abortin vähän aikaa sitten.
Päätöksestä olin/olen varma.
Aika huonosti muuten löytyy netistä tietoa ko. asiasta, tai tieto on epämääräistä.
Mutta kaipa se riippuu raskauden kestosta, että minkälaisia oireita kullekin tulee.
Olisin kaivannut enemmän tietoa ennen tota "kukkahattujen mukaan murhaa".
Ja abortin vastustajien on turha kommentoida tätä viestiä. Laittakaa omat ketjut.
Päätöksestä olin/olen varma.
Aika huonosti muuten löytyy netistä tietoa ko. asiasta, tai tieto on epämääräistä.
Mutta kaipa se riippuu raskauden kestosta, että minkälaisia oireita kullekin tulee.
Olisin kaivannut enemmän tietoa ennen tota "kukkahattujen mukaan murhaa".
Ja abortin vastustajien on turha kommentoida tätä viestiä. Laittakaa omat ketjut.
Vastaukset 30
Vanhimmat
tai ei, kommentoin ihan just niitä alotuksia joita lystään ja kerron vapaasti mitä mieltä oon muiden teoista, ja siitä on kenekään turha alkaa vinkuun sillon kun asioitaan tulee julkiselle palstalle levitteleen!
joo tottakai sinä saat tehdä mitä sinua huvittaa.
Kiva tietää, että kukaan ei määrää sinua ja olet oman itsesi herra. Ei äiti määrää eikä isukki komenna :D Ei häiritse sun provoilus kultapikkunen.
Raskauden kestosta ja etenkin henkilökohtaisista taipumuksista riippuvat ne oireet.
Mutta tosiaan etukäteen saatava tieto on kohtuullisen vähäistä, eikä ensimmäistä kertaa raskaana olevalle välttämättä kovinkaan informatiivistä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi minun papereissani ollut kommentti "raskauskudos syntyy" ei kauheasti kerro, jos/kun ei tiedä, miltä supistukset tuntuvat ja minkälaista ja kuinka pitkän kestoista kipu on tai mitä oikeasti tarkoitetaan sanalla "syntyy". Tai edes mitä oikeasti tarkoitetaan sanalla raskauskudos. Ja kuinka paljon sitä raskauskudosta on milläkin viikolla suhteessa siihen alkion kokoon.
Outoja asioita, kuten koko raskaus tilana muutenkin. Varmaan vaikeinta olikin juuri se, ettei oikein tiennyt, mitä odottaa tai milloin edes se on "ohi".
Siksi minäkin pidän tärkeänä yrittää asiallisesti vastata mahdollisimman monen asiaa täällä miettivän ja kysyvän kysymyksiin.
Muuten sain itse laittaa ne lääkkeet.
Tuostakaan en tiennyt, että ne saa halutessaan itse laittaa..
oli myös henkilökunnalle helpotus ettei tarvinnut siihen hommaan osallistua..
En todellakaan tiennyt keskeytykseen mennessä, että joillain paikkakunnilla keskeytyksen saa tehdä kotona. Toisaalta itse olinkin mieluummin sairaalassa, kai se jotenkin turvallisemmalta tuntui. toisaalta omassa vessassa istuskelu olisi varmasti ollut miellyttävämpää kuin odottelu niihin kolmeen yhteiseen vessaan, jota monen moni muukin osastolla käytti.
Kokonaisuudessaan taisi tuo raskauskokemus abortteineen saada ainakin minulla aikaan sen, ettei minkäänlaiset gynekologilla käynnit tai PAPAt hetkauta yhtään. Jalkojaan tuli sen verran monelle auottua niiden sairaalareissujen aikana, ettei siihen enää minkäänlaista tunnelatausta tullut laitettua. Oli kai myös raskaus niin iso asia, ettei tosiaan myöskään terveydenhoitajalle/testeihin/lääkärille hakeutuminen ja tilanteen selittäminen kovinkaan vaikealta tai nolottavalta tuntunut.
työtähän he vaan tekevät ja monesti itsekin näkevät asiakkaan/potilaan tilasta, ettei lasta todellakaan haluta synnytettäväksi. Silloin abortti on ainoa vaihtoehto.
Itse tein myös jokin aika takaperin lääkkellisen keskeytyksen ja se tein myös kotona, koska en halunnut olla osastolla kipuineni muiden keskeyttäjien kanssa. Lääkkeiden laiton jälkeen kolmen tunnin kuluttua syntyi raskauskudos ja kipua kesti noin 10 minuuttia, jonka jälkeen oloni oli aivan normaali. Vuotoa oli viikon verran. Sinänsä "helppo" keskeytys.
Siis en mä sitä kotona saanut tehdä vaan sain laittaa ne pillerit itse sinne lääkärissä.
Lääkäri sanoi että hänkin voi laittaa jos ei itse halua, mutta mun mielestä paras oli tehdä se itse.
Itse mä sen abortin halusin ja itse tein.
En olisi voinut elää sen kanssa jos lääkäri olisi tehnyt sen ja olisi tullut komplikaatioita.
Olin siellä lääkkeen oton jälkeen 3h seurattavana ja särkylääkkeitä sai pyytää jos halusi. Mulla nää kivut alkoi vasta kotona.
Kovat supistukset ja vuodot. Mutta kun ties että supistukset johtuu siitä, että se tulee ulos, niin ne kesti.
Seuraavana päivänä välillä vielä supisteli ja vuoto oli aika vähäistä.
Kolmantena aamuna sitten iski todella voimakkaat kivut ja sieltä tuli paljon tavaraa. Mutta hyvä niin että kaikki tuli ulos ettei joutunut kaavintaan tms.
Säälitti vaan siellä lääkärissä ne yli 10 muuta, jotka joutu kaikki vuoronperään vuodeosastolle makaamaan kun oli niin kovat tuskat. Kaipa niillä oli sitten raskaus jo pidemmällä, kun mulla.
minulla oikeastaan keskeytys tapahtui lähes kokonaan jo sairaalassa, vaikka en siellä tainnut ihan viittä tuntiakaan olla. Kivut tosin jatkuivat vielä sen jälkeenkin, julkisissa matkustaminen kotiin oli aika rankkaa, kun vähän väliä kouristi niin kovasti, ettei seisomaan pystynyt ja toisaalta pelkäsi koko ajan, että holahtaa vuoto penkille asti. Vielä viikonkin kuluttua töissä tuli yhtäkkiä käytävällä kävellessä kaikista siteistä läpi "holahdus". Onneksi en ollut julkisella paikalla...
Samat oli mullakin fiilikset noiden kipujen kokemiseen. Kivut olivat kyllä todella kovat (paljon pahempiakin kipukokemuksia olen tosin keskeytykseen liittyen kuullut), mutta tosiaan ei ollut vaikeata niitä kestää, kun tiesi niillä olevan syy ja tarkoitus. Ja että ne todella menisivät ajan mittaan ohi.
Tuosta ajatuksesta, että itse teki abortin: kai minulla oli lääkkeellisen valinnassa vähän sama ajatus, vaikka tosiaan hoitaja (?) pillerit kohdunsuulle laittoikin. Minä halusin olla tietoinen koko ajan tapahtuman kulusta, jotta todellakin tietäisin mitä olen tekemässä. Toisaalta minusta se oli myös hyvin konkreettinen tapa käydä omia ajatuksiaan läpi ja käsitellä koko aborttiasiaa. Epäilisin kaavinnan olevan jotenkin epätodellisempi.
ois tullu komplikaatioita jos lääkäri ois tunkenu ne sulle..? Mikähän logikka tässäkin taas oli.. eiköhän ne omat sormes kuitenki vähä likasemmat todennäkösesti oo kun lääkärin...
Miksi ei pitäisi olla tuskia, ja mitä säälittävää siinä on? Itsepähän on valinneet..
kaavinnassa tulehdusriski on suurempi.
Minusta oli oikeastaan hyvä, että oli kovat kivut.
Vaikka tiesin, että ei oo muita vaihtoehtoja tällä hetkellä, kun abortti, silti tunsin valtavaa moraalista katumusta.
Mutta luultavasti niin tuntee suurin osa saman kokeneista -syystä jos toisesta.
et ihan tajunnu mitä tarkoitin tai en ilmaissut itseäni selkeästi.
Ja jos et tajunnu mitä ajoin takaa, niin ei ollu sulle tarkoitettu viesti sitten.
mä en olisi edes sen tähden halunnut kaavintaan, koska en erityisemmin pidä ajatuksesta nukuttamisesta.
Mä en oikeastaan katumusta - moraalista tai muutakaan - koe tunteneeni. Olen kai aika realisti, joten kun ne pari viivaa tuli kahdessa (tai taisi niitä olla kolmekin :) ) testissä nähtyä, oli tilanne aika nopeasti hyväksytty omalla kohdallani. Itse asiassa mieheni ihmettelikin, kun hänelle kertomisen jälkeen kyselin häneltä, miten hän voi, enkä niinkään ollut omasta voinnistani mitenkään "huolestunut".
Parhaani olin tehnyt niissä olosuhteissa, joissa raskaaksi tulin, joten en minä sitä osannut tai osaa vieläkään katua. Niillä eväillä on mentävä, jotka on saatu ja ratkaisut on sitten vain parhaansa mukaan tehtävä siinä tilanteessa.
Laittaa minne...suuhun siis vai...? Eikös se ole nieltävä tabletti?
Ensimmäiset pillerit otetaan suun kautta. Toiset eli varsinaisena raskaudenkeskeytyspäivänä otettavat laitetaan kohdun suulle. Ainoastaan, mikäli vuoto on alkanut jo ekojen pillereiden jälkeen, toiset otetaan suun kautta. Näin ainakin yleisesti.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi27050
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/nuoret/tietopankit/raskaus/abortti/
netistä lääkkeellisestä abortista aika paljon kaikennäköistä ennen omaani. Keskustelupalstoilla oli lähinnä "kauhutarinoita" ja huonoja kokemuksia joiden takia stressasin keskeytyksestä entistä enemmän etukäteen. Olisin halunnut valita kaavinnan, mutta kyseisessä sairaalassa lähes poikkeuksetta kaikki keskeytykset tehdään lääkkeillä. Jälkikäteen olen kyllä tyytyväinen siihen, että keskeytys tehtiin lääkkeillä. Riskit pienemmät ja luonnollisempi kropalle. Eikä aiheuta lapsettomuutta tulevaisuudessa.
Keskeytys tapahtui sairaalassa, valinnanmahdollisuutta ei edes ollut, koska keskeytys tehtiin melko "myöhään". Kuitenkin ennen 12 viikkoa. Vaikka olisikin ollut mahdollisuus tehdä keskeytys kotona, en olisi niin halunnut. Kuitenkin sairaalassa on turvallisempi olla, jos tulee komplikaatioita tms. Ja sairaalassa tarkistettiin, että keskeytys onnistui.
Siihen nähden, millaisia kokemuksia lääkkellisestä olin lukenut, omani oli helppo fyysisesti. Kivut olivat melko pieniä (ja olen yleensä melko kipuherkkäkin vielä) ja kestivät vähän aikaa. Varsinaisen tyhjentymisen jälkeen hetken aikaa kivut olivat hieman kovemmat kuin normaalit kuukautiskivut. Sairaalasta pääsyn jälkeen mitään kipuja ei ollut. Vuotokaan ei ollut missään vaiheessa mitenkään älyttömän runsasta. Runsaampana se kesti hieman alle viikon ja sen jälkeen muutaman viikon vain hieman tiputteli.
voi aiheuttaa komplikaatioita ja lapsettomuutta!!
synnytyskin.
se on ainakin keholle luonnollista, ja sittempä on ainakin se lapsi!
niin mikäli on toivottu lapsi.
Lapsettomuutta voi aiheuttaa moni muukin asia esim. elämäntavat.
mättääkin. Et siitä jää käteen lapsi :D
Abortti ei aiheuta lapsettomuutta ja komplikaatioiden riskit minimaaliset.
luonnollista se on synnyttää ei-toivottukin lapsi!
Jos sen antaa pois?
Jos on komplikaatioita tai jos ne jää huomaamatta (ilmenee vasta kun lasta yritetään). Ja kaikissa tapauksissahan ei lapsettomuuden syytä edes saada selville. Jos on tehnyt aiemmin abortin niin mistä voi olla varma että se ei ole se syy?
mitenkään että jossain on elossa biologinen lapsi. Perhe hyväksyy abortin mutta ei adoptiota ja olen itse samalla kannalla.
tupakka tappaa, mutta voihan porkkanaankin tukehtua. Ja sitä rataa.
Minäkin pelkäsin asiaa ehkä turhaankin etukäteen. Toisaalta kun siellä asiaa mietin ajattelin sen niin, että olen itse itseni tilanteeseen saattanut ja se nyt on vaan kärsittävä. Ja että ei se synnytys ainakaan mukavampi kokemus tulisi varmaan olemaan.
Summa summarum. Menin sairaalaan, sain lääkkeet (ed. päivänä olin saanut suun kautta otettavan) . Olin sairaalassa muutaman tunnin ja sain siellä myös kipulääkkeitä. Kivut oli lähinnä kuin kovat menkkakivut, vähän tuskallinen olo oli, mutta ei niin paha kuin kuvittelin. Läksiäisiksi vielä sain burana 600:sen ja sitten minut haettiin kotiin. Illalla kipristelin sohvalla ja join limua ja seuraavana päivänä olin jo kunnossa. Ei mitään ennenkokematonta kipua todellakaan. Mietin siellä ollessani, että never again. Jollei sitten joskus lapsia ala tekemään, jos naimisiin sattuis pääsemään.
En haluaisi pelotella sinänsä, mutta abortit ovat varmaan ajansaatossa muuttuneet itselleni on tehty sellainen nukutuksessa sekä noin lääkkeellisesti, vuosia on välissä ollut reippaasti. Ensimmäinen abortti oli 17-vuotiaana ja ei meistä kumpikaan nuorista olisi siihen lapsentuloon ollut valmis ja suhdekin oli ensimmiänen kummallekin, omalta puoleltani ei siihen rakkautta sisältynyt vaikka kokemuksesta halusinkin seurustella. Vaikea oli sinne mennä mutta en päätöstä katunut jälkeenpäin. Joku kaavinta oli ilmeisesti tehty ja vuosin niin paljon verta että iso vaippa oli oltava housuissa, tippa toimenpiteen jälkeen kädessä kävin vessassa ja säikähdin itseäni peilistä katsoessani, käsitin ettei pikkukaupungin sairaalassa oltu taidettu tehdä toimenpidetty ihan onnistuneesti kun näytin tekevän kuolemaa, verenhukka oli ollut ilmeisen suuri.
Sittemmin kului vuosia ja olin hankalassa suhteessa ihmisen kanssa joka kohteli minua miten mieli, jotenkin vaan oli se riippuvuus ja rakkaus tätä ihmistä kohtaan. Hän sai minut pakotettua n. 12 vkon kuluessa aborttiin niin että se vielä oli laillista, voi sitä surun määrää, tuntui kuin olisin menossa itse kuolemaan siinä. Rakastin tätä lasta niin paljon, mutta tämä toinen osapuoli sanoi että suhteen jatkumisen ehtona olisi abortti tai sitten muussa tapauksessa ero.
Minulle annettiin edeltävänä päivänä lääkkeet sairaalassa ja lähetettiin muistaakseen päiväksi kotiin, sanottiin että kun ne lääkkeet on ottanut niin lapsi on voinut jo siten vaurioitua ettei päätöstä voi enää perua, monet itkut itkin siinä sinä yönä, tunsin että olen murhaaja ja että miten saatoin toisen painostuksesta siihen suostua. Niitä harvoja asioita joita olen elämässäni katunut, sen lisäksi että ei minun olisi pitänyt joutua alunperinkään tekemisiin niin julman ihmisen kanssa kuin tuo aborttiin pakottava mies oli.
En ottanut niitä kipulääkkeitä mitä minulle sitten sairaalassa annettiin ja siellä vielä annettiin niitä käynnistäviä lisää. En unohda miten klönttejä sitä kohdun massaa ja sitten sen n. 8 cm ihmisalkion synnytin pois, wc-tiloihin piti mennä kun tämä sikiön poistuminen kehosta alkoi. Ei siellä ketään ollut tukena, muutamien tuntien kuluttua joku kävi kysymässä että joko on asia tapahtunut ja tarjoamassa niitä kipulääkkeitä. Vihasin itseäni niin paljon etten halunnut jättää yhtään kipuja kokematta ja jokainen voi miettiä jos on toimenpiteeseen pakotettu miltä tuntuu nähdä tuo elämä konkreettisesti kehostaan poistuneena ja vetää alas.
Tämä toinen osapuoli toi minulle pyynnöstä jotain eväitä kesken päivän kun vielä niistä supistuksista kärsin, mitään empatiaa en käytävillä nähnyt hänen olemuksessaan ja hänellä oli jo kiire taas muualle kun hänen päiväkuvionsa oli sekoittunut kun oli joutunut tulemaan sairaalaan poikkeamaan.
Suosittelen jos on pakko jostain syystä vastoin omaa tahtoa tehdä abortti ja viikkoja on kertynyt, niin tehdä se abortti nukutuksessa, muuten se jää pahimmassa tapauksessa kalvamaan suruna lopuksi ikää.