Minne jäivät päivät
jotka aamu ja ilta kuin yhteistuumin
hukkasivat
joita niin odotimme...
Minne katosivat tähtien vyöt
loimuavat taivaantulet
kun yötkin viipyi vain,jossain
suomatta aikaansa rakkauden hetkille...
Minne sinäkin lopulta katosit
jolloin sydämeeni jäi sinun kokoinen repeämä
ammottava mustaaukko...
Kaiken vain kadottaa
lopulta itsensäkin
noissa rakkauden kiemuroissa
käsien huutaessa tyhjyyttään
sydämen vaikeroidessa tuskaansa.
Elämä ilman rakkautta tekee pieneksi
ja laittaa tanssimaan kuin veitsen terälle
sydän syrjällään...
Menneet muistot lämmittävät
ja auttavat ylittämään
jokaisen vastaan tulevan päivän,jotenkin...
Toivoen että vielä tulee päivä
jolloin ei huku mikään
ei se toinen
ei rakkaus...
jotka aamu ja ilta kuin yhteistuumin
hukkasivat
joita niin odotimme...
Minne katosivat tähtien vyöt
loimuavat taivaantulet
kun yötkin viipyi vain,jossain
suomatta aikaansa rakkauden hetkille...
Minne sinäkin lopulta katosit
jolloin sydämeeni jäi sinun kokoinen repeämä
ammottava mustaaukko...
Kaiken vain kadottaa
lopulta itsensäkin
noissa rakkauden kiemuroissa
käsien huutaessa tyhjyyttään
sydämen vaikeroidessa tuskaansa.
Elämä ilman rakkautta tekee pieneksi
ja laittaa tanssimaan kuin veitsen terälle
sydän syrjällään...
Menneet muistot lämmittävät
ja auttavat ylittämään
jokaisen vastaan tulevan päivän,jotenkin...
Toivoen että vielä tulee päivä
jolloin ei huku mikään
ei se toinen
ei rakkaus...
Vastaukset 12
Vanhimmat
No voi..oli vähän surumielistä pohdintaa..Se päivä tulee,jolloin rakkaus taas saapuu luoksesi..
Kauniisti kirjoitit..aina on toivoa,kun saamme uuden aamun elettäväksemme..Mielenkiintoista viikonloppua, iloista mieltä ja kiitos kauniista runostasi..terveiset täältä ja Kaikkea hyvää t.Irkku
...symppikset!!! ja aamuni aurinko!!!
no kieltämättä vähän surullisia sointeja
tässä,
kieltämättä kaikuja eilisestä runosta
kun niin moni ns.ystävä siitä puuttui
mutta se on jo historiaa...
ja kukas se sanoi niin että katsomalla eteenpäin
voimme ymmärtää mennyttä hihii.
kiitämpä ystäviä siellä kaukana ja viettäkää
tapahtuma rikas päivä-kaikkea huisin jännää
ja toivotan sydämestäni hyvää viikonloppua,
lämmöllä.
Juuri kun luulit kadottaneesi
auringonvalon, tähdet ja sydämesi toivon kipinän
väistyvät pilvet
ja kirkas säde lävistää menneisyyden.
Muistot jäävät elämään
eikä niitä huuhdo pois sade, eivät rantoja pauhaavat aallot ...
...on runossani oikein taikatar,
lumouksien runoilijatar.
kyllä on kaunis palaute
ja varsinkin tuo loppu...
ei tämä pähkäily ansaitse noin kauniita
sanoja,
toki niistä iloisena kiitän syvästi
ja toivotan sydämestäni hyviä viikonloppuja
sinulle.
kyllä on vaikiaa taas tämän sivuston kanssa,
hohhoijakkaa.
Niin, minne jäivät päivät
jotka olivat onnen täyteisiä, yhteisiä.
Mihin katosi se kaikki kauneus
joka taivaalla eli
öissämme viipyi
kun jäljellä on enää vain muistot ?
Kuulehan. Niin monelle meistä käy samoin, elämme
onnen aikaa aikamme kunnes kaikki katoaa.
Haikea runosi, mutta yhtä tyylikkäästi ja
taidokkaasti kirjoitettu kuin aiempasikin. Mitä
muuta osaisin sanoa ?
Hyvää syntymäpäivän jälkeistä aikaa =)
...katsoa tätä sanojesi kautta
mutta en näe tyyliä ja taitoa missään,
olen kai kiukkusella päällä vieläkin eilisestä
hihii.
no tuiki tavallista pähkäilyä tämä vain,
toki myönnän sen rakas mestarini
että sanasi tekevät tästä paremman
joista kiitän ja sydämeni lämmöllä
hyviä viikonloppuja sinulle toivotan.
Yksin ja tässä maailmassa, Yksin runossa
ja sen sisällä. Kuvailemassa jotain sisäistä
tapahtumaan. Ajan ja tapahtumien vyötä
johon on juuttunut ja jäänyt kiinni.
Ei osaa luopua, periksi antaa. On niin
hyvä olla sylikkäin muistojen kanssa ja
katsella nousevaan aurinkoa hänen
hiustensa läpi. Päivän kiilaa rinnoillaan.
Istua yhdessä ikkkunassa ja tuntea miten
hän tulee lähemmäs ja on itse taas lähempänä
tavoittelemaansa. Suottaa itsestään sanoja kuin
runoja Rakkaalleen elävään elämään, tähän.
Nyt yksin käy kaikkea läpi ja pyyhkii
silmäkulmiaan. Kuuntelee sydämensä lyöntejä,
Rakkautensa hiipuvaa ääntä. Tunteiden jo
kaukaista laukkaa. Ei enää villiä ratsastamista.
Tiedän että hän palaa, tulee takaisin. On
vain joku psyykkeellinen tarve toisinaan olla yksin
ja tuntea. Käydä läpi. Olla tuskassa ja kauhistua,
jos hän lähtisi kokonaan. Olla yksin ja tuntea.
Rakastaa lisää, kun hän palaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Z91jH7jFjG8
Kiitos runostasi.
Rakkaus on tunteista suuri
ja voimakkain.
Sitä kautta sen merkitys
tuntuu syvältä ja joka
suuntaan.
Olisi kai helppoa sanoa,
että Rakkaus on vahvoja
varten.
Minusta Rakastaa pitää
aitona omana itsenään.
Se tekee vahvaksi.
Rakkauden jälkeenkin.
Hienoa tekstiä sinulta ja aitoa
jälleen.
Pitää todeta myös taas,
että juuri runosi aitoudelle
annan suuren arvon.
Et kosiskele kommentteja tai
lukijoita. Keskityut runoon ja
se on hienoa.
Ja tämä on hieno runo
kaikilta osin.
Meillä Alfredin kanssa on puuha
päivä ja ei keretä niin nautiskelemaan.
Eli ei tämä kollien olo pelkkää
juhlaa ole.
Iloa ja voimia sinulle päivääsi.
...ja tavoitteet tuli mieleen.
sydän toivekkaasti uskoo parempaan
että aurinko vielä paistaa risukasaankin
mutta kaikki on rakkaasta kiinni,
koska hän on vierellä jotta sydän pääsisi
työhönsä...rakastamaan.
voi hitsi,pidin runostasi paljon.
no samalla puuduttavalla linjalla ollaan
-älyttömissä pähkäilyissä ja toivoa paremmasta
ei näy taivaanrannassa hihii.
itseä viehätti tuo veitsen terällä,sydän
syrjällään ajatus että sen varaan pitää
rakentaa joskus oikein superpähkäily hihii.
pitäisi elää siten että arkikin olisi pientä
juhlaa,
no ei muuta kuin raitille uusista tuulahduksista
nauttimaan,molemmat kollit!!!
kiitän kylässä käynistä ystävä hyvä!
ja hyviä viikonloppuja toivotan...
.. runossasi on lopussa positiivisen odottava sointi. Tykkäsin mie taas tästäkin, sie kun kirjoittelet silleen ihmisläheisesti.:)
...pitäisi olla toivoa paremmasta,
niin pitäisi itsensä motivoida.
no nythän sie lupsakasti haastat
kun noin lämpöisästi sanojasi viljelet hihii.
no ihan tavallista pähkäilyä tämä
ilman päätä ja häntää hihii.
kiitän lämpimästi sinua
ja sydämestäni toivon hyviä viikonloppuja
sinulle
unohtamatta rutistuksia-halauksia.
Minne jäivät aamun ja illan
yhteiset hetket
jättäen kaipauksen menneeseen
ikimuistoiset rakkauden retket
hän kadotessaan
mustan aukon kaivoi
suuren repeämän
joka sydämesi rikkoi
jos kaiken kadottaa
niin tyhjyys yllättää
ei anojaa huomaa
sydän ulvoo tuskissaan
rakkauden tanssi tanssitaan
yhdessä koetaan ja riemuitaan
vielä kerran päivänä yhtenä
jolloin hetkiä yhteisiä
ei enää voi kadottaa!
Näin minä uskon ja toivon
että sydämesi vielä kerran
kokee, enemmän kuin hetken verran!
Runosi ovat aina niin hyviä, että saavat minut
innostumaan ja vastarunoilemaan. :)
...kiitos palautteestasi
ja kuten sanoin ei tarvi sinun sanojasi
kääriä kauniiseen pakettiin.
ehkäpä toimin hätiköidysti
joten jos sinua huvittaa niin lähetä
uusi kutsu niin hyväksyn sen
vaikka vieläkin kaivertaa
mutta sellaistahan se on.
hyvää jatkoa sunnuntaihin,
lämmöllä.