Katseet hämärässä,
kosketus kuin lupaus
taivaasta,
joka tehdään
uudelleen aina
kun kohtaamme.
Aistien sinfonia,
rajujen ja herkkien
sormien sävelet ihollani
teen kuolemaa.
Olemme tehneet
paratiisin ja helvetin,
luoneet
Yhteyden.
Taivasten valtakunta on
laskettu luoksemme
ja kärsimme,
kun emme tiedä
mitä tehdä
tällä tunteella.
Ikuisuus,
Syvä rakkaus,
Ympyrä.
Odotan,
tartun hentoon
käteesi,
jonka ojennus
on uusi alku.
In Novam Infantiam.
kosketus kuin lupaus
taivaasta,
joka tehdään
uudelleen aina
kun kohtaamme.
Aistien sinfonia,
rajujen ja herkkien
sormien sävelet ihollani
teen kuolemaa.
Olemme tehneet
paratiisin ja helvetin,
luoneet
Yhteyden.
Taivasten valtakunta on
laskettu luoksemme
ja kärsimme,
kun emme tiedä
mitä tehdä
tällä tunteella.
Ikuisuus,
Syvä rakkaus,
Ympyrä.
Odotan,
tartun hentoon
käteesi,
jonka ojennus
on uusi alku.
In Novam Infantiam.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huomaan että runoani on luettu. Jos joku viitsii ja jaksaa, niin olisi kiva kuulla muutama sana siitä. Ihan mitä vain tulee mieleen. Kiitos.
...mutta oikeesti ainakin mulle vielä pitkän matkan päässä että puhuisin noin positiivisesti "kielletystä" rakkaudesta...tuntuu kääntyvän tohon helvetin suuntaan enempi ku taivaan
Minusta tuo runo on synkeä. Varsinkin kohta: "teen kuolemaa". Miksi näin surullinen ja ahdistava ajatus?
Upea runo. Sinun pitäisi enemmänkin julkaista netissä runoja, koska runosuonesi tuntuu sykkivän.
..mieleen, jos analysoin runon sanomaa, että miksi rakkaus on kiellettyä? Miten se voi olla? Onko rakkauskin jotain sellaista, jonka voi omistaa ja joka kuuluu jollekin, mutta ei jollekin toiselle?
voisi ehkä paremmin olla Uusi alku, In Novam Infantium eli uusi ns. henkinen lapsuus tai muuta sellaista. Tuo kielletty ei tosiaan ole paras nimi, enkä edes ajattele että rakkaus voisi olla kiellettyä. Hyvä pointti Jennifer. Miksiköhän vetäisin tuon otsikon tuohon? Aiemmin joku sanoi runoa synkeäksi kun siinä puhutaan kuolemasta. Jonkin kuolema on aina jonkin uuden alku ja syntymä, joten minulle kuolema ei ole synkkä asia, etenkään tässä yhteydessä, vaikka se aina tekeekin kipeää. Mut elämä ei oo helppoo ja se joka haluaa helppoa elämää menettää juuri sen Elämän..ehkä.
Minulle tuli tunne, että hengitän sisään elämää ja ulos kuolemaa... Kuolemassa on kylmää. En halua kuolla voidakseni elää.
Elämä tulee syntymässä, ei kuolemassa.
..tuo minullekin tuli mieleen, kun luin tuon kuoleman..
Kuolema on uuden alku. Kasvun kokeminen, vanha jää ja uusi tulee tilalle. Tätä ajatusta voi viljellä mihin tahansa ihmisen elämässä.
Kuolema ei ole lopullinen..
..mitä oli ennen syntymää...?
Jos ihmisestä puhutaan, niin minun kaikki osatekijäni olivat olemassa jossakin. Kuoleman jälkeen niitä ei enää voi koota yhteen.
....niin. Tuossa runossa oli muistaakseni jotakin, että herkät sormet ihollani, teen kuolemaa..
Taidamme taas puhua piirun verran eri asioista..
Anteeksi ymmärtämättömyyteni.
Runo on mielestäni edelleenkin surullinen ja sen lisäksi ahdistava. Minä en kestäisi tuollaista rakkautta. Saakin olla minun puolestani kiellettyä. Varmaan kävisi kuolema oikeastikin mielessä, jos joutuisin tuollaiseen tilanteeseen kuin runossa on kuvattu.
Ehkä seuraava runo kertoo uuden syntymisestä tai henkiin heräämisestä?
...muutamalla sanalla enemmän kuin joku novellilla. Luin useampaan kertaan, erityisesti pidin kolmen ensimmäisen säkeistön muotoilusta, pelkistetystä intensiteetistä. Ilahduta joskus toistekin runoillasi, Artis.
Kiitos paljon Pir ja muutkin. On kiva saada palautetta. Laittakaa vaan lisää kommentteja jos niitä tulee mieleen. Voin sitten jatkossakin uskaltautua runoilemaan tänne...