ei jaksa enää...

Enpä osaa muuten auttaa kuin sanoa, että rukoile lakkaamatta, äläkä lannistu. Lue psalmeja, joissa puhuu ahdistunut ihminen.

Omasta puolestani voin lausua pienen esirukouksen:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Varaa ystävä rakas aika lääkärille. Olet nuori vielä ja sinulla on elämä edessäsi. Meillä kaikilla on täällä vaikeita aikoja, ja välillä tuntuu, että millään ei jaksaisi, mutta ei saa antaa periksi. Lääkäri on kuule kuullut monia kymmeniä ellei satojakin erilaisia kertomuksia ihmisten elämästä, joten sinun ei tarvitse omaasi hävetä. He ovat sinua varten ja kouluttaneet itsensä juuri siihen ammattiin, että voisivat antaa apua sitä tarvitseville. Elämä näyttää sinulle tällä hetkellä huonoimmat puolensa, niinkuin minullekkin, mutta olen päättänyt, että tästä selvitään. Periksi ei anneta ja vielä elämälle näytetään, että täältä tullaan!
Nyt vaan rohkeasti apua hakemaan!

sulle on kasaantunut isoja juttuja kestettäväksi... läheisen menettäminen on aina yhtä kamalaa, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, menetin oman äitini alle kaksikymppisenä. Olisko sun helpompi puhua jollekulle ihan vieraalle? Voisitko ottaa opiskeluistasi breikkiä, jatkaa vaikka ensi vuonna? Ilman muuta kehtaat mennä lääkärille, jos ei lääkitystä niin sieltä osataan neuvoa sua eteenpäin..tärkeintä on ettet jää ittekses miettiin ja murehtiin, koska sillai sun paha olosi luultavasti vain kasvaa.. Toivon sulle voimia ja usko pois vielä tulee päivä, kun huomaat että aurinkokin paistaa!! Ei sun äitikään varmaan haluaisi sun murehtivan ja ajattelevan noin synkeitä vaihtoehtoja! Toivon sulle sydämestäni tsemppiä!
p.s. et tosiaankaan ole ainoa jolla on isoja murheita

Oli mukavaa huomata että pystyit kertomaan näin avoimmesti ja rehdisti tilanteestasi jokä on aihettanut suuria ongelmia sinulle. Kasvoin itse hyvin samankaltaisissa olosuhteissa, jos nyt niin voi sanoa, mutta löysin varman auttajan joka loduttaa ja auttaa minua joka päivä. Kun ovi kellosi soi, älä sulje ovea, vaan keskustele hetki!

älä ihmeessä haudo mitään itsareita!

olet selvästi hirveän masentunut, enkä ihmettele ollenkaan - sen verran rankkoja juttuja olet joutunut kokemaan. itse asiassa olisi epänormaalia, jos sinua ei masentaisi.
jos kuitenkin tunnet itsesi noin toivottomaksi, hae apua! mene lääkäriin! lekuri on vaitiolovelvollinen, joten voit täysin luottamuksella kertoa hänelle tilanteesi. sopiva lääkehoito yhdistettynä terapiaan voisi olla ihan kokeiltava juttu. nykyajan masislääkkeet ovat lähes haitattomia, joten voit hyvin kokeilla niitä - saisit voimavaroja lähteä työskentelemään surusi kanssa.

ja tosiaan, hoida ensin itsesi kuntoon, kouluun voit palata sitten kun tunnet olevasi taas kykenevä muihin haasteisiin.

voimahalirutistus ja mielettömästi tsemppiä!!!

ja mene ammattiauttajien juttusille...
Varaa aika terveyskeskuslääkärille tai mielenterveystoimistoon, ja siitä se alkaa.

Minäkin olen syönyt muutaman vuoden masennuslääkkeitä menetyksistä aiheutuneeseen masennukseen. Nyt taas jaksan olla äiti lapsilleni, enkä tarvitse lääkkeitä enää. Vielä muutama vuosi sitten ajattelin minäkin, etten jaksaisi elää enää.

Iso hali sinulle.

nykyjään tuntuu että en jaksa enää...
olen menettämässä viimmeisetkin kaverini ja koulu menee päin helvettiä!
on usein niitä hetkiä jolloin mietin että olisikohan paljon parempi jos lähtisin tästä maailmasta jos vain pääsisin tästä pahasta olosta. kärsin myös syömishäiriöstä joka lisää paineita lähteä täältä.
vaikka omistankin ihanan poikakaverin niin en usko että hän saisi minut pysymään täällä...

Luin viestisi ja tunnistin siitä tavallaan itseni vähän aikaa sitten..Minäkin menetin jotakin tärkeää ja siitä alkoi alamäki, mutta silloin kun olin huonona ja jäin kotiini, ystäväni ei hyljännyt minua vaan pakotti minut elämään..Minä koitin tapella vastaan ja vihata häntä, mutta nyt menee jo paremmin..Minäkään en olisi halunnut puhua,kun pelkäsin olevani taakkana muille, mutta kun sain ensimmäisen kerran suuni auki, tuntui että jotakin suurta lähti sisältäni pois ja minun oli helpompi hengittää.
Katsele ympärillesi niin huomaat varmasti asioita joiden takia kannattaa jaksaa yrittää..Vaikka nyt olisi pahaolla, elämä voittaa jonakin päivänä.
Voimia sinulle, Puhuminen auttaa aina..Vaikka puhuisi jonkun tuntemattoman kanssa.