Olen kohta puolitoista vuotta tuntenut itseni todella huonoksi ihmiseksi ja inhoan itseäni. Sairastin myös lievää anoreksiaa. Nyt olen normaalipainoinen, mutta minua masentaa ja itkettää aika usein. Nukun normaalisti ja ruokahalu on tallella, joten voiko minulla olla masennusta ? Joskus tuntuu, että jopa haluaisin olla vakavasti masentunut, että minut otettaisi tosissaan. Sairas mieli kun on. Onko kenelläkään samanlaisia oireita ?
masennus ilman selviä oireita ?
elina-91
4431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole samanlaisia oireita (mulla on vahva itsetunto, itkenyt viimeksi jotain 36 v sitten jne.) mutta olen silti masentunut. Mulle masennus hiipi päälle kanssa viimeisen 1,5 vuoden aikana (en kyllä muutenkaan ole mitenkään iloinen ihminen) kun töissä menee huonosti.
Varaa ihmeessä aika lääkärille (terveyskeskukseen tai työterveyteen) niin asiat saavat selvemmän suunnan. Mulla lääkkeet ovat auttaneet tosi paljon.
Ollut viimeiset 15 vuotta. Lääkäreillä olen juossut ja terapiassa käynyt muutama vuosi sitten. Aluksi uskalsin jotain puhuakin, mutta kun en tuntenut saavani itseäni ymmärretyksi käperryin itseeni, enkä puhu enää kellekään. Tuntuu ettei kukaan usko kumminkaan, sama mitä sanon. Eikä asiaa auta että lääkäri vaihtuu joka vuosi kerran tai kaksi.
Viime syksynä sain luettavakseni terapeutin muistiinpanot ja ymmärsin kirjoituksista että jotain hänkin on ehkä käsittänyt, mutta silloin suulliset ohjeet olivat vain: Yritä nyt ajatella toisella tavalla ja koita nyt muuttua...
Ymmärrettävästi tuollainen ei juurikaan auta kun olo on sellainen ettei kestä tässä maailmassa. Tästä syystä aloin toivomaan että sairastuisin johonkin vakavaan mielenterveyshäiriöön tai saisin syövän tai muuta vastaavaa, että edes joku uskoisi minun kärsivän.
Kahta turhanpäiväistä lääkettä (seroxat jonka jälkeen efexor) söin molempia n. kahden vuoden jakson, kummastakaan ei mainittavaa hyötyä, tunne-elämä vain latistui, en nauranut en itkenyt.
Nyt olen puolisen vuotta syönyt ketipinoria joka tuntuu auttavan. Edelleenkään en tunne pystyväni puhumaan lääkäreille, enhän ole "riittävän sairas", mutta onpahan edes sopiva lääke löytynyt vaikka mielestäni riittävän selkeä diagnoosi puuttuukin.
Toivottavasti pääsen tästä nyt elämäni alkuun vihdoinkin.
Voimia sinulle, kyllä meitä on muitakin. :)
Masennukseen voi liittyä uni- ja ruokahaluhäiriöitä, mutta ei välttämättä liity. Kannattaa mennä lääkärille ja tehdä BDI testi. Voit siltikin olla esim. keskivaikeasti tai vähintään lievästi masentunut ja voi olla tarpeen aloittaa hoito.
Kipin kapin psykiatrin vastaanotolle ettei koko elämäsi mene masennuksen ja ahdistuksen parissa.