Miksi kirjoitan
sanoja.
Lauseita lauseiden
jälkeen.
Vaikka tiedän
sen.
Haluaisin ne
lauseet
sano sinulle
kasvotusten.
Silti vain
kirjoitan.
Sanan toisen
jälkeen
tuon tähän
maailmaan.
Haaveissani
saan itseni
uskomaan.
Joskus pystyn
vielä
puhumaan.
Ja aina kun
tavataan.
Sanat onnistun
kadottamaan.
Taas joudun
palaamaan.
Pöytäni äärelle
sanoja
kirjoittamaan.
Lupaan sen
huomenna kun
sinut näen.
Pystyn vihdoin
puhumaan
kaiken tärkeän
sanomaan.
Jos en siihen
pysty
kuitenkaan
voisitko
tulla ne
lukemaan.
sanoja.
Lauseita lauseiden
jälkeen.
Vaikka tiedän
sen.
Haluaisin ne
lauseet
sano sinulle
kasvotusten.
Silti vain
kirjoitan.
Sanan toisen
jälkeen
tuon tähän
maailmaan.
Haaveissani
saan itseni
uskomaan.
Joskus pystyn
vielä
puhumaan.
Ja aina kun
tavataan.
Sanat onnistun
kadottamaan.
Taas joudun
palaamaan.
Pöytäni äärelle
sanoja
kirjoittamaan.
Lupaan sen
huomenna kun
sinut näen.
Pystyn vihdoin
puhumaan
kaiken tärkeän
sanomaan.
Jos en siihen
pysty
kuitenkaan
voisitko
tulla ne
lukemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eipä ole pojalta sanat kadonneet, ei.
Eiköhän tämäKIN runo ole elävä todiste siitä,
kiitos Mad.
kiitos kaunis :) .. huomasitko muuten et vaihteeksi taas kysymys loppuun ;D
Hei - ilmeisesti jatkoa edelliseen
runoosi,siltä ainakin näin minusta
tuntuu...
Totta tai ei,mutta hyvin voin
kuvitella runosi tunnelmat ja
joskus nuorempana minulla oli
näin helpompi,kun kuvailit
sanoillasi...toisaalta hyvin
kaunista ja herkkää mutta
samalla raastavaa kun ei pysty
tai osaa ja luota itseensä...
jotain pelkoa joka on Rakkauden
tai ihastuksensa välissä...
eikä välttämättä ole aina niin
helppoa myöhemminkään.
Herättää tuntemuksia
jälleen.
hyvin huomattu yhteys.. runot on kirjoitettu aivan perätysten. Eli jatkumoa on.. kiitos kommenteista :)
Hyvä,etten ihan lumihangessa ole
ja suu täynnä lunta,vielä ilman
hapetusta.
Valkeaa lunta sinne sopivasti
viikkoa valottamaan.