Yöllä oli satanut viitisen senttiä höytälunta ja pääsin lumitöihin. Auto piti puhdistaa ja myös sen ympäristö. Etupihalta piti kolan kanssa siirrellä lunta, myös parin naapurin osalta. Tämä on mainiota hyötyliikuntaa. Kohta yritän hiihdellä, ostin viime talvena alennusmyynnistä uudet välineet ja jalkineet. Silloin pääsin ladulle 2 kertaa, nyt näyttää lupaavalta.
Lumitöitä, ihanaa
1943
491571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Aion just lähteä hiihtämään, kun täällä etelässäkin on satanut lunta ja metsässä on niin kaunista. Oikea satumaa! Ihanaa!
hiihtolenkki on tehty ilman kupsahduksia. Hiihtelin sänkipellolla. En voitele suksia ja sen verran lämmintä oli, että suksen pohjaan takertui lumi, oli kävelyä sukset jalassa monin paikoin. Naapuri aurasi tien ja siellä luisti hyvin. Toivotaan jatkoa.
..kiinnostaa ???
Sinullekin välittää hyvää tuultani. Joko tuntuu paremmalta?
On kuin satumaa täällä etelässäkin. Lähden juuri hiihtämään! Tuntuu ihanalta tämä valkoinen, pehmeä kauneus metsässä!
metsässäkin. Kävin reunalla katselemassa, mutta metsään en mennyt, koska siellä on lunta ohuemmalti. Yleensä metsässä on myös lämpöisempää. Lumi olisi varmaan tarttunut vielä enemmän suksen pohjaan.
Hyvänen aika , rohkenit sitten kirjoittaa sanan ihanaa, hi..hi... siitä ei hyvää seuraa, sano mun sanoneen.
Oikeesti, lunta on tullut reippaasti, ja liukasta on.
Kyllä se kuntoilusta käy yhdenpäivän osalle.
Antoisaa laturetkeä.
varmaan joillakin sivuteillä on liukasta. Täällä ei vielä ole niissä paikoissa, missä liikuskelen. Jouluaattomaisema on kaunis katsella.
Hyvä että joku saa nautintoa sen valkoisen höhhön siirtelystä!
Itse olen niin riivatun laiska että penskojen lähdettyä, kun vaimo joutui ennen perjantai-iltaa siirtämään auravallin pois höhhö ei pahemmin häirinnyt.
Mutta muutettuani takaisin kokopäiväiseksi työttömäksi ryhtyi vaimo ehdottelemaan minulle lumitöitä.
Teen kyllä melkein kaikkia muita kotitöitä mutta tuon valkoisen höhhön siirtely on turhauttavaa.
Ennen juhannusta se on kuitenkin sulanut pois.
Varjopaikoissa on saattanut roskien alla säilyä.
Muutimme siis kerrostaloon.
on etunsa. Työelämässä ollessani kävi usein niin, että 150 m tietä aurattiin vasta sitten, kun minun piti olla jo työpaikalla. Eli jos lunta tuli, minun oli kolalla huolehdittava tuo pätkä kuntoon. Talossamme oli 4 asuntoa, mutta muilla ei ollut autoa. Hauskaa se vain oli ja lapset nauttivat lumessa mylläämisestä.
sen verran hyvällä tolalla että osaa hoitaa hommat kolalla :-).
teimme hdessä noita lumihommia, jos olimme yhtä aikaa paikalla. Muuten huolehdimme kumpikin omista ympäristöistämme. Mitäs jos menisit mukaan?
minä hoidin pihatyöt sekä kesällä että talvella. Nyt on minun sairasteluni pakottanut delegoimaan hommat vaimolle (minulla on pari vuotta ollut lihasreuma ja nyt on lisäksi rankanpuoleinen sytostaattihoito meneillään). Tosin tänä talvena ei vielä pahemmin ole lumitöitä tarvinnut tehdä. Juuri senverran on lunta että maa on valkoinen eikä tunnu niin pimeältä.
kun Sulla on hyvä vaimo. Toivottavasti teillä on muuten kivaa yhdessä. Oikeastaan olen onnellinen siitä, että pystyn tekemään tällaisia töitä. Mikään ei ole itsestään selvää.
Ei me edes riidellä kuin muutaman kerran päivässä :-). Viime syksynä tuli 35v naimisissaoloa täyteen. Vietettiin hääpäivää sairaalassa kun minulle tehtiin seuraavana päivänä munuaisenpoisto.
sairaalassaolosta, mutta miehelläni oli yksitoista vuotta sitten syöpä. Tammikuu silloin oli kriittistä aikaa. Kävimme ostamassa rippilahjankin valmiiksi kuopukselle. Hän selvisi syövästä, mutta menehtyi onnettomuudessa. Yhteistä aikaa tuli 36 v 5 kk. Toivotan teille paljon yhteisiä hetkiä.
lääkärisetä kertoo lasketaanko minun elinaikani kuukausissa vai puhutaanko peräti vuosista (ei kuitenkaan kovin monesta). Minä olen aiemmin käyttänyt näitä vähäisiä kirjoittajankykyjäni lähinnä Syöpäpotilaat-palstalla mutta ajattelin vaihteeksi pistäytyä täällä tavallisten ihmisten parissa. Tässä tapauksessa tuo sana tavallinen on varmaan käsitettävä aika laajassa merkityksessä :-). Ja kun viime kesänä sopivasti täytin 60 niin senkin puolesta olen sopivassa seurassa. Tämäkin palsta on ilmeisesti varsin naisvoittoinen joten vannoutunut sovinisti sopinee hyvin joukon jatkoksi :-).
että nikkisi on uusi. Tervetuloa tänne. Olin monta kertaa Meri Karinassa kursseilla mieheni kanssa ja näin yhtä sun toista. Meillä näytti tilanne niin huonolta, että ajattelin ottaa palkatonta virkavapautta mieheni viimeisien kuukausien ajaksi, mutta ihmeitä tapahtuu.
17-vuotiseksi saakka kotitaloni oli noin 300m pitkän, metsään tehdyn tieuran päässä.
isäukolla oli 1938vm Reo.
Tuskuyön jälkeisinä aamuina (öinä) minut revittiin jo alle 10-vuotisena aamuyöstä avuksi avaamaan tuota uraa.
Usein klo 4 - 5:n välillä.
Ukko oli tehnyt minulle oman, pienen lumilapion.
Paljonhan minusta ei apua ollut mutta töistä ei lintsattu.
Oli sopiva herätys ennen tinkimaidon hakua reilun kilometrin päästä.
Kevättalvisin oli paskamoista kun lumeen tallaantunut polku oli keskosestaan korkeampi ja koivet pyrkivät lipsumaan sivuille.
Noina vuosina sain hauskuudesta kyllikseni!
Mielihyvin suon toisille tuon nautinnon!
Päijät-Hämeessä olen nyt. Lumikasoja on valtavasti, mutta auton sain kadunvarteen. Nuo minun lumityöni eivät aina ole ihan pakollisia, siksi mielenkiinto säilyy.
Lupaavalta kuulostaa, tuollainen riuska nainen joka rakastaa lumitöitä. Miten saisin yhteyttä Sinuun?
tottunut siihen, että miesten seurassa minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä. En saa siivota, silloin tällöin saan laittaa ruokaa. Usein minut viedään ulos syömään. Edellinen miesystävä kuoli sunnuntaina. Hän asui kotonaan loppuun asti, pysyimme ystävinä, vaikka suhde kariutui. Koska hän ei jaksanut siivota loppuaikoina kuten ennen, tarjouduin maksua vastaan tekemään suursiivouksen.Sitäkään hän ei hyväksynyt, olisi kuulemma ollut arvolleni sopimatonta. Vielä viikko sitten olin hänen luonaan kahvilla, hän keitti kahvit ja huolehti tarjoilusta. Tuo minun työalttiuteni on siis rajoitettua, nautin, kun joku passaa.
ihanaa. Tässä taloyhtiössä isännöintifirman palkkaamat lumiaurat ovat kolunneet aamuyöstä marraskuulta asti etsimässä jos jossakin lumihiutale kuskattavaksi.
Lähellä on ulkoilureittejä. Ensimmäiset jo syyskuun lopulla sivakat olalla, jos sitä lunta jossain. Ei ollut ja apeina takaisin sitten. "Ei oikein luista hiekkakeleillä edes vesikelin liisterillä".
Nyt sitä sitten on huikeat 2 senttiä. Ollaan onnellisia. Talvi on tullut ja pipotkin saa laittaa päähän vaikka karvalakin alle.
Mutta jos tätä menoa pitää, kyllä se varmaan seuraava kesäkin on peruttu. Ei ollut näin Paasikiven aikaan, se riivatun Urkki vai punamulta meni sotkemaan taivaan ukonkin hommat:)
nykyään, siksi tuntuu mukavalta. Eipä taitaisi maistua, jos joka aamu pitäisi kaivaa esim. auto lumen seasta esiin. Tänä aamuna lumi oli lisäksi kevyttä kuin höyhen.
Muistaakseni ilmoitit lopettavasi ikuiset kommenttisi täällä vähäksi aikaa.Milloin tämä on odotettavissa?
1943 piristävää seuraa, olen kokenut hänet onnelliseksi ihmiseksi, ainakin minä nautin hänen onnestaan, vaikka joskus pieni kateuden piiki pistääkin. Huomaan sen vain omaksi heikkoudekseni.
Olis suuri menetys jos hän poistuis seurastamme, jäisin häntä ja hänen onnellista elämäänsä suuresti kaipaamaan. (Seita tunturista)
vinoilla ja pelotella, vai?
olin jo poissa, etkös huomannut? Minua itkettää.
hankkia lumikengät ja niiden avulla karauttaa kunnon lumipölläjäiset ihan iskemättömään lumeen. On se niin harvinaista herkkua. Vaan jos nautti enemmän lumen luomisesta ja auton huurteiden hinkkauksesta niin toki.
monet nauttivat. Isänikin oli sellainen. Hän taisi pyrkiä täydellisyyteen, hyvä ettei käyttänyt luotilankaa ja vatupassia penkkoja muotoillessaan.
Kerran hän oli jo lopettanut, tuli keittiön pöydän ääreen ja katsoi ulos, kallisteli päätään ja katseli, sitten meni ulos korjaamaan joitain kohtia. Emme me lapset olisi siihen kiinnittäneet huomiota, mutta muut aikuiset naureskellen katselivat ikkunasta ja arvuuttelivat, mitkä kohdat hän tulee korjaamaan. Äitini ei arvuutellut, hän tiesi.
Isä teki myös usein meille lapsille labyrintin lumesta. Perinnettä on jatkettu jos vain lunta on ollut riittävästi. Lapset nauttivat kyllä matalaseinäisestäkin labyrintista.
Tulin vierailemaan tuolta "nuorempien" osastosta ja en voinut vastustaa otsikkoa. Pakko lukaista ketju ja kertoa että olen ollut 32 vuotta talonmiehenä (nainen) samassa taloyhtiössä ja olen edelleenkin. Minulla on 4 taloa, 72 asuntoa ja lumityöt teen kolalla. Ihanaa...Eläkevuosiin asti??? Ei kai...
lumiluolat arveluttavat sortumisen vuoksi vaan lbyrintit ovat ihania varsinkin huvimajan tai grillikatoksen ympärille rakenneltuna.
olisi sellainen niin korkeaseinäinen labyrintti, ettei yhtään näkisi, minkä kulman takaa joku sonni- minotaurus vai mikä se oli - yht´äkkiä tulee vastaan. Huh, melkein jännittää jo ajatuskin. Mutta, eihän täällä ole tarpeeksi lunta, eikä pihaakaan labyrintille - eikä ole minitauruksiakaan näkynyt. Huokaus.
aion vielä joskus kokeilla. Luulen, että pitää siirtyä pohjoisemmaksi. Täällä kotinurkilla ei saa oikeaa tuntumaa.
oli kuin esim. ryyppääminen. Tuli mieleeni lapsuus, kun lunta pyrytti puron rinteeseen niin, että sitä oli paksulti. Kaivelimme luolia tähän rinteeseen.
varmaankaan ole, että aamuyöstä sataa parikymmentä senttiä lunta,ymmärrän. Miten tuossa hommassa pysyy keho kunnossa ilman kulumia?
nuoria aikuisia oppilaina ja joskus he innostuivat rakentamaan lumesta yhtä sun toista pihan koristukseksi. Minäkin teen vielä lumilyhdyn pihalle ja haudalle, jos on nuoska ja luvataan pakkasta. Eipä ole ollut mahdollisuutta pitkään aikaan.
laaja lumipelto, paljon porukkaa ja sopiva keli. Labyrintti nousisi, mutta ne yllätykset?
pysyy...jaa,sairaslomia ei ainakaan ole ollut, ylipainoa on ja verenpainelääkkeet. Hierojalla en ole käynyt, vois olla ehkä hartiat jumissa,kovana, muttei ole oireita, niin en käy.Lumisina aamuina kello soi 5.30, sen olen pitänyt rajana.Toiset lääkärit kehottaa vielä lenkille, mutta kiitos ei.
ollessa minulla oli minimitavoite, että jumppaan Kuntourheiluliitolta tilaamani puolen tunnin jumppavideon vähintään kerran viikossa. Nyt jumppaan sen joka päivä ennen netin aukaisemista, osaan jo ulkoa. On tehnyt hyvää kropalle. Nytkin lähden metsää raivaamaan. Tänään ei Sinulla ainakaan täällä olisi lumihommia.
Sinulle ja kunnossa kaiken ikää tavallesi.Olen aina "inhonnut" liikuntaa, koulussakin yritti keksiä aina kaikkia tapoja ettei tarvitsisi osallistua liikuntatunneille, joskin hiihdin kilpaa tonne 11 vuotiaaksi...Sinut en ole kroppani kanssa vieläkään ikävuosista huolimattakaan. Kyllä säätiedotuksia tulee pitkin päivää katsottua ja illalla varsinkin TV 2 3 päivän sää.
yltiöpäinen liikkuja ole. Voin jättää väliin, jos on esim. vieraita. Muistan lukiossa, kun joka päivä lähdin 10 km:n hiihtolenkille yksin, luokkatoverit eivät hiihtäneet. Yritän kyllä pysyä kunnossa, pyöreyttä on, mutta ei häiritsevästi.
että täällä kun tuntuu olevan asiantuntijoita niin minua on pitkään askarruttanut yksi kysymys: Ymmärrän hyvin minkälainen on ihminen joka on lumisokea (itse asiassa minullakin on taipumusta siihen) mutta selittäkääpä minkälainen on sitten sadekuuro. Meillä kun on peltikatto niin hyvin kuuluu sateen ropina. Lumen sataminen on niin hiljaista että minäkin olen täysin lumikuuro.
mukana kreikkalaisen mytologian asiantuntijana, enkä ole ihan varma tiedänkö oikean vastauksen kysymykseesi.
Arvelen kuitenkin, että sadekuuro on henkilö, jonka voit nähdä esim. sauvakävelemässä tarmokkaasti ja iloisena sateessa. Heitä käsittääkseni sanotaan sadekuuroiksi, koska he sulkevat korvansa tosiasioilta, kuten sateelta. Tämä on ns. itse aiheutettua sadekuuroutta.
Ihan eri asia on sitten kuurosade, mutta sen voisi kertoa joku meteorologi.
Olen kyllä myös pätevä sääennustaja, yleensä kun olen sanonut, että jos uunna vuonna on lunta katolla, sitä on myös maassa, se on pitänyt paikkansa. Nyt en valitettavasti löydä ruutuvihkoani johon kirjaan ennemerkit, ehkä joku muu kertoo sinulle kuurosateesta.
lumi tuli lokakuun viimeinen päivä. Siitä asti satanut melkein kerran viikossa,jopa pari päivää peräkkäin. auton kaivelua lumesta kyllä piisaa. leuto jakso madalsi hankia, mutta ei sulattanut. Sänkeä ei näy pelloilla ja metsätkin on paksussa lumessa.
Kunta pitää 20 km hiihtolatua kunnossa., keskellä painelee vaapaalla hiihtäjät ja molemmilla reunoilla me perinteiset. Kaksi kuukautta on saanut hiihdellä.
En ole muistanut ilmoitella, tälläistä tämä on lumessa tarpomista, ei mielestäni mikään uutinen.Kallista lystiä, ei näitä lumimääriä kolalla hoidella.
tuollaista on? Minun aiottu hiihtolenkkini jäi tänään tekemättä. Ajoin 7 km ja huomasin, että sukset olivat lukitussa tilassa ja avain kotona. Menin metsää raivaamaan. Naapuri oli tehnyt sinne metsäautotielle ladun.
ku harmittaa.
Koko talven olen, tai oikeestaan jo kolmatta talvea odotellut, että pääsis lumitöihin ja saisi raitista ilmaa ja sitä kuntoliikuntaa.
Nyt sitä on sitten saatu ja kolatakin pitäis, vaan olen niin flunssassa, etten jaksa mennä ollenkaan.
Ikkunasta vain ihailen tuota lumista maisemaa ja kaihoten katselen, et kun pääsis jo.
Että voikin olla kaunista, nautin todella, vaikka ikkuna onkin välissä.
Latuja täällä ei vielä ole.
tätä Suomen suvea, toivottavasti tästä kesästä ei tule viime kesän toisintoa, - tosin viime kesä taisi olla lumeton :/