Vanhoillislestadiolainen teologian maisteri ja uskonnon opettaja Meri-Anna Hintsala on tutkinut vanhoillislestadiolaisten äitien suljettuja verkkokeskusteluja.
Hän haastatteli graduunsa palstoilla keskustelevia vahhoillislestadiolaisia äitejä jotka kertoivat kokevansa voimakasta ahdistusta ja kuolemanpelkoa.
http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=412&Itemid=16
Gradusta on tehnyt artikkelin myös kotimaalehti.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7591&Itemid=38
Aihehan on ollut jo kahteenkin kertaan tiedotusvälineissä kun Ihmisoikeusliitto aloitti ehkäisykiellon syynäämisen.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7526&Itemid=38
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7583&Itemid=38
Hän haastatteli graduunsa palstoilla keskustelevia vahhoillislestadiolaisia äitejä jotka kertoivat kokevansa voimakasta ahdistusta ja kuolemanpelkoa.
http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=412&Itemid=16
Gradusta on tehnyt artikkelin myös kotimaalehti.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7591&Itemid=38
Aihehan on ollut jo kahteenkin kertaan tiedotusvälineissä kun Ihmisoikeusliitto aloitti ehkäisykiellon syynäämisen.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7526&Itemid=38
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7583&Itemid=38
Vastaukset 4
Vanhimmat
SRK sekoilee nyt yhtä aikaa kahdessa asiassa. Sekä hoitokokouksista että ehkäisystä levitetään valheellista tietoa. Hoitokokoukset olivat muka siunauksellisia ja toisaalta niissä tapahtuneet ylilyönnit olivat muka uusheräyksen henkeä kannattaneen saarnaajaan syytä.
Toinen samanaikainen valhe on, että ehkäisykieltoa ei muka ole koskaan ollutkaan.
Miksi vl-liike ei kykene keskustelemaan avoimesti ehkäisystä?
Ja miksi hoitokokousten uhrit ovat syyllisiä, joiden pitää mennä heitä väärrin hoitaneiden puheille ja pyytää anteeksi?
Miksi hoitokousten ylilyönteihin suhtaudutaan niin keveästi? Kysehän oli toisen sielunautuudella leikittelystä.
ovat ihan inhimillisiä tunteita jokaiselle. Kyllä minä ainakin aina synnyttämään lähteissäni vähän ...vähän ja vähän!...tunsin pelkoa ja kauhua. Mutta Jumalaan luottaen sinne menin ja evankeliumilla siunattuna. Monasti oli pitkäkin synnytys, mutta aina se sai loppunsa. Mikä ihanuus ja kiitollisuus. Luulen , että ihminen, joka ei joudu välillä kovaan paikkaan, ei osaa olla kiitollinen tavallisesta rauhallisesta arjen kulusta. Kun uusi raskaus oli alkanut, tunsin syvää alakuloa aluksi, mutta sopeutuminen ajatukseen oli samalla aina myös itsensä kehittymistä. Kaiken takana on Hyvä ja armollinen Jumala , joka tietää meidän tekomme, eikä aseta meille kuin sellasia taakkoja , joita jaksamme kantaa. Uskon päämäärä on kuitenkin kunnian taivas ja tämä elämä on iankaikkisuuteen verrattuna vain kämmenen leveys.
että ahdistus ja kuolemanpelko eivät useinkaan liity PELKÄSTÄÄN raskauksiin ja synnytyksiin, joihin niihinkin liittyy usein pelkoa.
Pelon ja ahdistuksen syy voi osittain olla lisääntyvä vastuu kaikesta siitä, mitä yhden perheenjäsenen tulo ehkä jo ennestään isoon perheeseen tuo.