Katse tulevaisuuteen..

Toden totta. Katse tulevassa. Tammikuu lopuillaan.

Ei menneisyyttään voi unohtaa ja se vaikuttaa tähän päivän. Mutta menneisyydessä ei myöskään voi elää eikä tulevaisuutta tietää, joten eläkäämme tätä päivää.

Tämän päivän tekoja ja asenteita voi peilata menneisyydellä ja ymmärtää niin itseään kun muitakin.Menneisyyden tapahtumat kun ovat muokanneet sinusta sen mikä olet tänäpäivänä.

Silti pitää osata myös päästää irti vaikeistakin menneisyyden asioista. Ei niitä unohtaa voi, mutta hyväksyä sen mitä on tapahtunut, koska sitä ei voi enää muuttaa vaikka kuinka haluaisi. Kannattaa myös opetella antamaan anteeksi niin itaselleen kuin muillekkin se helpottaa elämää kummasti.

Kyllähän tässä yritetään katsoa eteenpäin. Usein vain yllätän itseni kertomasta nuorisolle juttuja nuoruudestani. Monesti käy mielessä, että onkohan nämä niitä vanhuuden oireita.

on vertailupiste, opas ja kehto. Kuten on vastat-
tu, menneisyys eri tekijöineen muokkaa pientä
tallaajaa, mutta menneisyys voin olla ilon ja
samalla katkeransuloisten hetkien mielialatyyny.
Tällöin monesti tutut tuoksut saa haikailemaan
onnen hetkiä lapsuudessa ja nuoruudessa sekä het-
kessä, kuten esim. metsässä vaellellessa.

Tulevaisuus on läsnä aina. Tulkinnassa ja odotuk-
sissa on mukana lulutaitomme, jota käytämme op-
piaksemme elämään jatkuvassa muutosprosessissa.
Monet pysähtyvät, toiset sortuvat - yksi, jos
toinenkin ei piittaa - ja useimmat ovat käytän-
nössä pakotettuja katsomaan tulevaisuuteen.

Itse yritän oppia uutta lähes joka päivä. On päi-
viä, jolloin vain suljen sondit, haahuilen ja
vaikkapa luuttuan...

Vanhoja kauheesti jaksa jauhaa...
Mielenkiintoisempaa miettiä sitä tulevaisuutta.
Hirveesti asioita tekemättä ja tosi paljon juttuja kokematta.
Onhan meillä aikaa. Pitäis vissiin enemmän oppia nauttimaan siitä mitä on tässä ja nyt:))

Enemmän toimin huomisen hyväksi kuin ruokin menneisyyden haamuja. Ratkaisut perustuvat siihen, mitä olen tänään - ja se taas rakentuu menneisyyden rakennuspuista.

En pääse karkuun eilistä, ei tosin ole tarviskaan. Pitää toivoa, että sen suomilla opeilla pärjään myös huomenna.

Tänään elän tätä päivää - rauhallisin mielin. Tyytyväisenä tähän hetkeen.

wieras kone mut
hywää wiikonloppua silti
aina nykyään ne on pitkiä

pakko miettiä tulevaa.Menneisyytensä kanssa on kuitenkin elettävä.Jospa vuoden päästä jo moni tämän päivän asia on paremmin.On pakko niin uskoa.

Kuten jo tuo otsikkokin sanoi,tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä.
Näin työttömänä ja suhteen rikkoonnuttua,on ollut aikaa miettiä (liikaakin?)asioita.
Ja olen edelleen sitä mieltä että toisille se mahdollisuus onnistuneeseen elämään annetaan syntymässä ja me toiset ollaan sitten vaan tuomittu menemään suhteisiin jotka sitten epäonnistuvat.
Histoeialla on taipumus toistaa itsensä.

tulevaisuuteen ehdottomasti.menneet jäävät muistoihin,mutta tulevaisuus on edessä.

tässä nykyajassa. Se vähän pännii, koska aina on ollut joku päämäärä, ja nyt ei ole. Edellinen unelma loppui, ja välillä vilkuilen sitä haikaillen. Ajelehdin enkä saa mistään otetta.

Ihanne olisi että tietää mitä tahtoo ja tavoittelee sitä :)

Mitäs Sanin? Onko suunnitteletko sinä jo tulevaisuutta? Tietty tätä(?) suurta vuotta :) mutta entäs sen jälkeen?