Vielä lisää hoitokokouksista, vaikka nämä asiat ovat jo oikeastaan tulleet esille.
Keskustelu 1970-luvun loppupuolella rauhanyhdistyksissä tapahtuneista hoitokokouksista on ollut vilkasta viime aikoina. Netti on tarjonnut mahdollisuuden koota monia näkemyksiä yhteiseen avoimeen keskustelufoorumiin. SRK:n mukaan hoitokokoukset olivat siunauksellisia. Netin keskustelufoorumissa näkemys on ollut enimmäkseen vastakkainen, varsinkin niissä pidemmissä kirjoituksissa joissa ilmenee perusteellisempi asiaan perehtyminen.
Päivämiehessä 7.1.2009 hoitokokouksia käsiteltiin melko laajasti puhujainkokoukseen liittyen:
s.2: ”Niihin (hoitokokouksiin) kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää varsinkin nuoria.”
Tähän on sanottava, että kritiikkiä on tullut myös kristillisyyden sisäpuolelta ja se on koskettanut kaiken ikäisiä.
s.2: ”...kristillisyydessä koettiin vireää työn ja toiminnan siunauksellista aikaa...muun muassa lapsi- ja nuorisotyön uudet toimintamuodot käynnistyivät, toimitaloja rakennettiin, leiritoiminta vilkastui, uudet leirikeskukset hankittiin ja kolmannen opiston valmistelutyöt alkoivat”
Edellä mainitun sanotaan olevan hoitokokousten ansiota. Tämä ei ole mitenkään varmaa.
s.8: ”Monet nuoret kyselevät kyseisestä vuosikymmenestä. Rippisalaisuuksia lukuun ottamatta meillä ei ole kristillisyydessä mitään salattavaa.”
Siispä SRK:lla ei liene mitään sitä vastaan, että niiltä rauhanyhdistysten jäseniltä, jotka olivat mukana hoitokokouksissa, kysytään heidän mielipiteitään hoitokokouksista ja tehdään niistä yhteenveto. Näin nähtäisiin, onko heidän kanta sama kuin SRK:n. Nyt muutamat harvat määrittelevät koko kristillisyyden puolesta, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia.
Väite: Hoitokokoukset olivat siunauksellisia. Rengasta oikeaksi kokemasi numero:
Täysin samaa mieltä 1 2 3 4 5 Täysin eri mieltä.
Tällaisen kyselyn olisi voinut tehdä edellä mainitussa puhujainkokouksessakin.
s.9: ”Keskusyhdistyksestä keskusteluihin lähdettiin vain rauhanyhdistysten pyynnöstä.”
Keskusyhdistys kehotti järjestämään hoitokokouksia Siioniin pesiytyneen väärän kososlaisen hengen johdosta. On ymmärrettävää, että koska rauhanyhdistyksissä ei tiedetty, mistä on kysymys, niin pyydettiin keskusyhdistyksestä tulemaan selvittämään asiaa. Ja kun SRK:n edustaja tuli paikkakunnalle, käynnistettiin hoitokokous. Toisaalta ei uskallettu olla kutsumattakaan, ettei oltaisi jouduttu suljetuksi pois yhteisestä rakkaudesta. SRK siis kutsutti edustajansa rauhanyhdistyksiin. Vähän niin kuin Neuvostoliitto Tsekkoslovakiaan v.1968.
s.9: ”Mikä olisi kristillisyyden tilanne tänä päivänä, ellei keskusteluja olisi ollut?”
Ainakaan ei esiintyisi vaatimuksia hoitokokouksissa esiintyneen hengellisen väkivallan tutkimisesta. Ne, jotka erotettiin kun eivät nöyrtyneet parannukseen kososlaisesta hengestä jota eivät ymmärtäneet, olisivat vieläkin rauhanyhdistysten tyytyväisiä jäseniä.
s.11: ”Eero (Hosionaho) oli 70-luvulla Outokummun Rauhanyhdistyksen puheenjohtajana. Hän koki läheltä henkien taistelun. Kuitenkin 70-luku on jäänyt hänen mieleensä rakkauden ja yksimielisyyden aikana.”
Onkohan aika kullannut Eeron muistot, sillä Kotimaa-lehdessä 17.7.2008 juuri Outokummun Rauhanyhdistys oli esimerkkinä siitä, miten paljon jäseniä erotettiin.
Kotimaa 15.1.2009 s.7: ”Hän (Toivo Määttä) rohkaisee selvittämään pahaa mieltä tuottaneista asioista kahden kesken asianomaisen taitamattoman sielunhoitajan kanssa.”
Eikö parempi neuvo olisi, että rauhanyhdistyksistä yritettäisiin ottaa yhteyttä hoitokokouksissa erotettuihin?
s.14: ”...kristillisyyteemme tunkeutunut uudenheräyksen ajattelutavan ja hengen vaikutus murtui marraskuussa 1979 keskeisen vaikuttajan saatua parannuksen armon.”
Tällä tarkoitetaan ilmeisesti Heikki Saarta, niin kuin muissa nettikeskusteluissa on tullut ilmi. Jos erottamisen syynä oli uusherännäisyyteen harhautuneen Heikki Saaren keksimä väärä kososlainen y.m. henkiparannusoppi, miksi ei voida myöntää, ettei erottamiselle ollut perusteita? Päivämiehessä ei mainita, että hoitokokousten aihe oli nimenomaan kososlainen väärä henki. Nyt sen sijaan selitetään, että syynä hoitokokouksiin oli maallistuminen y.m. yhteiskunnan murros.
Ehkä hoitokokouksista oli joskus jotain hyötyäkin silloin, kun kososlaisuuspääteeman ohessa jotkut pääsivät vapauttamaan tuntoaan joistakin muista taakoista. Hoitokokoukset ohjasivat ainakin asioiden itsenäiseen selville ottamiseen luulotellun kollektiivitietoisuuden ja -tunnon selän takana piilottelun asemasta. Ehkä tämä oli juuri Jumalan tarkoitus.
Keskustelu 1970-luvun loppupuolella rauhanyhdistyksissä tapahtuneista hoitokokouksista on ollut vilkasta viime aikoina. Netti on tarjonnut mahdollisuuden koota monia näkemyksiä yhteiseen avoimeen keskustelufoorumiin. SRK:n mukaan hoitokokoukset olivat siunauksellisia. Netin keskustelufoorumissa näkemys on ollut enimmäkseen vastakkainen, varsinkin niissä pidemmissä kirjoituksissa joissa ilmenee perusteellisempi asiaan perehtyminen.
Päivämiehessä 7.1.2009 hoitokokouksia käsiteltiin melko laajasti puhujainkokoukseen liittyen:
s.2: ”Niihin (hoitokokouksiin) kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää varsinkin nuoria.”
Tähän on sanottava, että kritiikkiä on tullut myös kristillisyyden sisäpuolelta ja se on koskettanut kaiken ikäisiä.
s.2: ”...kristillisyydessä koettiin vireää työn ja toiminnan siunauksellista aikaa...muun muassa lapsi- ja nuorisotyön uudet toimintamuodot käynnistyivät, toimitaloja rakennettiin, leiritoiminta vilkastui, uudet leirikeskukset hankittiin ja kolmannen opiston valmistelutyöt alkoivat”
Edellä mainitun sanotaan olevan hoitokokousten ansiota. Tämä ei ole mitenkään varmaa.
s.8: ”Monet nuoret kyselevät kyseisestä vuosikymmenestä. Rippisalaisuuksia lukuun ottamatta meillä ei ole kristillisyydessä mitään salattavaa.”
Siispä SRK:lla ei liene mitään sitä vastaan, että niiltä rauhanyhdistysten jäseniltä, jotka olivat mukana hoitokokouksissa, kysytään heidän mielipiteitään hoitokokouksista ja tehdään niistä yhteenveto. Näin nähtäisiin, onko heidän kanta sama kuin SRK:n. Nyt muutamat harvat määrittelevät koko kristillisyyden puolesta, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia.
Väite: Hoitokokoukset olivat siunauksellisia. Rengasta oikeaksi kokemasi numero:
Täysin samaa mieltä 1 2 3 4 5 Täysin eri mieltä.
Tällaisen kyselyn olisi voinut tehdä edellä mainitussa puhujainkokouksessakin.
s.9: ”Keskusyhdistyksestä keskusteluihin lähdettiin vain rauhanyhdistysten pyynnöstä.”
Keskusyhdistys kehotti järjestämään hoitokokouksia Siioniin pesiytyneen väärän kososlaisen hengen johdosta. On ymmärrettävää, että koska rauhanyhdistyksissä ei tiedetty, mistä on kysymys, niin pyydettiin keskusyhdistyksestä tulemaan selvittämään asiaa. Ja kun SRK:n edustaja tuli paikkakunnalle, käynnistettiin hoitokokous. Toisaalta ei uskallettu olla kutsumattakaan, ettei oltaisi jouduttu suljetuksi pois yhteisestä rakkaudesta. SRK siis kutsutti edustajansa rauhanyhdistyksiin. Vähän niin kuin Neuvostoliitto Tsekkoslovakiaan v.1968.
s.9: ”Mikä olisi kristillisyyden tilanne tänä päivänä, ellei keskusteluja olisi ollut?”
Ainakaan ei esiintyisi vaatimuksia hoitokokouksissa esiintyneen hengellisen väkivallan tutkimisesta. Ne, jotka erotettiin kun eivät nöyrtyneet parannukseen kososlaisesta hengestä jota eivät ymmärtäneet, olisivat vieläkin rauhanyhdistysten tyytyväisiä jäseniä.
s.11: ”Eero (Hosionaho) oli 70-luvulla Outokummun Rauhanyhdistyksen puheenjohtajana. Hän koki läheltä henkien taistelun. Kuitenkin 70-luku on jäänyt hänen mieleensä rakkauden ja yksimielisyyden aikana.”
Onkohan aika kullannut Eeron muistot, sillä Kotimaa-lehdessä 17.7.2008 juuri Outokummun Rauhanyhdistys oli esimerkkinä siitä, miten paljon jäseniä erotettiin.
Kotimaa 15.1.2009 s.7: ”Hän (Toivo Määttä) rohkaisee selvittämään pahaa mieltä tuottaneista asioista kahden kesken asianomaisen taitamattoman sielunhoitajan kanssa.”
Eikö parempi neuvo olisi, että rauhanyhdistyksistä yritettäisiin ottaa yhteyttä hoitokokouksissa erotettuihin?
s.14: ”...kristillisyyteemme tunkeutunut uudenheräyksen ajattelutavan ja hengen vaikutus murtui marraskuussa 1979 keskeisen vaikuttajan saatua parannuksen armon.”
Tällä tarkoitetaan ilmeisesti Heikki Saarta, niin kuin muissa nettikeskusteluissa on tullut ilmi. Jos erottamisen syynä oli uusherännäisyyteen harhautuneen Heikki Saaren keksimä väärä kososlainen y.m. henkiparannusoppi, miksi ei voida myöntää, ettei erottamiselle ollut perusteita? Päivämiehessä ei mainita, että hoitokokousten aihe oli nimenomaan kososlainen väärä henki. Nyt sen sijaan selitetään, että syynä hoitokokouksiin oli maallistuminen y.m. yhteiskunnan murros.
Ehkä hoitokokouksista oli joskus jotain hyötyäkin silloin, kun kososlaisuuspääteeman ohessa jotkut pääsivät vapauttamaan tuntoaan joistakin muista taakoista. Hoitokokoukset ohjasivat ainakin asioiden itsenäiseen selville ottamiseen luulotellun kollektiivitietoisuuden ja -tunnon selän takana piilottelun asemasta. Ehkä tämä oli juuri Jumalan tarkoitus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.