Minulla on jäänyt tällainen juttu mieleen, joka on vaivannut minua lapsuudesta asti.
Olin silloin 4 tai 5-vuotias ja minulla oli Kristiina niminen muovinen nukke. Nukuin aina tämä nukke kainalossani äidin ja siskon välissä. Eräänä yönä heräsin siihen, kun en saanut henkeä ja näin kuinka nukke oli tarrautunut kaulaani ja yritti kuristaa minua. Silmissä sillä oli hurja ilme ja se oli tarrautunut tiukasti kaulaani. Joudun käyttämään todella voimiani saadakseni sen irti. Kun viimein sain sen irti heitin sen lattialle niin kauaksi kuin pystyin.
No tuon jutun voisi laittaa unen ja lapsuuden mielikuvituksen piikkiin, mutta olen varma, että heräsin oikeasti. Heräsin tähän tukehtumisen tunteeseen ja muistan sen hurjan ilmeen, joka nukella oli ja aamulla nukke oli todellakin heitettynä lattialla. Enpä enää juuri leikkinyt sillä nukella tai ainakaan ottanut sitä viereeni yöksi.
Olin silloin 4 tai 5-vuotias ja minulla oli Kristiina niminen muovinen nukke. Nukuin aina tämä nukke kainalossani äidin ja siskon välissä. Eräänä yönä heräsin siihen, kun en saanut henkeä ja näin kuinka nukke oli tarrautunut kaulaani ja yritti kuristaa minua. Silmissä sillä oli hurja ilme ja se oli tarrautunut tiukasti kaulaani. Joudun käyttämään todella voimiani saadakseni sen irti. Kun viimein sain sen irti heitin sen lattialle niin kauaksi kuin pystyin.
No tuon jutun voisi laittaa unen ja lapsuuden mielikuvituksen piikkiin, mutta olen varma, että heräsin oikeasti. Heräsin tähän tukehtumisen tunteeseen ja muistan sen hurjan ilmeen, joka nukella oli ja aamulla nukke oli todellakin heitettynä lattialla. Enpä enää juuri leikkinyt sillä nukella tai ainakaan ottanut sitä viereeni yöksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ehdottomasti myyntikieltoon.
Muistan omasta lapsuudestani lähes täysin samanlaisen kokemuksen liittyen erääseen nukkeen. Itse tosin olin nuorempi, 3- tai 4-vuotias. Nyt valitettavasti muistikuvat ovat jo hieman hämärtyneet, mutta vielä muutamia vuosia sitten muistot olivat aika vahvat.
Minulla oli kankainen, vain hieman itseäni pienempi nukke josta jotenkin kuohui jotain negatiivista ja hieman pelkäsinkin sitä. Muutamaan kertaan heräsin myös sen hyökkäysten aikana ja lopulta heitin nuken roskiin.
Lapsen mielikuvitus on vahva. Jäljelle jäi kuitenkin se, että pelkään vieläkin nukkeja hieman, enkä halua niitä lähelleni.
Siis oliko se nukke valunut niin, etta sen kadet olivat ikaankuin kaulasi ymparilla vai oliko silla oikein kunnon OTE kaulaasi...? (tyyliin sellaiset kadet kuin ihmisella olisi voinut olla, eika vain sellaiset "nukke-tonkot"...?)
Anyway - epailen, etta se nukke olisi saattanut kuuluakin esim. johonkin woodoo-riittiin tai sitten se oli peraisin huoneistosta, jossa oli tapahtunut "jotain pahaa" tai sitten se oli "manattu" aivan jotain erityistarkoituksia varten...tai siina oli ehka OSIA sellaisesta nukesta, joka oli aikaisemmin manattu jotain tiettya tarkoitusta varten...
Kyseessä on ihan selvä unihalvaustapaus, eikä mikään voodoonukke, hyvä isä sentään.
Minulla oli lapsena ongelmia vihaisen Barbien kanssa, oli ilmeisesti mustasukkainen Kenistä. Barbie hyökkäsi yöllä kimppuuni ja väänsi minua nenästä.
Olisi ollut pelle, joka naamioitui nukeksi. Näitähän kuristajapellejä löytyy elokuvasta Poltergeist :)
Totuus on vaikka se hullulta kuulostaa, että nukke on aivan eloton "yllätys yllätys ;D" Mutta tunteet voivat herättää nuken henkiin esimerkiksi jos nukke on liian läheinen sinulle. Ihmismieli on v***n jännä. Ja nyt vähän selitän:
Kun tunnet varsinkin lapsena suurta kiintymystä tiettyyn nukkeen, hän on sinulle kuin kaveri, mielesi kehittää salaa sinulta kuvaa tästä nukesta joka tietenkin vääristyy varsinkin jos olet joskus puhunut nukelle ja mieli yhdistää tämän "pienen olennon" ja sen, että juttelet hänen kanssaan mielesi luulee todellakin, että tämä nukke on elävä. No sitten kun panet nukkumaan ja jos tästä nukesta kuuluu edes pienikään ääni mielesi saattaa herättää sinut "unihalve" tilaan. Ja silloin voit kuvitella, että nukkesi kuristaa sinua. Tätä mieltä minä olen.
Tosiaan vielä sanottava, että pienenä mulle sattui samanlainen homma pari kertaa sitten minut vietiin jollekkin psykologille joka kertoi äidilleni asian suunnilleen noin kuin olen kirjoittanut.