Paniikkihäiriö

Jos haluat opiskella niin rohkeasti vaan. Hoida sairautesi yksityisellä lääkärillä ja kiellä potilastietojen luovutus. Hakutilanne ei ole oikeudenkäynti. Ei kaikkea tarvitse kertoa ja jos olet jo kertonut niin mainitset että olet parantunut. Kukaan ei kerro kaikkea.

saat paniikkikohtauksen. Nimittäin jos tuodaan vaikkapa kolariuhri, joka tarvitsee pikaista apua ja sinä olet yksi ensitiimin jäsenistä, pystytkö ilman panikointia antamaan ensiapua kiireessä sitä tarvitsevalle potilaalle?

Tai osastollasi joku saa sairaskohtauksen, osaatko ryhtyä toimiin etkä joudu paniikkiin?
Nämä ovat asioita, joita ei kannata salata. Ennemmin kannattaa olla rehellinen itselleen ja miettiä, että kannattaako käydä pitkä koulutus, jos se voikin tulevaisuudessa kaatua sairauteesi ja esiintulemiseen vaikkapa yllämainituissa tilanteissa.

Itse en voi kuvitellakaan alkavani terveydenhuoltoalan ihmiseksi tästä syystä, joten opiskelen sosionomiksi.
Tsemppiä valintoihisi! :)

ei täätlä saa oikeaa tietoa. riippuu voinnistasi, hoitotasapainostasi jne. sh tutkinnollakin voi minenlaisissa työtehtävissä työskennellä.
parasta kun juttelet lääkärisi kanssa asiasta ja mietit hänen kanssaan alan sopivuutta omalla kohdallasi.
tuo vaivahan on nykyään aikalailla yleinen, ja hoitoa hyvin saatavilla.

Ei paniikkihäiriö ole este kouluun hakemiselle, pääsemiselle, eikä myöskään hoitajan työssä toimimiselle.

Itse olen kärsinyt lievähköistä paniikkihäiriön oireista tosi nuoresta, ja joutunut käymään lääkärilläkin sen takia. Pääsykokeissa en paniikkihäiriötäni maininnut, opiskelun yhteydessä se on joskus tullut puheeksi, mutta ei kukaan ole ollut moksiskaan. Se vaiva on osa minua ja sillä selvä. Ei se minusta huonoa hoitajaa tee.

Onko sinulla kuinka pitkään ollut paniikkihäiriötä? Johtuuko se elämäntilanteesta? Se saattaa jäädä taka-alallekin, kun elämäntilanne muuttuu, tai kun opit olemaan pelkäämättä sitä. Voit saada myös hoitoa vaivaasi.