Kihlat joululahjaksi?

kuitenkin on ajatus siitä että olisi helpompi ensin kysyä kihloihin ja vasta sitten vanhempana naimisiin. Tiedän kyllä hänen tunteensa sillä vaikka olemme olleet vain vähän aikaa yhdessä, olemme kokeneet paljon kaikenlaista ja..

Noh, emme ole kuitenkaan (ainakin omasta mielestäni) ihan valmiita varmaan ns. vielä menemään ihan naimisiin asti, ensin kihlat niin on sitten minullakin sen jälkeen vielä ehkäpä parisen vuotta aikaa suunnitella ja miettiä.

Oma visioni siis olisi noin 4v kestävä Seurustelu --> 2v jälkeen kihlat-> 2 v päästä (yhteensä 4v) naimisiin ja siitä sitten oma yhteinen elämä alkaa hiljaa rakentua.

Mietin nyt vielä ja salaa ihan viattomasti jutellessa otan kihlat taas jossain vaiheessa puheeksi ja katson miten hän reagoi. Tiedän että jos minä kysyn kihloihin ja kultani joutuu ujona ottamaan asian vastan yhtäkkiä, hän menee aivan lukkoon. (niinkuin joskus ihan alussa ku ei uskaltanut melkein puhua minulle :> )

Mietin.. (lisää mielipiteitä mielellään vielä otan vastaan.. olisi kiva tietää mitä mieltä enemmänkin kuin 1 on..?)

Mielessäni kirjoitti:

kuitenkin on ajatus siitä että olisi helpompi ensin kysyä kihloihin ja vasta sitten vanhempana naimisiin. Tiedän kyllä hänen tunteensa sillä vaikka olemme olleet vain vähän aikaa yhdessä, olemme kokeneet paljon kaikenlaista ja..

Noh, emme ole kuitenkaan (ainakin omasta mielestäni) ihan valmiita varmaan ns. vielä menemään ihan naimisiin asti, ensin kihlat niin on sitten minullakin sen jälkeen vielä ehkäpä parisen vuotta aikaa suunnitella ja miettiä.

Oma visioni siis olisi noin 4v kestävä Seurustelu --> 2v jälkeen kihlat-> 2 v päästä (yhteensä 4v) naimisiin ja siitä sitten oma yhteinen elämä alkaa hiljaa rakentua.

Mietin nyt vielä ja salaa ihan viattomasti jutellessa otan kihlat taas jossain vaiheessa puheeksi ja katson miten hän reagoi. Tiedän että jos minä kysyn kihloihin ja kultani joutuu ujona ottamaan asian vastan yhtäkkiä, hän menee aivan lukkoon. (niinkuin joskus ihan alussa ku ei uskaltanut melkein puhua minulle :> )

Mietin.. (lisää mielipiteitä mielellään vielä otan vastaan.. olisi kiva tietää mitä mieltä enemmänkin kuin 1 on..?)

Lue lisää

Kyllä se nyt vaan niin menee kuinka eka vastaaja sanoi. Jos et kosi kultsiasi naimisiinmenomielellä, ette ole "kihlauksenne" jälkeen kihloissa muuten kuin juuri siinä teinikihlamielessä, jota aloitusviestissäsi kovin itsestäsi pois toivottelit. Naimisiin ei tarvitse mennä heti eikä edes ensi vuonna, mutta jos kihloissa mielii olla, niin sen kysymyksen on oltava jotain tyyliin "haluatko aviomiehekseni" eikä "haluatko kihloihin kanssani". Jos haluat vain jonkun rinkulan, jolla osoittaa sitoumustasi, niin sen voitte toki hankkia ihan muuten vaan.

Muuten olen sitä mieltä, että oikea hetki on sitten, kun sitä ei enää tarvitse kysellä netissä. :) Kyllä se silti saa jänskättää, ei kai kukaan kovin rutinoitunut ole pyytämään toista naimisiin kanssaan. Mutta odota edes siihen asti, että olet itse hommasta ihan varma ilman ulkopuolisten mielipiteitä. Ties vaikka poikakin siihen mennessä olisi saanut rohkeutta kosaisemiseen.

joku sitoumussormus kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan niin menee kuinka eka vastaaja sanoi. Jos et kosi kultsiasi naimisiinmenomielellä, ette ole "kihlauksenne" jälkeen kihloissa muuten kuin juuri siinä teinikihlamielessä, jota aloitusviestissäsi kovin itsestäsi pois toivottelit. Naimisiin ei tarvitse mennä heti eikä edes ensi vuonna, mutta jos kihloissa mielii olla, niin sen kysymyksen on oltava jotain tyyliin "haluatko aviomiehekseni" eikä "haluatko kihloihin kanssani". Jos haluat vain jonkun rinkulan, jolla osoittaa sitoumustasi, niin sen voitte toki hankkia ihan muuten vaan.

Muuten olen sitä mieltä, että oikea hetki on sitten, kun sitä ei enää tarvitse kysellä netissä. :) Kyllä se silti saa jänskättää, ei kai kukaan kovin rutinoitunut ole pyytämään toista naimisiin kanssaan. Mutta odota edes siihen asti, että olet itse hommasta ihan varma ilman ulkopuolisten mielipiteitä. Ties vaikka poikakin siihen mennessä olisi saanut rohkeutta kosaisemiseen.

Lue lisää

kun siis kyllähän tuo on tietty niin että kihlaus = naimisiin jossain vaiheessa mutta haluaisin omasta mielestäni jotenkin "porrastaa" asiaa. Ajattelen sen mieluummin niin että on enemmän aikaa tutustua toiseen kun etenee askel kerrallaan.

Kosiminen sitten taas on niin iso asia että sitä en uskalla itsekään vielä ajatella kun kuitenkin olemme vielä NIIN nuoria. Siinä mielessä nimittäisin meitä jo teineiksi jos yhtäkkiä jompikumpi kosisi. Naimisiin menon vuoro tulee sitten kun molemmat on tarpeeksi aikuisia edes ymmärtämään asian. Se on sellainen siirtymävaihe jota ennen pitää tulla jotain tulevaan valmistavaa...

Ja, mielestäni kihlat on suhteellisen sopiva tapa ilmoittaa hänellekin että kun minä teen tämän niin hän saa kosia sitten kun tahtoo. :) Tasajako, hän on ujo minä ehdotan kihloja, sitten hän saa päättää ujoutensa kanssa että kosiiko vasta vanhana ukkona vai milloin. Minä taas olen niin ujo ja perinteisiin takertunut että KOSINTA tapahtuu hänen toimestaan.

Ja kihloihin meno ei minun mielestäni ole pelkkä mitätön rinkula sormessa. Omasta mielestäni se on kaunis tapa osoittaa että kuuluu jonkun tietyn kanssa yhteen ja samalla tietää itse että yhteistä tulevaisuutta on alettu rakentaa kihlauksella, mitä ikinä sen jälkeen sitten päätetäänkään tehdä --> (Hänen mielestään oma asunto ensin ja sitten kihlat.. mutta..
Minun mielestäni:
Kihlat kuitenkin ovat tavallaan kosinnan pienoismalli... joten, minun mielestäni ensin pikkukosinta, sitten opiskelut loppuun, asunto ja työt ja sen jälkeen oikea kosinta..)

Enpä tiedä... kirjoitti:

kun siis kyllähän tuo on tietty niin että kihlaus = naimisiin jossain vaiheessa mutta haluaisin omasta mielestäni jotenkin "porrastaa" asiaa. Ajattelen sen mieluummin niin että on enemmän aikaa tutustua toiseen kun etenee askel kerrallaan.

Kosiminen sitten taas on niin iso asia että sitä en uskalla itsekään vielä ajatella kun kuitenkin olemme vielä NIIN nuoria. Siinä mielessä nimittäisin meitä jo teineiksi jos yhtäkkiä jompikumpi kosisi. Naimisiin menon vuoro tulee sitten kun molemmat on tarpeeksi aikuisia edes ymmärtämään asian. Se on sellainen siirtymävaihe jota ennen pitää tulla jotain tulevaan valmistavaa...

Ja, mielestäni kihlat on suhteellisen sopiva tapa ilmoittaa hänellekin että kun minä teen tämän niin hän saa kosia sitten kun tahtoo. :) Tasajako, hän on ujo minä ehdotan kihloja, sitten hän saa päättää ujoutensa kanssa että kosiiko vasta vanhana ukkona vai milloin. Minä taas olen niin ujo ja perinteisiin takertunut että KOSINTA tapahtuu hänen toimestaan.

Ja kihloihin meno ei minun mielestäni ole pelkkä mitätön rinkula sormessa. Omasta mielestäni se on kaunis tapa osoittaa että kuuluu jonkun tietyn kanssa yhteen ja samalla tietää itse että yhteistä tulevaisuutta on alettu rakentaa kihlauksella, mitä ikinä sen jälkeen sitten päätetäänkään tehdä --> (Hänen mielestään oma asunto ensin ja sitten kihlat.. mutta..
Minun mielestäni:
Kihlat kuitenkin ovat tavallaan kosinnan pienoismalli... joten, minun mielestäni ensin pikkukosinta, sitten opiskelut loppuun, asunto ja työt ja sen jälkeen oikea kosinta..)

Lue lisää

Mielipiteeseesi sinulla on tietysti täysi oikeus! Ja samoin kanssasi ajattelee nykyään moni, eli kihloihin mennään ilman avioliittoajatusta ja koetaan se jonkinlaisena "sitoumuksena". Mutta kannattaa huomata, että monet ajattelevat myös niin kuinka asia oikeasti perinteisesti on ollut, joten on turha ottaa pulttia sitten, kun törmäät kihlaustasi vähätteleviin kommentteihin.

Virallisesti kihlausta ei enää juuri missään mainita, mutta siellä, missä mainitaan, se määritellään vain yhdellä tavalla eli sopimuksena avioliittoon menemisestä. Siinä mielessä on ihan sama, miksi kihlausta haluaa kutsua, koska mitään virallista merkitystä sillä ei ole. Mutta edelleen on sitäkin väkeä, jonka mielestä kihlaus on kihlaus vain, jos on sovittu avioliittoon menemisestä. Siksi kihlauksesta monesti seuraavat ne kysymykset hääpäivästä ja ehkä myös kauhistelut homman järkevyydestä silloin, kun sukulaisten mielestä teinit poukkaavat kihloihin liian aikaisin. Ja siksi moni tulee pitämään teidänkin "kihlaustanne" teinikihlauksena, jos sillä mielellä olet sitä pojalle ehdottamassa, että saatte pelkästään rinkuloita pitää. Tai toisaalta, jos nyt haluat mennä "kihloihin", niin siinä määrin kuin asiassa enää mitään virallista on, olette oikeasti kihloissa sitten vasta, kun poika sinua kosii, kun sen puuhan hänelle ehdottomasti jätät. ;-)

joku sitoumussormus kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan niin menee kuinka eka vastaaja sanoi. Jos et kosi kultsiasi naimisiinmenomielellä, ette ole "kihlauksenne" jälkeen kihloissa muuten kuin juuri siinä teinikihlamielessä, jota aloitusviestissäsi kovin itsestäsi pois toivottelit. Naimisiin ei tarvitse mennä heti eikä edes ensi vuonna, mutta jos kihloissa mielii olla, niin sen kysymyksen on oltava jotain tyyliin "haluatko aviomiehekseni" eikä "haluatko kihloihin kanssani". Jos haluat vain jonkun rinkulan, jolla osoittaa sitoumustasi, niin sen voitte toki hankkia ihan muuten vaan.

Muuten olen sitä mieltä, että oikea hetki on sitten, kun sitä ei enää tarvitse kysellä netissä. :) Kyllä se silti saa jänskättää, ei kai kukaan kovin rutinoitunut ole pyytämään toista naimisiin kanssaan. Mutta odota edes siihen asti, että olet itse hommasta ihan varma ilman ulkopuolisten mielipiteitä. Ties vaikka poikakin siihen mennessä olisi saanut rohkeutta kosaisemiseen.

Lue lisää

" jos kihloissa mielii olla, niin sen kysymyksen on oltava jotain tyyliin "haluatko aviomiehekseni" eikä "haluatko kihloihin kanssani". "
Eihän niillä käytetyillä sanoilla nyt niin oo väliä, tärkeintä on se ajatus siellä takana.
Mä käytin melkein tota viimistä vaihtoehtoa kosiessani, mutta kyllä mä ihan aattelin, että kihloja seuraa sitten naimisiinmeno - joskus..

Ja se, mikä mulle ekaks tuli mieleen tota ap:n otsikkoa lukiessa oli se, et mä en kyll haluis kihloihin jouluna tms. juhlapyhänä. ;p Mä haluisin, että se ois sellanen vaan meille merkityksellinen päivä.. Noh, juhannus ja joku ystävänpäivä nyt ois eri, mut mä kosein ekan kerran meen vuosipäivänä..

mutta tietty hänen ujoutensa estää heti suoraan möläyttämästä asiaa. Odotan jonkin aikaa ja puhun hänen kanssaan.. mutta saatan silti tehdä sen ennen häntä...

Odotinkin että kyllä sieltä jotain negatiivista tulee.

Ajatukseni ei ole pelkästään se että voin esitellä itseni ihmisille uudestaan sillä verukkeella että hei olen kihloissa. Ei EI näin. kyseinen on mielestäni suoraan sanotusti persiistä että menee kihloihin vain tuon takia. (tai edes seurustelee siksi että voisi sanoa seurustelevansa..)

Ja toiseksi, en leiki kotileikkiä. Omiin kokemuksiini viitaten voin sanoa että en enää vaihda toista puoliskoani mikäli vain kyseinen pysyy paikoillaan eikä itse lähde pois. (miehet on sikoja, ei kaikki mutta silti suurin osa..)

Ja lähinnä tarkoitan tuolla kosintaluvan ilmoittamisella sitä että koska hän on ujo ja meillä on kuitenkin vähän erilaiset näkemykset siitä miten "järjestämme" elämämme niin hän saa päättää koska menemme naimisiin. Jos pitää kihloja kosimisena niin sitten vain odotan sitä että hän joko ehdottaa häiden järjestämistä tai aloittaa keskustelun aiheesta niin että asia saadaan päätettyä.

Enkä todellakaan tulisi enää muutamien vuosien päästä tänne itkemään kun mies ei kosi vaan pikemminkin puhuisin asiasta hänen kanssaan mieluummin kuin hukkuisin omiin ongelmiini.

"Ja ajattele miten ihanalta tuntuu sitten kantaa kihlasormusta, joka on merkkinä tulevasta avioliitosta, eikä pelkästä rengastuksesta, muille näyttämisen tarpeesta."

Saatoin ehkä selittää asian sekavasti mutta en halua pelkkää leikkikihlautumista ja rengastusta. (Rengastus mielestäni meidän tapauksessamme on enemmänkin joku kaulakoru jolla voi sitten hienostella että sain tämän kullalta.. Ja sen voisin vaikka tehdäkin jos haluaisin koska kaulakoru on minusta söpön kaunis joululahja.)


"Ikävä totuus kuitenkin on, että ainakin 99% 15 vuotiaana aloitetuista suhteista tulee päättymään jossain vaiheessa. Toivottavasti te kuulutte siihen alle yhteen prosenttiin, mutta todennäköisyys ei ole puolellanne."

Ensinnäkin, esittämäni idean toteuttamishetkellä emme ole 15 vuotiaita vaan 18 ja 19. Ja mistä ihmeestä sen todennäköisyyden voi nähdä? Siitä miten sivuseikkoina mainitsen sen että olisi kiva näyttää muille kun olen kihloissa.. Se oli lähinnä omaan elämääni viittaava kommentti, muutamat ihmiset omasta tuttavapiiristäni nimittäin jopa elättelevät kuvitelmiaan siitä että olen ns. vapaa vaikka olen ja tulen aina olemaan varattu tälle yhdelle ja ainoalle poikaystävälleni, tulevaisuudessa toivottavasti miehelleni enkä kieroille edellisien suhteiden tyypeille joihin ei voi luottaa!


"Jos haluatte syventää ja vakavoittaa suhdettanne, niin muuttakaa vaikka yhteen. Sitten voit alkaa kutsumaan poikkista avomieheksesi."

Kyllähän me sen tekisimme mutta molemmilla on vielä opiskelut kesken ei pelkästään eri paikkakunnilla mutta myös aivan eri kaupungeissa. Toisin sanoen jonkin asteen kaukosuhde vaikka minä nyt annan periksi vähän ja kiinnostuksen takia vaihdan opiskelupaikkaa ja "alaa" (Olen ammattikoulussa ja tajusin ettei opiskelemani ala ole minun juttuni.)

"Yhteinen asunto (oli oma tai vuokra) on kuitenkin PALJON suurempi sitoutumisen osoitus kun "kihlat" ilman aikomusta avioliitosta. Ja opitte tuntemaan toisenne paremmin kun arki tulee suhteeseen."

Totta, se on paljon suurempi asia ja siksi haluaisinkin aloittaa pienemmästä pahasta ja sitten jos emme pysy yhdessä (JOKA ON TODELLA EPÄTODENNÄKÖISTÄ) niin eipä ole vielä siinä vaiheessa muuta kuin kihlat ja omat haaveet tulevaisuudesta yhdessä joista täytyy hankkiutua eroon.


Kihlat olisi mielestäni helpoin ja vaivattomin tapa, näin aluksi vielä melko nuorena (silti, ainakin vuosien perusteella aikuisena) todistaa se että me aiomme olla ikuisesti yhdessä. Sen jälkeen voidaan ruveta suunnittelemaan sitä omaa yhteistä asuntoa jostain ja sen jälkeen (mielestäni) tulee yleensä seuraavana häät ja lapset...


Olit ilmeisesti ymärtänyt mielipiteeni väärin, sillä minulle tosiaan se kihlaus ei ole rengastus, enkä näe ainakaan itse leikkiväni mitään kotileikkiä vaan haluan olla rakkaani kanssa niin kauan kuin vain mahollista.. Vaikka vielä haudassakin samassa arkussa jos vain mahdumme. :D (No ehkä ei nyt sentään samassa arkussa)

että näin kirjoitti:

Odotinkin että kyllä sieltä jotain negatiivista tulee.

Ajatukseni ei ole pelkästään se että voin esitellä itseni ihmisille uudestaan sillä verukkeella että hei olen kihloissa. Ei EI näin. kyseinen on mielestäni suoraan sanotusti persiistä että menee kihloihin vain tuon takia. (tai edes seurustelee siksi että voisi sanoa seurustelevansa..)

Ja toiseksi, en leiki kotileikkiä. Omiin kokemuksiini viitaten voin sanoa että en enää vaihda toista puoliskoani mikäli vain kyseinen pysyy paikoillaan eikä itse lähde pois. (miehet on sikoja, ei kaikki mutta silti suurin osa..)

Ja lähinnä tarkoitan tuolla kosintaluvan ilmoittamisella sitä että koska hän on ujo ja meillä on kuitenkin vähän erilaiset näkemykset siitä miten "järjestämme" elämämme niin hän saa päättää koska menemme naimisiin. Jos pitää kihloja kosimisena niin sitten vain odotan sitä että hän joko ehdottaa häiden järjestämistä tai aloittaa keskustelun aiheesta niin että asia saadaan päätettyä.

Enkä todellakaan tulisi enää muutamien vuosien päästä tänne itkemään kun mies ei kosi vaan pikemminkin puhuisin asiasta hänen kanssaan mieluummin kuin hukkuisin omiin ongelmiini.

"Ja ajattele miten ihanalta tuntuu sitten kantaa kihlasormusta, joka on merkkinä tulevasta avioliitosta, eikä pelkästä rengastuksesta, muille näyttämisen tarpeesta."

Saatoin ehkä selittää asian sekavasti mutta en halua pelkkää leikkikihlautumista ja rengastusta. (Rengastus mielestäni meidän tapauksessamme on enemmänkin joku kaulakoru jolla voi sitten hienostella että sain tämän kullalta.. Ja sen voisin vaikka tehdäkin jos haluaisin koska kaulakoru on minusta söpön kaunis joululahja.)


"Ikävä totuus kuitenkin on, että ainakin 99% 15 vuotiaana aloitetuista suhteista tulee päättymään jossain vaiheessa. Toivottavasti te kuulutte siihen alle yhteen prosenttiin, mutta todennäköisyys ei ole puolellanne."

Ensinnäkin, esittämäni idean toteuttamishetkellä emme ole 15 vuotiaita vaan 18 ja 19. Ja mistä ihmeestä sen todennäköisyyden voi nähdä? Siitä miten sivuseikkoina mainitsen sen että olisi kiva näyttää muille kun olen kihloissa.. Se oli lähinnä omaan elämääni viittaava kommentti, muutamat ihmiset omasta tuttavapiiristäni nimittäin jopa elättelevät kuvitelmiaan siitä että olen ns. vapaa vaikka olen ja tulen aina olemaan varattu tälle yhdelle ja ainoalle poikaystävälleni, tulevaisuudessa toivottavasti miehelleni enkä kieroille edellisien suhteiden tyypeille joihin ei voi luottaa!


"Jos haluatte syventää ja vakavoittaa suhdettanne, niin muuttakaa vaikka yhteen. Sitten voit alkaa kutsumaan poikkista avomieheksesi."

Kyllähän me sen tekisimme mutta molemmilla on vielä opiskelut kesken ei pelkästään eri paikkakunnilla mutta myös aivan eri kaupungeissa. Toisin sanoen jonkin asteen kaukosuhde vaikka minä nyt annan periksi vähän ja kiinnostuksen takia vaihdan opiskelupaikkaa ja "alaa" (Olen ammattikoulussa ja tajusin ettei opiskelemani ala ole minun juttuni.)

"Yhteinen asunto (oli oma tai vuokra) on kuitenkin PALJON suurempi sitoutumisen osoitus kun "kihlat" ilman aikomusta avioliitosta. Ja opitte tuntemaan toisenne paremmin kun arki tulee suhteeseen."

Totta, se on paljon suurempi asia ja siksi haluaisinkin aloittaa pienemmästä pahasta ja sitten jos emme pysy yhdessä (JOKA ON TODELLA EPÄTODENNÄKÖISTÄ) niin eipä ole vielä siinä vaiheessa muuta kuin kihlat ja omat haaveet tulevaisuudesta yhdessä joista täytyy hankkiutua eroon.


Kihlat olisi mielestäni helpoin ja vaivattomin tapa, näin aluksi vielä melko nuorena (silti, ainakin vuosien perusteella aikuisena) todistaa se että me aiomme olla ikuisesti yhdessä. Sen jälkeen voidaan ruveta suunnittelemaan sitä omaa yhteistä asuntoa jostain ja sen jälkeen (mielestäni) tulee yleensä seuraavana häät ja lapset...


Olit ilmeisesti ymärtänyt mielipiteeni väärin, sillä minulle tosiaan se kihlaus ei ole rengastus, enkä näe ainakaan itse leikkiväni mitään kotileikkiä vaan haluan olla rakkaani kanssa niin kauan kuin vain mahollista.. Vaikka vielä haudassakin samassa arkussa jos vain mahdumme. :D (No ehkä ei nyt sentään samassa arkussa)

Lue lisää

unohdin sanoa tuosta suunnitelmien siirtämisestä siihen että haluan varmasti mennä hänen kanssan naimisiin:

Kyllä, haluan mennä naimisiin hänen kanssaan mutta mielestäni Minä 18v ja naimisissa, ei vain kuulosta järkevältä. Mieluummin olen hänen kanssaan yhdessä vähemmän virallisella, mutta kuitenkin lupauksella, siitä että muutaman vuoden päästä menemme kyllä naimisiin sitten kun on molempien mielestä oikea aika emmekä enään ole TeiNi PAriSkuNtA joka meni kihloihin ensin ja sit heti perään naimisiin.

että näin kirjoitti:

Odotinkin että kyllä sieltä jotain negatiivista tulee.

Ajatukseni ei ole pelkästään se että voin esitellä itseni ihmisille uudestaan sillä verukkeella että hei olen kihloissa. Ei EI näin. kyseinen on mielestäni suoraan sanotusti persiistä että menee kihloihin vain tuon takia. (tai edes seurustelee siksi että voisi sanoa seurustelevansa..)

Ja toiseksi, en leiki kotileikkiä. Omiin kokemuksiini viitaten voin sanoa että en enää vaihda toista puoliskoani mikäli vain kyseinen pysyy paikoillaan eikä itse lähde pois. (miehet on sikoja, ei kaikki mutta silti suurin osa..)

Ja lähinnä tarkoitan tuolla kosintaluvan ilmoittamisella sitä että koska hän on ujo ja meillä on kuitenkin vähän erilaiset näkemykset siitä miten "järjestämme" elämämme niin hän saa päättää koska menemme naimisiin. Jos pitää kihloja kosimisena niin sitten vain odotan sitä että hän joko ehdottaa häiden järjestämistä tai aloittaa keskustelun aiheesta niin että asia saadaan päätettyä.

Enkä todellakaan tulisi enää muutamien vuosien päästä tänne itkemään kun mies ei kosi vaan pikemminkin puhuisin asiasta hänen kanssaan mieluummin kuin hukkuisin omiin ongelmiini.

"Ja ajattele miten ihanalta tuntuu sitten kantaa kihlasormusta, joka on merkkinä tulevasta avioliitosta, eikä pelkästä rengastuksesta, muille näyttämisen tarpeesta."

Saatoin ehkä selittää asian sekavasti mutta en halua pelkkää leikkikihlautumista ja rengastusta. (Rengastus mielestäni meidän tapauksessamme on enemmänkin joku kaulakoru jolla voi sitten hienostella että sain tämän kullalta.. Ja sen voisin vaikka tehdäkin jos haluaisin koska kaulakoru on minusta söpön kaunis joululahja.)


"Ikävä totuus kuitenkin on, että ainakin 99% 15 vuotiaana aloitetuista suhteista tulee päättymään jossain vaiheessa. Toivottavasti te kuulutte siihen alle yhteen prosenttiin, mutta todennäköisyys ei ole puolellanne."

Ensinnäkin, esittämäni idean toteuttamishetkellä emme ole 15 vuotiaita vaan 18 ja 19. Ja mistä ihmeestä sen todennäköisyyden voi nähdä? Siitä miten sivuseikkoina mainitsen sen että olisi kiva näyttää muille kun olen kihloissa.. Se oli lähinnä omaan elämääni viittaava kommentti, muutamat ihmiset omasta tuttavapiiristäni nimittäin jopa elättelevät kuvitelmiaan siitä että olen ns. vapaa vaikka olen ja tulen aina olemaan varattu tälle yhdelle ja ainoalle poikaystävälleni, tulevaisuudessa toivottavasti miehelleni enkä kieroille edellisien suhteiden tyypeille joihin ei voi luottaa!


"Jos haluatte syventää ja vakavoittaa suhdettanne, niin muuttakaa vaikka yhteen. Sitten voit alkaa kutsumaan poikkista avomieheksesi."

Kyllähän me sen tekisimme mutta molemmilla on vielä opiskelut kesken ei pelkästään eri paikkakunnilla mutta myös aivan eri kaupungeissa. Toisin sanoen jonkin asteen kaukosuhde vaikka minä nyt annan periksi vähän ja kiinnostuksen takia vaihdan opiskelupaikkaa ja "alaa" (Olen ammattikoulussa ja tajusin ettei opiskelemani ala ole minun juttuni.)

"Yhteinen asunto (oli oma tai vuokra) on kuitenkin PALJON suurempi sitoutumisen osoitus kun "kihlat" ilman aikomusta avioliitosta. Ja opitte tuntemaan toisenne paremmin kun arki tulee suhteeseen."

Totta, se on paljon suurempi asia ja siksi haluaisinkin aloittaa pienemmästä pahasta ja sitten jos emme pysy yhdessä (JOKA ON TODELLA EPÄTODENNÄKÖISTÄ) niin eipä ole vielä siinä vaiheessa muuta kuin kihlat ja omat haaveet tulevaisuudesta yhdessä joista täytyy hankkiutua eroon.


Kihlat olisi mielestäni helpoin ja vaivattomin tapa, näin aluksi vielä melko nuorena (silti, ainakin vuosien perusteella aikuisena) todistaa se että me aiomme olla ikuisesti yhdessä. Sen jälkeen voidaan ruveta suunnittelemaan sitä omaa yhteistä asuntoa jostain ja sen jälkeen (mielestäni) tulee yleensä seuraavana häät ja lapset...


Olit ilmeisesti ymärtänyt mielipiteeni väärin, sillä minulle tosiaan se kihlaus ei ole rengastus, enkä näe ainakaan itse leikkiväni mitään kotileikkiä vaan haluan olla rakkaani kanssa niin kauan kuin vain mahollista.. Vaikka vielä haudassakin samassa arkussa jos vain mahdumme. :D (No ehkä ei nyt sentään samassa arkussa)

Lue lisää

"Ensinnäkin, esittämäni idean toteuttamishetkellä emme ole 15 vuotiaita vaan 18 ja 19. Ja mistä ihmeestä sen todennäköisyyden voi nähdä? "

Sanoin kyllä että "...15 vuotiaana ALOITETUISTA suhteista tulee päättymään jossain vaiheessa". Ja todennäköisyyttä voi laskea niin, että otetaan 100 suhdetta jotka ovat alkaneet 15 vuotiaana ja katsotaan kuinka moni kestää. Tosiasia on, että suurin osa ihmisistä muuttuu (ja usein myös kasvavat erilleen) aikuistuessaan. Minäkin luulin eläväni loppuelämän teininä aloitetussa suhteessa (suhde kesti 16 vuotiaasta 18 vuotiaaksi), mutta toisin kävi. Rakkaus ei loppunut, mutta elämänarvot ja tulevaisuuden suunnitelmat ei osuneet yhteen ja oli parempi erota. Itsekin haaveilin kihloista tuolloin, mutta en vielä teininä ollut valmis lupaamaan avioliittoa toiselle. Me ei rengastettu toisiamme, mutta hankin miehelle kaulakorun (armeijan tunnistelaatan tapaisen) jossa luki molempien nimet ja "rakastan sinua" sekä päivämäärä. (saa käyttää lahjaideana ;)) Mies kantoi tuota kaulassaan aina ja ylpeänä esitteli sitä kavereilleen.

"...enkä kieroille edellisien suhteiden tyypeille joihin ei voi luottaa!"

Tätä voisin käyttää perusteluna tuolle 99%:lle. Teini-iän suhteet yleensä tulevat päättymään joskus. Mä olen sinua 7 vuotta vanhempi ja minulla on takana vain yksi suhde ennen tätä nykyistä kun sinä taas puhut suhteista monikossa. Tällä hetkellä minun suhteistani on päättynyt eroon 50% (eli toinen niistä kahdesta suhteesta joissa olen ollut), kun sinulla taas onnistumisprosentti on pienempi (jos olet seurustellut neljän kanssa, mukaan lukien nykyinen, on suhteistasi päättynyt 75%). Mutta lohduttavaa on, että lopulta tarvitaan vain yksi, joka voi olla järjestyksessä ensimmäinen tai 120. kumppani. :)

"Totta, se on paljon suurempi asia ja siksi haluaisinkin aloittaa pienemmästä pahasta ja sitten jos emme pysy yhdessä (JOKA ON TODELLA EPÄTODENNÄKÖISTÄ) niin eipä ole vielä siinä vaiheessa muuta kuin kihlat ja omat haaveet tulevaisuudesta yhdessä joista täytyy hankkiutua eroon."

Huomasithan ""-merkit. Yhteinen asunto on suurempi askel suhteessa kuin "kihlat" (eli minun näkemykseni mukaan rengastus), mutta yhteinen asunto on pienempi askel kuin kihlat (lupaus naimisiin menosta) tai itse avioliitto. Toki ymmärrän että joillekin se voi olla toisin, mutta aina voi käydä niin että koti palaa tuhkana ilmaan ja kaikki materiaalinen omaisuus menee. Avioliittolupaukselle ei pitäisi käydä noin, eikä myöskään avioliitolle jonka pitäisi kestää myös vastoinkäymiset.

Hyvä, jos olen ymmärtänyt väärin. :) Kaveripiiriini vaan kuuluu monia (20 vuotiaina) "kihloihin" menneitä, jotka kärvistelevät vuodesta toiseen odottaen mieheltä kosintaa. Lapsia on ja asuntovelkaa, mutta häistä ei puhettakaan.

"Kyllä, haluan mennä naimisiin hänen kanssaan mutta mielestäni Minä 18v ja naimisissa, ei vain kuulosta järkevältä. Mieluummin olen hänen kanssaan yhdessä vähemmän virallisella, mutta kuitenkin lupauksella, siitä että muutaman vuoden päästä menemme kyllä naimisiin sitten kun on molempien mielestä oikea aika"

Tämä kuulostaa jo paljon paremmalta kuin "kihlaus-rengastus" joka tehdään vain suhteen "virallistamiseksi". Jos avioliitto 18 vuotiaana ei kuulosta hyvältä idealta, niin kihloissa voi hyvinkin olla vuosia tai viikon, ajalla ei niinkään ole merkitystä.

Jos todella haluat poikaystäväsi kanssa naimisiin, voisit esittää tuon joulukihlauksen eri tavalla kuin mitä ehdotit. Kysy mielummin haluaako hän kanssasi naimisiin joskus, esimerkiksi 10 vuoden sisään. Mikäli vastaus on myöntävä, olette oikeasti kihloissa. Voit sanoa hänelle myös että hän saa päättää avioitumisajankohdan, kunhan on valmis ottamaan sinut vaimokseen. (Tällaisessa kosinnassa on puolensa, sinulla on tulevaisuudessa joku "takaraja" josta voit vihjailla jos mies ei vielä itse ala ehdotella hääajankohtaa).

Tai jos et halua vielä mitään tällaista lupausta, niin voittehan hankkia toisillenne sormukset ja käyttää niitä vaikka oikeissa nimettömissä ilman mitään puhetta kihloista. Näin teitä ei leimata teinikihlautuneiksi, mutta saatte näkyvän merkin suhteestanne. Voit myös ehdottaa poikkiksellesi että kun hän haluaa kihloihin kanssasi, siirrätte sormukset vasempaan käteen. Todennäköisesti tuo on helpompaa ujolle poikaystävällesi, kuin perinteinen kosinta ja tiedät varmasti hänen tarkoittavan sitä kun hän jonain päivänä ehdottaa sormusten siirtämistä. :)

joo oon ihan samaa mieltä siitä että nuorina aloitetut suhteet ei kestä, varsinkaan nykyaikana. sehän siinä hienoa onkin että nuorena sitä kuvittelee kaikenlaista, on kaikkivoipa ja tietää kaiken :) se kuuluu siihen ikään :)

aloitin 15v. seurustelun, no, 9 vuotta sitten oltiinkin yhdessä ja lapsikin tuli, ja naimisiinkin kerittiin, sitten kyllä erottiin, syitä en ala tässä eritellä. mutta tuo ero johtui hyvin suurelta osin siitä, ettei kumpikaan ollut nähnyt maailmaa omin silmin. ei sellanen olis voinut kestää. ja lisäisin vielä, että jokainen minun ikäinen pari joka samaan aikaan alkoi seurustella, ovat nykyään eronneet, toiset kuukauden, toiset vuoden ja toiset 10 vuoden päästä. toki mikään ennustajaeukko en ole, mutta huonot on ennusteet teinisuhteilla, ikävä kyllä.

sinänsä kihloista olen sitä mieltä, että kihlaus on lupaus avioliitosta. ja jos kysyy toista kihloihin niin on silloin sitoutunut menemään naimisiin hänen kanssaan ja se on nimenomaan lupaus siitä. jos kysyy miestä kihloihin, se on silloin kosiminen, olisi kummallista odottaa kosimista kun kerran on jo kihloissa.. sinänsä se on sanahelinää, kuinka kosii, jos molemmat ovat samaa mieltä sen merkityksestä. itse kysyin nykyistä miestäni kihloihin ja molemmat tiedämme kyllä mitä se tarkoittaa. naimisiin mennään, sitten kun hyvältä tuntuu, on rahaa kerätty jne. mutta tässä vaiheessa on toisillemme se luvattu että meidän seurustelulla on päämäärä, yhteinen tulevaisuus, avioliitto jne.. ja en todellakaan enää odota minkäänlaista kosintaa :) päivämäärää ei ole vielä sovittu, jompikumpi sitten ottaa puheeksi kun aika on kypsä, luultavasti minä :)

jokatapauksessa haluaisin sanoa kaikille nuorille: älkää hätäilkö, nähkää maailmaa, kokeilkaa ja kokekaa kaikki hauska :) tämä kaikki hyvällä ja rakkaudella! seurustelukin tietysti kuuluu asiaan mutta ei liian vakavasti, en suosittele...

oli siis siinä että menemme naimisiin. Sen teidän, mutta emme vielä kuitenkaan vähään aikaan, edelleen sen mielipiteen takia että näin nuorena naimisiin meno... (ei) Mutta, silti haluaisin tavallaan jotenkin osoittaa asian vaikka tietty se kihlasormuksen hankkiminen nyt siis ilmeisesti mielletään teiniksi. Oma mielipiteeni eroaa siinä että se on teiniä jos vain mennään menemisen takia eikä ajatella asiaa..
Mutta... Jaa a, enpä taida jaksaa enää väitellä. Luultavasti menemme kihloihin kesällä 2010. (Hän löysi tämän keskustelun ja kyseinen herätti ajatuksia joista tulikin sitten kokonainen puheenaihe.

vaikea ihmisten näköjään ymmärtää.

En missään vaiheessa sano että kihlaus olisi minulle vain kihlaus. Se on mielestäni ihan se perinteinen "alusta" naimisiin menolle mutta tarkoitan tuolla tutustumisella nyt sellaista... Ehkä totuttelua. Siinä välissä hankitaan oma yhteinen pieni kämppä ja totutellaan arkeen jne. Sitten kun on saatu molempien elämä "aikuisemmalle portaalle" eli työ jne. sitten voidaan mennä naimisiin ja ruveta vähän isompaa omaa asuntoa etsimään.

ELI Olen kuitenkin menossa naimisiin, mutta vaikka olemme nuoria haluaisin nyt jo siitä sen "lupauksen" niinkuin kihloista yleensä mainitaan: lupaus naimisiin menosta.


Ja enää en kuitenkaan tarvitse niitä neuvoja. Poikaystävä löysi tämän keskustelun ja aloimme puhua asiasta. Menemme kihloihin luultavasti 2010 kesällä tai loppupuolella silloin kun hän on siihen valmis. (ujommanpuoleinen kun on, annoin hänen nyt sitten päättää puoliksi...)