Hei! Onko muita joille iskenyt koiravauvakuume kun on vielä ihmisvauvakin hoidettavana?=)
Itsellä 10kk ikäinen lapsukainen, ja kovasti tekisi mieli ottaa kääpiömäyräkoiranpentu. Mitenkähän vauva osaa käsitellä koiraa, ja myös koiran suhtautumista vauvaan olen miettinyt. Että tuleekohan siitä vaan itkua ja parkua ja kauhea kaaos, jos pentu ja vauva ovat samassa asunnossa? Vauva kun ei vielä ymmärrä että pentu on elävä olento, mutta toisaalta lapseni on koko pienen ikänsä ollut aika paljon koirien kanssa tekemisissä. Hännästähän se aina koittaa napata kiinni, joten mietin että miten pennulle käy jos vauva keksii napata koko pennun käteensä ja vaikka puristaa.. Ja pureekohan pentu sitten lasta kokoajan, ja lapsi konttailee jatkuvasti koiran pisseihin ym... Onko kenelläkään kokemusta, miten homman saisi toimimaan? Onko ainut ratkaisu odottaa että lapsi on vanhempi, ja minkä ikäinen lapsi ymmärtää jo että koiran ruokakupille ei saa mennä, ja muutenkin? Olisi niin mukava saada jo pienestä pitäen lapselle kaveriksi koira, ja kauhea koirakuume itselläkin on ollut jo jonkun aikaa.
Kiitos paljon jos jollain on aikaa vastata :)
Itsellä 10kk ikäinen lapsukainen, ja kovasti tekisi mieli ottaa kääpiömäyräkoiranpentu. Mitenkähän vauva osaa käsitellä koiraa, ja myös koiran suhtautumista vauvaan olen miettinyt. Että tuleekohan siitä vaan itkua ja parkua ja kauhea kaaos, jos pentu ja vauva ovat samassa asunnossa? Vauva kun ei vielä ymmärrä että pentu on elävä olento, mutta toisaalta lapseni on koko pienen ikänsä ollut aika paljon koirien kanssa tekemisissä. Hännästähän se aina koittaa napata kiinni, joten mietin että miten pennulle käy jos vauva keksii napata koko pennun käteensä ja vaikka puristaa.. Ja pureekohan pentu sitten lasta kokoajan, ja lapsi konttailee jatkuvasti koiran pisseihin ym... Onko kenelläkään kokemusta, miten homman saisi toimimaan? Onko ainut ratkaisu odottaa että lapsi on vanhempi, ja minkä ikäinen lapsi ymmärtää jo että koiran ruokakupille ei saa mennä, ja muutenkin? Olisi niin mukava saada jo pienestä pitäen lapselle kaveriksi koira, ja kauhea koirakuume itselläkin on ollut jo jonkun aikaa.
Kiitos paljon jos jollain on aikaa vastata :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
meillä ei ole kokemusta tuosta, mutta perheessämme on koira ja vauva. Koira oli vuoden ikäinen, kun vauva syntyi. Heti alkuun koira ymmärsi, että vauva kuuluu perheeseen. Ihmetteli sitä toki! Välillä tuntuu, että olis 2 lasta. Siinä se koira menee, missä toinen lapsikin. Kasvattaa tavallaan samallalailla molempia.
Meidän tyttö on alusta asti ollut liikkuvainen tapaus ja koiran peräänhän sillä on valtava kiire koko ajan. Onpahan oppinut nopeasti liikkeelle lähdön. =) Aika hienosti nuo yhdessä tulee toimeen. Vauva yrittää tarttua koiraa korvasta, hännästä tai jostain muusta...no koira on niin kiltti, ettei tee muuta kun ihmettele tai poistu paikalta. Toki olen yrittänyt aina olla paikalla, jottei mitään kamalaa tapahdu. Koskaan kun ei tiedä...koira voi yllätettynä tietysti purra, vaikkei meidänkään hauvelista ikinä uskois. Vierekkäin nuo kaksi tykkäävät usein olla...koira tulee syömään luuta vauvan viereen ja vauva antaa ruokapöydästä koiralle salaa aina jotain "hyvää", esim. maissinaksuja. =)
Vaikeampaa se ehkä on noin päin, että vauva on jo talossa ja sitten tulee koira...tai en tiiä. Hetkeksikään ei voi niitä kahta kahdestaan jättää. Täytyy vahtia koko ajan. Ja koira varmasti alkuun näykkii lastakin (tai yritttää), mutta siinähän oppii samantien ettei saa niin tehdä. Ja vauva varmasti menee monet kerrat koiran pissoihin, mutta se varmaan taas edistää teidän aikuisten halukkuutta opettaa koira äkkiä sisäsiistiksi. Ja meillä ei vieläkään (tyttö 8kk) ole menemättä ruokakupeille. Kovasti opetellaan ei-sanaa ja hän tietää kyllä, ettei sinne sais mennä, mutta siksipä se juuri kiehtookin.
Kyllä tuon arjen varmasti saa toimimaan, jos todella tahtoo. Se vaatii vain paljon teiltä aikuisilta! Opetatte/kasvatatte koiraa ja lasta samaan aikaan. Kyllä ne toisiinsa tottuu. Molempia pitää huomioida tasapuolisesti!! Ja molemmille pitää olla sitä kahdenkeskistä aikaa. Toisaalta nythän on tosi hyvä aika ottaa koira, kun olet kotona vauvan kanssa. On aikaa olla sen pennunkin kanssa, ei tule eroahdistuksia sun muita.
En tiiä oliko mun viestissä mitään järkeä, mutta kirjoittelin silti. =)
Kokemuksiahan tässä kaipasinkin, koiran ja vauvan yhteiselosta, joten kiitos vastauksesta :)
Hankalaa tässä vaan on se kun ei ole kahta aikuista, silloin pääsisi helpommin ulos koiran kanssa ja vahtiminenkin olisi helpompaa. Taitaa minun koiran hankinta siirtyä sinne asti kun lapsi ymmärtää paremmin asioita.. Pitänee hoitaa muiden koiria sen aikaa... Ongelmakohtia tulisi olemaan aika paljon.. :S
Tärkein kysymys, onko sinulla tai miehelläsi mitään omaa aikuisiän kokemusta koirista? Siis siltä ajalta, kun olette joutuneet pohtimaan kuka kenetkin huoltaa, siivoaa jne., ei pelkästään sitä, että kenties lapsuudenkodissa oli koira, jota ette joutuneet hoitamaan? Jos teillä on siitä kokemusta, tiedätte paljon paremmin, mitä koiranpennun kanssa eläminen on. Ja jos ei ole kokemusta, niin useita koiria omistaneena sanon, että ehdottomasti ei koiranpentua lapsen vauva-aikana.
Kaikki voi mennä ihan hyvin ja koira oppia pitämään lasta perheenjäsenenä ja puolustamaankin omissa rajoissaan - kääpiömäyris tietenkään kovin suuresti... Näin ainakin omassa lapsuudenkodissani, jossa koira oli jo talossa, kun synnyin. Mutta koirallakin on lapsuusaikansa, joka pitää rauhoittaa ihan samalla tavalla kuin ihmislapsen lapsuusaika, jos mielii koirasta täyspäisen lauman jäsenen. Pienirotuisen pennun voi voimiaan kokeilevan lapsukaisen kanssa käydä huonostikin, tai ainakin se voi oppia pelkäämään lasta - ei hyvä yhtälö. Kuten edellinen vastaaja sanoi, vahtia pitää koko ajan.
Ole aikuinen ja jätä kuumeilut myöhempään aikaan. Todennäköisemmin vältytte "pitovaikeuskoiralta".
Minulla on ollut kyllä ennenkin koira jonka olen pennusta asti kouluttanut, ja miestä ei ole joten yksin olisin hoitamassa vauvaa ja pentua. Varmasti paljon hommaa tulisi olemaan! Kokemusta kyllä vaikeasta pennusta tosin on, ja hengissä selvisin :)
Kiitos vastauksestasi!
Hei!
En oikein tiedä...Kaikkien tietämieni koirarotujen pennut ovat kovia puremaan pentuina. Se on niiden leikki ja varmaan mahdoton karsia pois. Hampaat ovat TODELLA terävät!
Kyseisen rodun kasvattajilta kannattaa kysyä neuvoa. Kertovat varmasti mielellään kokemuksistaan.
Meillä kaikki koirat olivat jo aikuisia kun vauva syntyi. Poika nyt reilu 10 kk.
En osaa sanoa milloin ei enää puutu ruokiin ja vesikuppiin...
Nyt osaa jo silittää ja taputtaa, eikä vain repiä.
Ja valvomatta ei saa jättää hetkeksikään, oli koira ja lapsi minkä ikäisiä tahansa!
Ovat ne niin ihania... koirat sekä vauvat!!
Meillä kanssa koirakuume, mut pitää siirtää, koska vauva tulee syyskuussa, jos kaikki menee hyvin:)
Nykyisen koiramme kun otimme pentuna niin omat lapsemme olivat 1v, 3v ja 4v.
Asuimme silloin vielä kerrostalossa kolmiossa ja muuta ratkaisua emme keksineet kuin hankki turvaportin joka rajasi lapset ja koiran erikseen että sai sitten itse rauhassa esim. tiskata, lukea lehden ja lapset leikki sitten pienempien lasten yhteisessä huoneessa rauhassa eikä koira päässyt puremaan, sotkemaan lasten leikkejä. Ruokakippo asian kanssa oli vaikeuksia nuorimman lapsen kanssa mutta kyllä se helpotti ajan myötä.
Ja emme siis pitäänet turvaporttia kiinni aina, jos pentu riehaantu liikaa niin silloin laitoimme portin kiinni. Ja alusta asti vain totutatte koiranpennun myös lapseen ja lapsen koiranpentuun niin kyllä se siitä :) onnea koiran hankintaan :)
Kiitos vastauksesta, onneksi on kuitenkin oma takapiha, kerrostalossa varmasti vielä hankalampaa kun koiraa pitää lähteä ulkoiluttamaan. Kiitos :)