Korkea veisuu 1:6.
"minä olen musta, päivän paahtama "
Luonnosta ymmärrämme varsin hyvin, että aurinko, vaikka se on itse lähde, kuitenkin kirkkailla säteillää paahtaa mustaksi jokaisen, joka alituisesti oleskelee sen paisteessa. Samalla tavoin käy Kristuksenkin hengellisessä valtakunnassa. Mutta miten ? Kristus on iäinen valo, Isän kirkkauden loiste, jossa ei ole pienintäkään pimeyden pilkkua.
Hän on Jumalan varsinainen ja totinen lihassa ilmestynyt vanhurskaus, niinkuin on kirjoitettu:
"Joka ei töitä tee, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi".Room. 4:5.
Jos Kristus näin ollen on seurakuntansa varsinainen vanhurskaus, niinkuin hän totiseti on, niin kysymme: miten voi sitten hengellinen morsian sanoa niin, että itse päivä (Kristus)on paahtanut hänet mustaksi ? vastaus: siitä syystä
että mitä kirkkaammin tämä aurinko valaisee sinua, sitä mustemmaksi tulet omissa silmissäsi:
mitä runsaammassa määrässä käsität kristuksen armoa ja rakkautta, sitä viheliäisemmäksi ja syntisemmäksi näet itsesi.
"minä olen musta, päivän paahtama "
Luonnosta ymmärrämme varsin hyvin, että aurinko, vaikka se on itse lähde, kuitenkin kirkkailla säteillää paahtaa mustaksi jokaisen, joka alituisesti oleskelee sen paisteessa. Samalla tavoin käy Kristuksenkin hengellisessä valtakunnassa. Mutta miten ? Kristus on iäinen valo, Isän kirkkauden loiste, jossa ei ole pienintäkään pimeyden pilkkua.
Hän on Jumalan varsinainen ja totinen lihassa ilmestynyt vanhurskaus, niinkuin on kirjoitettu:
"Joka ei töitä tee, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi".Room. 4:5.
Jos Kristus näin ollen on seurakuntansa varsinainen vanhurskaus, niinkuin hän totiseti on, niin kysymme: miten voi sitten hengellinen morsian sanoa niin, että itse päivä (Kristus)on paahtanut hänet mustaksi ? vastaus: siitä syystä
että mitä kirkkaammin tämä aurinko valaisee sinua, sitä mustemmaksi tulet omissa silmissäsi:
mitä runsaammassa määrässä käsität kristuksen armoa ja rakkautta, sitä viheliäisemmäksi ja syntisemmäksi näet itsesi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kristus on Aurinko-Jumala, kuten esikuvansakin egyptiläisten Horus.
Horus syntyi neitsyestä nimeltä Isis Mary 25. joulukuuta n. 3000 eaa.
Aurinko nimittäin on aina tuohon aikaan alinna taivaarannassa 3 päivää lähes samassa paikassa ts. kuolleena (päivät 22, 23, 24 joulukuuta). 25 päivä Aurinko jälleen alkaa nousta (nousee siis kuolleista).
Meitä eteläisimmissä maissa tämä sattuu näkymään Etelän ristin tähtikuvion alla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etelän_risti
Siitä tulee sanonta "Jumala kuoli ristillä".
että Orionin tähtikuvion kolmea kirkasta keskenään linjassa olevaa tähteä on kutsuttu "Kolmeksi kuningaaksi" tai "itämaan tietäjiksi".
Niiden muodostama linja osoittaa taivaalla juuri siihen kohtaan, jossa tapahtuu Auringon "nouseminen kuolleista" Etelän ristin alla aina 25. joulukuuta.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f1/Orionin_tähdistö.png
Eikö tuo sinun nimittämä Horus: ole Haukka .
Etelän risti ei sinänsä kuulu eläinrataan, mutta sillä on merkittävä rooli ikivanhassa astrologisessa perinteessä: kesäpäivän seisauksesta talvipäivän seisaukseen mentäessä aurinko näyttää siirtyvän etelään ja pienenevän pohjoisella pallonpuoliskolla tehden päivistä lyhyemmät ja kylmemmät. Joulukuun 22. päivän tienoilla aurinko on pienimmillään siirryttyään kuuden kuukauden ajan etelään: sitä kutsuttiin "auringon kuolemaksi".[1] 22. päivän tienoilla kuitenkin tapahtuu jotain: aurinko lakkaa vetäytymästä kolmeksi päiväksi[2] Etelän ristin alle.[3][4] 25. päivä joulukuuta Aurinko alkaa taas liikkua uudelleen pohjoiseen, ennakoiden näin päivien pitenemistä ja satokauden lähestymistä[5]: siksi tavattiin sanoa, että Aurinko kuoli ristille, oli kuolleena kolme päivää, jonka jälkeen syntyi uudelleen.[6][7] Siksi monet uskonnot ja niiden aurinkojumalat perivät yhteisenä piirteenä mytologian, jonka mukaan he kuolivat ristille ja nousivat kolmantena päivänä kuolleista.[8][9] Kristinuskon risti tarkoittaa siis nimen omaan Etelän ristiä[10], ja samasta syystä risti oli aikoinaan myös muissa kulttuureissa ja uskonnoissa tunnettu kuoleman symboli.[11]
sinä olet väärällä palstalla , sun täytyy mennä eteläristin palstalle
Onko sinulla Jumalan tuntemusta ollenkaan?
No et sinä sitä varmaan yhdestä viestistä löydäkkään, neuvon sinua lue usampi viesti ja vastaus, niin saat selvyyden.
Ennenkuin hän oppi tuntemaan Kristuksen, oli hänellä (omasta mielestään ) paljon, mistä saattoi kerskata (Fil. 3:5), jua hän oli "lain vanhurskauteen nähden moitteettmaksi tullut ". Mutta opittuaan tuntemaan Kristuksen hän luki tappioksi ja roskaksi kaiken sen, mikä ennen oli ollut hänelle voitto, " tuon ylen kalliilla, Kristuksen Jeesuksen, hänen Herransa Tuntemisen Rinnalla", niin että hän, joka jo 20 vuoden aikana oli ahkerasti toimittanut apostolinvirkaa
kuitenkin tunnusti yhä olevansa syntisistä suurin ( 1 Tim. 1:15).
Kristuksen vanhurskaus, armo ja rakkaus oli niin kokonaan hänet vallannut, että hän oli aivan kuollut pois omasta vanhurskaudestaan ja laista ja eli nyt vain Kristuksen uskossa , Gal. 2: 20. Tällä tavoin paahhtaa Kristuksen armon kirkkaus kaiken ihmisen oman hyvyyden, kerskaukseen ja kunninian poroksi, jotta voisimme sanoa Paavalin kanssa: "Kristus elää minussa".
Pietari sanoi Jeesukselle: "Jos se olet sinä ,Herra, niin käske minun tulla luksesi vettä myöten". Jeesus vastasi "Tule!" Matt. 14:22-31. Saatuaan tämän sanan Herralta Pietari ei epäilyt astua jalallaan veden pintalle, sillä hän uskoi, että Herran sana kannattaisi häntä vedenkin päällä, eikä hän tässä pettynytkään. Pietari astui alas venheestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo. Sana "Tule!"kannatti häntä niin kauan kuin hän siihen luotti .
Luottamuksestaan Jeesuksen sanaan ja alkoi epäuskossa katsella vaaroja ja esteitä, rupesi hän heti vajoamaan syvyteen. Tässä hangenvaarassa huusi nyt pietari Jeesusta avukseen, sanoen: "Herra, pelasta minut!" Heti oli Jeesus valmiina apuinensa, ojensi kätensä ja tarttui häneen, sanoen: "Sinä vähäuskinen, miksi epäilit?"
Tässä on meillä tapaus, joka selvästi ja erittäin ihanasti kuvailee meille uskoa ja uskossa vaeltamista. Sillä kieltämätöntä on, että meidänkin on joka päivä mentävä yli syvien vesien Jeesuksen luo. Syntimme ovat ikäänkuin syviä, pohjattomia vesiä, jotka alituisesti uhkaavat upottaa meidät.
Ja epäilemättä hukkuu koko uskoton maailma näihin vesiin, niin kuin on kirjoitettu: " joka
ei ole kuuliainen Pojalle, hän ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään".
Joh. 3:36. . Näiden synnin ja kuoleman syvien vesien yli ei mikään muu kanna kuin yksin Jumalan sana, johon meidän tulee uskossa luottaa; silloin ne eivät voi meitä upottaa, vaan me voimme polkea ne jalkoihimme ja esteettömästi mennä Jeesuksen luo.
Johon hän luotti ja heti kannatti vesi häntä eikä voinut häntä niellä. Samoin olemme mekin saaneet kristukselta runsaasti Hänen kallista sanaansa, pyhän evankeliumin, joka todistaa, että kuka ikinä Häneen uskoo, se ei huku, vaan saa iankaikkisen elämän. Luottaessamme siis häneen ja hänen sanaansa, eivät synnit voi meitä hukuttaa, ei kuolema meitä niellä, vaan me tohdimme Herramme turvissa huudahtaa paavalin kanssa : "Kuolema, missä on voittosi ? Kuolema, missä on otasi?.