaan. Kännykännumeroo ee kenenkään tarvihte multa kysellä. En varmasti muista. Minä niin harvon itellen soetan.
On tääs tekeminen että muistaa minne mitähii on ”piilottanna”, mulla ku on varmoja paekkoja mistä luulen löötäväni jottaen minkä tilapäesesti oon käsistän laskenu.
Ne paekat on niin varmoja, että se on aena iso yllätys ku joskus puolen vuojen piästä löytää yhtä ja toesta.
Kuhan joskus suan tekohampaat niin ehkäpä ne löytyy joku uamu jiäkuapin hyllyltä missä ne mulle irvistellöö juustopalan kylessä!
Avvaimista minä oon suanu semmosen pelon eli vopian ku oon niihen kansa söhlännä niin monta kertoo. Varsinnii avvaimet ja keltanen postiloota näöttää olovan semmonen yhistelmä, että sillä on ihan makneettinen vetovoema.
Kerrannii töestä tullessa piti postittee pino kirjeitä, toesessa käessä ol avvaimet. Rehleksit ei toemineet, tae toemi, mutta viärän käen rehleksit eli avvaimet sujahti postilootaan ja kirjeet ol yhä kourassa.
Täyty lähtee vielä siinä kiireessä juoksemaan lähimpään postitoimistoon ilimottamaan tämä söhläys.
Eräs toenen kerta lens autonavvaimet samalla tavalla, ihan ku vanahasta tottumuksesta. Sillä kertoo ol hyvä säkä ku postiauto kurvas justiisa paekalle lootoo tyhjentämmään.
Joku kerta paeskasin rahakukkaron kirjepinon asemasta. Ja tuas pikkunen kuntohölökkä postitoimistoon....
Tätä nykyä hoen issoon iäneen ku oon postilootalla: TÄSSÄ ON KIRJEITÄ. Kaeken varalta.
Välillä kävelen keittiön ja olohuoneen välillä ja koetan miettiä mitä varten minä siinä kävelen tae sitte oon lenkillä ylä- ja alakerran välillä ja koetan muistella oonko hakemassa jottaen alakerrasta yläkertaan vae päenvaston.
Tämä huonomuistisuus on alakanna jo kauvan sitte. Kerrannii koputin omalle ovelle työpaekalla ennenku mänin sisälle.
yks kerta ku soetin töestä kottiin poejalle, että pistää saanan lämpenemmään, minä lähen nyt ajelemmaan kaapunnista kottiin (65 km).
Aekaen piästä havahun, kun tulin yhen vanahan linnan raanion kohalle, että herranen aeka! Mittee minä tiällä tien? Olin ajanna yli kolomekymmentä kilometriä kotinj ohi!
Poeka olj ihmetelly ku minä viivyn ja alako jo pelätä että on sattunna jottae liikenteessä.
Suatan olla niin omissa ajatuksissan autolla ajjaessa, että en voes kertoo jos kysyttäs, onko tullu aatoja vastaan vae ee.
Sillon ku ajon kotinj ohi, suatto olla paljo ajattelemista!
jatkoa...
Kirjoittanut: MUMMELI1, 22.11.2003 klo 14.52
Jatkoa hymypoksiin. Kirjoitan kuitenkin kaiken varalta kirja kielellä vaikka juttu on tapahtunut Savossa.
Vähän jo iäkkäämpi aviopari on maatalousnäyttelyssä. He sattuvat aituuksen luo jossa isäntä esittelee suurta sonniaa ,kehuen:
Tämä poika se hyppää parikymmentä lehmää päivässä. Katselemassa ollut vaimo pukkaa miestään kylkeen ja sanoo : "Kuunteleppas tuota!"
Mies kysyy isännältä ,että :"Samanko lehmän kanssa?" Isäntä vastaa :"Ei tietenkään kun joka kerta eri lehmä!"
Mies pukkaa vaimoaan kylkeen ja sanoo: "Kuunteleppas tuota"!
alakaa olla käsillä. Kyllä kaet se on aenahhii siivottava.
Tiällä on vielä kesäkelit, ee oo tarvinna laettoo rattimuhvia eekä muutakaa. En oo ennee siinä iässä että tarvihtis laettoo ies "vunterpaumia". Työ tiijättä, että se on semmonen kuusen näkönen pahvin pala, joka haesoo ja suapi aevastelemaan. Oekee ihmepensas.
Onhan niitä immeisiä jotka laettaa aatoosa kaekenlaesia hilavitkuttimia ja tilpehöörijä.
Yhellähhii kaverilla on matalarohviilirenkaat, niin matalat kuuluu olovan että aluvannehhii on rengasta isompi.
Takapoelerina on kuulemma 200 litran kuumavespoeleri ja kattoluukuks on ottanna navetasta vanahan sontaluukun. Se on semmonen, jolla pittää olla kaekki viimesen piälle.
Semmonennii mukavuus sillä om ku termostaattinen esinahan lämmitin. Ja pakoputken piähänon laettanna potun. Haesova ketunruato roekkuu antennissa. Etupoeleri on niin mataloo mallia että sillä suattaa kyntee nuapurin pellot kevväällä.
Vaen nyt tulloo asijoo: Minun veljvaenoo laetto Amatsoonisa etteen omakätisesti tehyn lumiaaran, ku sivutie olj aena aaroomata ku piti lähtee uamulla töehin. Moottoritiellä ajavat olivat vähällä ajjoo ojjaan ku Amatsooni puski sivutieltä niin että lumi pöllys.
Hyvä keksintö, osottautu tarpeelliseks. Auran veljmies jätti moottoritien varteen ja jatko matkoo töehin. Illalla tuas aara Amatsoonin nokkaan että piäs kottiin nukkummaan.
kyllä sie oot tarinan kertoja;)) ei tuoho passaa männä mittää sanomaa on se niin hyvä juttu.
oon nähny täälkii yhellä miehellä ketunruaton roikkuvan anteenin nokas;)mut en mokomaa kattoluukkua;))
Joolu tulla jollottaa Laehiallehhii.
Siellä siat on puujalakasia ku ee yhen kinkun tähen kannata tappoo koko sikkoo.
pikkujoulusta kontaten...
Yks rouva olj työkavereittesa kansa pikkujoulua juhlimassa. Äijälleen hän lupas olla kotona puolenyön maessa.
Ilta kulu, siiteri maestu ja niin käv´ ku sitte käv´: rouva suapu kottiin pikku hiprakassa.
Ku hän aukas uluko-oven niin käkikello kukku kolome kertoo.
Sillon hänellä juolahti mieleen, että olis pitännä olla kotona kahentoesta aekaan. No, hän henkäs syvvään ja kukku vielä yheksän kertoo.
Auamulla sitte uamiaespöövässä äijä sannoo, jotta meijän on on vaehettava käkikelloo, se on männy rikki.
- Mitenkä niin, kysy rouva.
- No, ku se kukku ensin yöllä kolome kertoo, sitte ryki vähän aekoo ja kukku vielä neljästi, sitte alako nauroo kutkattammaan ja kukku vielä viis kertoo ja piätti pitkällä pierulla!
(Mahtasko olla siinä ja tässä että Lyyli suattas tämän esittee siellä pikkujoolussa?)
ennenku Tapani tulloo ;)
Meinasin kirjottoo "aamulla" vaen sitten muistin että savokshan tässä pittää viäntee, mutta ensimmäenen a jäe roekkumaan tuohon "uamulla"-sannaan. OK?
Laihialaisen saunalenkki on
sinappia kainaloon ja kiertää saunan ympäri.
atventtikynttilänjalaka on kaks kynttilätä peilin eessä.
tuo on tosi hyvä vitsi,mut se pääsee paremmin oikeuksii savon kielellä,mie en ossaa sitä sujuvast puhhuu lukkee kyllä.
harjottelemalla tietyst oppis, mut tähä hättää en ehi,ko on nuo "vispiläkaupat".
*) (I.H.V = Iliman Henkilökohtasta Vastuuta)
Kalakukon naatintaohje
"Elä uattele enempöö vua naati ja tietennii maeskuttele..."
Avvoo paketti.
Poesta kiäreet.
Ota asseeks iso veihti ja kohtalaene huarukka.
Pane eväs ettees toloku pöyvälle (ei sua vapista).
Hätistä toeset loetommalle.
Pistä iso veihti kärki eellä kuko selekää ja leikkoo eestaas nykyttämällä kämmene kokkoene aukko kuko selekää.
Ota lämpäre kättees, paa voeta piälle ja hujjaata iäntä kohti. Se olj kuorta särpimeks.
Huokase ja raahotu, ota sitte huarukka kättees, kato kuko sissää ja tonkase.
Näläkäs lienöö jo iha tolokuto etkä sisällöstä sua vielä selevee - niikö.
Usko poes, eessäs on herkkuva. Se on aetoo Partas Hanna-vaenaan reseptillä tehtyä savolaesta perinneruokoo. Oekeeta ahvenkalloo kylykikylessä toesta killoo ja välissä sitä ihteesä eli ison punasilimäse possun kylykee (helekuti hyvvee läskiä, tolokuttoma nuukasti lihhoo).
Lyöhä huarukkas syvemmälle hyvvään, ja mittee saet se kaekki on syötävvöö.
Avvoo tuas suus ja laeta lasti mänemää.
Ota huarukka poes suustas.
Elä aattele ennee enempöö vua naati ja tietennii maeskuttele.
Ossootko piättee, kummasta tykkeet enemmä... nimittäe sisuksesta vae kuoresta...
Elähä hättäele! Anna vua huaruka heilua iha reippaasti, ruotoloita ei tarvihe pelätä.
Rööhtäse välillä ja oijo ihtees. Se parantaa ruokahaluva.
Isolla veihtellä suurenna reikee ja vuole kuorta lissee kitusiis.
Syö nii paljo että napa ruskaa.
Aperitiiviks soppii eriommaesesti kokkeljpiimä.
Jäläkiruovaks soppii huiluuruppeema alakovi puolella hööstettynä tönkkösuolatuilla muikuilla, iha vua huikopalaks ikkäeku varalta ettei näläkä pääse yllättämmää.
Ou varovaene, joskus suattaa kalakukko kovaiänisesti huutoo ja potkia vielä poestuessaannii...
Koskapa en kehanna vastata tuolla ylleisellä puolella niin otin viestis tänne Hymypoksin puolelle vastattavaks, vitsikshän sinä tämän tietennii murjasit?
Iso/Pieni
Kirjoittanut: Hemmi, 28.11.2003 klo 17.24
Minkälaista ihmistä kuvaavat mielestänne seuraavat psyykkiset kuvaukset? Millaisissa ammateissa he toimivat?
1) Iso sydän, Pieni pää.
2) Pieni pää, Pieni sydän.
3) Pieni sydän, Iso pää.
4) Iso sydän, Iso pää.
--------------------------------------------------
Ressi ja loppuunpalaminen aeheuttaa sen että lopulta aevot on ku molemminpuolin paestettu kananmuna, koosta riippumata. Sillon olis ihanata suaha vaehtoo ressatut aevosa uusiin ja raekkaampiin.
Ameriikassa kokkeiloovat siirtee aevoja, tosin apinoehin, mutta kuitennii.
Siinä onnii huikaseva tulevaesuusperspektiivi. On olemassa semmonen aevopankki, missä kaekenlaesia aevoja säelytettään.
Joetaki aevoja säelytettäs votkassa, että tuntisivat olovasa kotonaan, toesia säelytettäs pahvilootissa. Maenokset suattas näättee tämmöseltä:
"Elekantit herrainaevot, koko 57. Melekein käättämätön. Kuulunu aekasemmin politiikolle tae jollehhii muulle suupaltille. Puhekeskus iso ja hyvinkehittynnä. Olematon omatunto. Ei paljo tunteile. Lyhyt muisti. Ossoo pistee kuulokeskuksen kiinni eikä kuuntele rationaalisia arkumenttijä. Lyhytnäkönen. Myyvään aenoostaan suosituksia vastaan (tae semmoselle jolla on yhteyksiä hallitustasolle asti). Kuvassa aevot mittakuavassa 1:2, mikä on luonnollinen koko."
Sivulta kaks samassa maenoslehtisessä on löytö:
"ALE! Mukiloijut aevot loppuunmyynnissä! Koko 53. Aekasemmin kuulunna ammattinyrkkeilijälle. Puolkehnossa kunnossa, mutta näkö on hyvä ja kuulo reakoi numeroille aena kymppiin asti ja kon-konkiin. Kulutuksen kestävä, rehleksit ee ennee oekein pelloo. Sillä ee paljo uatella, mutta on kevyt ja heleppohoetonen."
Jos selloo etteenpäen, niin sivulla neljä löytyy:
"Paripuoliet kananaevot. Koko 34. Ee niä mittää, ee kuule mittää, ee ymmärrä mittää. Sopiva korkeemmalle valtion virkamiehelle. Halapa pikasessa kätteeskaapassa. Toemitettaan pahvikallossa. Hattu koossa 56 seuroo mukana ettei kukkaan niä kuinka pikkuset aevot on."
Oliskohan näessä jottaen joka passoes sinun kuvvoomiis päehin?
avioparista jotka saivat terveen pojan.joka kasvoi
söi ja joi ja nukkui ihan kuten terveet lapset tapaavat
tehdä.poika oli jo 2vuotta vanha mutta ei sanonut yhtään sanaa , meni aikaa ja poika oli kolme vuotta vanha eikä vieläkään puhunut yhtään.
Vanhemmat olivat vähä ihmeissään , mikä pojalla
oli olisiko jotenkin sairas, vanhemmat veivät pojan lääkäriin , tutkimusten jälkeen lääkäri sanoi ettei ole pojassa mitään vikaa , taitaa vaan olla mykkä.
Kulu taas aikaa muutama vuosi ja poika oli jo 5 vuotta vanha, eikä vieläkään yhtään puhetta.
Mutta sitten yhtenä päivänä kun olivat syömässä poika sanoikin : Perkele kyllä tämä lihasoppa on pirun suolaista.
Vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja alkoivat kyseleen pojalta , etkös sinä olekaan mykkä,kun sinä puhut?Mikset ole ennen puhunut? Johon poika vastasi ei mulla ole ennen ollut mitään syytä valittaa mistään ei ole tarvinnut puhua ennenmin.