Myrsky autiolla saarella tuivertaa,
tuuli armoa ei anna kenellekään,
rannan kylmän ja kivisen
Ei vastaa avunhuutoon yksinäisen,
myrskynsilmään jääneen lintusen,
vaan koittaa rajoja sen
Yksin saari se merta vastaan taistelee,
orpona ja lyötynä loppuun asti pinnistää,
ei kukaan sitä auttaa voi
Aallot ne lyövät yli kivien,
voimalla ahdin suuren ja valtavan,
aina kallioiden yli iskien
Pienet linnut ne turvaa etsivät,
kivenkoloista tai tuuheista oksista,
kauhu ja kylmyys vain seurana
Puut vahvat taipuen seisovat,
tuulta vastaan nekin taistelevat,
kohta kuitenkin luovuttaen
On tunne tämä miulla rinnassain,
tuskanpolte palavin polttavin,
kuinka saisin sanotuksi sen
En kaipaa apua sanojen,
tyhjäksi jääneiden tekojen
jotka merkinneet mitään ei
Näytin tunteeni vahvat ja voimakkaat,
rinnastani rakkauteni ojensin,
kelvannut se siulle ei
Annoin suurimman lahjan,
sydämen rakkauden,
hylkäsit sen hymyillen
Vastakaikua saanut en rakkauteen,
kuin hauli rintani lävisti,
kaipaan apua
tuuli armoa ei anna kenellekään,
rannan kylmän ja kivisen
Ei vastaa avunhuutoon yksinäisen,
myrskynsilmään jääneen lintusen,
vaan koittaa rajoja sen
Yksin saari se merta vastaan taistelee,
orpona ja lyötynä loppuun asti pinnistää,
ei kukaan sitä auttaa voi
Aallot ne lyövät yli kivien,
voimalla ahdin suuren ja valtavan,
aina kallioiden yli iskien
Pienet linnut ne turvaa etsivät,
kivenkoloista tai tuuheista oksista,
kauhu ja kylmyys vain seurana
Puut vahvat taipuen seisovat,
tuulta vastaan nekin taistelevat,
kohta kuitenkin luovuttaen
On tunne tämä miulla rinnassain,
tuskanpolte palavin polttavin,
kuinka saisin sanotuksi sen
En kaipaa apua sanojen,
tyhjäksi jääneiden tekojen
jotka merkinneet mitään ei
Näytin tunteeni vahvat ja voimakkaat,
rinnastani rakkauteni ojensin,
kelvannut se siulle ei
Annoin suurimman lahjan,
sydämen rakkauden,
hylkäsit sen hymyillen
Vastakaikua saanut en rakkauteen,
kuin hauli rintani lävisti,
kaipaan apua
Vastaukset 4
Vanhimmat
kantaa
kun tilaisuuden vain antaa
ihminen voi ymmällään olla pitkään
silloin ei aina auta keinot mitkään
sydämeni minkä teit
melkein järjen multa veit
uudelleen täytän rakkauden maljan
takkatulen eteen kirjan ja taljan
Olenko niin järjetön, jos nyt
sanon: tarvitsen sinua. Tarvitsen,
niin kuin taivas lintuja. Niin
kuin veri itselleen reittejä.
Olenko niin mieletön, jos nyt
totean: olen tyhjä ilman sinua.
Niin kuin alastomat puut ilman
lehtiä.Varret vaikka kukkia.
Sinua vastapäätä ja itseni
sinulle tyhjennän. Riisuudun
laulullani alastomaksi ja sanoillani
itseni palsjastan. Niin tarvitsen sinua.
Kysyt miksi palavia kynttilöitä.
Liekkejä valoksi sytytettynä. Alla
tummia astioita kuin käsiä ylös
ojentuneita. Sitäkin sinä kyselet.
Sinä olet minulle kuin se kaikki,
käsi joka minulle valoa tuo. Olet
kuuma kynttilän sydän, liekki
joka minut ylhäällä kannattelee.
Niin monta syytä ja siksi
minä tarvitsen sinua.
http://www.youtube.com/watch?v=saHyv3rRHsk
Kiitos runostasi.
Aina tulee tilanteita, joissa
pohtii antoiko itsestään ja
tunteistaan liikaa ja turhaan.
Vapaaehtoistyössä sen kysymyksen
äärellä on päivittäin.
Mutta kun tekee toiselle jotain,
on kuin kastelisi pesusienen:
menee oma aikansa, ennen kuin
kosteus saavuttaa sienen ytimen.
Sen vuoksi kaikki hyvät asiat
kannattaa suottaa itsestään.
Jonakin päivänä, ne tulevat vastaan.
Hienoa runoa ja riimejä
sinulta. Tunnelmaltaan sitä,
mitä varmaankin tahdoit.
Tällainen runo on haastava
kirjoittaa, mutta mielestäni
selvisit hyvin.
Nautittava ja tuoreen oloinen
runo. Hyvä runo.
ottaa sinut syliini
ja suudella pois ikävän
ja rakastelemalla sinua
osoittaa rakkauteni sinuun
olen ollut niin tyhmä, säälittävä pelkuri... Tiedän tasantarkkaan ne kohdat joissa minun olisi pitänyt toimia toisin. Mutta uskotkos kun sanon että menin niin pyörlle päästäni sinusta etten saanut sanaa suusta. Sitä voisi kuvailla niin että järki lähtee päästä ja minusta tulee hetkellisesti vajaamielinen joka tuijottaa suu auki.