Auttaisitkohan? Vaikea tilanne lapsen kanssa. Yritän parhaani ja yritän jaksaa, mutta koko ajan jotain menee väärin. Kärsin tilanteesta tavattomasti, koska lapsi on päättänyt etten rakasta häntä, vaikka olen sen monesti sanonut. Onko hänellä todella niin paha olla kuin ajattelen? Vai onko vain protestointia? Mitä pystyn tekemään? Välillä väsyn niin. Puhuessa hän lyttää minut kokonaan...Koska tämä rauhoittuu? Voi kunpa selventäisit asiaa.
Agaatti
äitiriepu
2171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsi ilmaisee suurta luottamusta ja turvallisuutta, kun uskaltaa sanoa että et rakasta häntä. Tämä on hänen itsenäistymiskehitykseensä kuuluvaa ja rakastamisesta on turha väitellä hänen kanssaan. Riittää kun sinä pysyt turvallisena ja rakastavana aikuisena, ei ole tärkeää mitä lapsi sanoo, vaan miten arjessa tehdään rakastamisen tekoja, kodin arki sujuu ja huolto pelaa. Tarvitaan sekä rajoja että rakkautta, sekä juuret että siivet.
Rakkautta on myös rajojen asettaminen ja juuri tätä rakkautta vastaan noustaan vastahankaan, koska se kuuluu itsenäistymiseen ja terveeseen kehitykseen. Olet hyvä äiti, älä anna syyllistää itseäsi.
Välit korjaantuvat muutamassa vuodessa, nyt vain mennään ensin nämä tärkeät vuodet.
Varaa aikaa myös itsellesi, ystäville ja harrastuksille, niin saat hieman etäisyyttä ja voimavarat palautuvat. Lasten kanssa on välillä kovaa vääntöä, mutta aikuinen on se, joka sanoo missä kaappikello seisoo ja koska se vedetään (sekä koska mennään kouluun, nukkumaan jne.)
Jaksamista ja anna kiitosta aina kun on vähänkin aihetta. Myös hyvästä yrittämisestä sopii kiittää.
Tässä linkki, joka avaa joitain solmuka:
http://www.vaestoliitto.fi/murkun_kanssa/
Kiitos paljon vastauksestasi. Lohduttavaa kuultavaa, että kuitenkin välittää.
Valitan, että olen näin myöhässä kiitokseni kanssa. Remontti painaa päälle ja vaikeuksia löytää hiljainen hetki.