Olen pitkään ihmetellyt miksi minä olen ujo, kun kukaan muu perheessäni/sukulaisista ei ole? veljeni on minun vastakohta: suosittu, aktiivinen, paljon kavereita ym.. eikä äitinikään mikään hiljainen ole koskaan ollut. Eikö tämän pitäisi olla muka perinnöllistä, mutta ei ainakaan minun tapauksessa ole :(
Mistähän johtuu?
Mistähän johtuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
häiriöt ei ole periytyviä eikä edes tauteja loppujen lopuksi.Heikko itsetunto on syynä noihin oireisiin.liikaa pölisty jotta masennuskin muka tauti ei se sitä ole sillä se ei tartu ei leviä millään konstilla toiseen joka on virallisesti taudin määritys.eli pää pipi ja siihen auttaa laitoshoito joka pitäisi ottaa taas käyttöön sähköshokkeineen ja muineen.ainakin tippuisi pois ne jotka ovat laiskoja ja saamattomia tekeen edes hommia ja hakevat sairaslomaa masennukseen vedoten.onneksi tulee kesään mennessä laki joka määrää että masennukseen ei saa enään määrätä sairaslomaa kuin psykiatri.
Siskoni on megasosiaalinen, on suosittu, aina menossa, paljon kavereita jne. Äitini vaikuttaa myös hyvin seuralliselta, ja isä löytää puhenaiheen ties minkä ventovieraan kanssa.
Itse taas olen liian ujo ja sulkeutunut. Kavereita ei ole kuin muutamia, ja heistäkin suurin osa on tuttuja jo ala-asteelta saakka. Uusien kontaktien luominen on lähes mahdotonta, puhumattakaan vastakkaiseen sukupuoleen lähestymisestä.
Eli täydellinen vastakohta perheeseeni minäkin olen.
Voi tietenkin olla, että vanhemmat ovat jotenkin onnistuneet kätkemään oman ujoutensa, mutta se itse "geeni" jää jäljelle ja periytyy sitten. Tarkkaa selitystä en keksi.