Erääseen kiinalaiseen tarinaan sisältyy mielenkiintoinen opetus hyvästä ja pahasta. Vanhalla miehellä oli yksi poika ja yksi hevonen. Eräänä päivänä hevonen jätti miehen tallin ja katosi. Silloin naapurit tulivat lohduttamaan valitellen hänen huonoa onneaan. Vanhus suuttui ja sanoi, etteivät he tiedä mitään onnesta. Viikkoa myöhemmin kadonnut hevonen tuli takaisin, ja toi mukanaan 10 muuta hevosta. Jälleen naapurit tulivat, ja nyt kehuivat hyvää onnea. Silloinkin vanhus vihastui, ja sanoi etteivät he tiedä mitään onnesta. Seuraavana päivänä poika yritti ratsastaa yhdellä hevosista, mutta hevonen heitti hänet selästään, niin että pojan lonkka murtui. Jälleen naapurit lohduttivat, ja vanhus vastasi heille samoin sanoin. Jonkin ajan päästä kuningas saapui kylään viedäkseen kaikki hyväkuntoiset nuorukaiset sotaväkeen. Koska vanhuksen pojalla oli murtunut lonkka, ei kuningas ottanut häntä. Tämä tarina opettaa meille, että asioiden tapahtuessa emme juuri tiedä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Sananlaskukin sanoo, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Loppu on tärkeää. Ei se, mitä tapahtuu nyt, ensi viikolla tai kahden vuoden päästä. Asiat muuttuvat jatkuvasti. Mutta Jumala hallitsee kaikkea.
Tässä hyvä aloite,
ottakaa kantaa
1182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisko olla että meidän romanityön saralla käsvisi samoin.
Sarakastisuutta tuossakin tarinassa kyllä oli, mikä sitten loppujen lopuksi on hyvä.
Se että muutamat saavat tuntea kokeeneensa voiton, ja useammat joutuvat kärsimään...Niin kuin tarinassakin.
Mutta ketkä sitten on loppujen lopuksi voittajia. Ne ketkä ratsastavat muiden livulla, vai ne ketkä ovat rohkeita ja puuttuvat asioihin.
Se vielä kun ymärettäisi että Jumala todella katsoo ja näkee kaiken.
Mutta ei anna pahan hallita ikuisesti----
Uskaltakaamme nähdä myös kaaleina totuus joka on tarua ihmeelisempää....