Tänään tuli se päivä kun vihdoin ja viimein uskalsin mennä lääkärin juttusille.Lopputulos oli juuri se mitä pelkäsinkin.Hymähtelyä ja diagnoosina masennus mitä en edes omasta mielestäni pode.
Aloitin normi laihdutuksen ollessani 110kg.Jossain vaiheessa mopo vaan lähti totaalisesti käsistä.
3kk sisällä olen päässyt lukuun 81.Edelleenkin siis hirveä läski kun pituutta on vaan 165cm.
Ruoka ahdistaa.Punnitsen itseäni lukemattomia kertoja päivässä.Puristelen läskejäni peilin edessä aina sillon kun mieheni on töissä.Tunnen suunnatonta itsevihaa.Syön pari leipää päivässä tai paastoan.Mittailen itseäni jatkuvasti.Välillä kun erehdyn syömään kotiruokaa ryntään mukammas heti perään viemään koiraa ulos,vaikka itseasiassa painun läheiseen metsään oksentamaan.
Hiivin yöllä kuntoilemaan kun mieheni nukahtaa.
Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Arvasinhan minä,että oli ihan turha reissu edes käydä lääkärissä.Koska olen viellä ylipainoinen en voi sairastaa syömishäiriötä.Noh kattellaan 3kk päästä josko sitten vaikka saisi jotain apua.Kysymys vaan kuuluu mahdanko mä enää sillon sitä haluta?.Veikkaampa,että en.
Aloitin normi laihdutuksen ollessani 110kg.Jossain vaiheessa mopo vaan lähti totaalisesti käsistä.
3kk sisällä olen päässyt lukuun 81.Edelleenkin siis hirveä läski kun pituutta on vaan 165cm.
Ruoka ahdistaa.Punnitsen itseäni lukemattomia kertoja päivässä.Puristelen läskejäni peilin edessä aina sillon kun mieheni on töissä.Tunnen suunnatonta itsevihaa.Syön pari leipää päivässä tai paastoan.Mittailen itseäni jatkuvasti.Välillä kun erehdyn syömään kotiruokaa ryntään mukammas heti perään viemään koiraa ulos,vaikka itseasiassa painun läheiseen metsään oksentamaan.
Hiivin yöllä kuntoilemaan kun mieheni nukahtaa.
Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Arvasinhan minä,että oli ihan turha reissu edes käydä lääkärissä.Koska olen viellä ylipainoinen en voi sairastaa syömishäiriötä.Noh kattellaan 3kk päästä josko sitten vaikka saisi jotain apua.Kysymys vaan kuuluu mahdanko mä enää sillon sitä haluta?.Veikkaampa,että en.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mene toiselle lääkärille. Vaikka yksityiselle, vanhempasi varmasti kustantavat sen, jos itselläsi ei ole rahaa, kunhan vain selität miten vakavasta asiasta on kyse. Kun jotenkin voisin kuvitella, että kävit jossain arvauskeskuksessa, eivät ne siellä ole erikoistuneet mihinkään muuhun kuin perustauteihin. Kun tottakai ylipainoisellakin voi olla anoreksia, mielen sairaushan se ensisijaisesti on.
Niin pitäis kyllä varmaan mennä,mutta en viitti.
Ei enää huvita mennä kenenkään pilkattavaks.
Hauskinta tässä koko tilanteessa on se,että ikää on jo 24v,joten luulis,että sitä olis pikkasen fiksumpi.Empä olis ikimaailmassa uskonu,että mulle käy näin.
Joo tosiaan; syömishäiriö voi olla ihan täysin painoindekseistä riippumatta! Se on psyykkinen sairaus. Kannattaa todella yrittää saada asia lääkäreille selväksi. Itsellä oli ihan sama juttu tossa syksyllä kun olin laihtunut 158/70 -> 158/58. Lekurit vaa nauro et ei sulla syömihäiriötä oo, mee läski kotiis... Ja kappas-kappas, puoli vuotta myöhemmin: Tässä olin juuri viimekuukauden pakkohoidossa anoreksian takia, mitat 158/40 ja olen yrittänyt itsemurhaa niin puukolla ja nasta kuin katolta hyppäämisellä... :/
...sun kannattaa ehdottomasti hakea apua, jos sun on noin paha olla itsesi kanssa! Kuten joku sanoikin, voithan koittaa mennä yksityiselle, jos sinulla on varaa siihen. Nuo ovat terveyskeskuksissa aika nihkeitä ymmärtämään syömishäiriöitä, korkeintaan sitten ovat huolissaan, kun ollaan vakavan alipainon puolella. Itse aloitin 14-vuotiaana, normaalipainoisena laihduttaa salaatti muutama tunti liikuntaa päivässä-metodilla. Noin kymmenen kiloa lähti, olin tyytyväinen normaalipainon alarajalla. Sitten aloin ahmia ja oksentaa, sitä kesti kolmisen vuotta. Joskus toisena vuonna tuon oksentelun alkamisesta kävin lääkärissä, olin niin rikki sekä henkisesti että fyysisesti. Hän passitti mut terveyskeskuksen psykologille, joka käski mun hankkia suurempia vaatteita, jos vanhat on jääneet pieniksi. Erittäin hyvää ymmärrystä syömishäiriöiselle, joka selittää hädissään, että kaikki ahdistaa, haluaa tehdä itsemurhan, vihaa ulkonäköään jne. En enää mennyt sille psykologille. Myöhemmin pystyin juttelemaan asioista miehelleni ja rämmin itse irti kuin ihmeen kaupalla oksentamiskierteestä. Nyt täytän 20v. ja olen edelleen, nykyisin hiljaisesti, syömishäiriöinen. Painan 70 kiloa, pituus sama kuin aloittajalla. Halveksin itseäni, miten saatoin päästää itseni tähän kuntoon. Pelkään sitä, paraneeko ajatusmaailmani milloinkaan, toivon sitä joka päivä. Silti paastoan esim. päivän ja seuraavana ahmin...ja sama uudestaan...ja uudestaan...
Älä uppoa samaan ansaan, sun on vaadittava apua, vielä kun kykenet!
Oisko jokin muu paikka, mihin voisit mennä keskustelemaan. Vaikka mielenterveystoimisto? Ymmärtäisivät varmasti paremmin siellä. Laihdutustahtisi kuulostaa aika rajulta, jos 3 kk:ssa on lähtenyt 30 kg. Eli vauhti on ollut aivan liian raju. Oksenteleminen ei kuulu normaaliin laihdutukseen. Tilanteessasi on hyvää se, että pystyt itse tunnistamaan sen, että toimintasi ei ole tervettä.
Löysin jostain termin "nälkäpsykoosi". Netistä hakusanalla en tosin onnistunut löytämään juuri mitään siihen liittyvää. Voisiko olla, että raju laihdutus itsessään on on saanut kroppasi ja pääsi toimimaan väärällä tavalla? Eli olet nälkiintynyt, vaikka et olekaan alipainoinen, ja aivosi on alkanut näkiintymisen johdosta regoimaan ruokaan sairaalla tavalla, eli torjumaan ruokaa, vaikka sitä nimenomaan tarvitsisit.
En usko, että tuosta tilanteesta pääsee irti ilman ulkopuolisen apua. Kannattaisi kertoa puolisolle tilanteesta avoimesti. Paastoamisen, oksentelun ja kuntoilun johdosta alat olla jo hengenvaarassa.
....liittyy enemmänkin pula-aikaan. se on tila jossa ihminen näkee tai kuulee harhoja, vähän kuin delirium tremens. nälkäpsykoosi on harvinainen, mutta johtaa varmasti suljetulle.
kommentit, noin yleensä .Minua. Itse myöskin aikoinaan apua anonut useaan otteeseen silloin kun olisin sitä vielä hyvin motivoituneesti ollut valmis vastaanottamaan.En tavoittanut. Olin normaalipainoinen (sillä ei ole merkitystä tässä muutoin kuin että olin toppavaatteissa, ja lääkäri kirjoitti papereihini "lievästi lihava".). Sain ajan monen kuukauden päähän. Emme tavanneet enää tämän lääkärin vastaanotolla. Minut haki ambulanssi, ja hoito oli hieman pidempi kuin "muutaman kkn jonotusaika".
Minkä hel takia ihmisen pitää olla kuolemaisillaan ennenkuin saa apua!?!?