Se käveli paljain varpain ja ui alasti kylmässä meressä.
Se seisoi meidän talon katolla ja halusi lentää pilvien yläpuolella.
Se nauroi aina ja oli onnellinen.
Mutta jos oikein tarkkaan katsoi, huomasi, että sen hymy oli surullinen.
Kun se illalla meni nukkumaan, valkoinen mekko päällään ja kukkaseppele hiuksissaan,
se nauroi ja pyysi huolehtimaan kissastaan.
Se nukahti kaunis hymy kasvoillaan.
Ja pieni osa siitä, jatkoi ilman kipua kulkuaan.
Se seisoi meidän talon katolla ja halusi lentää pilvien yläpuolella.
Se nauroi aina ja oli onnellinen.
Mutta jos oikein tarkkaan katsoi, huomasi, että sen hymy oli surullinen.
Kun se illalla meni nukkumaan, valkoinen mekko päällään ja kukkaseppele hiuksissaan,
se nauroi ja pyysi huolehtimaan kissastaan.
Se nukahti kaunis hymy kasvoillaan.
Ja pieni osa siitä, jatkoi ilman kipua kulkuaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoitat. Kauniita, herkkiä...
Kerppuli
olen lukenut kaikki runosi, ja tähän nyt ajatte-
lin jättää palautteen.
Osaat ehdottomasti kirjoittaa, runoissasi on
kauniita ja elämänmakuisia säkeitä. Ainakin minä
pidän jokaisesta lukemastani, jatka ihmeellä ja
tuo jatkossakin runojasi tänne.
ihminen katsoo
tarkkaa vertaistaan
näkee saman kivun
tuskan mukanaan
ei riitä voimat
taisteluita taistella
sivusta vain katsoo
toisen kamppailua
surut seuraa myötä
vanhat taakat kannetaan
kera ajatukset vakavat
itse jakamatta ollenkaan
ei halua, uskalla
näyttää sisintään
pistää silmät kiinni
eikä näytä sittenkään
nyt tuskan tajuat
surut, vaivat, ikiomat
pitänyt on omanaan
sisällään jakamattomat
raavi kuorta, syvältä
pohjaan asti raaputa
katso miten heleästi
alkaa veri suihkuta