Seuraavassa tarkoitan vanhoillislestadiolaisia.
Naispappeutta ette hyväksy, sen tiedän, mutta miten on muun naisen suorittaman opetuksen ja vaikuttamisen laita?
Mikä on naisen mielipiteiden painoarvo keskusteluissa jotka koskevat Raamatun tulkintaa ja uskoa? Uskaltaako/saako tavallinen esim. nuori tyttö suoraan kritisoida pappia tai maallikkopuhujaa vai pitääkö tämän vain kyselemättä ja kiitellen ottaa vastaan se mitä "ylhäältä" (lue tässä: RY:ltä) annetaan?
Miten suhtauduttaisiin esim. siihen jos nainen/tyttö johdattelevia ja älykkäitä kysymyksiä esittämällä saa auktoriteeteilta pussit sekaisin? Miehillä käsittääkseni on vapaa sananvalta. Puhujia saa arvostella.
Onko näitä asioita koskaan edes pohdittu?
Naispappeutta ette hyväksy, sen tiedän, mutta miten on muun naisen suorittaman opetuksen ja vaikuttamisen laita?
Mikä on naisen mielipiteiden painoarvo keskusteluissa jotka koskevat Raamatun tulkintaa ja uskoa? Uskaltaako/saako tavallinen esim. nuori tyttö suoraan kritisoida pappia tai maallikkopuhujaa vai pitääkö tämän vain kyselemättä ja kiitellen ottaa vastaan se mitä "ylhäältä" (lue tässä: RY:ltä) annetaan?
Miten suhtauduttaisiin esim. siihen jos nainen/tyttö johdattelevia ja älykkäitä kysymyksiä esittämällä saa auktoriteeteilta pussit sekaisin? Miehillä käsittääkseni on vapaa sananvalta. Puhujia saa arvostella.
Onko näitä asioita koskaan edes pohdittu?
Vastaukset 41
Vanhimmat
...on kristillisyydessämme ollut aina pyhäkoulun- ja raamattuluokanopettajina. Naisen mielipiteillä on samanlainen painoarvo kuin miehenkin. Vaikka naiset eivät toimikaan puhujina tai pappeina, he voivat samalla tavalla julistaa syntien anteeksiantamusta kuin miehetkin. Meille tämä ei ole varsinaisesti ammatillinen tasa-arvokysymys, vaan haluamme olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Tämä evenkeliumin virka kuuluu jokaiselle uskovaiselle ihmiselle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Jos asiaa halutaan välttämättä katsoa tasa-arvon näkökulmasta, yleisessä pappeudessa toteutuu tasa-arvo kauneimmillaan;) - jopa lapsen julistama anteeksiantamuksen sana on aivan pätevä Jumalan edessä.
Miten satuitkin ottamaan tuon lapsen julistaman evankeliumin puheeksi!
Lapset ovat veeällien mielestä uskovaisia, niin kauan kunnes anteeksiantamattomat tekosynnit vievät epäuskoon. Vl-perheissä heille julistetaan synninpäätöä heti vauvasta lähtien ja lapset käyttävät sitä itsekin.
Missä vaiheessa lapsen julistama evankeliumi on pätevä ulkopuoliselle saarnattuna, esim. hiekkalaatikkoleikeissä kaverille tai niin kuin meillä minulle erotetulle äidille. Lapsemme isänsä opettamana tuntevat ja tietävät asian. Olisinko voinut käyttää heitä "hyväkseni" tässä tilanteessa tässä asiassa? En ole sitä rehellisenä ihmisenä tehnyt. Mutta entä ns. hätätilanteessa olisiko se ollut pätevää?
Entä ei-vl-perheitten lapset, jotka ovat uskovaisia, mutta eivät osaa uskoansa julistaa ja evankeliumia saarnata? Riittääkö, että joku opettaa sanat, joita lapsi voi käyttää. Onko se pätevää?
Tarvitaanko lapselle joku aikuinen vl, joka jotenkin aktivoi tuon uskon tuohon käyttöön, ennen kuin lapsen saarna on pätevää.
Kuulin kerran erään erotetun miettivän tätä ja se tuli Sinun kirjoituksestasi mieleeni. En ole yllättynyt, jos kukaan ei osaa vastata!
on ihan pätevä.Usko on Jumalan lahja,jokainen on syntynyt tähän mailmaan tämän lahjan omistajina.Jos on ollut lahja syntyä uskovaiseen perheeseen siellä evankeliumin saarna on käytössä.Lapsuus uskon menettäneelle Jumala lahjoitta uskon sen evankeliumin välityksellä jota kuulutetaan Hänen valtakunnassaan Pyhässä Hengessä,vain uskon kautta kelvataan Jumalalle
Uskon kohteena on Kristus Jeesus joka on lunastanut ihmisen synnistä,perkeleen vallasta ja iankaikkisesta kuolemasta.Usko suostuu siihen,että sillä tuossa persoonassa Jeesuksessa on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä (Luther: Galatalaiskirjeen selitys)
Uskon lahja on säilyttämisen arvoinen.
Uskon elämän hoitamisessa keskeistä on Jumalan sana,luettuna ja kuunneltuna.Paavali ohjaa raamatun lukemiseen 2 Tim.3 16-17
Usko on sydämen asia ja henkilökohtainen asia.Siksi omakohtaisessa uskossa valvominen sekä Jumalan sanan ja evankeliumin kuuleminen ovat tärkeitä.On syytä rukoilla että Jumala säilyttäisi
sydämessä halun kuulla ja oppia Jumalan sanaa.
Apostoli varoittaa Heprean seurakuntalaisia" jättämästä yhteistä seurakuntaa, Hepr.10:25
Jeesus sanoi että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta,silloinhan lapsi on esikuva uskovaisesta,mutta murheellista on tänä päivänä,kun näitä "lasten turmelijoita" on niin
paljon. Myllyn kiville olisi paljon käyttöä,sillä eikös raamatussa sanota että lapsen viettelijälle
"myllynkivi kaulaan"ja upotetaan meren syvyyteen.
Kyllä nyt täytyy etsiä pisteen paikka,ja lopetella
mutta kun meikäläisellä ei muuta ole kuin aikaa ja
kukaan ei sano että "lopeta jo" Sen verran vielä että vielä on Armon aika ja kaikille julistetaan
Jumalanvaltakunnasta,tehkää parannus uskokaa evankeliumi.Usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalansanan kautta.
Taitaa olla vaikea kenenkään vl:aan kuuluvan vastata tuohon.
Tiedän yhden vastaavan tapauksen, äiti pois potkittu ja isä vl. Lapsi kävi äitinsä mukana muissakin seuroissa lestadiolaisen liikkeen sisällä. Äiti kysyi kerran lapseltaan, että onko ne isän seurat kovin erilaisia kuin äidin?
--Lähellä kymmentä ikävuotta oleva lapsi sanoi, että samanlaisia ovat.
--"Taivasten valtakunta on lasten kaltainen..."
--"Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi..."
-- niinpä. Kaikissa lestadiolaisuuden eri haaroissa ja kenties muuallakin julistetaan syntien anteeksiantamusta ja usein liitetään tämä julistus sanoihin "Jeesuksen nimessä ja veressä". Pieni lapsi ymmärtää anteeksiantamuksen hyvin yksinkertaisesti ja sitähän se onkin, kun synti on turmellut, pyydetään ja saadaan anteeksi. Yritetään taivaltaa tätä maallista matkaa synnin pois panijoina. Ja synti-käsite on yksinkertainen, 10 käskyn laki tai lyhennettynä "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Tämä riittää. Syntiluetteloita tai "seurakunnan päätöksiä" ei tarvita.
-- miksi sitten on eri haaroja lestadiolaisuudessa? Vastaisin yksinkertaisesti, kyseessä on ihmisten vallanhalu. Tehdään pienistä mielipide-eroista, joihin ei löydy yksiselitteistä Raamatun vastausta, tärkeä uskon ja autuuden kysymys. Saadaan taas uusia puhujia ja johtokuntia, toiset toivotellaan helvettiin. Eli siis ihmisten pikkusieluisuutta ja vallan halua.
-- uskovaisia ihmisiä on varmasti kaikissa lestadiolaisuuden haaroissa ja muuallakin.
-- olet rehellinen ja asioita miettinyt äiti, mielelläni tutustuisin sinuun henkilökohtaisestikin, voisi olla antoisaa keskustella. Minun mielestäni voit kasvattaa sinäkin lapsiasi kristityiksi ja pyytää heiltä anteeksi omia virheitäsi sekä antaa anteeksi heille heidän tottelemattomuuksiansa. Et pahenna lapsiasi etkä ole epärehellinen tässä suhteessa.
-- Jumalan Siunausta sinulle, "äiti".
Sana on Jeesus Kristus. Sana on lisäksi myös Isä ja Pyhä Henki, joka käy ulos Isästä ja Pojasta, mutta pelastus on yksin Kristuksen tähden ja hänen viattoman uhriverensä tähden ja kautta mahdollinen.
Jumalalle ei kelpaa mikään muu uhri sytien edestä, kun Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen viaton Veri.
Me kristityt olemme sanan todistajat, eikä todistajalle ikärajoja ole. Voima kun ei tule ihmisestä, vaan sanasta joka USKOLLA otetaan vastaan.
Jos Sanaan ei usko, niin eihän siinä silloin voimaakaan tietenkään ole sen ihmisen kohdalle.
Kiitos viestistäsi! Anteeksi, että tämä vastaukseni on viivästynyt, vaikka olen jo toisille kirjoittanut. Jotenkin jäin makustelemaan sanojasi tuossa lasten kasvatusasiassa. Melkein kaikki lapseni ovat jo rippikoulun käyneitä, joten pienten lasten uskonnollinen kasvatus on osaltani ohi.
Uskon kyllä, että lasten julistama evankeliumi on pätevää. Mutta koska "perheenpää" ei ole hyväksynyt minun uskonnollista vakaumustani, en ole ruvennut käytännössä toimimaan toisin ja siten lisäämään perheriitoja.
Toisaalta siinä on oma usko ollut hiipumaisillaan, kun lapseni ovat tuoneet terveisiä vl-sukulaisilta ja vl-naapureilta: "Teidän äitipä ei ole uskovainen, sepä ei pääse taivaaseen." Kyllä siinä kanteeleet ovat olleet murheen pajuissa, eikä lapsille ole edes iltarukousta ollut voimaa opettaa. Se surettaa ja painaa mielen maahan vieläkin.
Nyt sitten kun lapset ovat isompia, olemme keskustelleet näistäkin ja he ymmärtävät minun voimattomuuteni tässä asiassa.
En syytä miestäni, hänkin on uhri tavallaan ja kovan osan saanut minun takiani. En vielä ymmärrä, miksi?
Pelkään tuottavani Sinulle pettymyksen, jos saisit tavata minut henkilökohtaisesti. Nimittäin näistä uskonasioista tähän tyyliin en normaalisti pääse puhumaan. Joidenkin työkavereiden kanssa kyllä puhutaan monesti, mutta tällä tavalla ei voi puhua kuin saman kokeneiden kanssa netissä.
Veeällät eivät tavallisesti juttele näistä, vasta-aluksi ei juuri koskaan ja harvemmin tulee itsekään aloitetuksi. Keskustelun kulku ja lopputulos on niin perin selvästi arvattavissa!
Itsekullakin on kanteleet murheenpajuissa juuri mainitsemistasi asioista. Tarinasi tuntuu niin tutulta.
--Kuitenkin, miten jaksat, jos et välillä saa kenenkään ystävän kanssa purkaa kuormaasi? Siinä uupuu helposti taakkansa alle, sillä taakkaa sinä selvästikin kannat. Se siis ei ole synti, vaan elämän taakka.
--Sekin on taakka, että yrität ymmärtää miehesikin uhriksi ja samalla syyllistät itsesi. Sen taakan voisit kyllä jättää pois. Sinä et ole syyllinen hänen asenteeseensa. Perherauhan nimissä olet taas jättänyt lastesi uskonnollisen kasvatuksen miehellesi ja sekin aiheuttaa taakkaa. Olet itse vapaaehtoisesti kieltänyt itseltäsi yhden tärkeimmistä elämänalueista, lastesi johdatuksen meidän rakkaan Taivaan Isämme luo. Tämäkin on taakka, ei synti.
--Jos olet vanhempien lastesi kanssa pystynyt puhumaan uskonasioista ja he ymmärtävät sinua eivätkä tuomitse sinua Helvettiin, olet varmaan saanut paljon helpotusta taakkaasi.
-- Toivotan Sinulle Jumalan Siunausta ja voimia. En kuitenkaan usko, että pettyisin, jos saisin sinut tavata. Jos haluat jutella, olen valmis.
Näitä näkymättömiä elämäni taakkoja en ole näin syvältä paljastanut aiemmin kenellekään. En ole itse ennen tiedostanut, millaisia kantamuksia sisimmässäni on. Ehkä pikkuhiljaa opin luopumaan niistä. Sinäkin autoit huomaamaan, että turhat vastuut toisten tekemisistä on lupa unohtaa. Ei niitä tarvitse edes mietiskellä!
Sinä osasit kysellä ja jutella juuri niistä, jotka meillä äiti-ihmisillä ovat siellä sydäntä lähinnä. Lapseni eivät minua helvettiin tuomitse, he ovat nähneet sen ristiriidan, mikä kotona on vallinnut. Eivät he yksioikoisesti pane sitä äitinsä syyksi.
Kirjoitan siksikin näin syvältä, koska tiedän, että jokunen vl käy lukemassa näitä. Luulen, etteivät monet heikäläiset aavista, millaisia vaikeuksia heidän oppitulkintansa käytännön tasolla aiheuttaa. Näistä ei puhuta yleensä kahvipöydässä, eikä muutenkaan.
Kirjoitit jotain tapaamisesta. Miten se onnistuisi? Olen aika skeptinen, vaikka toisaalta minulle tekisi todella hyvää tavata ymmärtäväisiä ja hyväksyviä lähimmäisiä.
En ole ihan orpo tässä suhteessa, mutta samanmielisten ystävien vajaus on jättisuuri. Olisin jo ajat sitten uupunut, jos Jumala ei olisi järjestänyt keitaita matkani varrelle!
Jos keksit jotain järkevää, niin viestitä! Asummeko edes samassa maassa?
Otin tilapäisen sähköpostiosoitteen, johon voit kirjoittaa. Kaikille lukijoille en viitsi varsinaista nimeni paljastavaa postia ilmoittaa.
Jutellaan sitten kahdestaan enemmän.
s-posti: [email protected]
Kiitoksia kovasti! Kirjoitan heti huomenna, nyt en enää ehdi.
...ei ole rajoitettu mielipiteen vapautta sukupuoleen, ikään, kansallisuuteen tms. katsoen.
Yleensä ottain kritisointi on sellainen sana, että kun sananpalvelija puhuu Pyhän Hengen voimalla Jumalan sanaa niin suoraan kritisointi ja arvosteleminen on kenelle tahansa vähän kyseenalaista. Kysyä saa ja omankin mietteen esittää, mutta kritiikki on sellainenkin asia, että se kannattaa osata oikein antaa. Kerran eräs puhuja oli puhunut väärin ja kun hän tuli pois saarnatuolista niin toinen puhuja sanoi hänelle "väärin sinä puhuit, mutta me uskotaan oikein" näin siitä sitten avautui rakentava keskustelu ja asia oli sillä selvä. On useampiakin tilanteita, jossa saattaa puhuja sanoa väärin ja etupenkin mummo ottaa hihasta kiinni ja sanoo vaikka, että "tuon kohdan sinä sanoit ihan väärin" ja taas avautuu keskustelu siitä asiasta.
Eli tällä tarkoitan sitä, että aina saa ottaa asiat puheeksi, jotka jäävät mieltä vaivaamaan ja käydä niistä keskustelemaan. Kritiikkiä saa olla, mutta se kannattaa esittää rakentavasti.
Että pitääkö ottaa kaikki vastaan mitä eteen tulee. No ei tietenkään ja kysyä saa aina. Eihän kukaan siihen penkkiin pakota ketään kuuntelemaan ja jos siinä istuu kuulolla niin vapaaehtoista se on.
Naiset ovat siionin työssä mukana monella tavalla, pyhäkoulut, päiväkerhot, joissa on myös oleellisena osana Jumalan sana ja evankeliumi. Raamatussa sanotaan, että "nainen vaietkoon seurakunnassa" ja en itsekkään ymmärrä tuota oikein niin ku laajemmin, enkä kyllä koskaan ole miettinytkään sitä sen enempää.
Kyllä kuule näistä asioista on puhuttu monesti ja keskusteluja on käyty monessakin muodossa.
Kannampa minäkin "korteni kekoon" eli naisia vl-joukon "puhujina" On paljon naisia jotka ovat suorittaneet esim.teologin tutkimuksen ja näin voivat olla uskonnon opettajina kouluissa,rippikouluissa ym.Pyhäkoulun-raamattuluokan opettajina on naisia ja miehiä,ja kuten yllä olevat vastaajat ovat tuoneet esille kaikki saamme toimia Pyhänhengen pappeuden virassa, niin ja unohdin mainita seurakuntien diakonia viranhaltijoissa on myös vl-uskovaisia ja heillä on "puhumisen oikeus" siis naisillakin.
Muuten, on se vähän outo ilmaisu kun naisesta sanotaan kirkkoherra,tai rovasti. Raamatussa kun puhutaan seurakunnan paimenesta,niin siinä mainitaan että hänen tulee olla yhden vaimon mies, mitenkähän se käytäntö sopii nykyisin?
Eihän sitä Paavalikaan hyväksy. Ei tämä ole mikään lestadiolainen keksintö. Miksi naisen pitäisi olla pappi. Sehän on valtava helpotus kun ei tarvitse olla.
sitten on naispappeja, vastoin tahtoaan raukat varmaan.....
Oiskohan siksi, että kaikki synti ihmistä houkuttaa...
Paavalin aikana vietiin torille kettingeissä. Vedettiin housut kintuun ja raavaat miehet antoivat ruoskaa paljaalle perseelle niin paljon kun jaksoivat lyödä.
Olisikohan Paavalikin, minun laillani säälinyt naista, ettei olisi tarvinnut tällä tavoin häpeällisesti häntä palkita.
No niin tiedämme sen, että tänään papilla on jo hieman parempi palkka. Ja ainahan raha on ollut tervetullutta perheen ja itsen elannoksi.
Harva palkan takia papiksi ryhtyy. Onhan monia parempipalkkaisia ammatteja.
Tämä asia ei kosketa minua muuten läheisesti kuin naisena. Ei ole tarkoitus lukea edes teologiaa pitemmästi, riittänee tuo 15 ov, eli en aio naispapiksi. Minulla on toinen tutkinto ja rahallisesti kohtuullinen työpaikka.
Kun aikoinaan naispappaudesta keskusteltiin kovasti, minä kuuntelin ja lueskelin itsekin asiasta. Huomasin, että meidän naisten oikeuksia on aina punnittu uskon näkökulmasta, jopa naisten pääsyä yliopistoihin tai synnytyskipujen lievitystä. Lisäksi luin, että Raamatulla on yritetty vesittää yhteiskunnallisia muutoksia, esim. orjuuden poistaminen.
Pappeudesta keskusteltaessa huomasin, että kiihkovastustajista tuli väkisin mieleen 70-luku ja SRK. Henki tuntui niin tutulta! Vastenmieliseltä ja ahdistavalta!
Kyselin lähinnä itsekseni. Miksi VT:n pappeuskäsitys ei ole voimassa muutoin kuin sukupuolen osalta, esim. papin fyysinen terveys? Miksi muista "iankaikkisista" VT:n säädöksistä on luovuttu? Vaikka veren syöntikielto on jopa kirjoitettu UT:n Apostolien tekoihin? Missä vaiheessa siitä on luovuttu ja kenen luvalla?
Rakas Nuin! Älä tuomitse minua kovin raskaasti näistä ajatuksista!
Paavalin aikana naiset nimenomaan toimivat pappeina tai miksi heitä nyt siihen aikaan kutsuttiinkaan. Naisille asetettu puhumiskielto on myöhempien aikojen keksintö.
Myös lestadiolaisuuden alkuaikoina naiset toimivat puhujina. Kuten alkukristillisyydessä, myös lestadiolaisuudessa naisten puhumiskielto "keksittiin" myöhemmin.
joku muu.
...ihan lestadiolainenkaan keksintö ole.
On ihmisiä luterilaisen kirkon sisällä, jotka hyväksyvät esimerkiksi naispappeuden, mutta on myös heitä, jotka eivät hyväksy.
Erään hiippakunnan piispa ei nimittänyt hiippakuntansa alueelle naispappeja(nykyään eläkkeellä)
Eräs teologian tohtori ... ei suostu toimittamaan jumalanpalvelusta tai julistamaan sanaa yhdessä naispapin kanssa. Hänen mielestä Suomen kirkossa on kävelty tiettyjen Raamatunkohtien yli sen hyväksyessä naispappeuden. Hänelle naispappeus on ennen kaikkea raamatullinen kysymys. Hän tunnustaa asian juridisen puolen, ongelma on teologinen, hengellinen puoli.
- Miellän itseni kokonaisuudeksi ihmisenä enkä voi jakaantua kahtaalle persoonana. Vaikka minun ruumiini toimisi yhteyden idean vuoksi, ikään kuin yhdessä toimisimme, en kuitenkaan syvimmiltäni pitäisi sitä vakaumukseni mukaisena. Koen siinä niin syvän ristiriidan, että en halua sitä itselleni enkä halua antaa sellaista väärää kuvaa seurakunnalle, josta kuitenkin vastaan.
"Ei se nyt ihan lestadiolainenkaan keksintö ole."
Ei olekaan. Sitähän minä juuri edellä halusin sanoa, että myös paavalilaisissa seurakunnissa naiset olivat puhujina ja heidät vaiennettiin vasta myöhemmin. Samoin kävi lestadiolaisuudessa.
Sanot että "paavalilaisissa seurakunnissa naiset olivat puhujina ja heidät vaiennettiin vasta myöhemmin."
Kuinka tämä on mahdollista? Paavaliko muutti yhtä-äkkiä mielipidettään?
Jos seurakunta oli paavalilainen ja Paavali ei hyväksynyt naisten suorittamaa opetusta niin kuinka siellä muuten koskaan saattoi olla esiintynyt naisia puhujina?
Kirjoittamastasi saa kuvan, että puhuvia naisia olisi ollut lestadiolaisuudessa enemmänkin. Käsittääkseni nainen puhujana on ollut aina todellinen poikkeus. Heidät voidaan varmaan laskea yhden käden sormin koko lestadiolaisuuden historiassa.
"Oulussa esiintyi ainakin vuosina 1876-1883 naissaarnaaja ruotsinkielisen säätyläisväestön parissa. Hän oli neiti Sofie Hackzell, joka saattoi pitää jopa puolitoista tuntia pitkiä puheita Raamatun tekstin johdolla. Naisen esiintyminen saarnaajana jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja poikkeukselliseksi vaiheeksi liikkeen 1800-luvun historiassa."
- Seppo Lohi, Pohjolan kristillisyys
Minustakin, vaikka olen mies, on ihanaa kun ei tarvitse olla papin virassa.
Vaikka haluan kyllä olla Kristuksen pappina julistamassa puhdasta evankeliumia Kristuksesta.
Ajattelin tuon niin päin, että paavali on kunnioittanut naista niin paljon, ettei olisi suonut hänen kokevan opettajien silloista kohtaloa, eli väkivaltaista kuolemaa. Minäkin kunnioitan naista.
Nykyisinhän on kyse useimmiten leipätyöstä kuitenkin.
Eräs rouva valitti juuri sitä, että miksi pitää lukea papiksi, (hän oli pappi), vaikka hänkin teki käytännön diagoniatyötä ihmisten patissa.
Kirkko panee digonit saarnaamaan ja säästää näin pappien palkkamenoissa.
No silloin oli vähemmän kylmäkoneita estämässä veren pilaantumisen. Sanotaan myös läkähtynyttä, eli lihaa, josta ei oltu laskettu verta opois.
Sehän ei edelleenkään ole syötävää.
Lueppa seuraava teksti, niin ehkä jatkossa ymmärrät paremmin verestä(kin).
Matt. 15:7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
Matt. 15:8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
Matt. 15:9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"
Matt. 15:10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.
Matt. 15:11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee SUUSTA SISÄÄN; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."
Matt. 15:12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että FARISEUKSET LOUKKAANTUVAT kuullessaan tuon puheen?
Matt. 15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
Matt. 15:14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
Matt. 15:15 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus."
Matt. 15:16 Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?
Matt. 15:17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
Matt. 15:18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
Matt. 15:19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Siinä tapauksessa Raamatussa valehdellaan, jos sinä olet oikeassa. Kunpikin ei voi olla oikeassa.
1. Tim. 2:11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
1. Tim. 2:12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
1. Tim. 2:13 Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
1. Tim. 2:14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
1. Tim. 2:15 Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
1. Tim. 3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
1. Tim. 3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon MIES, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
1. Tim. 3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
1. Tim. 3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
1. Tim. 3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
1. Kor. 11:4 Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä.
1. Kor. 11:5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
1. Kor. 11:6 Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
1. Kor. 11:7 Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
1. Kor. 11:8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;
1. Kor. 11:9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
1. Kor. 11:10 Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
1. Kor. 11:11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
1. Kor. 11:12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.
1. Kor. 11:13 Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä?
1. Kor. 11:14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi;
1. Kor. 11:15 ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.
kun laitoit noita Raamatunkohtia.
Sain taas yhden todistuksen lisää miksi ei ikinä kannata seota vanhoihin homeisiin hömppäjuttuihin.
Silkkaa sovinismia alusta loppuun.
Nimittäin tuo enkeleiden tähden.
Onko todellakin niin että enkeleillä menee herneet nenään jos joku nainen erehtyy rukoilemaan ilman huivia?
...Oli vähän miten oli. Tässä täytyy myös huomioida että Paavali oli aika kiivas sananjulistaja. Tällöin on aina vaarana että tulee sitä omaa mielipidettä mukaan ja julistus ei olekaan Pyhän hengen, vaan oman hengen julistusta. Ihminenhän Paavalikin oli ja huomaa:
"1. Tim. 2:12 mutta MINÄ EN SALLI, että vaimo opettaa..."
Ande
Ristiriidasta...
Muistelen joskus kuulleeni jossain väitteen, että nuo kommentit olisi jälkikäteen lisätty Paavalin suuhun. Joka tapauksessa historiantutkijat ovat vakuuttuneita että ainakin pari 12 evankeljumista olisi ollut naisen kirjoittamia. Samoin kuin että pari vanhan testamentin Profeetoista olisivatkin olleet naisia. Valitettavasti nämä nyt ovat todella hataria muisteluja joistain luennosta vuosia sitten ja todenperäisyyttä en pysty yhtään arvioimaan...
Huomioi, mitä vastasin nuin:ille.
Ande
Etteri teitä löydettäisi sotimasta itse Herraa vastaan.
Ap. t. 9:3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
Ap. t. 9:4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
Ap. t. 9:5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Ap. t. 9:6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
Ap. t. 9:7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
Ap. t. 9:8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
Ap. t. 9:9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
Ap. t. 9:10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra."
Ap. t. 9:11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
Ap. t. 9:12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
Ap. t. 9:13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
Ap. t. 9:14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat."
********************************************************
Ap. t. 9:15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
...Tässä Paavalista puhutaan.
>>
Etteri teitä löydettäisi sotimasta itse Herraa vastaan.
>>
En todellakaan väheksy Paavalia. Sauluksen tarina on ihan tuttu. Jumala teki Sauluksesta Paavalin omaksi työkalukseen... Aamen sille.
Kaikesta tästä huolimatta Paavali oli silti inhimillinen. Omasta mielestäni hän tiedosti tämän itsekin viisaasti. Hän totesi ja tiedosti möys synnin asuvan hänessä itsessäänkin:
Room 7:
"19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. "
Monissa kohdissa hän saarnasi Jumalan tahtoa ja lisäsi "Näin sanoo Herra..." Kun taas toisissa paikoissa hän lisäsi "Näin sanon minä", huomaa ero. Olisiko Paavali itsekin tiennyt että tuolloin saattoi olla kyseessä vain hänen inhimillinen mielipiteensä, ei se mitä Jumala oli hänen käskenyt välittää?
Ande
Sepä se juuri onkin, että Paavali ilmeisesti ON hyväksynyt naisten suorittaman opetuksen.
Kaikki Paavalin nimellä julkaistut tekstit eivät ole hänen itsensä kirjoittamia.
Voit hyvinkin olla oikeassa. Asian ydin on minusta kuitenkin se, että naissaarnaajia on ollut.
Mielenkiintoista on myös, että sellainenkin merkkihenkilö kuin Juhani Raattamaa on puolustanut naisten oikeutta saarnata.
Voi kauheaa minuakin, kun mielestäsi sodin Raamattua ja Herraani vastaan. Minä olen monessa kohdassa eri mieltä kuin nuo Paavalin sanat tuossa lainauksessasi.
Minua hämmentää se, että osa otetaan kirjaimellisesti ja osaa ei. Haiskahtaako paikoin fundamentalismilta? Kun siihen liittyy vielä sovinismia, niin ei voi sanoa aamenta, vaikka kuinka yrittäisi.
Tuota juuri pelkäsinkin, kun aiemmin Sinulle, Nuin, kirjoitin. Olisiko parempi olla hiljaa, jottei oikeat omat ajatukset paljastuisi?
Esim. tuo naisen alistuvaisuus ja syyllisyys syntiinlankeemukseen Aadamiin verrattuna ei millään mahdu uskooni eikä ymmärrykseeni. Voi meitä naisparkoja!
Mietipä sitä! Asia on suurimerkityksellinen, koska se pitää tehdä ENKELIEN tähden. En lähtisi leikkimään noin isoilla asioilla. Paras vaan olla kuuliainen Jumalan sanalle.
Vanhoilliset sotivat Paavalia vastaan silloin kun se heidän uskolleen sopii. Pitää saada edes vähän olla maailmallinen, pitää edes vähän saada koreilla, pitäisi saada olla sanan kuulossa paljain päin; johan hevosetkin nauravat, jos peittää päänsä. Maailmasta tuleva pilkka pitää minimoida!! Ei haluta kantaa ristiä minkään vertaa.
Miksi vl:t ottavat Raamatusta ja Paavalin opetuksista osan kirjaimellisesti, osaa taas ei? Sitä en vieläkään ole saanut selville.
Olen täysin tyytyväinen esikoislestadiolainen vaimoihminen. Minua ei ahdista uskossani. Olen saanut synnit anteeksi. Minua kohdellaan tasavertaisesti. Suorastaan tunnen välillä itseni prinsessaksi, kun ovia avataan, saan mennä mieheni edellä moniin paikkoihin. Keskusteluissa otetaan huomioon. Perheessä asiat ja tehtävät jaetaan tasan siten kuin ne kulloinkin meille sopii.
Vapaaehtoisesti myönnän olevani syntinen. Raamatunpaikkoja en pyri muuttamaan omien halujeni mukaisiksi. Puhujaksi en haluaisi (onneksi olen nainen niin ei ole pelkoakaan).
En todellakaan tunne olevani alistettu!
Ulkopuoliset varmaan luulevat huivipäisten olevan alistettuja. Voi raukkoja, kunpa tietäisivät, että vapaaehtoisesti tässä seurakunnassa olemme ja iloitsemme valitsemisen armosta, joka meidän kohdallemme on tullut. Pään peittäminen tai peittämättömyys ei ketään pelasta tai kadota. Mutta kuuliaisuus sanalle on parempi kuin uhri.
..mutta en ole saanut mitään selkoa asiaan.
Minä rukkoilen saunan lauteilla yksin istuissan kun siellä on niin hiljasta ja rauhallista ja pystyy keskittyyn. Ja sillon minä olen ilki alasti eikä ole tullu mieleenkään että Jumala siitä suuttus!
sanoit, nainen vaietkoon seurakunnissa.