kun erehdyin hetkeksi ajattelemaan tilannetta, jossa jotenkin ilmaisisin sinulle että taidan olla vähän kiinnostunut sinusta muutenkin kuin kaverina, ja sinä vastaisit tuntevasi samoin.
Koitan ihastuessani aina torjua ja puskea tunteet jonnekkin takaraivoon, ettei käytökseni antaisi mitään ilmi, ja valitettavasti olen siinä melko hyvä. "Valitettavasti" siksi, ettei siitä sitten ikinä tule mitään, kun ei toinen tajua minun ihastuneen. No, niin olen nytkin tehnyt. Olen kyllä huomannut kiinnostuneeni sinusta enemmän kuin muista, mutta ei se ole iskenyt niin että käytöksestäni mitään huomaisi. Muuten kuin silloin ensimmäisen kerran.
Kun sitten ajattelin tuota tilannetta, räjähti vatsassani joku perhosilmapallo ja adrenaliinia tai jotain purkautui sormenpäihin ja varpaisiin asti. Vaikka se tilanne olisi kuinka vaivaantunut tuosta eteenpäin, olisi se täysin sen arvoinen. Yleensä inhoan vaivaannuttavia tilanteita, mutta yhtäkkiä kaipaan hirvittävästi niitä ensimmäisiä kertoja kun asettaisit varovasti kätesi ympärilleni, ottaisit epävarmasti kädestä, katsoisit silmiin ja kumartuisit lähemmäs...
Silti se sama itsesuojeluvaisto joka työntää nämä tunteet sinne takaraivoon huutaa, että torjuva vastaus sinulta olisi liian satuttava nyt, kun yhtäkkiä olen vapauttanut tämän tunteen jota samalla kammoan ja janoan. Mikään käytöksessäsi ei ole ollut suora merkki kiinnostuksesta minua kohtaan, vaikkei ole minunkaan puoleltani sellaista tullut. Enkä suinkaan ole ainut ihminen elämässäsi, joka riemastuisi kiinnostuksestasi. Sinun täytyy olla tietoinen vaikutuksestasi useisiin ihmisiin.
Täytyy katsoa, miten tämä vaikuttaa käytökseeni. Ehkä yhtäkkiä koitan piilottaa ne pienetkin kiinnostuksen merkit joita olen tähän asti antanut... Tai ehkä olen taas tunkenut nämä tunteen piiloon huomiseen mennessä. Tämän illan aijon nauttia tästä tunteesta, kuvitella että ehkä joskus...
Koitan ihastuessani aina torjua ja puskea tunteet jonnekkin takaraivoon, ettei käytökseni antaisi mitään ilmi, ja valitettavasti olen siinä melko hyvä. "Valitettavasti" siksi, ettei siitä sitten ikinä tule mitään, kun ei toinen tajua minun ihastuneen. No, niin olen nytkin tehnyt. Olen kyllä huomannut kiinnostuneeni sinusta enemmän kuin muista, mutta ei se ole iskenyt niin että käytöksestäni mitään huomaisi. Muuten kuin silloin ensimmäisen kerran.
Kun sitten ajattelin tuota tilannetta, räjähti vatsassani joku perhosilmapallo ja adrenaliinia tai jotain purkautui sormenpäihin ja varpaisiin asti. Vaikka se tilanne olisi kuinka vaivaantunut tuosta eteenpäin, olisi se täysin sen arvoinen. Yleensä inhoan vaivaannuttavia tilanteita, mutta yhtäkkiä kaipaan hirvittävästi niitä ensimmäisiä kertoja kun asettaisit varovasti kätesi ympärilleni, ottaisit epävarmasti kädestä, katsoisit silmiin ja kumartuisit lähemmäs...
Silti se sama itsesuojeluvaisto joka työntää nämä tunteet sinne takaraivoon huutaa, että torjuva vastaus sinulta olisi liian satuttava nyt, kun yhtäkkiä olen vapauttanut tämän tunteen jota samalla kammoan ja janoan. Mikään käytöksessäsi ei ole ollut suora merkki kiinnostuksesta minua kohtaan, vaikkei ole minunkaan puoleltani sellaista tullut. Enkä suinkaan ole ainut ihminen elämässäsi, joka riemastuisi kiinnostuksestasi. Sinun täytyy olla tietoinen vaikutuksestasi useisiin ihmisiin.
Täytyy katsoa, miten tämä vaikuttaa käytökseeni. Ehkä yhtäkkiä koitan piilottaa ne pienetkin kiinnostuksen merkit joita olen tähän asti antanut... Tai ehkä olen taas tunkenut nämä tunteen piiloon huomiseen mennessä. Tämän illan aijon nauttia tästä tunteesta, kuvitella että ehkä joskus...
Vastaukset 6
Vanhimmat
tunne, kun luin tekstiäsi, että se olisi juuri sinulta. Sinulta, joka et varmaan ikipäivinä tunnustaisi minulle kiinnostustasi. Olet periaatteellinen ja vaikka sinusta näkyisi sanomattakin kaikki et sanoisi sitä ääneen.
kuvata minua,vaikka en aloittaja olekkaan.
Suomessa on miljoonia ihastuneita ihmisiä,mutta oletko sinä juuri se mitä ajattelen ja ihmettelen ailahtelevaa käytöstä tavattaessa.
Salaisuuksien verho painaa joskus ylitsepääsettömästi mutta jos yrittäisit edes hieman raottaa sitä.Kaverin nimi kirjaimet auttaisivat jo hieman tähän epätietoisuuden tunteeseen.
Jos nimikirjaimet täsmäisivät niin udellaan sitten lisää.
Hyvin kirjoitettu viesti. Koskettaa sydäntä ja palauttaa hetkeen, vaikka kuvaatkin omaa tilannettasi.
Raivostuttavan tuttu tunne: tätä tapahtuu minulle jatkuvasti. Sitten ihastus menee ohi. Haavekuvat haalistuvat ja kuluvat puhki, ei jaksa enää kiinnostaa. Toisinaan, kuten minulle tällä kertaa käy, aika loppuu. Maailma työntää meidät erilleen ja tuhoaa sen vielä olemattoman yhteyden. Jälkeen päin jäätää: olisi pitänyt tehdä jotain silloin, kun vielä pystyi.
Kai tämä johonkin epävarmuuteen ja itsekriittisyyteen palaa. Minulla vielä siinä mielessä vittumainen tilanne, että olen miespuolinen lapsukainen, ja meiltä oletetaan aloitteelisuutta. Läheisyyden kuvauksestasi päättelisin sinun olevan nainen.
Muille ketjuun vastanneille: ei tämä ole teidän rakkaanne, ei minunkaan. Tämäkin pieni maa on liian suuri ja liian täynnä täyttymättömiä lupauksia siihen. Meillä kaikilla on kaksi vaihtoehtoa: vaipua apatiaan ja antaa virran viedä, tai ottaa askel pimeään ja kohdata tulevaisuus. Jälkeen päin se, mitä kadumme on ottamatta jäteyt riskit, ei otetut. Tämä on ironiassa uitettu neuvo, sillä en usko itse kykeneväni sitä noudattamaan tälläkään kertaa, ehkä toiste.
Nyt alkoi kiinnostaa oletko mies vai nainen?
tunnetila. Ei voi muuta sanoa.