Voidaan hyvin ajatella, että humanismiin kuuluu uskonnonvapauden puolustaminen. Vapaus harjoittaa omaa uskontoaan on arvo, joka kuuluu länsimaiseen kulttuuriin. Tabua siitä ei kuitenkaan pidä tehdä, vaan on voitava julkisesti keskustella siitä, mitä kaikkea toimintaa uskonnonvapauden nojalla on suvaittava ja mitä ei.
Humanismi vastustaa ihmisten ja eläinten kaltoin kohtelua ja edistää ihmisten välistä tasa-arvoa. Humanismin ansioksi voidaan laskea pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoisuuteen ja rasismin ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän vastaisuus. Voidaan sanoa, että humanismi on pyrkimystä hyvyyteen ja inhimillisyyteen.
Islaminuskon puolustaminen hunanismiin nojaten voi olla ongelmallista. Toki ihmisillä pitää olla oikeus uskoa mieleiseensä jumalaa ja palvoa sitä. Mutta uskonnonharjoittamiseen kuuluu muutakin. Islaminuskon kuuluvista asioista esimerkiksi lasten sukuelinten leikkely ja eläinten rituaaliteurastus ovat jo sinällään epähumaneeja ilmiöitä. Islamiin ei myöskään kuulu sukupuolten välinen tasa-arvoisuus eikä mm. homoseksuaalien tasavertaiset ihmisoikeudet. Tästä seuraa, että humanistiksi luettava henkilö ei voi täysipainoisesti kannattaa humaaneja arvoja ja muslimien oikeutta harjoittaa uskontoaan. Puolustaessaan islamia humanisti saattaa tulla sahanneeksi juuri sitä oksaa, millä istuu - ja tyvipuolelta.
Humanismi vastustaa ihmisten ja eläinten kaltoin kohtelua ja edistää ihmisten välistä tasa-arvoa. Humanismin ansioksi voidaan laskea pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoisuuteen ja rasismin ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän vastaisuus. Voidaan sanoa, että humanismi on pyrkimystä hyvyyteen ja inhimillisyyteen.
Islaminuskon puolustaminen hunanismiin nojaten voi olla ongelmallista. Toki ihmisillä pitää olla oikeus uskoa mieleiseensä jumalaa ja palvoa sitä. Mutta uskonnonharjoittamiseen kuuluu muutakin. Islaminuskon kuuluvista asioista esimerkiksi lasten sukuelinten leikkely ja eläinten rituaaliteurastus ovat jo sinällään epähumaneeja ilmiöitä. Islamiin ei myöskään kuulu sukupuolten välinen tasa-arvoisuus eikä mm. homoseksuaalien tasavertaiset ihmisoikeudet. Tästä seuraa, että humanistiksi luettava henkilö ei voi täysipainoisesti kannattaa humaaneja arvoja ja muslimien oikeutta harjoittaa uskontoaan. Puolustaessaan islamia humanisti saattaa tulla sahanneeksi juuri sitä oksaa, millä istuu - ja tyvipuolelta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eri rodut ja uskonnot erilleen!
Kauaksi toisistaan!
-juolevehna kylla vihertaa aiemmin, muttei tuota satoa!
-se vie vain kaiken ravinnon maasta, ja joko pelto on kaannettava ja poltettava!
että Koraania pidetään kirjaimellisesti jumalan sanana. Raamatussa on toisin. Raamatussa puhutaan hengestä, ja ihmisen asia on toimia oikeassa hengessä. Raamattu on kauttaaltaan älykkäämpää tekstiä kuin Koraani, joka onkin todella tyhmää. Älykkäämpi ihminen hylkää Koraanin sen typeryyden takia. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pysty. Heitä pelottaa Koraanin julmat uhkaukset. Pelon avulla valtaa pitäminen on mustaa magiaa. Ihmiset täytyy vapauttaa pelon vallasta.
Se on humaania.
http://www.nomullas.net/beheadings.html
.sudet eivat manesty lampaittten kanssa!
eika hiiret kissan kanssa!
en ole mistään tarkistanut humanismin määritelmää, mutta olen aina kuvitellut sen tarkoittavan jotain siihen suuntaan, että kaikkea elävää on kunnioitettava eikä kenellekään saa aiheuttaa kipua, ei tappaa, ei kiduttaa jne.ei edes uskonnon nimissä.
Ehkä pitäisi jostain nyt tarkistaa, mitä se oikeasti tarkoittaa.
Siihen asti tyydyn omaan tulkintaani humanismista:)
....tarkoitettiin aatesuuntausta, joka niin filosofiassa, tieteissä kuin taiteissakin keskittyi ennen kaikkea ihmiseen ja ihmiseen liittyviin asioihin.
Tässä merkityksessä puhutaan esim. keskiajan loppupuolen humanistifilosofeista ja -runoilijoista, renessanssin suurista humanisteista (esim. Cusanus, Machiavelli, Erasmus, Petrarca, Dante. lukuisat taidemaalarit ja kuvanveistäjät), muslimihumanisteista (vaikkapa ibn Khaldun, Omar Khayyam jne.), kiinalaisista humanisteista (vaikkapa Konfutse, Laotse, suuri määrä taiteiljoitqa ja runoilijoita) ja niin poispäin.
Tässä merkityksessä humanismi ei suinkaan aina suhtautunut elämään ylipäätään erityisen kunnoittavasti; keskittyessään ihmiseen ja ihmiseen liittyviin asioihin, sillä oli tqaipumusta nostaa ihminen keskiöön ja jättää muu luonto jossakin määrin syrjään. Kuten vaikkapa Machiavellin lukeminen humanisteihin osoittaa, suhtautuminen tavalliseen möttös-ihmiseen ei myöskään aina ollut erityisen "humaania". Myös uskonto jätettiin usein - joskaan ei millään muotoa aina - jossakin määrin syrjään. Kuitenkin esim. Luther uskonpuhdistuksineen ja filologisine Raamattu-tutkimuksineen (Melanchtonista puhumattakaan) luetaan usein klassisen humanismin piiriin.
Myöhyemmin humanismin käsitettä on laajennettu siten, että se kattaa myös mainitsemasi asiat.