Avoero edessä, olen lasten yksinhuoltaja.
Mies vaatii yhteishuoltajuutta, johon en ole suostuvainen.Ero on miehelle kova paikka ja uhkailee yhdellä jos toisella asialla.Mm. lapset ovat nyt jatkuva riitelyn aihe. Tähän asti hän ei juuri ole lasten elämään osallistunut, enkä näe mitään syytä yhteishuoltajuuteen tulevaisuudessakaan. Olen mielestäni hyvä ja aina lasten parasta ajatteleva äiti. Kannattaako siis pysyä yksinhuoltajana?
Mies vaatii yhteishuoltajuutta, johon en ole suostuvainen.Ero on miehelle kova paikka ja uhkailee yhdellä jos toisella asialla.Mm. lapset ovat nyt jatkuva riitelyn aihe. Tähän asti hän ei juuri ole lasten elämään osallistunut, enkä näe mitään syytä yhteishuoltajuuteen tulevaisuudessakaan. Olen mielestäni hyvä ja aina lasten parasta ajatteleva äiti. Kannattaako siis pysyä yksinhuoltajana?
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin kannattaa ehdottomasti pitää yksinhuolto itsellään.
tapaamisiahan se ei estä eikä isän osallistumista lasten elämään.
Mutta estää sen jatkuvan kiusanteon lapsilla.
Yhteishuolto on erittäin hyvä jos molemmat vanhemat pystyvät sovussa ajattelemaan lastensa parasta.
Eli et halua yhteishuoltajuutta koska et tule toimeen lapsesi isän kanssa? Jos olisitte naimisissa ja yhteishuoltajuus olisi automaattinen ei sinulla olisi mitään mahdollisuuksia yksinhuoltajuuteen.
Tiedätkö edes yksin/yhteishuoltajuuden eroa? Yhteis huoltajuus tarkoitta vain sitä, että myös etällä on oikeus osallistua lapsen asioiden hoitamiseen ja päätöksiin.
Sekö on lapsellesi parasta kun isä ei voi vaikuttaa mihinkään oman lapsen asiaan, ei päättää mistään, eli on vain se elatusmaksujen maksaja? Arvaa kuinka kauan näin alistettu ja lyöty vanhempi edes kykenee tapaamaan lastansa?
Taidat pelätä että jos teillä on yhteishuoltajuus et saa elatusapua/tukea tai yh-korotuksia? Väärin. Ne saat ilman muuta jos lapsi asuu luonasi.
Jos et suostu yhteishuoltajuuteen on suomessa kuitenkin aina oikeus, kun on 3-7 vuotta riidelty asioista jotka voi keskenään sopia, niin voidaanko ajatella, että olet tosiaan ainoa vaihtoehto lapsen huoltajaksi? Ja paskat!
niin minä tiedän kaiken tuon.
Olin naimisissa.. lapsista oli yhteishuoltajuus.. mutta eron jälkeen oikeus vahvisti minulle yksinhuollon ja hyvä niin.
Alkuperäisen tilanne on avoliitto.. ja silloin äidillä on yksinhuolto mikäli sitä ei muuteta yhteishuolloksi.
Mutta olen sitä mieltä että riitaisat vanhemmat eivät voi jakaa yhteishuoltajuutta lapsistaan.
Siinä kärsii vain lapset.
Mikäli tilanne on toinen ja vanhemmat aidosti tahtovat lapsiaan yhdessä huoltaa.. silloin ei ole mitään ongelmaa yhteishuollossa.
"sekö on lapsellesi parasta kun isä ei voi vaikuttaa mihinkään oman lapsen asiaan..."
Yhteishultajuudessa molempien huoltajien allekirjoitus vaaditaan vain viidessä eri asiassa. Kaikkia en muista, mutta joitakin: lapsen uskontokunnan muuttaminen, lapsen sukunimen muuttaminen, passin hankkiminen, .. en nyt muista enempää.
Isällä on siis oikeus tavata lapsensa eikä isästä tule pelkkää raha-automaattia vaikkei yhteishuoltajuutta olekaan.
Joillekin iseille tämä on kuitenkin iso ja tunnevaltainen kysymys eivätkä he halua luopua yhteishuoltajuudesta, jos sellainen on avoliitossa isyyden tunnistamisen yhteydessä tehty. Avioliitossa se on automaattisesti.
MOnet isät kokevat, että jos ei ole yhteishuoltoa, nainen vie lapset kokonaan. Kovin moniin asioihin isä ei siis pääse vaikuttamaan, mutta ehkä kyse on enemmänkin siitä tunteesta, että on myös lapsilleen oikea huoltaja.
Mutta jos on vaarana se, että isä käyttää tätä kiristyskeinona, hankaloittaa äidin elämää, ja jos ero on riitaisa, kannattanee pysyä yksinhuoltajana.
Yhteishuoltajuu-asian voi vaikka riitauttaa, jos mies niin haluaa eikä nainen suostu siihen muuten.
Lapset tarvitsevat kumpaakin vanhemapaansa - viemällä lapselta isän niin aiheutat vaan haittaa lapsille. Huoltajuus on tärkeä varsinkin tapaajavanhemmalle - riskinä on että isä häipyy kokonaan kuvioista tuolla tavalla. Toinen riski on että isä vie asian oikeuteen - ja silloin voit jopa menettää lasten lähihuoltajuuden. Ei lapset ole äidin omaisuutta - yhteiset lapset pitää eron jälkeen kasvattaa yhdessä.
Jos asiat olisivatkin aina noin yksinkertaisia.
Mitäpä sanot jos isä vaatimalla vaatii vastuusta vapauttamista, ettei päätökseen missään nimessä saa laittaa mitään sovittuja tapaamisia koska hänellä ei ole aikaa lapsia tavat omien kiireittensä takia.
Olenko vienyt lapsilta isän?
Joskus aviossakin ollessa voit olla käytännöllisesti katsoen yksinhuoltaja, pitäisikö sen asian muuttua sitten eron jälkeen?
Minulla on tänä päivänä virallisestikin yksinhuoltajuus.
Tässä tapauksessa isä vaatii yhteishuoltajuuden - ja olisi väärin viedä lapselta isän vaan sen takia että se olisi itselle helpompaa. Sitten aikuisena lapset kyllä tulevat panemaan näitä äitejä lujille - millä ihmeen oikeudella he riistivät heiltä isää ...
Juuri näin pitää ajatella -kyseesssähän on lapsen edut, ei vanhempien etu.
Tuskin vanhempien eroon on syynä ollut lapsi/lapset? Eiköhän syynä ole ollut vanhempien erilaiset näkemykset. Miksi lasten pitäisi siitä kärsiä?
Älä missään tapauksessa hyllytä lapsesi isää!
Itse ajattelin juuri lasten etua erovaiheessa, itse aikuisena olisin sen elämän ehkä kestänyt ja nyt ei ollut kysymys vain näkemyseroista vanhempien välillä.
Syitä voi olla niin monenlaisia.
Tätäkään ei voi yleistää, koska tämähän on vain minun kokemukseni asiasta.
Yhteishuollosta ei aina ole iloa.
Mikäli se "tapaava" haluaa olla kenkku voi oma elämäsi vaikeutua. Vaikkei tapaavalla suuria vaikutusmahdollisuuksia ole, niin pientä kiusaa voi aina tehdä niin halutessa.
Passien saanti, lomat, koulut - pientä vaikuttamista koko ajan elämääsi. Tulet muistamaan jatkuvasti miksi halusit erota! Kurjaa varsinkin jos siihen tulee sotketuksi uudet kumppanit. Valitettavasti olin itse liian hyväuskoinen aikoinaan! Voimia teille!
Kuvailujesi perusteella olet mielestäni tekemässä aivan oikeaa ratkaisua, niin tekisin minäkin!!!!!!!!!!! Valitettavasti lähtökohdat yhteishuoltajuudelle ei ole riittävän hyvät. Ei minusta ole mistään isän riistosta kyse-->se on kypsymätöntä puhetta!! Yhteishuollot ovat todella hyvä asia ja voivat olla loistavia, kunhan vanhemmila on rittävän hyvä yhteinen sävel asioihin-jota kaikki varmaankin toivovat. On ollut surullista katsella sivusta erästä yhteishuoltajuutta, jossa vanhempien puhevälit ovat täysin poikki, lasten välityksellä tehdään jäynää puolin sekä toisin ja poloiset joutuvat näistä kärsimään=Rumaa katseltavaa aikuisilta ihmisiltä, jossa kumpikaan ei ota todellista vastuuta lapsistaan, vaan heitä pallotellaan kulloinkin vanhempien tarpeiden sanelemana sinne tänne...ns. että kumpikin saavat mitä haluavat ja pitää sen "yhteishuoltajuuden"....höpö-höpö. Sinulle hyvää tulevaa joulua!