Taas sinä menet...
...ja hiljaa huokaillen,
itkee minussa taivas...
Minä haluan,
murskata ajan.
Rikkoa sen,
tuhansiksi sirpaleiksi.
Niin että siitä
tulee,loputon.
Päättymätön.
Ikuisesti jatkuva...
Eikä sinun,
tarvitse enää lähteä.
Ei katsella eteisessä
itkevää sydäntäni.
Ei tänään.
Ei huomenna.
Ei milloinkaan enää...
...ja hiljaa huokaillen,
itkee minussa taivas...
Minä haluan,
murskata ajan.
Rikkoa sen,
tuhansiksi sirpaleiksi.
Niin että siitä
tulee,loputon.
Päättymätön.
Ikuisesti jatkuva...
Eikä sinun,
tarvitse enää lähteä.
Ei katsella eteisessä
itkevää sydäntäni.
Ei tänään.
Ei huomenna.
Ei milloinkaan enää...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uskallanko sanoa - yritän - viikonloppu
takana ja arki edessä,jota täytyy
taivaltaa ilman hänen läsnäoloaan
... näin minä tämän koen kun
muistelen omaa nuoruuttani tässä.
Rakkauden ihanuus ja kurjuus
joka meissä alati jyllää
tavalla tai toisella
- tai sitten vain
runoissa. Mutta kuitenkin.
Toivon hyvää alkavaa viikkoa
kaikesta huolimatta tai ehkä
juuri siksi.
...kai menen kohta nukkumaan,
rakkaani tuoksu vielä ihollani
ja sydämessä polttava ikävä...
...ja aamulla yritän taas
viritellä itseni tavalliseen
työpäivään...
...hyvää viikkoa sinullekin,
dolan...
Arjen jälkeen taas koittaa
jälleen näkemisen riemua
sitä odotellessa,
toivotaan nopeaa ajankulun
tuntua.
on aikansa...
...joskus on vain,
aika odottaa...
... niin paljon kuuluu
elämään/rakkauteen...
...öitä sinulle.
että hän jäisi vierellesi,
eikä milloinkaan lähtisi enää pois.
Joka ainoa runosi on helmi, ja jokaisella saat
lukijan hämmästelemään herkkyytesi jättämiä kau-
niita jälkiä.
muutakin kuin kiitos...
...meistä ei tiedä,ei ulos päin näe,
mitä sydän kätkee sisäänsä...
Vasta kun on tarpeeksi kauan ollut lähellä,kuunnellut ja katsellut sydämellä,
lopulta tietää tarpeellisen.
Sen,että on viritetty samalle aaltopituudelle.
Joskus tuntuu siltä,että kallisarvoista aikaa on kulunut hukkaan väärän ihmisen kanssa.
Ja sitä toivoo,että se,mitä on
jäljellä,kestää ikuisesti...
Kertakaikkiaan...
on niin paljon muita kiireitä,
että kirjoittamista on pakko
siirtää,vaikka olisi kasaantunut miten
paljon puolivalmiiita runoja...
...ja sitten on otettava yöstä
itselleen aikaa.Yöstä,joka on täynnä
hiljaisuutta.Sellaista,josta sanat
syntyvät...,hiljaisuus,sanojen sydän...
...kiitos...
Hienoa, pidin jälleen lukemastani. :) Kiitzz!
jos runoistani pidetään,
mutta lopultakin kaikkein
merkittävintä on kirjoittaa,
muuttaa sanoiksi tunteet...