Tuut näytät

Viet katso, valon katse,
nousee aamu, uskollisuus.

Valon katseen lailla,
täyttää maljan,
katsoo jokaiseen,
jokaisen puoleen.

Tien löytää ikkunalle,
valon säde,
Sinä pitkän matkan teit.

En aina ymmärrä,
säteittes tuhlausta,
kuljet unohdettujen,
huoneitten sisään.

Niinkuin tuonki,
pitkän kuluneen pöydän,
ei enää istu yhtää ihmislasta.

Sinä uskollisuuttas,
sitäkö se on?

Laskeudut koko pituudeltas,
näät jokaisen kolon,
nuoki puukolla veistetyt,
pianon koskettimet.

Joilla kerran soitti,
niin rikas lapsi,
niinkuin hän itse sanoi.

Monet laulut, soitot,
silmin kirkkain,
toivonsäde sielussaan,
valon säde,
hän lensi,piano jäi.

Valos sätees henkii,
elää piano unohdetussa,
huoneessa,
hiljaa soi.
10397
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

ajat on muuttuneet
mutta muistot palanneet
ne on jääneet hirsiseinälle
vanhalle pirttipöydälle
pianokin paikallaan
odottaa soittajaa

..

vanhassa talossa on kiinnostavaa katsella
merkkejä eletystä elämästä
etenkin ne puukolla veistetyt koskettimet
entisajan kädentaitoa

Äänestä
  • Aloittaja

    Niitä katsoo, ne muistuttaa.
    Oli köyhyys, ei luova lapsi,
    saanu oikeaa pianoa.
    Hän luovuudellaan,
    puukolla kaiversi pianon ja
    siinä rikkauttaan ylisti.

    Totta tuo ajanpatina,
    luo tunnelmaa ja henkii,
    mökillä sielä hirsiseinät,
    nähneet ilmeisesti 3-4 sukupolvea.

    Miten ottaa ja vie,
    menneitten sukupolvien teille.

    j.uni

    Olen otettu, että elit kuljit,
    koskettimien luona, ehkä kuulit soiton.

    Liisa kiittää

    Äänestä

ajan patinaa ja valon säteet, jotka kiertää pir-
tissä. Ei voi mitään, mutta tämä runosi on kyllä
harras - hiljentyen luettava.

Upeaa, upeaa.

Äänestä
  • Aloittaja

    Niissä on eletyn elämän aitoja hetkiä.
    Ei kertakäyttöä vaan jäi käden jälki.

    Harras valon tie, tule ja jää.
    on jotai pysyvää, rakkaus.

    lindalindal1

    Aaamun kasvot niin tyynet katsoo,
    Sinulle lämmin kiitos,
    havinaa joko tulevaa, sitä kuunnellaan.

    Liisa ajatusten tiellä

    Äänestä

Valo ruokkii lapsiaan
elämään, pienet yksityiskohdatkin
näkemään..

Mitä olisimmekaan
ilman valonsäteitä,
ympärillä vain pelkkää
pimeyttä..


Pohdikelevasta runostasi
Liisa pidin.. Kiitos!

Noits

Äänestä
  • Aloittaja

    Ei uskoiskaa, niin villi,
    et ei pulloonkaa saa.

    Näin se vaan on,
    löydän yhä uudestaan,
    kaiverran kovaa - oksasta puuta.

    Valo ei jätä näkemättä,
    jää siihen lepäämään.

    Minänoita

    Kiitos taitein valon
    "Valo ruokkii lapsiaan"
    Sinulle valoa, kevään kajoa jo nään.

    Liisa mietteissään

    Äänestä

...muistelun kaunis sävel...

Minä pidin.

Äänestä
  • Aloittaja

    Sormet ilakoi, valonlaps
    olla saa,koskettimilla inspiroi.

    tomppa2006

    Sinun päivääs kiitosta soimaan

    Liisa

    Äänestä

ilta kulkee
aamua kohti

valon aika
pitenee
ajaen pimeyden
pois jaloista

pitkä matka tehty
kuljettu läpi
unohdettujen huoneiden

enää tuvassa hiljaisuus
mitä nyt satunnainen
vierailija naurullaan
juhlistaa

lapset pois muuttaneet
näin se elämä kulkee
suku jatkuu

hiljaisuus minussa
heidät päivittäin
syliin sulkee
tuntien välillä
aidon kosketuksen
hymyn nostaen huulille

Kiitos Liisa...kotona jälleen:)

Äänestä
  • Aloittaja

    Onkaa tää elämä.

    Nyt esiin nousee kuva,
    saavun lapsuuteni maisemiin.
    Tyhjänä kotini sinne,
    haluan tehdä retken.

    Muistan jalkapohjissani saven,
    paljain jaloin kuljen.
    Saavun hiljaiseen pihaan,
    istun koivussa tuttuun mutkaan.

    Tässä veljeni soitteli balalaikkaa,
    itse hän sen oli tehny.
    Nään vain pyyköoja virtaa,
    kaikki muu, koivut pihapuut.

    Katseeni kulkee naapuriin,
    sielä oli suuri perhe.
    Metsä tuttu talosta vain,
    savupiippu joka murti minut.

    Istuin pitkään
    vain taivas tietää,
    ne tunteeni jotka kävin.

    Saven jalkapohjissani tunnen
    kaaru anteeks tein tämmösen retken.
    Sinulle kiitos,elämän lehti niin tuntevaa.

    Liisa nestyykejä taas etsii

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


toivonliisa kirjoitti:

Viet katso, valon katse,
nousee aamu, uskollisuus.

Valon katseen lailla,
täyttää maljan,
katsoo jokaiseen,
jokaisen puoleen.

Tien löytää ikkunalle,
valon säde,
Sinä pitkän matkan teit.

En aina ymmärrä,
säteittes tuhlausta,
kuljet unohdettujen,
huoneitten sisään.

Niinkuin tuonki,
pitkän kuluneen pöydän,
ei enää istu yhtää ihmislasta.

Sinä uskollisuuttas,
sitäkö se on?

Laskeudut koko pituudeltas,
näät jokaisen kolon,
nuoki puukolla veistetyt,
pianon koskettimet.

Joilla kerran soitti,
niin rikas lapsi,
niinkuin hän itse sanoi.

Monet laulut, soitot,
silmin kirkkain,
toivonsäde sielussaan,
valon säde,
hän lensi,piano jäi.

Valos sätees henkii,
elää piano unohdetussa,
huoneessa,
hiljaa soi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu