Ilman sitä ei elämä tunnu oikein miltään, ilman sitä ainoaa oikeaa toista puoliskoaan. Jos niin onnekas saa olla, että sen oikean joskus löytää, on löytänyt elämänsä tarkoituksen, toisen ainoan oikean ihmisen ja aidon rakkauden tuoman ilon, onnen ja turvallisuuden.
Kohtaako moni elämänsä aikana sielunkumppaninsa ja aidon rakkauden, mutta ei tunnista toista. Sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen kun tarvitaan niin valtavan paljon rohkeutta, sydäntä, uskoa, toivoa ja herkkyyttä.
Sen löytää silloin, kun sitä ei enää etsi. Rakkaus löytää usein sinut silloin, kun olet melkein jo lakannut uskomasta siihen. Se toinen puoliskosi tulee elämääsi antamaan toivoa juuri sillä hetkellä, kun olet jo melkein toivosi menettänyt.
Sitä oikeaa rakkautta ei voi etsiä, ei nähdä. Se löytää sinut, sen voit vain tuntea. Vain toiset voivat sen nähdä rakastuneista. Sen loiston ja onnen silmistä. Siksi kaikki alussa varmaan onkin niin vaikeaa. Aika ja hetki on usein molempien mielestä väärä, mutta rakkaus on päättänyt sen oikeaksi hetkeksi. Ja sen ymmärtää ehkä vasta joskus paljon myöhemmin. Sen, että se hetki oli juuri oikea. Rakkaus ei erehdy.
Kohtaako moni elämänsä aikana sielunkumppaninsa ja aidon rakkauden, mutta ei tunnista toista. Sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen kun tarvitaan niin valtavan paljon rohkeutta, sydäntä, uskoa, toivoa ja herkkyyttä.
Sen löytää silloin, kun sitä ei enää etsi. Rakkaus löytää usein sinut silloin, kun olet melkein jo lakannut uskomasta siihen. Se toinen puoliskosi tulee elämääsi antamaan toivoa juuri sillä hetkellä, kun olet jo melkein toivosi menettänyt.
Sitä oikeaa rakkautta ei voi etsiä, ei nähdä. Se löytää sinut, sen voit vain tuntea. Vain toiset voivat sen nähdä rakastuneista. Sen loiston ja onnen silmistä. Siksi kaikki alussa varmaan onkin niin vaikeaa. Aika ja hetki on usein molempien mielestä väärä, mutta rakkaus on päättänyt sen oikeaksi hetkeksi. Ja sen ymmärtää ehkä vasta joskus paljon myöhemmin. Sen, että se hetki oli juuri oikea. Rakkaus ei erehdy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sopis hääparille hääpuheeksi.
.. kuvaillut asian oikein kattavasti. Näinhän se on ajateltava. Hääpuheeksi sopiva, mutta 50 prosenttia liitoista päättyy eroon, hmmmm. Toki saa antaa toivoa, hääpuheissakin. :)
Puolet liitoista päättyy eroon..tarkoitankin sitä oikeaa rakkautta. Harvinaista tämänlaisessa maailmassa..mutta mahdollista löytää..tiedän :)
allekirjoittaa edellisen ja tässä tarkoitettua rakkautta ei välttämättä ole olemassakaan avioliittoa solmivien välillä, niin suotavaa kuin se olisikin. Sielunkumppanuudessa on kysymys jostain ihan muusta.
Hieno kirjoitus ja kaikki totta.Kun tapaa sen ainoan oikean RAKKAUDEN, pitäisi se tunnistaa ja olla rohkea - Viiden vuoden kuluttua kaikki on jo liian myöhäistä.
viittä vuotta jurrata yhden ihmisen toivossa vaikka olis kuinka rakas. Vuosi riittää ylipääsemiseen. Jos ei jää varsin tahallaan roikkumaan niihin tunteisiin ja elättelemään niitä. Vuodessa on muuten jo niin kylmentynyt että ei enää kiinnosta alkaa puhaltelemaan kipinöitä vanhaan tuhkaan.
kirjoitus.
Rakkaus on päässäsi oleva ajatus.
Se ei ole mikään ulkopuolinen voima joka ei toimisi väärin.
Pahoittelen.
Rakkaus ei ole mikään luonnonvoima vaan ihan päässäsi syntyvä ajatus tietynlaisista tuntemuksista.
Rakkaus ei erehdy kerran tai kaksi vaan erehtyy jatkuvasti. Se kun on pelkkä tunne joka voi hävitä yhtä nopeasti kuin saapuikin.
jos on, niin mitähän se on. Mutta on pysyväisiä lajeja.
oma päätös josko häviää tai ei. Jos haluaa elätellä tunteitaan ja haaveitaan ja toiveitaan väkisin niin eihän ne mihinkään silloin häviä. Mutta jos päättää pistää ne sivuun niin kyllä ne vaan unohtuu, jos ei täysin kokonaan häviäisikään. Niin pysyväistä lajia ei olekaan joka ilman vastakaikua hengissä pysyisi iät ja ajat. Tunteet tarvitsevat ravintoa jostakin ja sitä ne saavat joko toisesta osapuolesta tai omista haaveista ja fantasioista, ei muualta.
tästä viestistä lopuksi linkkiä youtubeen. Tämä on turhaa täällä itkeä, jos ei ole kanttia sanoa asioita face to face.
tuttua kirjoitusta.
Kuin minun suustani, tai oikeastaan sinun -meidän.
Hetki sitten keskustelin kanssasi juuri tuosta...
Että ilman toista olo vaan on niin puolikas, ja yhdessä ollessa kokonainen. Kaikki vaan tuntui niin oikealta.
No... yksin kuitenkin nyt olen, eli oliko sydämeni niin väärässä? Ja sinunkin?
Kipua ja tuskaa kantanut mukanani nyt... viisi päivää, ja tunnen kuinka oikea helvetti on vasta edessä.
Ainakin opin tästä jotain...
Koskaan, en koskaan enään luota sydämeni ääneen!
Kaipauksen kyynelin
Sinulle, Rakas