kuten Anita Hirvonen lauloi aikanaan oli huono tapa minkä äiti opetti. Pienille ja isoille pojille, sekä myöhemmin miehille piti heti antaa näpäytys jos kätensä laittoivat polvelle. Nyt sitten tajuaa miten monta enrogeenista hekumanhohtoista ja viatontakin kokemusta on jäänyt paitsi. Mitenkäs te kanssasisaret ja veljet, mistä te tunnette hienoista katkeruutta ?
:-)
:-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
"kunnes kuolema teidät erottaa" - nyt on myöhiästä hiiren haukotella kun kissa on syönyt kaiken.
Olisi pitänyt heittää pois aikoja sitten. Olisi ollut kaikille koko perheessä parempi.
elämän kohtaloita niin moni on sinne Kuoleman erottamis seremoniaankin marssinut sen kanssa joka on saanut 'vongattua' ekaks sen mitä tytölle on eläämääkin kalliimpi.
katkera, kun ei opetettu helpoksi kaulaisijaksi, halaajaksi.
Tuo on tosiaankin melkoinen kynnysjuttu tuo haliminen. En kyllä hevillä halaa kuin "ammattihalaajaa" eli sellaista jolle haliminen on absoluuttisen luonnollista. Hirmuista on halia jos kaikki katsoo ja halittava ja halija näyttävät kuin olisivat rotanmyrkkyä mielleet ja joutuvat viellä halimaan boa-kärmestä.
Joskus, kun halailusta täällä puhuttiin, jotkut olivat sitä mieltä, että se on pelkästään kotona opettelun lopputulosta.
Itse kyllä uskon, että kaikki eivät saa haligeeniä, jospa se meiltäkin puuttuu? :)
Meidän äiti opetti meille lapsille: 'Sormet pois nenästä, nenää ei saa kaivella.'
toisen nenää :-) heh, ootte te hauskoja
Oikein mieluusti kun on sopiva kohde. Pusuttelu on sopivaa lapsille,ystävän poskille. Halaaminen käy miltei kaikille tavatessa jos on tuttava.
Suudelmat ovat jo eri asia. Suudelma kertoo paljon antajastaan. Kaikki eivät osaa / halua suudella intohimoisesti. Suudelma voi olla lupaus tulevasta läheisyyden hetkestä.