Kommentoi kirjaani ja sen ensimmäisiä lukuja alla olevan osoitteen irc-gallerian päiväkirjassa niin voi hyvinkin olla että mainitsen sinut kirjani esipuheessani ja voit lukea oman nimesi kirjani alkusivuilta Akateemisessa Kirjakaupassa vuoden 2009 lopulla. Ehkä saat myös maininnan kun noudan vuoden esikoiskirjailijapalkintoani :)
"Viimeinen ja ensimmäinen matka" on Mikon (nimi muutettu tai voi muuttua) tarina joka on lähes kuin 2000-luvun Suomeen sijoittuva versio Paolo Coelhon alkemistista, pohjoisen miehen matka etelään etsimään elämän tarkoitusta:
Kirjan alku (jota vielä ehkä muokataan) on osoitteessa:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=-starfellow-
"Viimeinen ja ensimmäinen matka" on Mikon (nimi muutettu tai voi muuttua) tarina joka on lähes kuin 2000-luvun Suomeen sijoittuva versio Paolo Coelhon alkemistista, pohjoisen miehen matka etelään etsimään elämän tarkoitusta:
Kirjan alku (jota vielä ehkä muokataan) on osoitteessa:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=-starfellow-
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika raakile.
sellane vika kuule hei et sun teksti onny väärässä paikassa. Jossää meinaat olla tän vuoden lopulla akateemises joku palkintopysti käsissäs, ton kässärin tarttis olla ny kustantajalla hei. Ei meinaan aika riitä. Sitä paitti toi sun tarinas tarttis hei kirjottaa uusiks, kun se ei oo oikeen nääs hei vetävä. Toi vois meinaan olla kenen vaan, eikä just sun.
Kirjoitat sujuvasti. Kieli on yksinkertaista (hyvässä mielessä) ja jaksoin lukea molemmat luvut.
Silti kehottaisin minäkin kirjoittamaan uudelleen. Tekstissä on kyllä ainesta, mutta muokkaamalla sitä saisi parannettua selvästi. Nyt tässä on kliseisiä ilmaisuja (iski kuin salama kirkkaalta taivaalta), puuttuu tuoreus.
Toinen juttu on se, että mitenkähän tekstiin saisi rakennettua lisää jännitettä? Nyt teksti jättää ainakin minut hieman kylmäksi. Tarina voi olla tärkeä, mutta minua se ei vie mukanaan. Ehkä jotakin toista vie? Tähän minulla ei ole ratkaisua, mutt sinuna pohtisin vielä asiaa.
Minä tykkäsin. En tietenkään voi tietää miten tarina jatkuu ja millaiseksi se muostuu, mutta tämän perusteella ok.
Jonkin verran asiavirheitä, tai ainakin asioita jotka kaipaisivat lisäselitystä mielestäni. Mitä nyt päällimmäisenä tuli mieleen niin:
-Jos tarinan päähenkilö on P-A, niin mistä yhtäkkiä löytyy rahat junalippuun ja vieläpä niin että viettää yön hotellissa?
-Miten henkilöllä jolla ei ole ollut kosketusta vanhempiin pitkään aikaan voi olla perhetuttuja (tai vaihtoehtoisesti, missä asunut äitinsä kuoleman jälkeen, joka selittäisi "perhetutut")
-Jos kaidetta puristaa kädet selän takana, niin siitä on hankala kavuta pois pitäen kaiteesta molemmin käsin kiinni, ellei sitten puolivoltilla taakse päin, eikä ainakaan kääntymään pysty, ellei sitten ole joku sirkuksen käärmenainen.
-Niistä kahdesta itsemurha yrityksestä ja "omituisista" sattumista kaipaisin ainakin itse jotain lisätietoa. Ei niin, että menevät vain sivuhuomautuksena, merkityksellisiä asioita kun ovat kuitenkin.
Kirjoitus muuten ihan selkeää ja asiallista ja toki kustantajallekkin kun ensimmäisen version lähettää, niin huomauttelevat epäjohdonmukaisuuksista, mutta kannattaa itsekkin niihin kiinnittää huomiota. Viimeistään kun kirjaa toiseen kertaan kirjoittelet.
Hieman lisää tarinaa elämästä ennen perintö juttua ja ristiriidat pois, niin saattaisin hyvinkin lukea tällaista tekstiä.
sujuvasti ja tekstiä tulee, toisin sanoen tarina kulkee kohtuullisesti.
Siitä, luovuudesta, täydet pisteet.
Tekninen suoritustaso taas paljastaa, että olet harjaantumaton kirjoittaja. Teksti vaatisi paljon muokkausta, yksinkertaistamista ja karsintaa, toisin sanoen, se vaatii paljon korjaamista, editointia, oikolukua.
Akateemisilla ja palkinnoilla paukuttelu on liian ennenaikaista huumoria, siitä pahoittelut. Jos tarina on kokonaisuudessaan riittävän hyvä, se saattaa hyvällä onnella kiinnostaa jotakuta kustantajaa. Siitä se rankka tekstin työstäminen vasta toden teolla alkaakin.
Näinhän se on. Toinen luku on kokonaisuudessaan huono, vaatii paljon muokkausta. Kolmas on parempi. Pitää korjailla. Ja tarinaan pitää keksiä välille lisää tavaraa. Ja sitä jännitettäkin on luvassa myöhemmin.
Ja jos ei kustantajaa kiinnosta niin teen sitten omakustanteen. Mutta ei taida tää kirjailinurakaan ihan helppo valinta olla.
Ostin kerran akateemisesta Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani ja minusta se on täyttä roskaa, tarinaa en muista mutta ei siinä ollut päätä eikä häntää, jaksoin ehkä 20 sivua lukea.
Sitten miljonääri Reijo Mäki kirjoittaa täysin epärealistista hömppää, ihan niin kuin Suomessa jotkut yksityisetsivät selvittelee jotain murhia ja saa vielä tietoja poliisilta. Kaveri ei vaan jaksa nähdä vaivaa selvittääkseen poliisin organisaatiota niin tekee päähenkilöstä yksityisetsivän joka voi vaan istua kaljalla jne.
Sitten Ilkka Remes kirjoittaa täyttä fiktiota kuinka opiskelijat lähettelevät ydinohjuksia Venäjälle toisen maailmansodan aikaisen rikastetun uraanin avulla. Aika realistista, just joo, ja sitten on vielä jotain Estonian täysin kuviteltuja salaliittoteorioita.
Moista hömppää ihmiset ostaa hulluna ja kirjoittajat elelevät herroiksi ulkomailla. Luulisi siis että parin palkinnon (esikoiskirjailija ja finlandia) voitto ei ole kauhean vaikeata. Ensin pitäs toki vaan vähän nimeä saada.
Lisäksi ei voi kuin nauraa kuinka joku niinkin lapsellista tekstiä kuin J. Tervo kirjoittava on edes ehdolla finlandiaan.
nyt melko syvissä vesissä, veliseni.
Ensinkin, Mäen Reijo asuu kyllä ihan Turussa. Osoitetta en viitsi tässä yhteydessä kertoa. Miljoonistakin voidaan olla montaa mieltä, mutta ensimmäinen on varmaan puhki, jos pitkässä juoksussa ajatellaan.
Petri Pykälä, eli Ilkka Remes, ei asu ulkomailla alun perin kirjojensa takia vaan ihan muista syistä, niin uskon. Hänen genrensä on kansainvälinen trilleri. Salaliitot, yllättävät juonenkäänteet ja fiktiivisyys ovat tärkeä osa trilleriä, sen suola ja pippuri.
Ja sitten tähän uskottavuuteen...
Jos tarina on hyvin kirjoitettu, kiehtova, mukaansa tempaava ja viihdyttävä, ei sen tarvitse olla realistinen, kaukana siitä. Ajattelepa vaikka Grimmin satuja, Jules Verneä, Harry Potteria, James Bondia jne. Lukijat haluavat karata arjesta, paeta, kuvitella "entäs jos...?"
Samalla tavalla tarinat elivät ennen kuin oli kirjoja; nuotiotulen ja takan leimussa, tarinan iskijän kertomana. Jännittäviä, pelottavia, oivaltavia tarinoita, joita muut kuuntelivat hiiren hiljaa mestarikertojan niitä sepittäessä. Sitähän ihmiset haluavat, fantasiaa, mysteerejä, tunteen paloa, elämää suurempia rakkaustarinoita, jännitystä, kauhua ja legendaa.
Kuka jaksaisi yhtä ja samaa "Kotikatua" päivästä toiseen?
Jostain lehdestä vaan luin että Mäki pakoilee Suomea ja asustelee ja kirjoittaa Keski-Euroopassa, Sveitsissä oisko ollut.
Tais olla siinä Iltalehden verotiedot jutussa.