Vlm viestitti alemmassa avauksessa, ettei kaikkien tarvitse uudestisyntyä. Hän sanoi, että uskon voi saada äidinmaidossa.
Onko tuo vanhoillisten yleinen käsitys?!
Mitä mieltä vl:t, el:t ja muut ovat asiasta?
Onko tuo vanhoillisten yleinen käsitys?!
Mitä mieltä vl:t, el:t ja muut ovat asiasta?
Vastaukset 121
Vanhimmat
olevan, sillä jos ihminen on hengellisesti kuollut, hänen pitää myös hengellisesti syntyä uudelleen.
Tuhlaajapojan vertaus antaa hivenen erinlaisen kuvan,mutta joka ei "vast-uudesti synny".
Jotkut ovat jo äitinsä kohdusta, Jumalan valitsemia, johonkin tehtävään .
Kuitenkin kaikki lapset ovat syntyissään Jumalan lapsia.Ja jos tämän saa säilyttää elävänä, niin silloin ei uudestisyntymää tarvitse; kuitenkin olemme kaikki "myydyt synnin alle" jotenka ei heilläkään sen helpompaa luulisi olevan.
Eikä ole eroitusta "Romanin ja Valkoisen" välillä, samoin kuuluu kaikille lakikin, ei Romaani pääse vähemmällä kuin Valkoinenkaan.
Ei myös Valkoinen vähemmällä kuin Romaani, tai mikä ihmisrotu hyvänsä.
"Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." (Joh.3:3)
"Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden -- ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki."(Ps.51:7-12)
"II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä." (Augsburgin tunnustus)
"Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, missä ei ole sanaa eikä sakramentteja, koska Kristus synnyttää uudesti juuri sanalla ja sakramenteilla. On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Matt. 28:19) mukaisesti: "Kastakaa kaikki kansat." Samoin kuin tässä annetaan kaikille pelastus, samoin annetaan kaikille kaste: miehille, naisille, lapsille, myös aivan pienille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että pikkulapset on kastettava, koska kerran pelastus annetaan kasteen yhteydessä. Toiseksi on täysin selvää, että Jumala hyväksyy pikkulasten kastamisen. Kasteenuusijoiden kanta, kun he hylkäävät pikkulasten kasteen, on siis jumalaton. Sen taas, että Jumala hyväksyy pikkulasten kasteen, näemme siitä, että hän antaa Pyhän Hengen tällä tavoin kastetuille. Jos näet tältä kasteelta puuttuisi pätevyys, ei Pyhää Henkeä annettaisi kellekään, kukaan ei pelastuisi eikä kirkkoa olisi olemassakaan." (A.Tunnustuksen puolustus, kohta IX Kaste)
Kts. myös A.Tunnustuksen puolustus, kohta II, Perisynti (en viitti kopioda tähän kun vie niin paljon tilaa)
Voin todeta, että enpä pystyisi tuota Augsburgin tunnustusta lausumaan.
Missään kohden Raamattua ei sanota, että perisynti kadottaisi!
Missään kohtaan Raamattua ei myöskään pidetä kasteen puuttumista kadottavana tekijänä! Ainoastaan "se joka ei usko, tuomitaan"
Juuri mm. tuollaisten käsittämättömien pliirumplaarumeiden vuoksi en itse kuulu edes ev.lut kirkkoon, vaikka uskomassa olenkin.
Jeesus korosti useaan otteeseen lasten autuutta:
Matt. 18:3
" ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. "
Matt. 19:14
"mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Mikäli lapset olisivat syntisiä, niin miksi Jeesus itse kehoittaa hylkäämään synnin ja tulemaan lasten kaltaisiksi?
Ande
"Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden -- ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki."(Ps.51:7-12)
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta." (Joh.1:12,13)
"Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." (Joh.3:3)
Mitä kohtaa tässä et ymmärrä?
"...Muutamat nimittäin selittävät, ettei perisynti ole mikään ihmisluonnon vika eikä turmelus, vaan ainoastaan orjuutta ja kuolevaisuutta, jota ihmiset saavat Aadamin jälkeläisinä kestää ilman mitään omaa syytään, toisen henkilön syynalaisuuden tähden. He lisäävät tähän vielä, ettei ketään tuomita iankaikkiseen kuolemaan perisynnin tähden. Syntyyhän orjattaresta orjia, ja nämä saavat kestää tämän yhteiskunnallisen asemansa ilman mitään omassa luonnossaan olevaa vikaa, äitinsä kovan osan tähden. Ilmaistaksemme nyt, ettei tämä epäkristillinen käsitys meitä tyydytä, olemme käyttäneet sanoja "paha himo", parhaassa tarkoituksessa sanoneet perisyntiä taudiksi ja esittäneet, että ihmisluonto on syntymästä asti kokonaan synnin turmelema...
...Niinpä he perisynnistä puhuessaan jättävät mainitsematta ihmisluonnon pahimmat viat: ettei tunneta Jumalaa, että halveksitaan Jumalaa, ei pelätä Jumalaa, ei luoteta Jumalaan, vihataan Jumalan tuomiota, paetaan, kun hän tuomitsee, ollaan vihoissaan Jumalalle, ei uskalleta toivoa Jumalan armoa, perustetaan luottamus siihen, mitä käsillä on jne. Näitä tauteja, jotka kaikkein eniten ovat Jumalan lain vastaisia, skolastikot eivät huomaa. Päinvastoin he saman tien katsovat, että ihmisluonnossa on tallella sen alkuperäinen voima rakastaa Jumalaa yli kaiken ja täyttää Jumalan käskyjä niin, että niiden syvin sisältö toteutuu. He eivät huomaa, kuinka ristiriitainen heidän esityksensä on. Jos näet ihminen kykenee rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja täyttämään Jumalan käskyt, eikö hänessä silloin yhä ole alkuvanhurskaus?
Mutta jos ihmisluonnolla on niin vahvat voimat, että ihminen omassa varassaan voi rakastaa Jumalaa yli kaiken, niin kuin skolastikot rohkenevat vakuuttaa, mitä sitten on perisynti? Mihin sitten tarvitaan Kristuksen armoa, jos me voimme tulla vanhurskaiksi omassa varassamme? Mihin tarvitaan Pyhää Henkeä, jos ihmisvoimat itsessään riittävät Jumalan rakastamiseen yli kaiken ja Jumalan käskyjen täyttämiseen? Kukapa ei huomaisi, kuinka nurinkurinen on vastustajiemme ajatuksenkulku. Ihmisluonnon lievemmät taudit he kyllä huomaavat, mutta eivät pahempia tauteja, joista kuitenkin Raamattu kaikkialla varoittaa ja joita profeetat yhtenään valittavat. Niitä ovat lihallinen suruttomuus, Jumalan halveksiminen, Jumalaan kohdistuva viha ja muut sen kaltaiset viat, jotka ovat meissä synnynnäisiä. Mutta sitten skolastikot alkoivat sekoittaa kristinuskoon filosofista käsitystä ihmisluonnon täydellisyydestä ja antoivat kohtuuttoman suuren merkityksen vapaalle ratkaisuvallalle ja sen herättämille teoille ja opettivat, että ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä filosofisella, yhteiskunnallisella vanhurskaudella, jonka mekin myönnämme olevan järjen hallinnassa ja jonkin verran meidän omassa vallassamme. Silloin he menettävät kaiken kyvyn nähdä ihmisluonnon sisäistä saastaisuutta. Eihän näitä asioita voida arvostella muuten kuin Jumalan sanan nojalla, mutta sitäpä skolastikot eivät esityksissään useinkaan käsittele.
Kas tässä syy, miksi perisyntiä määritellessämme mainitsimme myös pahan himon ja torjuimme sen, että ihmisellä luonnollisten voimiensa puolesta olisi kyky pelätä Jumalaa ja luottaa häneen. Tahdoimme näet viitata siihen, että perisyntiin sisältyvät myös seuraavat sairaudet: Jumalan tuntemuksen puute, Jumalan halveksiminen, jumalanpelon ja Jumalaan luottamisen puuttuminen sekä kykenemättömyys rakastaa Jumalaa. Nämä ovat ihmisluonnon suurimmat viat, ja ne suuntautuvat aivan erityisesti kymmenen käskyn ensimmäistä taulua vastaan.
Mitään uutta emme ole tässä sanoneet. Oikein ymmärrettynä vanha määritelmä sanoo aivan saman asian väittäessään, että perisynti on alkuvanhurskauden puuttumista. Mitä sitten on vanhurskaus? Skolastikot käyvät tässä kiistaa muodollisista kysymyksistä, mutta eivät selitä, mitä alkuvanhurskaus on. Edelleen on huomattava, ettei vanhurskaus Raamatussa rajoitu vain kymmenen käskyn toiseen tauluun, vaan siihen kuuluu myös ensimmäinen taulu, joka käskee jumalanpelkoon, uskoon ja rakastamaan Jumalaa. Näin ollen alkuvanhurskauteen ei ollut määrä sisältyä vain ruumiin ominaisuuksien sopusuhtainen kokonaisuus, vaan myös nämä lahjat: varma tieto Jumalasta, jumalanpelko ja luottamus Jumalaan tai ainakin vilpitön kyky saavuttaa nämä. Tästä on Raamattu todisteena, se kun sanoo, (1 Moos. 1:26, 27) että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisekseen. Mitä tämä muuta on kuin että ihmiseen oli pantu sellaisen viisauden ja vanhurskauden kuva, hänen viisautensa käsitti Jumalan ja että Jumala heijastui hänen vanhurskaudessaan. Ihmiselle oli toisin sanoen annettu nämä lahjat: Jumalan tuntemus ja jumalanpelko, luottamus Jumalaan jne. Tällä tavoin nimittäin selittävät Jumalan kaltaisuuden Irenaeus ja Ambrosius. Jälkimmäinen puhuu paljonkin tähän suuntaan, mm. seuraavasti: "Ei siis ole Jumalan kaltainen se sielu, jossa Jumala ei alati ole." Myös Paavali Efesolais- (Ef. 5:9) ja Kolossalaiskirjeissään (Kol. 3:10) osoittaa, että Jumalan kuva tarkoittaa Jumalan tuntemusta, vanhurskautta ja totuutta. Lombarduskin sanoo rohkeasti, että alkuvanhurskaus on Jumalan kaltaisuutta, jonka Jumala on pannut ihmiseen. Me lainaamme vanhojen opettajien sanoja, jotka käyvät täysin yksiin sen kanssa, miten Augustinus Jumalan kuvaa tulkitsee.
Niinpä siis vanha määritelmä sanoessaan syntiä alkuvanhurskauden puutteeksi ei sisällä vain sitä, että ihmiseltä alempien voimien tasolla puuttuu kuuliaisuus, vaan siinä väitetään myös, että häneltä puuttuvat Jumalan tuntemus, Jumalaan luottaminen, jumalanpelko ja rakkaus Jumalaan tai ainakin voima näiden toimintojen aikaansaamiseen. Opettavathan jopa skolastiset jumaluusoppineetkin, ettei mainittuja toimintoja voida saada aikaan ilman tiettyjä lahjoja tai armon apua. Jotta asia voitaisiin käsittää, me nimeämme juuri nämä lahjat, ja ne ovat Jumalan tuntemus, jumalanpelko ja luottamus Jumalaan. Sanotusta selviää, että vanha määritelmä lausuu tarkalleen saman kuin mekin väittäessämme, että ihmiseltä puuttuvat jumalanpelko ja luottamus Jumalaan, nimenomaan sikäli kuin on kysymys lahjoista ja voimasta näiden toimintojen aikaansaamiseen, ei vain toiminnoista sinänsä.
Aivan samaa tarkoittaa Augustinuksen käyttämä määritelmä, jonka mukaan perisynti on pahaa himoa. Tällä hän ilmaisee, että paha himo on tullut menetetyn vanhurskauden sijaan. Kun näet ihmisluonto sairaalloisena ei kykene pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa eikä häneen uskomaan, se hakeutuu sitä kohti, mikä on lihallista, ja rakastaa sitä. Jumalan tuomiota se joko suruttomana halveksii tai pelästyksissään vihaa. Näin Augustinuksen määritelmä käsittää sekä vanhurskauden puutteen että sen seurauksena tulleen uuden synnillisen perustilan. Ei paha himo suinkaan ole ainoastaan ruumiillisten ominaisuuksien turmeltumista, vaan myös korkeampien kykyjen kieroutumista siihen, mikä on lihallista. Eivät totisesti käsitä omia puheitaan ne, jotka väittävät, että ihmisessä voi yhtaikaa olla rakkaus Jumalaan yli kaiken sekä paha himo, jota Pyhä Henki ei ole kuolettanut.
Me olemme siis perisyntiä määritellessämme kohdalleen ilmaisseet kummankin seikan. Olemme lausuneet nuo puutteet, ettei langennut ihminen voi uskoa Jumalaan eikä pelätä ja rakastaa häntä. Samoin olemme sanoneet, että ihmisessä on paha himo, joka vastoin Jumalan sanaa kääntyy siihen, mikä on lihallista, toisin sanoen ei etsi ainoastaan ruumiillisia nautintoja, vaan myös lihallista viisautta ja vanhurskautta ja luottaa näihin saavutuksiin halveksien Jumalaa. Eivätkä vain vanhan ajan opettajat, vaan uudemmatkin, sikäli kuin heillä on järkeä päässä, opeta, että juuri nämä kaksi asiaa yhdessä ovat perisynti: nuo esittämäni puutteet sekä paha himo. Näinhän sanoo Tuomas: "Perisyntiin kuuluu se, että alkuvanhurskaus on riistetty, ja tähän liittyy sielunelämän eri puolien epäjärjestys; ei siis ole kysymys pelkästään puutoksesta, vaan eräänlaisesta turmeltuneesta perustilasta." Ja Bonaventura: Jos kysytään, mitä perisynti on, oikea vastaus kuuluu, että se on hillitöntä pahaa himoa. Oikea vastaus on myös, että se on sen vanhurskauden puuttumista, joka meillä kuuluisi olla. Kumpaankin näistä vastauksista sisältyy myös toinen. Sama on Hugon mielipide, kun hän sanoo, että perisynti on ymmärryksessä olevaa tietämättömyyttä ja lihassa olevaa pahaa himoa. Tällä hän tarkoittaa: Me olemme syntymästämme asti sellaisia, ettemme Jumalaa tunne, emme usko emmekä luota häneen, vaan halveksimme ja vihaamme häntä.
Tämän kaiken hän on sisällyttänyt sanaan "tietämättömyys". Nämä käsitykset ovat Raamatun mukaisia. Paavali mainitsee välistä selvin sanoin ihmisessä olevan puutoksen, kuten (1 Kor. 2:14) "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on." (Room. 7:5) Toisessa kohdassa hän sanoo himon vaikuttava meidän jäsenissämme ja kantavan pahaa hedelmää. Voisimme viitata vielä useampiinkin kohtiin kummankin seikan tueksi, mutta kun asia on selvä, ei todisteita tarvita. Ymmärtäväinen lukija voi myös helposti käsittää, etteivät jumalanpelon ja uskon puuttuminen ole pelkästään tekosyntejä. Ovathan ne pysyviä ihmisluonnon puutoksia, sikäli kuin se ei ole uudistunut... (A.Tunnustuksen puolustus, kohta II, Perisynti)
Psalmeissa on kaikenlaisia jorinoita. Ne ovat kuitenkin VANHAN testamentin puolella. Mikäli vetoat vanhaan testamenttiin, niin silloin hyväksynet synniksi myös sekoitekuituvaatteet, et aja partaasi tai hiuksiasi ohimoilta, jne...
Millä kieroutuneella tavalla sinä ymmärrät seuraavat?
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta." (Joh.1:12,13)
Tässähän puhutaan Jumalan vastaanottamisesta, mikä on meidän kaikkien uskovaisten tehtävä. Kun ihminen tekee parannuksen ja laittaa synnin pois, niin hänestä tulee "uusi luomus". Uudesti syntyminen on siis parannuksen tekoa. Mikäli olet jo lapsena saanut uskon lahjan, niin epäuskosta ei voi koskaan tehdä parannusta! Ensin täytyy mennä ulos, ennenkuin voi mennä sisään!
"Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." (Joh.3:3)
Tämä puhuu samasta asiasta. Oletko ajatellut että tämä uudelleensyntymä ylhäältä voi olla hyvinkin hidas prosessi. Lapsenusko saattaa vuosikausien aikana pikkuhiljaa vaihtua omakohtaiseen uskoon.
Ande
...Pelastavat sinut, niin hieno homma sinulle.
Minut pelastaa pelkkä usko Jeesukseen.
Saat latoa vaikka miljoona kirkon tunnustusta tai dogmien selitystä. Ne eivät pahemmin minua hetkauta. Sillä tiedän sen, että kaikki jotka väittävät vastasyntynyttä syntiseksi ja kadotukseen joutuvaksi ennen kastetta OVAT ITSESTÄÄN PERKELEESTÄ!!
Pieni lapsi on viaton!
Synti vaatii aina tietoisen teon. Mitä väärää tai edes tietoista pienokainen on ehtinyt tekemään? On turha jorista perisynneistä ja niiden vaikutuksista, sillä sellainen Jumala joka pienen kastamattoman lapsen helvettiin tuomitsee, ei ole mikään hyvä Jumala vaan saatana!
Palvotko siis saatanaa?
Ande
Romani on henkilöstä.
Romaani on kirja.
= jatkoromaani.
"Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." (Joh.3:3)
Minusta tuo kyllä koskee jokaista ihmistä, ja lapsetkin, ihan pikkuruiset vauvatkin on ihmisiä. En ole missään kohtaa sanonut, etteikö lapsenusko olisi oikeata uskoa, mutta ei sitä ole yhdelläkään syntyessään, vaan Pyhä Henki lahjoittaa sen kasteessa. Näin minä Raamatun perusteella uskon. Saat olla eri mieltä.
Kirjoitat: "Psalmeissa on kaikenlaisia jorinoita. Ne ovat kuitenkin VANHAN testamentin puolella. Mikäli vetoat vanhaan testamenttiin, niin silloin hyväksynet synniksi myös sekoitekuituvaatteet, et aja partaasi tai hiuksiasi ohimoilta, jne... "
Psalmitkin ovat Jumalan Sanaa. Ja minulla ei ole partaa.
Tarkoittaako kooäl-nimimerkkisi, että olet kansanlähetysläinen? Onko kl sama kuin viidesläiset? Entä ovatko viidesläiset lestadiolasperäisiä?
Taivaan valtakuntaan tullaan vain lasten kaltaisena. Sanoi itse Vapahtajamme. Kuinka voit kumota Hänen sanansa?
Lapset voidaan kastaa, koska heillä on usko Vapahtajan omien sanojen mukaan. Joka uskoo ja kastetaan. Aikuisempana täytyy ensin uudestisyntyä ennenkuin voi kastaa. Eli pitää tulla uskoon eli syntyä uudesti ylhäältä eli saada Pyhän Hengen kaste ensin, sitten voidaan kastaa vedellä.
Sillä ei ole väliä, missä järjestyksessä kaste ja usko tulevat olipa kyse sitten lapsista tai aikuisista. Eli kaste ei menetä merkitystään, vaikka sen saajalla ei olisikaan uskoa ennestään. Luther sanoo, että vaikka joku tulisi vilpillisellä mielellä ottamaan vastaan kastetta, niin se kaste on silti pätevä, eikä sellaista tarvitse kastaa uudestaan. Mutta se kaste ei auta mitään ennen kuin kyseinen ihminen saa uskon.
Alla olevassa kohdassa apostolien teoista apostolit kastavat ensin ja kastetut saavat Pyhän Hengen vasta kasteen jälkeen.
Ap.t. 19:1-6
1. Niin tapahtui, kuin Apollos oli Korintossa, että Paavali matkusti lävitse ylimaakuntain, ja tuli Ephesoon, ja löysi muutamia opetuslapsia,
2. Ja sanoi heille: oletteko te saaneet Pyhän Hengen, sittenkuin te uskoitte? He sanoivat hänelle: emme ensinkään ole kuulleet, josko Pyhää Henkeä lieneekään.
3. Ja hän sanoi heille: milläs te olette kastetut? He sanoivat: Johanneksen kasteella.
4. Niin sanoi Paavali: Johannes tosin kasti parannuksen kasteella, sanoen kansalle, että heidän piti uskoman sen päälle, joka hänen jälkeensä tuleva oli, se on, Kristuksen Jesuksen päälle.
5. Niin ne, jotka sen kuulivat, kastettiin Herran Jesuksen nimeen.
6. Ja kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
Olet oikeassa. Järjestyksellä ei ole väliä. Jos lapsena on kastettu, ei aikuisena kasteta uudelleen, vaan palataan kasteen armoliittoon. Yksi kaste riittää.
vastaus ekaan kysymykseesi: kooäl voi tarkoittaa vaikkapa kansanlähetysläistä, vaikkakaan en ihan "puhtaasti" sitä liikettä "edusta".
..."Taivaan valtakuntaan tullaan vain lasten kaltaisena. Sanoi itse Vapahtajamme. Kuinka voit kumota Hänen sanansa?"... Missä kohtaa olen tämän kumonnut? Jeesus itse myös sanoi että JOKAISEN on synnyttävä uudesti ylhäältä. Siinäkään kohtaa hän ei sano, että paitsi lasten. En missään kohtaa ole halunnut väittää mitään , mikä lapsenuskoa turhentaisi, päin vastoin, se on AIVAN YHTÄ PELASTAVAA USKOA ja ESIMERKKINÄ meille!! En vain ymmärrä, miten voi kumota tuon kohdan, jossa Jeesus sanoo JOKAISEN... (Tai no, sanatarkasti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." Joh.3:3-8) Miksi lapsille olisi olemassa joku muu pelastustie, mutta sitä ei sanottaisi Raamatussa?
P.S. Tuossa edellä väittelimme siitä onko lapsi perisyntinen, ei siitä pelastaako lapsenusko...
En nyt ymmärrä tätä dogmien taittoa sitten alkuunsakaan.
Jeesus sanoi että kaikkien on synnyttävä ylhäältä. Eikö tämä ole sama asia kuin henkilökohtaisen ratkaisun tekeminen siitä, seuraanko minä Jeesusta vaiko en? Näin minä sen käsitän.
Lapsi uskoo lapsen uskolla. Lapsi ei kyseenalaista. Lapsi ottaa tapahtuvat asiat sellaisenaan. Hän vain hyväksyy tosiasiat tosiksi kyseenalaistamatta niitä mielessään. Lpasen usko on ehdotonta ja vankkumatonta. Ei oo lapsenuskon voittanutta uskon vahvuudessa. Siksi lapsi on jo valmiiksi pelastavassa uskossa. Hän ei valitse, hän vain kokee ja elää.
Lisäksi kyse on oikeudenmukaisuudesta. Jeesus on todennut, että Jumala on Rakkaus. Millaisen rakkauden voisit kuvitella paiskovan pikkulapsia helvettiin, vain koska heidän vanhempansa olivat sattuneet opettamaan että he ovat ateisteja. Lapsi hyväksyy sen, minkä sille todeksi opettaa. Lapsi siis uskoo vahvasti ja usko on se, joka pelastaa.
Jossain vaiheessa jokainen lapsi alkaa kyseenalaistamaan ja ajattelemaan onkohan se asia sittenkään noin, kuin minulle on kerrottu. Tuossa vaiheessa täytyy tehdä se henkilökohtainen päätös. Mennä sisään ahtaasta portista ja "syntyä uudelleen ylhäältä". Siinä mielessä ymmärrän että uudestisyntyminen voisi koskea myös lapsenuskon omaavia. Mikäli lapsenuskon vaihtuminen omakohtaiseksi uskoksi tulkitaan uudestisyntymäksi, niin se siitä dogmista sitten.
Muutoin en näe mahdollisena sitä että jo sisällä olevan pitäisi tulla uudelleen sisälle...
Tämä on taasen niitä lestadiolaisuuden päättömyyksiä. Asioita joissa väännetään rakkaudettomasti dogmia, aivan kuin se pelastaisi eikä usko tai rakkaus. Muistakaa että se, joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Ande
..."Tämä on taasen niitä lestadiolaisuuden päättömyyksiä. Asioita joissa väännetään rakkaudettomasti dogmia, aivan kuin se pelastaisi eikä usko tai rakkaus. Muistakaa että se, joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus..."
Lestadiolaisuus opettaa (tietääkseni), että kaikki lapset ovat uskovaisia, joten siinä mielessä haukut ihan väärää puuta. Ja kyllä minäkin uskon, että lapset uskovat, ja että Jumala on oikeudenmukainen. Ehkäpä niin oikeudenmukainen, ettei meistä kumpikaan sitä ymmärrä. Eivätkä dogmit ketään pelasta. Mutta tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, ovatko lapsetkin syntisiä, perisyntisiä, ja kadottaako perisynti. Siihen minä olen yrittänyt ottaa kantaa (en tiedä, olenko siinä lainkaan onnistunut), en niinkään paljoa siihen, mikä on lapsen usko.
Uudestisyntyminen.... se on vähän hankala käsite, koska siitä saadaan helposti aikaan riitoja, ja koska tällä sanalla ilmeisesti tarkoitetaan vähän eri asioita.
Luther puhuu uudestisyntymisestä ainoastaan kasteen yhteydessä, eli siten jokaisen ihmisen tulee uudestisyntyä kasteessa, mutta hän ei kuitenkaan tuomitse kadotukseen sellaista ihmistä, joka uskoo, mutta ei ehdi/voi tulla kastetuksi.
Laestadius puhuu uudestisyntymisestä sekä kasteen yhteydessä että kasteen armoliittoon palaamisen yhteydessä.
Raattamaa sanoo, että uudestisyntyminen kasteessa ei tapahdu kivulla, ja että niiden jotka ovat langenneet pois uskosta täytyy syntyä uudesti kivulla. Mutta kuitenkin sellaiset, jotka kasvavat kristillisyydessä uskonsa säilyttäen, eivät tarvitse kokea tätä kivulla uudesti syntymistä. (Eli vlm:n esittämä käsitys vaikuttaisi olevan aika paljon linjassa Raattamaan opetuksen kanssa.)
Esikoislestadiolaisuudessa on varsin yleisenä sellainen käsitys, että uudestisyntyminen on sama kuin uskon omakohtaistuminen ja että sen siten täytyy tapahtua myös sellaiselle, jotka eivät koskaan ole kieltäneet uskoaan ja ovat seuranneet kristillisyyttä lapsesta asti (ja tietysti myös uskostaan luopuneen parannuksen/kääntymyksen yhteydessä tapahtuu uudestisyntyminen). Mutta en tiedä onko tämä kuitenkaan ihan "virallinen" ymmärrys. Ja tästä esiintyy myös kahdenlaista käsitystä sen suhteen kuinka monta kertaa uudestisyntyminen voi tapahtua. Jotku sanovat, että vain kerran ja toiset taas, että se tapahtuu joka kerta kun ihminen uskosta pois langettuaan palaa takaisin, jos tällaisia tapahtumia sattuisi olemaan useita jonkun ihmisen kohdalla.
Esikoislestadiolaisuudessa esiintyy myös opetusta, että kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, mutta en tiedä miten suuri osa näin ajattelevista ajattelee Laestadiuksen tavoin, että myös uskosta luopuneen palaaminen on uudestisyntyminen.
Niin HÄNELLÄ (vaimolla) on kipu. Emmehän me kaiketi itse ole se vaimo, joka itse itsemme uudestisynnytämme, vai kuinka.
Kristuksen kivuista ja kärsimyksistä meidän sntiemme vuoksi, tässä on kysymys. Hän synnytää ruumiinsa ja verensä kautta jokaisen lapsen Jumalalle. Veri vesi ja Henki sen todistavat.
1. Joh. 5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
1. Joh. 5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
1. Joh. 5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
1. Joh. 5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
1. Joh. 5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
Kristus on lihaksi tullut Sana, se käy ilmi Johanneksen evankeliumin 1.luvusta. Jumala itse kärsi lihassaan (ihmiseksi inkarnoituneessa Pojassaan) Ihmiskunnan synnin häpeän ja tuskan. Se tuska oli mittaamaton.
Ja kaikista hirvittävin tuska purkautui esiin Jeesuksen tuskan huudossa; "Jmalani Jumalani miksi minut hylkäsit". Muulloinhan Jeesus oli ääneti, kuin karitsa keritsijänsä edessä kuten muistamme.
Uskon, että se tuo oli tuska, jonka sellainen ihminen kokee, jonka armon aika on päättynyt ilman Kristusta, ja hän näkee ja tuntee itsensä iankaikkisesti Jumalan hylkäämäksi. Silloin Kristus kärsi helvetin tuskan. Tätä tuskan huutoa edelsi täysi pimeys kuudennestä hetkestä alkaen.
Mark. 15:33 Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
Mark. 15:34 Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Tähän yhdeksänteen hetkeen liittyy Korneliuksen kohdalla mielenkiintoinen yhtymäkohta.
Ap. t. 10:30 Ja Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa
Ap. t. 10:31 ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
Gal.4:26
" Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on meidän kaikkein äitimme".
Tässä on Jumalan seurakunnan kuva; seurakunta synnyttää Jumalan sanalla.
Että sana on lihaksi tullut Kristus. Seurakunta ilman kristusta ei synnytä mitään.
Sana (Kristus) on se, joka synnyttää, kuten itsekin huomaamattasi todistit. Paitsi Kristusta ei ole mitään mihin syntyä. Uudestisyntynyt ON vedestä ja Hengestä syntynyt.
Seurakunnalla ev.Lut johon me kuulumme, on Sana ja sakramentit. Sana ja sakramenti ovat ne armovälineet, joita seurakunta käyttää Jumalan tahtoa toteuttaessaan.
Lestadiolaiset on vain seurakunnan suojissa toimva herätysliike, ei siis mikään seurakunta.
Ev.Lut kirkko on täysin maallistunut, Elävän Jumalan sanan hyljännyt kirkko. Se esikoisten seurakunta joka taivaissa kirjoitettu on, ei ole suinkaan meidän Luterialainen kansan kirkkomme, vaikka siellä on sakramentit se ei tee siitä elävää seurakuntaa Esikoisten seurakuntaa, jonka Jeesus on perustanut lukittujen ovien takana. Me olemme tulleet uudestisyntymän kautta Esikoisten seurakunnan helmaan.
Aivan, ei Suomen ev.lut. kirkko ole yhtä kuin esikoisten seurakunta, mutta sen kirkon jäsenissä on myös esikoisten seurakunnan jäseniä, joten ei se ole vielä kokonaan kuollut tai maallistunut.
ja uskon myös Kristuksen lihaan tulleeksi tänä päivänä: " Teissä minä tahdon asua ja vaeltaa."
Lauletaan: " Niinkuin paimen laumassaan Jeesus kulkee omissaan. Sanallansa lohduttaa kunnes aukee taivaan maa."
Kommenttisi on lähinnä saivartelua, me jotka olemme Luterilaisen kirkonkin jäseninä, ei meillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa sen kuolleeseen tilaan joka ilmenee kirkon opetuksissa. En toki väheksy kirkkoamme mutta enemmän toivoisin että sielläkin kuuluisi elävä Jumalan sana, jolla herätettäisiin ihmiset siitä omanvanhurskauden sikeästä unesta. Tämän saman uneliaisuuden luokse on joillakin suuri halu päästä katsomaan minkälaista unta siellä voi nähdä Egunemian hengessä.
Oletkohan nyt ihan pihalla selityksinesi?
???
...käsitellä asiaa, koska se herätti keskustelua.
Niin. Jos olen lapsuudesta asti ollut Jumalan valtakunnassa, niin miten voin syntyä siihen, jossa jo olen? Eri asia oli kyllä se, kun tuhlaajapojan retkiltä palasi, Se oli hengellisesti uudestisyntyminen ja sain palata armosta Jumalan valtakuntaan takaisin.
Jos en ole tämän kummemmin uudestisyntynyt niin olenko sitten lainkaan eräiden mielestä Jumalan valtakunnassa?
Tuli mieleen, että joku joskus käytti tästä samasta asiasta vertausta, että jos ei koskaan ole mennyt ulos, niin eihän sitä voi sitten sisällekään tulla... Raattamaa puhuu tästä asiasta ja sanoo, että ne ovat kuitenkin harvat, jotka ovat kasvaneet kristillisyyden säilyttäen ja joiden ei ole tarvinnut syntyä uudesti kivulla. Voin kyllä kuvitella, että tässä "harvuudessa" saattaa olla eroja eri aikakausien välillä.
Mutta kuten jo edellä sanoin, niin sana 'uudestisyntyminen' on sikäli hankala, että eri ihmiset ymmärtävät sillä vähän erilaisia asioita, ja nyrkkitappelu on valmis...
Tämä Raattamaan käsitys edellyttää, että uudestisyntyminen ei tarkoita uskon omakohtaistumista, vaan nimenomaan epäuskosta uskoon siirtymistä. Myös Raattamaa puhuu siitä, että Kristuksen kärsimisen täytyy kuitenkin koskettaa myös kristillisyydessä kasvaneiden ja sen säilyttäneiden sydämiä.
Ja jos nyt rohkenen sanoa myös, mitä itse ajattelen, niin minusta tuntuu, että uudestisyntymisellä tarkoitetaan Raamatussa kastetta ja elämistä siinä kasteen armoliitossa. Uudestisyntymisen yhteydessä puhutaan Raamatussa vedestä, ja uskon että vesi on vesi, enkä uskalla alkaa sitä muuksi muuttamaan, vaikka tiedän, että jotkus selittävätkin sen veden sanaksi. Mutta tämä kasteen armoliitossa eläminen Hengen uudistuksessa, kuten Raamatussa sanotaan, käsittää sisälleen myös sen, että jokaisen tulee tulla tuntemaan Kristuksen kärsiminen ihan omakohtaisesti omien syntiensä edestä. Joten tältä pohjalta katsoen ei ole ehkä väärin sekään, jos puhutaan uudestisyntymisestä myös uskon omakohtaistumisen tai kasteen armoliittoon palaamisen yhteydessä. Tavallaan saman mitalin eri puolia...
Jokainen maailmaan syntyvä lapsi on uskovainenn. Syntyipä hän missä tahansa. Ei kasteessa tulla uskovaiseksi. Ensin usko, sitten kaste. Kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan kanssa. Ei kaste tee ihmistä autuaaksi. Jos ihminen menettää uskon ja on kastettu, niin Jumalan liiton toisena osapuolena kutsuu takaisin uskoon.
"Joka uskoo ja kastetaan...."
"...saarnatkaa parannusta. Opettakaa heitä pitämmään kaikki se mitä, minä olen käskenyt teidän pitää ja kastakaa heitä...."
Kirkkomme opetta niin, että lapsi uskoo vasta kun hänet on kastettu. Miten esikoiset opettavat?
Eikö uudestisyntyminen ole sitä, että kun ihminen on kuollut (siis hengellisesti, ei siis ole uskovainen), niin hän uudesti syntyy kun saa parannuksen armon.
Ainakin pääsääntöisesti esikoislestadiolaisuudessa ajatellaan, että syntyvällä lapsella on usko. En ole koskaan kuullut kenenkään väittävän päinvastaista, mutta en voi kuitenkaan varmasti sanoa, ettei sellaista käsitystä voisi myös esiintyä.
Pelastukseen tarvitaan Raamatun mukaan usko ja kaste, ja kadotukseen tarvitaan että ei usko, kasteen puutteesta ei siinä kohdassa sanota mitään. Eli sellaista, joka uskoo, mutta ei ole kastettu ei tuomita Raamatussa kadotukseen. Lutherin kommentti tähän on, että jos joku uskoo, mutta ei voi tulla kastetuksi, hän pelastuu.
Raamatun mukaan pienikin lapsi voi uskoa, ja Johannes Kastajasta kerrotaan, että hänellä oli Pyhä Henki jo äitinsä kohdussa. Siellä ei kerrota onko näin kaikilla, vai oliko Johannes erikoistapaus, joka siksi mainittiin, mutta joka tapauksessa voimme jättää kastamattomat lapset Jumalan käsiin. Enkä usko, että Jumala tuomitsee heitä kadotukseen.
Uskon siis etteivät pelastukseen tarvittavat kaste ja usko välttämättä tapahdu ajallisesti yhtä aikaa. Ihminen voi saada uskon joko ennen kastetta, kasteessa tai sen jälkeen. Mutta molemmat ovat välttämättömiä, jotta ihminen voisi elää elämäänsä uudestisyntyneenä Kristuksen yhteydessä.
El:t uskovat juuri niin, että kaikki maailmaan syntyvät lapset ovat autuaallisessa sieluntilassa. Eli kuollessaan pääsevät taivaaseen, vaikka heitä ei olisi kastettu.
Kaikki ihmiset ovat perisynnin alaisia, myös lapset. Kuten Lutherkin sanoi, lapset tultuaan NOIN seitsenvuotiaaksi, alkavat ymmärtämään hyvän ja pahan eron. Siitä lähtien, ihmisiä kun ovat, alkaa kristityn vaellus ja tulee tehdyksi ensimmäisiä syntejä, jotka likaavat omantunnon. Lapsi menettää hyvän omantunnon rauhan.
Sen jälkeen eri vaiheissa, eri ikäisinä ja eri elämänkokemuksissa, Jumala muistuttaa Pyhän Hengen äänellä omassa tunnossa, että on tullut tehtyä väärin eli syntiä.
Jos lapsi kasvaa uskottomassa perheessä, eivät vanhemmat, eikä seurakunta opeta hänelle miten synnistä pääsee.
Mutta jos lapsi kasvaa kristityssä kodissa, on hänellä se etu, että hän saa Raamatunmukaista opetusta. Hänelle kerrotaan lasten ystävästä Jeesuksesta. Miksi Jeesus, Jumalan Poika, tuli maailmaan. Myös tämän lapsen vuoksi, joka nyt on tehnyt syntiä. Lapselle kerrotaan, että jos on tehnyt syntiä ja se vaivaa, niin on oikein pyytää anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä todistetaan lapselle kaikki synnit anteeksi. Kun hän sen uskoo ja omatunto vapautuu, on lapsella taas hyvä olla. Se saattaa hänelle olla myös uudestisyntymisen paikka.
Usein lapsi tai nuori kuitenkin liukuu pikkuhiljaa synnin tielle ja rikkoo kasteen armoliiton sillä tavalla. Hän saattaa kulkea sidotulla tunnolla pitkäänkin. Pyhä Henki saattaa muistutella hänen omassatunnossaan useamman kerran synneistä. Halu saattaa olla pyytää anteeksi, mutta ei kenties ole voimaa ja uskallusta siihen. Tai sitten Pyhä Henki saattaa jo olla lopettanut muistuttamisen ja ihminen on alkanut paatua. Erilaisia tilanteita on ihmisillä.
Kun Jumala ottaa ihmisen käsittelyynsä, se voi olla tosi raju kokemus toisille. Joillekin se saattaa käydä helpommin. Kun tulee pelko, että tehdyt anteeksiantamattomat synnit vievät ihmisen helvettiin, tulee pakottava tarve etsiä Jumalan seurakuntaa ja ihmisiä, jotka voivat todistaa synnit anteeksi. Sellainen syntinsätunteva ihminen uskoo jo, että vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa hänet synneistä.
Kun hän saa kuulla syntien anteeksi todistamisen saarnan, jaksaa hän taas uskoa puhtaalla omallatunnolla. Hän uudestisyntyy ja saa Pyhän Hengen. Tätä kutsutaan uudestisyntymän paikaksi.
Toisilla saattaa viedä kymmeniäkin vuosia, ennenkuin saavat kokea tätä. Pääasia, että ihminen uudestisyntyy ja saa elävän uskon ennen kuolemaansa ja säilyttää sen myös.
Uudestisyntymän kokemukset saattavat olla hyvin erilaisia, mutta kaikkien elävien kristittyjen on sanan mukaan se koettava. Useimmiten kokemus on senverran voimakas ja ihmeellinen, että ihminen muistaa sen lopun ikäänsä.
Vaikka olisi lapsuuden kristitty, silti uskon on tultava omakohtaiseksi jossain vaiheessa. Ei äidin ja isän uskolla voi kukaan autuaaksi tulla.
Uudestisyntymisen kokemuksessa ihminen saa Pyhän Hengen kasteen. Se on välttämätön kaste autuuttamisessa. Vesikaste ei ole niin tärkeä. Jos ihminen uskoo ja on jo siis saanut Pyhän Hengen kasteen, tulee hän autuaaksi, vaikka kuolee sillä tilalla. Vesikasteen kerkeää antamaan myöhemminkin.
Jossakin kohdassa kirjoitetaan että ei ole yhden yhtäkään joka ei ole pois poikennut.
Kaikki me olemme pois poikenneet jo silloin kun on ensimmäinen synti tullut tehdyksi. Silloin jo olemme vikapäät helvetin tuomioon, ellei turvauduta Vapahtajaamme.
Perisyntikin olisi kadottava ellei Jeesus olisi kuollut ja noussut ylös meidän vikojemme tähden. Sellainen kristitty joka on lapsuudesta kasvanut ja säilyttänyt lapsuuden uskon hänelläkin on täytynyt olla uudesti syntymän paikka jossakin vaiheessa elämässään.
Tosin se ei ole niin voimakas ja selkeä kuin sellaisella joka on tullut maailman teiltä.
-Kaikki me olemme pois poikenneet jo silloin kun on ensimmäinen synti tullut tehdyksi.-
Eli Aadamista asti tämä on tosiasia.
Uusi syntyminen on tapahtuma, jossa Kristuksen vanhurskaus puetaan yllemme. Siis uskon kautta kasteessa. Siitä alkaa uusi elämä, uskon kilvoitus Jeesuksessa Kristuksessa.
Epäuskon tähden sen voi myös kadottaa, mutta kastetta ei epäusko muuksi muuta.
Siksi kastettu ja välillä Tieltä eksynyt palaa kasteen armoliittoon, jos hän on uskosta langennut pois jossakin elämänsä vaiheessa.
" Uskon kautta kasteessa"....uudestisyntyminen siis ?
Kastettava lapsi ei tiedä tuon taivaallista koko kasteesta, kenties nukkuu koko toimituksen ajan.
Ja siinäkö uudestisyntyminen!? Mitä mystiikkaa selität?
"Jos olen lapsuudesta asti ollut Jumalan valtakunnassa, niin miten voin syntyä siihen, jossa jo olen?"
Tulee vähän mieleen Nikodemuksen kysymys siitä,
miten ihminen taitaa mennä äitinsä kohtuun ja
syntyä uudelleen. Uudestisyntymä on järjelle
käsittämätön asia, johon eivät päde logiikan lait. Vapahtaja kuitenkin sanoo, että "Teidän TÄYTYY uudestisyntyä ylhäältä".
Itse esikoislestadioilaisena uskon, että
jokaisella uskovaisella kristityllä on tuhlaajapojan kokemuksia. Jokaisen täytyy tulla tuntemaan, että on hyljännyt Isänsä käskyt ja lähtenyt omille teilleen ja toisaalta, että Isä on ottanut yksin armolla avosylin vastaan, kun on saanut voiman kääntyä hänen puoleensa sellaisena köyhänä ja kaiken tuhlanneena kuin itsensä tuntee. Ei tarvitse olla hyljännyt Jumalan seurakuntaa tai lähtenyt näkyville tuhlaajapojan retkille.
Selittää. Miten olisikaan mahdollista selittää inhimillin keinoin miten vedestä ja Hengestä voi uudestisyntyä. Minulle riittää se, että Jumala tietää sen. Ja uskon ainoastaan, niin kuin on kirjoitettu.
ketään uudestisynnytä.
Niin , tässähän taitaa olla kysymys Pyhän Hengen kasteesta. Se tulee ylhäältä ja siinä saamme synnit anteeksi ja olemme vanhurskautetut.
Ilman vesikastetta olemme mahdolliset autuuteen, mutta emme ilman Pyhän Hengen kastetta.
Olisikin hyvä selvittää ensin mitä tarkoittavat vesikaste, Johanneksen kaste ja Pyhän Hengen kaste.
se on asia erikseen, Johannes kastoi vedellä mutta apostolit Pyhän Hengen saatuaan "Pyhällä Hengellä ja tulella" niinkuin Jeesus lupasi. Pyhän hengen kaste uudestisynnyttää. Älkää sekoittako vesikastetta siihen.
...mitä tarkoittaa uudestisyntyminen?
Jokainen lapsi syntyy Jumalan lapsena ja elävässä uskossa. Jos elämää taivaltaa uskovaisena ja lapsuuden uskossa niin miten se uudestisyntyminen tulee. Sen tiedän, että omakohtaiseksi kilvoitteluksi usko muuttuu jossakin vaiheessa jokaisella.
Eikö kerran syntyminen Jumalan valtakuntaan riitäkään, jos haluaa jatkaa elämää Pyhän Hengen voimalla ja synnin pois panijana vai pitääkö ensin olla uudestisyntyminen, jotta Pyhä Henki tulee uskovaiseen.
Toisin sanoen, lapsuuden uskon loppuessa Pyhä Henki lähtee ja pitää syntyä uudelleen saadakseen takaisin Pyhän Hengen sydämmelleen?
Vl:t eivät ymmärrä tätä. Kaikkien on saatava Pyhän Hengen kaste. Se tapahtuu uudestisyntymisessä. Ei kukaan pysy kasteen armoliitossa ikuisesti. Kaikki ovat pois poikenneet. Pyhä Henki tarvittaisiin nyt valaisemaan tämä asia vl:llekin.
Lue ylempää : Uskon tultava omakohtaiseksi.
Siinä vähän vastausta sinulle. Luther ja Laestadiuskin selittävät uudestisyntymistä. Kannattaa tutustua, on Raamatun mukaista selitystä.
Ylikierroksilla.
Ja vedät kaiken ykspiikkisellä.
Otappa raamatun kokonaisuus, niin ehkä näkymät muuttuu erinäköisiksi.
Olemme teitysti synnin alle myydyt, kuten Jeesuskin sano te olette tyhjään myydyt, mutta rahatta te lunastetaan.
Jotenkin tuntuu vain että Jumalan sanaa selitetään HOLTITTOMASTI, tyyliin; Jumalan sanaahan se on, joten ei vikaankaan mene jos tuon heitän soppaan höystöksi.
Ja se saattaa olla sellainen raamatun jae joka kuuluu vain epäuskoisille tai/ja omavanhurskaille saarnata.
Ylikierroksia, no kierrokset kuin kierrokset.
Ehkei tämä kommenttini kuulu sinulle niinkään, yleinen tapa on vetää ykspiikkisellä, ja yleinen käytäntö määrää kaikessa, ei niinkään Raamattu vaikka sen sanotaankin olevan ylin AUKTORITEETTI uskovaisen ohjenuorana.
Voiko Punainen lanka olla hukassa.(yleinen)
Yksinkertainen raamatun opetus uskosta on, ettei tieltä tyhminkään eksy, tiedän olevani alle keskitason ainakin meidän poppoossamme, joten tien pitäisi minulle näkyä myös yhtä selkeänä kuin muillekkin talsijoille...
Mutta viisaat ovat viisaita, jos ei yhdellä tavalla niin sitten toisella, ja raamatusta löytyy aina perustelut sillekin tavalle jos vain etsii´,(paikoitellen).
...täällä nyt tuosta uudestisyntymisestä mesoat, koska siitähän oltiin samaa mieltä sillä erotuksella, että VL:t eivät käytä nimitystä uudestisyntyminen.
Jossakin vaiheessa uskovaiselle tulee synnintunto ja hän haluaa omalle kohdalleen kuulla sarnattavan evankeliumia ja virvoittuu siitä hengellisesti. Jossakin vaiheessa myös uskovainen tajuaa omalle kohdalleen Kristuksen sovitustyön ja minunkin syntien sovittamisen. Pyhä Henki ei kuitenkaan lähde ihmisestä syntymän jälkeen, mikäli usko halutaan ottaa omakohtaisena vastaan ja vastaanottaminen on sitä evankeliumin janoamista. Myöhemmässäkin vaiheessa, kun ihminen ymmärää Kristuksen sovitustyön kohdalleenkin tehdyn, ei tässä mitään Pyhää Henkeä siirry ihmiseen takaisin, vaan Pyhä Henki kirkastaa tämänkin asian ihmiselle itselleen ja jos sen uskoo niin Pyhän Hengen voima on elävä ihmisessä.
tässä selityksessä !
Ymmärrämme, että lapset syntyvät viattomina ja lapsenuskossaan autuaina. Jos koti on uskovainen ja lasta kasvatetaan uskoon niin miksi hänen pitäisi uudestisyntyä?
Pieni lapsikin ymmärtää oikean ja väärän ja tuntee pahaa omaatuntoa rikkeistään. Jos hänen uskoaan evankeliumilla siunaten hoidetaan, hän pysyy kasteen armoliitossa.
Jos lasta ei kastekäskyn mukaan opeteta ja kasvateta, hän ajanmittaan syntien ja ylitsekäymisten vuoksi menettää hyvän omantunnon, paatuu ja Pyhä Henki pakenee hänestä. Minun elämänhistoriani on juuri tällainen.
Jumalan Valtakuntaan ei ollut paluuta muutoin kuin parannuksen kautta . Anteeksiantamuksen saarnassa kättenpäällepanemisen kautta sain Pyhän hengen ja pääsin pimeyden valtakunnasta valkeuteen ja Jumalan lasten iloon ja vapauteen.
Puolisoni on lapsuuden uskossa, uskovaisesta kodista.
Meissä on sama Henki.
yksi paikka Raamatusta:Jeesus sanoo:kaykaa ahtaasta portista sisalle,silla portti on ahdas ja tie kaita joka vie elamaan ja harvat ovat ne jotka sen loytavat.
Mutta se portti on lavea joka vie kadotukseen.Eli mielestani tuossa puhutaan juuri uudestisyntymisesta eri sanoin kuvailemalla.
Kylla uudestisyntymisen sisaiset vaivat taytyy koetella kaikkien,mikali voi paasta taivaaseen.itse Jeesushan sanoo siita ettei kukaan uudestisyntymaton peri taivasta.vaikka olisi lapsuudenuskossa, niin tien taytyy kulkea tuon ahtaan portin kautta.Jeesuksen ristinkuoleman ja lunastuksen tunteminen ja elavan uskon kirkastuminen on oltava omakohtainen.Ei siina riita opetettu tieto, kuten sitakin usein kuulee;etta niin on opetettu...
Me emme ole tietäväisiä, vaan USKOVAISIA.
Ahdas portti on syntisenä uskoa Kristuksen ansio omakseen, se ei todellakaan ole helppoa sille, joka syntinsä tuntee. Sydämen uskosta on kysymys Jolla Kristuksen vanhurskaus kasteen kautta yllemme puetaan. Ja sitä ei voi opiskella. Uskon voi vain Jeesus itse meille lahjoittaa.
...portin tuntee kyllä aina kun käy tunnolle tulleista synneistä parannukseen ja huomaa miten vaikeaa on nöyrtyä ja tunnustaa oma synnillisyys ja epäonnistuminen. Uskoon se jää, että saa kaikki synit anteeksi Jeesuksen sovintotyön kautta ja armosta. Omakohtaisesti se usko kirkastuu ja kenenkään puolesta ei voi uskoa, eikä kukaan voi minun puolesta uskoa.
Miten voi syntyä uudelleen ja tulla sisälle ahtaasta portista jos on jo sisällä?
Ei mitenkään. Synnintunnustuksesi ei auta sinua pätkääkään autuuden tiellä, vaikkas verta itkisit samalla. Seurauksena siitä on vain omavanhurskaus.
Mikä lihasta syntynyt on se on liha. Ja mikä hengestä syntynyt on se on Henki.
Sinä et valitettavasti voi koskaan uudestisyntyä omalla parannuksellasi, sillä Jumala on Henki ja vain Hengestä syntynyt on Jumalasta syntynyt.
Kristus on Jumalasta syntynyt, jos satuit tietämään. Sinun äitisi ja isäsi olivat lihaa, kuten sinäkin.
Kehosi on siis lihasta syntynyt ja Aadamin perinnöstä osallinen. Et mitään pelastuksesi eteen kykene ansaitsemaan.
Siksi Kristus sikisi Pyhästä Hengestä, koska hän oli ainut lihaksi tullut Henki, eli Jumalan Poika.
Vain Hänen kauttaan sinun on mahdollista syntyä uudesti Hengestä, ei siis omalla tekemiselläsi.
Vaikkakin ansiokkailta tuntuvilla tunnustuksilla ja kyynelillä, syntisi tunnustat ja kadut, mutta Jumalalle ei kelpaa muu, kun Kristuksen teko, jonka sinä voit ottaa vastaan ainoastaan uskon ja kasteen kautta.
Omavanhurskaus kyllä ottaa omansa orjakseen oman parannuksen kautta, mutta se onkin vaivan tie, sillä se on lihan tie.
Ja se juuri on lakiusko, eli legalismi, jossa sinä rämmit ihmisten ja omien tekojesi (lain) orjana, kenties lopun ikääsi ansaiten pikku paloina osamaksulla autuuttasi.
Ei ole kadehdittava kohtalo, elää taivaan toivossa ja helvetin pelossa koko ikänsä.
...uskonnäkemys uudestisyntymisestä ja en siitä käy tämän enempää väittelemään, koska se ei kohdallani muutu, enkä usko sen sinunkaan kohdalla muuttuvan, joten jatkakaamme keskustelua ja hyväksykäämme tällä tavoin toisemme.
kysyivat kirjanoppineet ja fariseukset jeesukselta.Kysymyksesi oli lahes sanatarkka lainaus Raamatun fariseusten suusta
Kyllä minä uskon niin kun se on Raamattuun kirjoitettu. Myös muutaman vuosikymmenen kokemuksesta tiedän sen, ettei lihalla voi Henkeä jauhaa, henkeä kyllä.
Jumala on Henki. Joka on Hengestä syntynyt, hän on Jumalasta syntynyt, ei omista teoistaan.
Jokainen on tietenkin oikeutettu uskomaan, niin kuin uskoo.
...uskoa ei voi kokemuksesta saada tai vahvistaa, vaan yksin armosta.
Autuuden eteen tehdyt työt ovat kauhistus Jumalan silmissä ja jos on jo sisällä niin miten voi syntyä uudelleen sisälle?
...kohdan tähän näkösälle!
...lapsesi on syntynyt ja kasvatat häntä Kristilliseen tapaasi niin missä vaiheessa hänen tulee syntyä uudelleen vai eikö sinun uskosi riitäkkään kasvattamaan lasta siihen uskoon, jossa olet. Katsot lastasi ja mietit hänen uudestisyntymäänsä ja ajankohtaa, jolloin hän olisi Jumalan valtakunnassa sisällä uudestisyntymisen kautta. Raamattuhan sanoo Jumalan valtakunnan ulkopuolella vaeltavan kulkevan laveaa tietä. Onko lapsella joku ikä, jolloin hänen on synnyttävä uudelleen? Tai missä vaiheessa ja mien uudestisyntyminen tulee hänen kohdalleen ajankohtaiseksi? Onko uudestisyntyminen sinun mielstäsi riippuvainen ajankohtaan, jolloin voidaan katsoa lapsenuskon loppuneen ja pitäisi aloittaa omakohtainen kilvoittelu?
mutta aloitan.Minun uskoni ja kasvatukseni ei riita kasvattamaan 'lastani' siihen uskoon jossa olen koska kasvatususko ja parhainkaan elavauskoisen kasvatus -ei pida lasta elavassa uskossa vanhuuteen asti ellei tuo lapsi koe niita samoja uudestisyntymisen vaivoja joista Herra Jeesus itse puhuu- ei vie taivaaseen. Vaan Jeesuksen kuoleman ja hanen vaivojensa taytyy tulla omakohtaisiksi hanelle.vahvinkaaan kasvatus ei ole sama kuin etta lapselle tulee omakohtainen usko.Kasvatus tosin tukee hanta silla tavalla hanella on mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa ja taten kuten usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, niin tama kaikki luo hanelle ympariston jossa Jumala voi tehda tyotaan lapseni sisimmassa.Silla Luther puhuu etta noin 7-8 vuotiana lapselle tulee tunto oikeasta ja vaarasta.Silloin lapsi alkaa tulla tietamaan milloin tekee tekosynteja ja ajatuksia.
Muistan omasta lapsuudestani etta joskus 8-10 vuotiaana minua alkoi vaivata omatunto pahoista teoistani ja ne vaivasivat minua niin paljon etta minun taytyi pyytaa etta niita saarnataan minulle anateeksi ja niin sain rauhan tunnolle, muistan etta tama oli minun ensimmainen kokemukseni miten lapselle tulee synnintunto ja sitten armontunto.Sitten nuoruudessa minulle tuli sisaisesti selvaksi se kuinka Jeesus on kuollut puolestani, han on maksanut syntini Golgatalla,han on lunastanut minut omalla verellaan ja kuolemallaan.
Ei varmasti ole tiettya ikaa,Jumala kutsuu ihmista eri ikaisena ja kirkastaa kylla sille armonsa ja totuutensa joka hanta etsii.Ajankohtaiseksi uudestisyntyminen tulee siina vaiheesssa kun omat synnit vaivaavat ja Jeesuksen Lunastus kirkastuu omalla kohdalla,eihan sita voi itse ottaa Jumalan tyo se on alusta loppuun.Jumala itse vetaa ihmisen,mahdotonta on ihmisen itse paattaa etta nyt mina uskon synnit anteeksi niinkuin esim.vanhoillisuudessa kuuluu olevan.Se on Jumalan tyo alusta loppuun.Se on vain todella yksin Hanen tyonsa.
Tiedan uskovaisia jotka ovat kasvaneet kristitysssa kodissa ja vasta jossain kaukana aikuusuudessa tulleet omakohtaisesti kasittamaan kristillisyyden omalle kohdalleen.Tassa tama hajanainen esitykseni talla eraa.
...noita edellämainittuja asioita juuri sen vuoksi, että ei tarvitsisi keskustella "turhaan".
Olen samaa mieltä, usko tulee omakohtaiseksi ja henkilökohtaisesti ymmärtää sen armon, joka Kristuksen Golgatan kuolemalla tuli meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Tietyssä iässä tulee tunto oikeasta ja väärästä ja armoevankeliumin tarve nousee omakohtaiseksi omantunnon hoitamiseksi.
"Ajankohtaiseksi uudestisyntyminen tulee siina vaiheesssa kun omat synnit vaivaavat ja Jeesuksen Lunastus kirkastuu omalla kohdalla,eihan sita voi itse ottaa Jumalan tyo se on alusta loppuun.Jumala itse vetaa ihmisen,mahdotonta on ihmisen itse paattaa etta nyt mina uskon synnit anteeksi niinkuin esim.vanhoillisuudessa kuuluu olevan.Se on Jumalan tyo alusta loppuun.Se on vain todella yksin Hanen tyonsa."
Näin se on kuten sanoit, mutta itse en vain käytä tuossa sanaa uudestisyntyminen.
Vanhoillislestadiolaisuudessakaan ei todellakaan oel usko ottamisessa ja päättämisessä, että nyt uskon synnit anteeksi, vaan juuri kuten sanoit, tulee tarve omalle kohdalle saada kuulla armoevankeliumi tunnon puhdistamiseksi. Tämä on Jumalan työ herättää tunto puhuttelemaan lihan mieltä.
Näin totean meidän olevan samaa mieltä "uudestisyntymisestä" sillä erolla, että itse en käytä tuota sanaa tässä yhteydessä.
on tama uudestisyntyminen tapahtunut omakohtaisesti sinun kohdallasi ?Siis sen aivan omakohtaisen?(niin monet kerrat teitin seassanne olen kuullut lauseen :niin on opetettu ja kas nyt sina olet poikkeus siella koska tahan asti ollaan keskustelusa paasty,siis em.kysymykseen?
Kertoisitko niita omia kokemuksiasi sen yleisen kasityksen lisaksi jonka jo kerroit olevan samanlaisen?
sinulta muutamaa asiaa koska vaikutat sellaiselta joka vastaa eika vetaydy:-'niin se vaan on'- verhon taakse.Eli :koska Raamattu vahvistaa etta kun astia on puhdas sisalta niin se puhdistuu myos ulkoa.Ulkoisista asioista nimittain kysyn.Esim koreudesta.Siskolleni hanen vanh.kaverinsa sanoi etta han vanhoillisena voi ottaa permanentin,mutta ei saa varjata hiuksia.Niin ihmettelen etta etteko ymmarra etta nama asiat lahtevat saman koreuden vihollisen vaikutuksesta?lahde on sama,isasta perkeleesta nama kaikki koreudenkin vaikutukset lahtee,mutta teidan ymmarrys on takuulla toinen vai?.vaikka tama on ns. hyvin pieni asia niin se kertoo paljon siita yleisesta menettelysta eli se haiskhtaa silta kuin :vaikka eitte ymmarra asiaa sisaisesti niin on PAATETTY aikoinaan tai miten ja milloin lie mutotoutunutkin ajatus etta -vaikka esim juuri nama -kiharat ei oo vaarin ja maailmallista mutta variaine se on...Ne ovat kaiken kisaksi samantyyppisia kemiallisia aineita milla kampaaja tekee ne.Mua kiinnostaa tama asian sisalto.Ja toinen asia etta vahholliset saavat kayttaa muita koruja, mutta korvakorut muut lavistykset on tuomittavia ja synnin merkkeja.Yksi vanhoillismies selitti minulle niin etta tulisiko se ajatus vaikka ehka sielta etta Herodeksenn tyttarella- joka vaati JOhanneksen paan -oli korvikset.Mutta ei han siita osannut sanoa oliko talla myos kaulakoru.Nama pienet ulkoiset asiat ja niiden osittainen ottamine mukaan ja osittainen poisjattaminen hammastyttaa minua.tallainen menettely haiskahtaa silta kuin eta ollaan paatetty aikoinaaan etta kaulakoru ok, korvakoru ei.Permanenetti ok, varjays ei.
Kysyin tata asiaa jo yhdelta vanhoilliselta, mutta han ei tiennyt.Mutta siskon kaveri oli sanonut selitkseksi etta kiharat voi olla ihmisella luonnollisesti ja niita saa siksi tehda, mutta etta varjays on vaarin.Mutta ajattelen etta onhan ihmisilla samalla tavalla ajatellen ruskeita, punaisia ...hiuksia luonnostaan...erikoista menettelya.uskon perustus ei le ulkoisissa mutta se mika ihmisella on sisalla tulee kylla ulkoisesti nakyviin.
Raamatunkohta kirjanoppinut asiaan.Nikodeemuksesta evank.Joh.1-12.
Nikodeemus joka fariseuksena uskoi palvelevansa Jumalaa oikein(samoinkuin sina mainitsit jo olevasi sisalla)kysyy uudestisyntymisesta.Nikodeemuksen uskonveljia on paljon.
Evank.Markus 10:17-27 tassa tavara tulee ymmartaa myos hengellisesti eli kun ihmisella on niin paljon omaa hengellista tavaraa eli omaa vanhurskauttaa niin ei ole tilaa Kristuksen vanhurskaudelle.Niin on estynyt tuo rikas nuorukainen tulemasta Jumalan valtakuntaaan paljon tavaransa kanssa.
Juuri näin. Minulla on samanlaiset kokemukset kuin sinulla, hieman vanhempana vain.
Kyllä uudestisyntyminen on Sanankin mukaan jokaisen koettava henkilökohtaisesti. Silloin saa Pyhän Hengen. Ja entinen syntielämä, vaikkapa vain salainenkin, tekee mieli jättää.
Matkan jatkuessa on sitten taas tilanteita kun saattaa joutua syntiin. Jos ei jaksa uskoa synti omallatunnolla, niin ripittäytyminen on annettu meille hyväksi mahdollisuudeksi puhdistaa tunto ja saada uusia uskon voimia rippi-isän vakuuttelujen kautta, että saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin sielun vihollinen ei saa otetta syyttelyihin ja uskon voimia heikoksi.
Ei kukaan ihminen, edes äiti tai isä, voi antaa lapselleen elävää uskoa. Kyllä se on Jumala, joka armossaan katsoo ihmiseen, jolla on halu tulla Jumalan lapseksi.
Jumala se on sekin, joka antaa katumisen armon. Kun synti tarpeeksi painaa omallatunnolla ja ihminen haluaa siitä helvetipelosta irti, etsii hän Jumalan seurakuntaa ja Jumalan ihmistä, joka voi häntä auttaa. Hän haluaa synnit anteeksi, koska uskoo vain Jeesuksen pyhän sanan ja veren voivan puhdistaa hänet synneistä. Kun syntinen uskoo, että Pyhän Hengen saanut ihminen voi toimia Jumalan välikappaleena ja käyttää taivaan valtakunnan avaimia, ja todistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hän on vapaa. Ilo ja riemu täyttää hänen sydämensä, kun hän kokee uudestsyntymän ja Pyhän Hengen kasteen. Usko on silloin täydellinen ja ilo aivan valtava. Ihmiset kokevat senkin tietysti eri tavoilla, toiset voimakkaammin kuin toiset.
Katumisellekaan ei ole määrätty mitään asteikkoja. Riittää kun katuu ja harmittelee ja haluaa anteeksi synnit. Jotkut kokevat syntien painon aivan kauheana ja pitkät ajat he joutuvat painimaan synnintuskassa ja etsimään Jumalan valtakuntaa. Toiset menettävät psyykkisen terveytensä, kun eivät löydä tietä vapauteen syntitaakan alta.
Maailman loppuun asti on Jumalan Pojan perustama seurakunta maan päällä. Niinkauan kuin on elämää niinkauan on armon aikaa. Vieläkin Jumala odottaa sekä tuhlaajapoikia että vuorille eksyneitä lampaita kotiin. Isän syli on avoinna kaikille katuvaisille. Tule ja juo sitä kirkasta armonvettä, joka sammuttaa janosi. Sitä saa janoinen juoda niin paljon kuin haluaa, aivan särpimällä särpiäkin.
Aivan samoja asioita olen minäkin kysellyt tällä palstalla aikaisemmin. En ole saanut vastauksia. Ymmärrät oikein tuon, että astia puhdistuu ulkoapäinkin kun ihminen saa uskon ja Pyhän Hengen. Onkin ilo lukea kirjoituksiasi.
Uskon voimasta ihminen laittaa pois maailman vaikutuksia, kuten koreutta ja turhamaisuutta. Hän ei sellaisilla synneillä enää halua haavoittaa Kristusta. Jumala haluaa, että olemme puhtaat ja raittiit myös hengellisesti.
...näiden asioiden kokonaisuutta vähän pidemmältä aikajaksolta.
70-luvulla parta ja pitkä hiukset miehellä puhumattakaan korvakorusta, osoitti tiettyä radikalismia yhteiskuntaa ja sen auktoriteetteja vastaan. Siksi silloin uskovainen ei halunnut ulkonäöllisesti samaistua heihin kasvattamalla partaa ja leikkaamlla kaljua tai kasvattamalla pitkiä hiuksia. Tässä uskovaiset halusivat olla samaistumatta heihin ja kunnioittaa esivaltaa kapinoimatta, mutta terveesti kritisoiden.
Tästä on aiheutunut se, että tänäkään päivänä nämä vanhemmat ihmiset, jotka tuolloin elivät noita aikoja, eivät voi hyväksyä partaa ja pitävät sitä edelleen tällaisena radikalismina. Itse olen kasvattanut toisinaan parran ja olen siitä myös kuullut tältä vanhemmalta polvelta(anoppi) tähän tyylin "naama on omantunon peili" no hän sanoi niin, mutta ei se niin minusta ole, eikä monesta muustakaan. Tänä päivänä nuorempi väestö ei pidä partaa missään muodossa radikalismina, vaan ihan luonnollisena miehelle kuuluvana elementtinä, jota voi kasvattaa tai olla kasvattamatta. Pääsääntöisesti tässäkin halutaan noudattaa vain sitä siistiä ja asiallista ulkonäköä ja pidetään terveesti itsestä huolta. On totta, että tietty ristiriita on vanhemman ja nuoremman polven välillä tässä asiassa viitaten tuonne menneisiin vuosikymmeniin, mutta aika sitä hälventää koko ajan. Raamatussahan sanotaan myös: "5 Ei heidän pidä paljaaksi ajeleman päälakiansa, eli keritsemään partansa vieriä, eikä ihoonsa merkkejä leikkaaman" (3. Moos. 21)
Toisena tämä korvakoru, kaulakoru, permanentti, värjäys asia. Tänä päivänä VL:ssä korujen paino käsissä, sormissa, kaulassa on sitä luokkaa, että hento ei jaksa sitä kantaa :) no vähän kärjistettynä, mutta koruja ym. pidetään todellakin ihan reilusti ja niittivyökin on ihan luonnollinen. Niittivyötäkin katsovat osat vähän arvostellen, koska se tuli aikanaan muotiin rock-bändien myötä ja silloin pidettiin sitä samaistumisena näihin rock-maailman tähtiin tai sex-pistolssiin, tällaiseen radikaaliin kellaribändiin. Toisaalta voidaan yhtä lailla nostaa esiin tämä nykyinen housumuoti, jossa pikkuhousujen hintalappu näkyy. Näin pukeutuvat todella monet VL-nuoret ja tiedän, että he ovat siitä joskus kuulleet, mutta pukeutuvat silleen edelleenkin. Minulla ei ole pukeutumista vastaan mitään, kunhan säilyttää sen etiikan siinä, että osaa valita oikeat vaatteet oikeaan paikkaan. Vaatetuksellahan me osoitamme kunnioitusta tilaisuutta kohtaan. Kyllä varmasti häissä morsian pahoittaisi mielensä, jos hänen kaikki kaverinsa tulisivat häihin alushousut vilkkuen. Seksuaalisuus on täysin luonnollista ja se on jokaisessa ihmisessä ja sen voimakkuus on persoonakohtainen, mutta ei välttämättä kannata sitä ylikorostaa joka paikassa.
Sitten nuo korvakorut ja värjäys. Korvakorujahan on sellaisiakin, joissa ei lävistystä tarvitse tehdä ja niin ollen ne voidaan korukategoriassa lukea rannerenkaaseen tai tavalliseen kaulakoruun. (kaulakoru, jossa on risti/anargian merkki, aiheuttavat erilaisen reaktion sen näkevässä) En oikeasti tiedä, mistä kaukaa tämä korvakoru asia juontaa juurensa, mutta siinä ehkä on taustalla tämä itsensä turmeleminen eli lävistäminen, jota ei pidetä Pyhän Hengen temppelin turmelemisen vuoksi hyvänä. Tässä taas viittaan tuonne aiempaan Raamatun lainaukseen, jossa ihoon merkkien leikkaaminen on pahasta. Toisaalta taas nämä Vanhan testamentin siveys ym. säädökset ovat Jeesuksen verellä puhdistetut ja hyvän omantunnon liitolla puhtaana pidettävät. Jos me Mooseksen lakia ja hänen antamiaan säädöksiä lähdemme noudattelemaan niin silloin meidän tulee noudatella kaikkia tai ei mitään. No Lain alla ei tässä olla ja siten emme autuutta teoilla saa. Tässä korvakoruasiassa ja värjäyksessä on kaiketi taustalla samanlainen asia ja niistä halutaan pidättäytyä, koska niiden tiedetään aiheuttavan pahennusta. Samalla tavalla tässä partakysymyksessä joutuu edelleenkin sellainen henkilö, joka haluaa partaa kasvattaa usein "hitaaksi" katsotuksi joidenkin taholta, mutta itsepäisesti parran annetaan vain olla, koska ei se todellakaan ole mikään uskonmittari.
Kaiketi on hyvin paljon asioita, joissa halutaan kunnioittaa toisen mielipidettä(esim. vanhempien) ja ei haluta aiheuttaa kenellekään turhaa mielipahaa. Sille ei voi mitään, jos jollakin tulee jostakin asiasta paha mieli ja toiselle ei.
60-70-luku oli sinänsä monellakin tavalla hyvin vaikea aikaa ja näin taakse päin katsottuna moniin asioihin suhtauduttiin ylikriittisesti, mutta sitä en arvioi, etteikö silloin ollut tarvetta olla todella kriittinen. Jumala kuitenkin antaa vaikeuksia ja koettelemuskia myös siioniin sisälle ja niiden ymmärtäminen on varmasti meille nuoremmille vaikeaa. Itse olin lapsi 70-luvulla ja ei ole siitä ajasta omakohtaisia kokemuksia. Niitä ihmisiä, jotka tuolloin kokivat noita aikoja on vielä keskuudessamme prosentuaalisesti paljon ja varmasti sieltä on jäänyt hyvin tiukkaa suhtautumista tiettyihin asioihin. Miksi siis kapinoida liikaa, vaan antaa Jumalan hoitaa ja johdattaa asioita, siihen me luotamme.
Kirjoitat koko ajan "ehkä"..."ehkä". Yrität ymmärtää itsekin, mutta perusteluja ei ole.
Miksi korvakorut on synti, mutta MUUT KORUT eivät? Raamattu kuitenkin kieltää kultien ympäriripustamisen ja neuvoo miten kristityn vaimoväen pitäisi itseään kaunistaa kainoudella ym:lla.
Miksi saa permanentata, mutta ei värjätä?
Maailmanmielisyyttä ja koreudenhalua se on. Raamattu neuvoo kristittyjä naisia pitämään pitkät hiukset.
Tähän teikäläiset vastasivat aikaisemmin, että Paavalin opetuksista ei tarvitse välittää!!!
Vastaa sinä, tai joku tietävä, ihan asiallisesti näihin kahteen kysymykseen.
...eivät ole synti, kuten ei muutkaan korut.
Värjäys ei ole synti, eikä permanenttikaan.
Tuossa aiemmassa vastauksessani koitin sitä juuri kirjoittaa, miksi nämä asiat ovat niin kaksijakoisia meidän ihmisten keskellä.
Jos joku tästä asiasta sanoo eri tavalla kuin minä niin silloin ne on hänelle synti, mutta minulle ei.
Välitätkö itse Paavalin opetuksista kokonaisuudessaan vai vain osittain?
...että näkisit sen taustan mikä on monilla asioilla ja minkälaisia seurauksia se kantaa ja minkälaisia reaktioita se aiheuttaa.
Jos jostakin asiasta on VL:llä kahdenlaista mieltä, niin kumpiko niistä on oikea vai onko kumpikin oikea ja ihminen tekee itse valintansa oikeaksi tuntemansa ja väärän välillä.
Itseään kaunistava, voisi käyttää korvakorujakin, mutta ne ovat tänä päivänä meille vain sympoolina kuuliaisuudesta.
yksimielisyys tässäkin asiassa on hyväksi.
Niinkuin kaikessa, joka ei aina ole hyväksyttävää.
Niin, Laestadiuskin sanoi, että koreuden alla piilee huoruus. Varmasti pitää paikkansa.
MIKSI ihmiset pitävät koruja ja kaunistavat itseään, kasvojaan, hiuksiaan, kynsiään?
Eivät päästäksensä lähemmäs Jumalaa. Kyllä se lähtee sieltä syvyyden kaivosta se halu. Olkaamme rehellisiä.
Minkälaisia seurauksia tulisi, jos vl-naisille saarnattaisiin korut, meikit, permanentit, hiustenvärjäykset, kynsien lakkaus ym. synniksi?
Elävä kristitty, nainen tai mies, ei halua koreilla, uskon voimasta välttää koruja ym. maailmanmielisyyttä.
Uskon, että Paavalin sanat ovat Herran puhetta meille ja hänen opetuksensa sen ajan kristityille pätevät myös meille.
Teille on varmaan perusteltu saarnaajien voimalla miksi saa tehdä vastoin Raamattua.
Yksi mahdollisuus huomioimata, voihan olla ettei KUMPIKAAN ole oikeassa.
Suomeksi; molemmat väärässä.
Mitä koreutta tarkoitat.
Olen kyllä samaa mieltä, että huoruus tuo tullessaan ajallista hyvää jolla voi leuhkiakkin tarvittaissa.
Ei sitä uskoisi, mutta eräällä jonka vaimo huoraa säännöllisesti, omistaa kylän suurimman talon autoja on ollut jos minkäsorttista, lapsiakin sen mukaan kuin kahden sonnin kiveksistä liikenee.
Lomamökit kallilla huvittelupaikalla ym: ym:
KYLLÄ HUORUUS KANNATTAA;
...sekin voi olla mahdollista.
Anteeksi päänuppini pienuutta, koska en aina osaa laajentaa ajatuksia kaiken kattaviksi...olenhan vain "normaali" ihminen
...toisten asioissa vai omissa?
...rakentavaa olettaa yleisesti mitään.
"Teille on varmaan perusteltu saarnaajien voimalla miksi saa tehdä vastoin Raamattua."
Toisvoisin, että voitaisiin käydä rakentavaa keskustelua ilman provosointia ja turhia olettamuksia. Kysy mielummnin jos olet epäteitoinen. Meille ei saarnata Raamatun vastaisesti.
Mikä ajatus tuolla on taustalla, joka saarnataan sallituksi vastoin Raamattua?
"Minkälaisia seurauksia tulisi, jos vl-naisille saarnattaisiin korut, meikit, permanentit, hiustenvärjäykset, kynsien lakkaus ym. synniksi?"
Jos naisille saarnattaisiin synniksi edellä luetellut niin tuntisin kyllä oloni todella epäkotoisaksi ja ihmettelisin suuresti, että eikö ne miehille olisi sitten syntiä jos naisille.
Olen samaa mieltä turhasta koreilusta ja en sitä pidä kovin tarpeellisena.
Entä mitä ajattelet miehellä korvakorusta?
Halun puutteesta katsoa asioita JOKA kulmalta...ja vähän kulmankin taakse.
Ei uteliaisuuttaan mutta kokonaiskuvan perustamisen tähden.
Talossakin on muutakin kuin komea julkisivu, ja sitä jos vain kiillottelee, niin jää muut osat huoltoa vaille.
Otetaan ihmisruumis; ja sidot, tai muuten tullut tiukka lanka jonkun varpaan ympärille, jolloin veri ei pääse kiertämään.
Mitä tapahtuu, varvas mustenee ja on valtava kipu ja tuska.
Ajan myöten ,jollei lankaa oteta pois tulee komplikaatioita, varvas voi alkaa märkimään, ja lopuksi tulee kuolio.
Minkä tähden pitäiis asia tuskan kautta antaa mennä vain kuolioon asti??? eikö mieluummin alkaisi hamuilemaan siihen kipeään ja ottamaan sitä lankaa pois, jotta saisi pitää terveen varpaan.
...kysehän on minun pääkooppani ajattelun tahattomasta rajallisuudesta vain, joten ei sen isommasta asiasta.
Olen todellkain epätäydellinen ja kyse ei ole mistään tahallisesta unohtelusta ja jos me jokaisen kirjoituksia lukisimme ja etsisimme niistä pois jääneitä ulottuvuuksia tai näkökantoja niin olisi mahdotonta keskustella yhtään mistään
...rohkeasti asioista suoraan ja jätä vertailut sikseen. Tietty suoraan puhuminen paljastaa nimimerkin takaa jotain ;)
paljastaa, suoraan puhua rakastat suoraa puheessa , entäpä käytännössä.
Rakastatko minua enemmän kuin muut, kysyi Jeesus Pietarilta, entäpä sinä.
Diplomaattina osaat tuohonkin kysymykseen antaa tyhjentävän vastauksen..
Mutta pyytäisin sinua sitten vastaamaan rehellisesti täydentävällä vastauksella kysymykseen.
...kysymys kysymykseksi!
Siinähän se kysymys, kysymyksenä on. "ENTÄ SINÄ".
Rakastatko Jeesusta enemmän kun muut,saman verran vai vähemmän.tarkoitan vl-liä vain.
siina mielessa etta yleensa pohdit mitenkohan tuohon kysymaani voisi vastata.Se oli hassu ,mitaanselvittamaton ja hengeton oloinen vastaus,Se oli myos kovin 'sinnepain' ,'noin' ,'ehka' ja 'ilmeisesti ' oloinen, mutta kiitos siita.Lukiessani tekstiasi mieleeni tuli kaverini vuosien takaa ,tahan Samaan tyyliin minun vapaakirkkoinen kaverini perustelee ulkoisia asioita.Minakin-nimimerkki mainitsi ettei han ole saanut vastausta kysymiinsa.Minakin on varmaan minun laillani tullut huomaamaan etta se kuka ei voi ja osaa vastata niin hanella ei ole vastauksia.Sellainen joka ei tieda,kuinka han voisi siis vastata...
Senkin ihmeen paivan olen siis nahnyt etta minulle valottui se syy miksi paasaantoisesti vanhoilliset vastaavat kysymiksiin arkielamassa jutellessa:'näin on opetettu' ja piste.Niin kun tama ystavallinen vlm teki poikkeuksen ja ei tyytynyt tahan peruslauseeseen vaan valotti asian sisaltoa niin hyvin kuin osasi, niin tallainen esitys siita tuli.Semmoinen sekasotku vailla mitaan linjaa.kyllä mina nyt totisesti ymmarran miksi vanhoillisilla on tapana sanoa :näin on opetettu,Eika mitaan muita perusteita tai selitysta.Koska kuten naemme selitykset ovat tata lajia vailla paata ja hantaa, niin kuinka paljon helpompi ja kasvonsa sailyttaen heidan on lyhyesti todeta :näin on opetettu.
Vlm:lta pyysin myos kertomaan uudwetisyntymisen omakohtaisia kokemuksia,huomasitko kysymykseni siella aiemmin?Koksa totesit yleisen linjan olevan saman niin kuinka on omakohtainen kokemuksesi asiasta?
..autuas kun taistot taukoaa ja Jeesus Kristus kuningas kansansa kokoaa.
Olemme saaneet ihmeellisimman osan ihmiselämässä.Pitakaamme aina kiinni tasta .Ja etta niin monta kuin koskaan mahdollista tulisi johdatettua talle samalle tielle joka vie paratiisiin Jumalamme ja Vapahtajamme luokse.
...kokemukseni on"uudestisyntymisestä" sllainen, että lapsuudessa en muista ikää 6-8v tuli paha olo joistakin asioista ja niitä piti käydä pyytämään anteeksi. Esimerkiksi 6 vuotiaana vahingossa ritsalla ampumani kivi osui naapurin autokatoksen lamppuun ja lamppu särkyi. Tästä tuli paha olo ja tiesin, että nyt sattui vahinko, joka pitäisi käydä korjaamassa. Ensireaktio oli tietenkin luikkia äkkiä kotiin, mutta se ei parantanut oloa yhtään. SEuraavana tuli lähtö naapuriin kertomaan(vanhempien rohkaisemana) asiasta ja pyysin anteeksi vahinkoa. Näin huomasin, että olo muuttui ja naapurin setä tuntui kivlta, eikä pelottavalta, kuten olin ensin ajatellut. Tässä siis yksi muisto siitä, kun alkaa tulla tieto oikena ja väärän välillä.
Vanhemmalla iällä sitten tämä sama oikena ja väärän tieto tuli hyvin monesti useammin eteen ja asioiden korjaamiseen sai käydä, jotta omatunto pysyy puhtaana. Niin en muista ikää tarkasti (12-14v), mutta muistan tunteen, jossa asioita mitti syvemmin ja peruskysymyksen äärellä joutui monesti pysähtymään, haluanko minä olla uskovainen vai en? Valintani oli, että haluan ja silloin myös ymmärsin jo sen, että Jeesuksen sovintotyö on meidän kaikkien pelastuksen tähden tehty ja halusin uskoa tämän sovintotyön päälle ja armosta omat syntini anteeksi.
Tällaisella kokemuksella minä kuvaan sitä uskon omakohtaiseksi tulemista.
...että et ihan kokonaisuudessaan ymmärtänyt sitä, jota aiemmin kerroin.
Siis yritin aiemmassa juuri valottaa sitä, miksi tiettyjen asioiden hyväksyntä on vaikeaa, jopa mahdotonta. Se johtuu pitkälle menneistä ajoista, ihmisistä ja silloisista heidän kokemuksistaan.
Eli peruskysymys, miksi ei saa? Raamattu ei kiellä eikä kannusta mihinkään tällaiseen ja siten jokainen valitsee itse.
Totta on, että tiettyjen asioiden tekeminen aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia uskovaisissa ja jokainen, joka tekee eri tavalla kuin on totuttu, joutuu törmäämään ihmisten asenteisiin, tottumuksiin, perinteisiin ja vieläpä siihen, että silloin kyllä puhuttiin näin tai noin. Voisiko sanoa myös näin, että muutokset ovat hitaita, en toki toivo mitään radikaalia muutosta, mutta uskossa saa olla vapaus Pyhässä Hengessä.
En ihmettele sitä, että sanot "näin on opetettu" itsekin olen joutunut todella pohtimaan asioita ja niiden syy-seuraussuhteita sekä Raamatullista, että opillista taustaa vasten. Olisi todellakin ollut aika yllätys, jos olisit heti välittömästi allekirjoittanut sen, jonka sinulle kirjoitin :) Parhaani yritän siinä tehdä, että kerron niitä asioita, joista juontaa juurensa tietyt perinteet ja tavat, joista käytetään nimitystä "näin on opetettu"
Raamatun valossahan nämä eivät ole luettu synniksi, eikä ole moni muukaan asia ja siten ns. maallisten asioiden hyvään/huonoon valoon saattaminen on kunkin ajan ilmiöistä johtuvia ja yhteisesti nähtyjä. Onko sitten mennyt aika siirrettävissä tähän päivään tai tämä päivä menneeseen aikaan, on spekulaatiota.
Loppuun sanon, että "näin on opetettu" tulee helposti esille, koska perusteleminen ei ole todellakaan helppoa ja siihen tarvitaan aika laajaa pitkältä ajalta olevaa tietoa sekä silloisia ajan ilmiöitä.
Kiva näitä on kirjoitella ja tuleepahan taas pohdittua joka tekstissä vähän enemmän asioita.
...mitä mieltä olet miehellä korvakoruista tai hiusten värjäämisestä?
Yhtä paljon syntiä miehille kuin naisillekin samat asiat. Samat vaikutteet ajavat moisiin töihin.
Pari ylempää mietelmääsi ihmettelen. Yrität jotenkin tekemällä tehdä selitystä omakohtaisesta uudestisyntymisestäsi. Hirveän epävarmaa tekstiä.Yritätkö nyt selittää meille, että oletkin uudestisyntynyt. Aiemminhan sanoit, ettei kaikkien tarvitse uudestisyntyä.
Oletko tämän avauksen keskustelujen myötä tulossa siihen Raamatunmukaiseen ymmärrykseen, että jokaisen pitää käydä läpi uudestisyntymisen kokemukset?
Et pysty seurakuntanne oppikäsityksiä yksin muuttamaan. Olisi paras siirtyä sellaiseen seurakuntaan, jossa oppi on kohdallaan. Jokaisen on ensisijassa huolehdittava omasta autuudestaan.
...aiemmassa viestissä kuvasin, miten usko on muuttunut kohdallani omakohtaiseksi. Jotku käyttävät tuosta samasta asiasta nimitystä uudestisyntymä. En yritä tekemällä tehdä niistä kokemuksista yhtään mitään ja en voi sille mitän jos haluat ymmärtää asian sillä tavalla.
Aiemmin sanoin, ettei uudestisyntymää tarvitse jokaisen käydä läpi, koska huomasin meidän esim. Nallen kanssa puhuvan samasta asiasta, mutta me käytimme Nallen kanssa eri nimitystä ko. asiasta. Tarkkaavainen keskustelun seuraaminen auttaisi snuakin ymmärtämään viestini oikein ja turhat pilkun halkkomiset jäisivät vähemmälle.
Jokaiselle uskovaiselle usko muuttuu omakohtaiseksi ja jos siitä käytetään nimitystä uudestisyntyminen niin olkoon se sitten sitäkin.
Kastekäsky; kastakaa ja opettakaa !
Kyllä kai sinäkin olet kuullut paljon opetusta; saarnoja, puheita, raamatunselitystä, olet lukenut hartauskirjallisuutta. Eivätkö Sinunkin käsityksesi ole opetuksen tulosta.
Et kai ihan itse ole luonut ja Raamatusta ideoinut omaa oppiasi.
myös termien osalta?
Joh. 3:3
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa"."
tietää, missä vaiheessa esikoiset arvelevat lapsen olevan uudestisyntymisen "tarpeessa".
Ajatellaan, että jos uskovaisen kodin lapsen sielua hoidetaan armoevankeliumilla niin että hän lapsuususkossaan säilyy...niinkuin ymmärrämme.
Niin mihin kohti pitäisi asettaa uudestisyntymä; vaikkei hän ole lapsenuskostaan pois "kuollutkaan".
Vai ymmärtävätkö el:t sanalla uudestisyntyminen jotakin aivan muuta.
Muotoile tästä uusi avaus, vlm,....
...hiukan laajemmin, niin se oli fariseus Nikodemus, jolle Jeesus näin sanoi.
Joh. 3
1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.
2 Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
3 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.
4 Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Jos olisin fariseus niin uudestisyntyminen olisi varmaankin erilainen kokemus, mikä on uskon tuleminen omakohtaiseksi jo uskovaisena olleelle ennenkin.
...nallen kirjoituksesta ja käymästämme keskustelusta ilmeni, että olemme nallen kanssa samoilla linjoilla siitä mistä he käyttävät nimitystä uudestisyntyminen, mutta koen sen omakohtaiseksi uskoksi tulemisena. Eli ymmärrys ja valinta siitä, että on joko uskovainen tai ei ole.
Ei kukaan voi tarkkaan tietää toisen uskoa ja kokemuksia, ja hyvän ja pahan oppimisen (eli omantunnon) kehitystä. Luther on myös tutkinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että noin seitsenvuotiaana lapsen omatunto on niin kypsä, että hän tietää tekeekö hän pahaa vai hyvää.
Raamattu sanoo, että me kaikki olemme pois poikenneet! Jos sanotaan kaikki, silloin myös lapsuuden viattomuuden tilasta ihminen joutuu synnin tekijäksi, josta seuraa huono omatunto. Jos lasta on opetettu oikein rikkomuksensa jälkeen pyytämään syntiä anteeksi, hän tietää mitä tehdä. Jonkun aikaa saattaa pieni lapsi viattomasti uskoa todistetut synnit anteeksi.
Mutta sanankin mukaan kaikille tulee vaihe, jolloin usko on muuttunut epäuskoksi. Kasteen armoliitto on tullut rikotuksi ihmisen puolelta.
Pyhä Henki ei asu samassa sydämessä, jossa on perkeleitä.
Lapselle saattaa tulla varastamista, valehtelua, toisen kiusaamista, tottelemattomuutta vanhempien neuvoille ym., jotka ovat lapselle isoja syntejä. Aikuinen saattaa ajatella, etteivät nuo nyt mitään ole. Tiedän, että uskottomat ajattelevat niin, että kaikkihan niin tekevät, se kuuluu kehitykseen!
Kuten sanoin, ei voi tarkkaan sanoa minkä ikäisenä Jumala alkaa Pyhän Henkensä kautta uudestaan herättelemään ihmistä. Joku saattaa kokonaan luisua maailmaan tuossa kehityksessään. Joku toinen taas saattaa roikkua seurakunnan yhteydessä, jopa anoa syntejään anteeksi, mutta ei silti jaksa uskoa likaisella omallatunnolla.
Se ei ketään pelasta, vaikka kuinka pyytää anteeksi, jos omatunto kuitenkin soimaa joistain synneistä. Kyllä sitä voi yrittää ja yrittää uskoa, mutta ei sellaisesta pitemmän päälle tule kuin kuollut usko, joka luottaa tekemiseen. Kun minä olen tehnyt niin ja niin, niin kai minä olen uskovainen. Istuu vanhojen paskojen päällä ja uskoo. Ei. Ei niin ole oikein. Uskoa ei voi ottaa itse eikä Pyhää Henkeä voi käskeä.
Kun ihmiselle tulee katumus synnistä (sen vaikuttaa Jumala), hän alkaa etsiä seurakuntaa ja Jumalan ihmisiä, jotka voisivat auttaa häntä. Hän uskoo jo siinä vaiheessa, että vain Jumala voi hänet synneistä pelastaa Jeesuksen sovitustyön tähden.
Kun tällainen syntejään katuva ja itsensä helvettiin tuomituksi tunteva ihminen löytää toisen kristityn, jolla on Pyhä Henki, hän voi kertoa tilastaan tälle Jumalan ihmiselle ja voi eri sanoin ilmaista katumuksensa ja sen, että haluaa anteeksi syntinsä. Kaikilla oikeilla Jumalan ihmisillä on elämän vesi kielensä alla ja niin he voivat vapauttaa taivaan valtakunnan avaimilla toisen syntitaakastaan uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Silloin ihmiselle syttyy usko, hän uudestisyntyy siinä ja saa Pyhän Hengen. (Tämä on Pyhän Hengen kaste). Ja voit uskoa, että minäkin tuon koettuani leijuin pari tuntia jossain fääreissä. Tuntui kuin jalat eivät olisi maata koskettaneet, niin hyvä ja kevyt oli olla. Ja ne kauan kalvaneet synnit uskoin anteeksi enkä epäillyt yhtään etteivätkö ne olisi anteeksi. Se on Jumalan lahja ihmiselle.
Uudestisyntyminen voi tapahtua aivan missä iässä tahansa. Ja se voi tuntua toisista vähemmän ihmeelliseltä kuin toiselta. Mutta aivan varmasti sen kokemuksen muistaa.
Ihmettelen mitä vanhoillisilla opetetaan ja miten uskotaan kun tällaiset perusasiat eivät ole selvillä.
Vuorisaarnassaan Jeesus kertoo autuuden tuntomerkeistä, jotka kaikki täytyy löytyä yhden ja saman kristityksi tulleen kokemuksista.
Jokainenhan voi lukea Raamatusta itsekin näitä asioita, jos seurakunnassa ei yleisesti puhuta asioista. Säälittää kovasti, että ollaan kovasti uskomassa ja kuitenkin uskotaan jotain epäselvää joka ei perustu Raamattuun. Herätkää, rakkaat ihmiset, tutkimaan itse Pyhää Sanaa ja etsikää seurakunta, jossa vielä saarnataan elävää Jumalan sanaa. Armonaikaa on niinkauan kuin on elämää.
Sikäli kuin ymmärrän kysymys on nimenomaan terminologiasta, eli siitä miten sanan "uudestisyntyminen" merkityssisältö määritellään. Ja sitä paitsi kaikki esikoislestadiolaisetkaan eivät käytä tästä uskon omakohtaistumisesta sanaa "uudestisyntyminen" vaan puhuvat juuri uskon omakohtaistumisesta. Ja jos joku haluaa jonkun "hirttää" siitä syystä, että kyseinen henkilö ei käytä uskon omakohtaistumisesta juuri tätä sanaa "uudestisyntyminen", niin siinä joutuu kyllä samalla "hirttämään" myös J. Raattamaan, koska hänenkään mukaansa kaikkien ei ole välttämätöntä käydä lävitse uudestisyntymistä kivulla.
Itse kyllä ehkä ajattelisin, että myös uskon omakohtaistuminen on osa uudestisyntymistä. Mutta en usko, että se uskon omakohtaistumien on koko uudestisyntyminen, vaan siihen kuuluu myös kaste, koska uudestisyntyminen on Raamatun mukaan nimenomaan vedestä ja Hengestä. Ja sitä paitsi minusta tuntuu, että kyse on koko elämän jatkuvasta prosessista Hengen uudistuksessa, joka saavuttaa päätöksensä vasta ylösnousemuksessa.
Ja korostettakoon, että vaikka sanon uskon omakohtaistumistumisen olevan osa uudestisyntymistä, en tarkoita tällä, että jokaisen ihmisen täytyisi jossain vaiheessa tuomita itsensä kadotukseen matkalla olevaksi. Jokaisen ihmisen tulee tulla omakohtaisesti tuntemaan Vapahtajansa vaivat, jotta hän voisi säilyttää uskonsa, mutta se ei tarkoita sitä että usko olisi välttämättä jossain vaiheessa kiellettävä.
kasitykseni eivat ole opetuksen tulosta.Valkeus minulle on tullutylhaalta,mutta luonnollissesti mina olen saanut kuulla Jumalan sanaa.
...sekoittaa monesti saman ajatuksen, koska samoista asioista voidaan käyttää eri termiäkin.
Itse uskon juuri siihen, että ei Pyhä Henki karkaa ihmisestä, jos se on saanut syntymästään asti asua.
Jossakin vaiheessa tulee tieto oikeasta ja väärästä ja tuno puhuttelee.(Jumala on kirjoittanut lakinsa jokaisen ihmisen sydämmeen)
Jossakin vaiheessa ymmärtää Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen.(omakohtainen usko)
Meillähän on lapsikaste, jolloin pieni Juamlan lapsi otetaan kasteessa hyvän omantunnon liittoon. Käsitin el kirahwi, että pitäisi mielestäsi olla kaste edelleen uudestisyntymään ja tässä ymmärrän sinun tarkoittavan nimen omaan Pyhän Hengen kastetta. Mitä se tarkoittaa omalla kohdalla? Entä jos koskaan ei ole ollut tunnetta Pyhän Hengen kasteesta tai ei ole tietoinen sen tapahtuneen itsessään?
Taisin kyllä tarkoittaa yllä sanalla "kaste" ihan kastetta vedellä ja sanalla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Mutta sillä "Pyhän Hengen kasteella" taas ymmärrän nimenomaan juuri sitä puheena ollutta uskon omakohtaistumista. Eli sen Pyhän Hengen kasteen on kokenut kun ensimmäisen kerran saa tuntea iloa ja riemua ihan omalle kohdalleen syntiensä anteeksiantamuksesta. Mutta ei se ilo tietysti siihen lopu, vaan jatkuu niin kauan kuin elävä usko säilyy ihmisessä.
Ei minusta ihmisen ole välttämätöntä tietää termejä kaikille kokemilleen asioille, vaan voi uskoa ihan yksinkertaisesti. Eli en näkisi välttämättömänä, että ihmisen tarvitsee tietää ja ajatella, että "tämä tässä nyt oli sitten se Pyhän Hengen kaste", tai että "tämä tässä oli nyt sitten se uudestisyntyminen/uskon omakohtaistuminen". Pääasia on se itse asia, eli Jumalan työ ihmisessä, eikä se millä sanoilla sitä nimitetään.
...vastauksestasi ja totean itse ymmärtäväni juuri samalla tavalla asian.
Pyhän Hengen voiman kokeminen omalla kohdalla on se tärkein uskon vahvistus ja elävänä pitävä voima ja ilman sitä ei uskoakaan saa eläväksi. Lapsen ei tarvitsekaan miettiä tai tunteä näitä asioita, koska lapsi uskoo yksinkertaisesti, mutta "aikuinen" alkaa miettimään ja siten omalle kohdalle uskominen onkin se ainut oikea uskomisen muoto ja mahdollisuus, valinta siitä uskoako vai ei.
Sepä hauskaa, niin ei sitten tarvita tapella tästä asiasta... ;)
vähän tarkemmin ja konkreettisemmin
varma mita erityisesti kysyt kertomaan tarkemmin.mutta ilmeisesti siita etta miten niin pidan vanhoillisuutta vain opetettuna uskona.Ja en tieda oletko vl,mutta oletan niin-Mutta kun tunnen meidan seurakuntaamme ja oppiamme joka perustuu Raamattuun, niin tunnen myos teitin eli vl:en opetusta(olen kaynyt seuroissanne jonkun kerran) ja ennenkaikkea tunnen teita ihmisina ja teidan puheitanne arkielamassa myos uskonasioista.Niin Se jo monen huomaama asia ,on etta kun teilta kysytaan jotain niin voi kun lahes joka kerta kuulee sen sanan:'niin on opetettu'.*"Tasta vanhoillisuuden kasityksesta mina pidan kiinni joka tapauksessa, vaika en tieda miksi esim se joku asia niin on,mutta niin on opetettu ", "en ole tullut ajateelleeksi miksi niin, mutta niin on opetettu."On se yleisin kommentti vl:lta .
Ja siten kun teitilta kysyy erilasia asioita niin jos teidan Pyha Henki ei juuri silla hetkella ilmeisesti ole toiminnassa, koska monet teista sanoo vastauksena:Esim."Jumalan tahto on nyt etta sina et saa vastausta" tai Sinulla ei ole etsikonaikaa,siksi Et saa vastausta" tai Se klassinen *niin on opetettu' ja joskus vain pelkka hiljaisuus.Naita kaikkia on kohdalleni osunut teittien kanssa keskustellessa.Muutakin.
Ihmettelen etta Koska Raamatun mukaaan ihmisella jolla on Jeesuksen usko niin Raamattu vahvistaa etta kun :"sina suusi avaat niin Jumala antaa puhetta":Ei siis mistaan omista varastoista tarvitsiisi puhua, mutta kun teitilla on naita em. tapauksia ollut niin helppo se on jo niista nahda etta usko on silloin opetettu.Se osataan sanoa , mika on opeteetu mutta ei tunneta asian syvyytta ja koko totuutta ja koska ei ole Pyhaa Henkea nakojaan apuna niin sitte turvaudutaan naihin vakilauseisiin, siina
Jos ja kun haluat nahda ja kuulla millainen o n valkeus ylhaalta ,niin tervetuloa seuroihimme ja rukoile itsellesikin valkeutta ylhaalta.
Te ilmeisesti pidatte vanhoillisuutta alkuperaisena 'lestadiolaisena 'herayksena tai ainakin minua on sanottu eriseuralaiseksi.Mutta eihan teilla ole yhtenevainen opetus ede sLestadiuksen kanssa ja Lutherin kohdallakin menee erityylisesti ja Raamattukaan ei kaikkea vahvista teidan opetuksessa. Yha selvemmin naen sen suuren eron mika on valillamme.
Ei avaudu sinulle vaikka olen jo useamman kerran selittänyt asian.
Vaikka termit olisivat mitä hyvänsä, ei niitä todellakaan tarvitse tietää. En minäkään niitä tiennyt silloin kun olen kokenut uudestisyntymisen. Enkä pitkään aikaan sen jälkeenkään tajunnut mitä minulle oli tapahtunut. Sen tiesin, tunsin ja uskoin, että olin saanut Jumalalta synnit anteeksi Jeesuksen kärsimysten tähden ja että minäkin olin niitä synneilläni aiheuttanut.
Mutta asiat selvisivät minulle vuosien kuluttua kun tutkin Raamattua ja kuuntelin saarnoja ja keskusteluja. Luin myös muita asiaan liittyviä hengellisiä kirjoituksia ja keskustelin eri ihmisten kanssa hengellisistä asioista.
Sinä et usko, että Pyhä Henki voisi "karata ihmisestä, jos se on saanut syntymästään asua".
Mitä sitten sinusta tarkoittaa: KAIKKI OVAT POIS POIKENNEET? Eikö vl:t sisälly "kaikkiin"? Sana ei valehtele. Kaikki olemme pois poikenneet ja meidän on tultava takaisin armoa anoen. Silloin (uudestisyntymässä) saamme Pyhän Hengen. SE LUKEE RAAMATUSSA. Silloin PALATAAN takaisin kasteen armoliittoon.
Kun kasvamme Kristuksessa ja Hänen tuntemisessaan, alkaa meille tämä "terminologiakin" selvitä. Tai pitäisi alkaa.
Sellaisen, joka toisia opettaa, kuten sinä neuvot täällä, pitäisi olla selvillä termien sisällöstä. Mutta vain Pyhä Henki avaa. Jos ei ole kokenut näitä asioita, ei ne kyllä voi avautuakaan.
Totean vielä, että lapsellisesti uskovan ei tarvitse tietää terminologiaa. Riittää, kun uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta tässäkin on huomioitava, että vain Pyhän Hengen saaneiden Jumalan lasten joukossa on taivaan valtakunnan avaimet.
...ymmärtänyt sitä mitä terminologialla tässä tarkoitettiin. Lueppa vielä tuo el kirahwin kirjoitus niin se saattaa selvitä.
Siis voimem puhua samasta asiasta eri nimellä.
Esim.
Hän kaatui=hän lankesi=hän kompastui sama asia monella termillä ilmaistu.
sitä uudestisyntymistäsi.
Eivät kaikki ole hyviä selittäjiä, eikä uskominen olekaan siinä, kuinka hyvin osaa perustella uskonsa.
Sydämen usko ja suun tunnustus.
Itse asiassa esim jos minua lähestyy joku helluntailainen tms paljon selityksen kanssa ja intoa puhkuen, niin mieluummin vaikenen kuin rupean keskustelemaan. Jollakin tavalla kavahdan kaikenlaisia hengellisyyksiä; varmaan muutkin vl:t antavat "klassisen" vastauksen mieluummin kuin rupeavat tentattaviksi.
Kun he niin innokkaasti "lyöttäytyisivät" yhdessä uskossa olemaan; kun en tunne hengenyhteyttä niin olen mieluummin hiljaa kuin rupean vastaan väittämään. Se on turhaa voimien haaskausta. Työkavereiden kanssa on paljonkin ollut tällaista .
Tätä on vaikea selittää. Kuitenkaan omantuntomme vuoksi emme voi ryhtyä yhtäköyttä vetämään sellaisten kanssa, joissa ei "henki vastaa".
Eri asia on jos joku on aidosti kiinnostunut ja ilman esim ivallista ennakkoasennetta, silloin keskusteleminenkin on helppoa. - Mietipä, millä asenteella itse olet vl:a lähestynyt. Hyvin tietävä ja tivaava esiintyminen karkottaa avoimen keskustelun.
miettinyt miten lahestyn heita kysyessani jotakin ja kerron sen sinulle,kun sinulla on kiinnostusta.Heita on kavereissa ja valit on hyvat viela vuosien jalkeenkin, etta en ainakaan kaikkein surkeimmasti ole heita lahestynyt.Molemminpuolinen yhteydenpito jatkuuEtta 'epaile' vain turhaan siella.
Ei minullakaan henki vastaa,kun se opetettu usko pulppuaa sielta.Vanhollinen. ystavani on sanonut mulle etta ma meen helvetttiin.No se on hanen tuomionsa ja olemme yha ystavia,annan hanen rauhassa syyttaa mua myos lailliseksi ja omavanhurskaksi,joiksi han myoskin mua nimitti,mutta han ei osannut sanoa miksi han pitaa mua em.laisena.(Itsellaan hanella on luonnollisesti se ainoa oikea usko, niinkuin teitit puhuu.)Vain syytoksen han antoi ja han ei mitaan muuta tajua asiasta, mista pulisee,on kai kuullut sen jostain ja ei kuitenkaan itse ymmarra senkaan vertaa etta voisi vahvistaa uskoni vaaryyden Raamatulla.
mina vastasin haneelle etta jos hanella on Raamatun mukainen usko niin han menee taivaaseen,muutoin ei mene ,:siis noin sanoin tuossa samassa keskustelussa.Etta syytoksia en uskaltanut antaa koska asia on vakava:silla tuomiolla milla tuomitsen,niin silla minua kerran tuomitaan.Pelkaan hanen puolestaan, kuinka kovasti han sanoi minulle ,ja han ei edes osannut osoittaa Jumalan sanalla, missa kohden mina olen omavanhurskas ja ei edes tarjonnut omanlaistaan uskoa tilalle.Jumalan sanalla meidan tulee tuomita, mutta ei omilla sanoilla silla niita ei Raamattu vahvista.
Mutta jo´s jotakin ja toisinan 'paljonkin' olen tannekin kirjoittanut niin olen kirjoittanut koska en voi olla huomaamatta voimaperaisen ja tehokkaan opetetun uskomisen seurauksia, sellaista ei raamattu vahvista oikeaksi uskoksi.Hedelmistaan puu tunnetaan.
Kyllahan Jeesuskin sai kovia sanoja,syytettiin riivaajien paamiehen voimalla ajavan pahoja henkia pois.Ja mita muuta han saikaan kuulla.
Pidan sen mahdollisena etta teitin seassa voi olla elavaa uskoa ,jossain siella harvinaisena,niiden seassa jotka uskovat yksinkertaisesti.Tai ainakin toivon niin olevan... teidan seassa on selvasti vakavamielisiakin kilvoittelijoita.
Kirjotin aiemmin uudestis.kokemuksia,etsi ne jostain keskustelujen keskelta.Raamattu vahvistaa , etta olen saanut elavan uskon,minulla on rauha sielulla.Nyt ehka mieleesi nousee ajatus etta minulla on vaara rauha, mutta ei ole, silla sitakin asiaa on selvitetty pohjamutia myoten.Osoita minulle Jumalan Sanalla missa menee vikaan uskossani?Minulla on ollut monella tavalla koeteltu elama,mutta Jumala on huolehtinut minusta 'Korkeimman omakatisesti'. Niinä raskaina koettelemuksien vuosina minut opetettiin riippumaan kiinni Jumalassa. Olen kokenut monia merkillisia asioita,jotka eivat tietenkaaan ole autuuden perustuksia, mutta ne ovat olleet ihmeellinen Jumalan varjeluksen ja voiman ja johdatuksen'naytto' elamassani.
Vihollinen on karmealla tavalla hyokannyt minua kohti useita kertoja .Lisaksi on jatkuva taistelu sisalla syntia ,epailyksia ja kaikkia monenlaisia houkutuksia ja omavanhurskautta vastaan.Mutta minulla on edesvastaaja Jeesus ja minun voimani on Jumalassa.tiedan ,olen kuullut seurakuntamme sisalla niin monien uskovaisten kohdalla etta he ovat kuolleet autuaallisen kuoleman,heille on vahan ennen kuolemaa naytetty sita ihanaa paamaalia joka uskovaista odottaa.
Moni sanonut etta han nakee kultaisia vuoria, kultaisen kaupungin ja niinkuin mummonikin:hanen viimeiset sanansa olivat:kylla kannatti kilvoitella ,kylla kannatti ja han katsoi sita ihanaa taivasta ,kaikki hanen epaillyksensa olivat loppuneet.Elava usko vahvistetaan kuolemassa.Niin monet ovat kiittaneet Jumalaa jattaessaan taman maailman ,niin vahva ja aukoton todistus on jaanyt siita etta he ovat voittaneet sen kruunun ja iankaikkisen armopalkan taivaassa.On monta tapausta, missa jumalattomat sairaanhoitajat tyossaan on nahneet kuinka rauhallinen ja ihana lahto on kristitylla,kun on rauha Jumalan kanssa ja ei tarvitse pelata kuolemaa.
En tieda vanhoillisten loppua, mutta toivon sen paattyvan hyvin, ettei olisi turha elama,mutta tuntien uskoanne, Raamattu ei vahvista sita kaikkea oikeaksi Jeesuksen uskoksi.Mutta kuten sanottua teidan seassanne...em.
Voi etko sina ymmarra etta tietenkaan ei tarvitse olla hyva selittaja vaan jos sinulla on elava usko, niin Jumalan henki puhuu sinun kauttasi ,vaikka ankyttaja olisit tai vaikka perati mykka olisit.Kaikkivaltiaalle Jumalalle ei ole mikaan mahdotonta.ja se ei ole totisesti sinun hyvissa taidoissa tai sanavalinnoissa selittaa uskoasi.Jos sinun uskosi perustuu Kristus-kalliolle ja Raamattuun niin kylla sina sen pystyt sanoa Pyhan hengen avulla, ,ei tarvitse muuta tehda kuin osoittaa etta Raamattu vahvistaa sen..Kuulostaako mahdottomalta,taytyyhan sinun tuntea oman uskosi perustus, ettei se vain olisi rakennettu hiekalle.Huomaa, etta kysymys ei ole siita mita sina osaat tai voit tai...vaan siita etta jos sinula on elava usko niin Jumalan Henki vaikuttaa sinun puhumaan.Sina voit sanoa ja puhua vain sen ja siita minka omistat.
Vieras on tuo puhe mita kirjoitat.vaikuttaa silta etta sinussa ei Pyha Henki anna puhetta sinulle, vaan etta sinun taytyy joutua olemaan hiljaa .Meidan taytyy kestaa,kaiken edessa:helluntalaisten, eriseuraisten,vihollisen,kuolemankin ja kaiken edessa ja Raamattu vahvistaa etta 'kuka minulle mitaan voi kun Jumala on minun puolellani'Eipa silti etta minakaan joka mutkassa suutani avaisin, mutta etta joskus Jumala on antanut voimansa niin etta on voinut sanoa jotakin Hanen kunniakseen.Sanat on vain annettu.
Tulipas tasta pitka.
Jumala on kallioni,osani iankaikkisesti.
Sillä lailla.
No kai me olemme huonoja uskovaisia kaikin puolin. Ainakin minä.
No enpä ole kyllä tietämykselläni kehunutkaan.
...tähän esittämääni kysymykseen.
Mitä mieltä olet miehellä korvakoruista tai hiusten värjäämisestä?
En halua riitaa rakentaa. Ymmärsin kyllä, että puhutte samasta "tapahtumasta" eri termeillä. Eli toinen nimittää uuttasyntymää uudeksisyntymäksi ja toinen uskon omakohtaistumiseksi.
Mutta minä halusin sanoa, että jos sinä, vlm, opetat ja neuvot täällä toisia, etkä tiedä edes oikeita nimiä "tapahtumista", niin on aika onnetonta. Kaikki muut uskovat oppivat pian näinkin tärkeät ja keskeiset nimitykset.
Et ole ainoa vl, joka ei tunnu olevan asioista selvillä. Oletan sinun olevan jo aikuinen.En niin paljon ihmettelisi, jos olisi kysymyksessä melko nuori ihminen.
Meillä el:lla seuroissa selitetään tällaisia tavallisia uskoontuloon liittyviä asioita melkein joka sunnuntai. Kuuntelemassa voi käydä niin monella sieluntilalla olevia ihmisiä, että on hyvä ja tarpeen niistä asioista puhua. Jos Jumalan ihmiset eivät niistä puhu ja kerro, niin kuka sitten.
On paljon erilaisia seurakuntia, joissa opetetaan uudestisyntymästä eri tavalla. Siksi on tärkeätä ihmisten tietää miten se Raamatun mukaan tapahtuu. Siitä vaan autuuden tuntomerkkejä lukemaan rukouksella, että Herra avaisi.
Mukavaa keskustella kunnon aiheesta. Täällä on niin paljon turhaa sanailua. Kaikkea hyvää sinulle,vlm.
Ihanaa oli lukea sydämestä pulppuavaa puhettasi.
Noin minäkin ajattelen ja tunnen ja uskon. Jumala sinulle nytkin puhetta antoi. Sait juuri sopivia sanoja sanottavaksi. Minä en olisi varmaankaan noin pitkästi jaksanut tällä hetkellä selittää.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jos johonkin uskoo, niin täytyyhän ne perusteet olla selvillä.(Varsinkin,kun on kyse jo aikuisista. Meillä nuoretkin tietävät asioista paljon).
Tuntuukin kummalliselta juuri tuo ,että vl:t eivät pysty perustelemaan yksinkertaisiakaan asioita. Ajattelen joskus, että mitähän siellä vl-seuroissa oikein puhutaan, kun seurakuntalaiset eivät tunne Raamattua.
...on kirjoitettu pitkiä perusteluja ja tiedän niiden olevan todella monimutkaista luettavaa, mutta perusteet on olemassa. Niiden ymmärtäminen ulkoapäin katsottuna on varmasti vaikeaa, koska niiden ymmärtäminen sisältäkin päin vaatii sangen paljon pohdintaa ja tietoa kuluneilta vuosikymmeniltä. kun laajemmin lueskelette näitä vastauksia täällä niin se kuva kyllä piirtyy pikkuhiljaa, mistä asioilla on taipumus juontaa juurensa. Raamatullisesti kaikkia "tapoja" on vaikea perustella, eikä ole tarviskaan, vaan niiden taustalla on ajan ilmiöt, ihmiset ja inhimillinen ympäristö. Raamattuhan ei rakennu ulkoisten asioiden tutkimiseen j aniiden kirjaimelliseen noudattamiseen "tapauskonnon" muodossa. Itse suhtaudun moniin asioihin kriittisesti, mutta aika on monesti se, joka antaa monelle ymmärrystä siitä menneestä, jonka ehkä luulee olevan autuuden ehto, unohtaen helposti oman syntisyyden uijottamalla toisten tekemisiä.
...haluan nostaa esiin yhden asian.
"Mutta minä halusin sanoa, että jos sinä, vlm, opetat ja neuvot täällä toisia, etkä tiedä edes oikeita nimiä "tapahtumista", niin on aika onnetonta. Kaikki muut uskovat oppivat pian näinkin tärkeät ja keskeiset nimitykset."
Kuka on sanonut, että tällä ilmiöllä, josta aiemmin puhuimme on nimitys "uudestusyntyminen"?
Näytä sille vaikka Raamatulinen perusta, että on kyse uudestisyntymisestä kun ihminen kokee Pyhän Hengen vaikutuksen omassa elämässään.
Tiedän tarkalleen mistä puhun ja jos usko on terminologiaa ja sen ymmärtämistä niin silloin uskon perustassa pitäisi olla termit, jotka on määritelty tarkoittamaan tiettyä asiaa.
Perustelet, että teillä EL seuroissa puhutaan tästä melkein joka sunnuntai niin toki on selvää, että se on "opittu" asia, joka on opetettu juuri näin kuten sen sanot. Jos minä sanon, että meillä VL seuroissa puhutaan uudestisyntymisestä silloin kun ihminen saa uskon sydämmelleen epäuskosta niin sille on vahva Raamatulinen perusta. Raamatussa Jeesus puhuu uudestisyntymästä Fariseus Nikodeemukselle, eikä uskovaiselle ihmiselle.
Joh. 3
1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.
2 Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
3 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.
4 Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
6 Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
8 Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!
11 Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme, ja ette ota vastaan meidän todistustamme.
Näytä Raamatun kohta, jossa puhutaan uudestisyntymisestä uskovaiselle, Jeesuksen seuraajalle.
tata jo aiemmin, muta epahuomiossa unohdin sen.Ihan samaa mielta kuin naistenkin kohdalla.Saman vihollisen vaikutuksesta se miestenkin koreus lahtee.Ei mitaan eroa miestn kohdalla asiassa,(kuin tietty jos inhimmillisesti ilman etta uskon kannalta ajattelisi, niin se on jotenkin naismaista hienostelua.)
Mina olen tallainen satunnainen vierailija nailla sivuilla.Viimeksi olin taalla toukokuussa.Tavataan taas joskus kun ja jos on aika ja mahdollisuus kayttaa tietsikkaa talla tavalla muuallakin nyt kuin yleensa vain kirjastossa .
Toivotan Rauhaisaa Joulunaikaa ja Siunattua Uutta Vuotta erityisesti niille joiden kanssa kirjoittelin ja tietysti kaikille muillekin.Kiitos juttuhetkista.
...myös sinulle rauhallista ja siunattua joulua.
Oli kiva jutella kanssasi ja on edelleen kunhan kerkeet välillä käväseen täälläkäin.
Jumalalle.Han on meidan ainoa voimamme ja totuus lahtee vain Hanesta.
ennen kuin tietokoneen kayttomahd.loppuu Mielestani en kai viitannut etta oisit huono uskovainen, vaan etta Raamattu ei vahvista uskoanne kaikelta osin.Ja sehan on niin tarkea ja aivan ehdoton asia, etta meilla on sellainen usko jonka Jumalan sana vahvistaa:Jeesuksen usko, etta me kerran kestamme sen kanssa tuomiolla vanhurskaan Jumalan edessa ja kun meilla on Jeesuksen usko niin meilla on edesvastaaajana Jeesus,silloin Jumala katsoo meita Poikansa kautta ja ei nae meissa syntia.Eli Han katsoo meita Lunastajamme kautta.
Katselin nyt koko ketjun ja havaitsin, että tehän keskustelitte ulkonaisista asioista eikä varsinaisista uskon peruskysymyksistä
Se, että tuijotetaan hiuksiin tai huiviin tai karavattiin, kyllähän se on muotojumalisuutta ja uklkokullaisuutta ja sitä varsinaista isien perinnäissäännöstöä.
Huivi taitaa tulla jopa muinaisjuutalaisuudesta tai itämaisesta kulttuurista.
Ainakin pitäisi tutustua Korinton alkuseurakunnan kristittyjen monikulttuuriseen taustaan. Siinä oli Paavalilla diplomatia tarpeen.
Vastaan tuohon tassa:Mitas horiset,koitahan pysya totuudellisessa nakokulmassa.En mina esim. juuri mitaan ulkoisista puhunut.Ja sina .sinahan et puhunut edes sisaisista uskon asiaan liittyen.
Kylla naen etta kun olet arsyyntynyt ihan vain siksi koska et oikein pysy karryilla ja sinulla itsellasi on niin vahan kokemusta uskosta sisaisesti.Ala sentaan anna vaaraa todistusta vaikka nayttaa harmittavan.
Et nakojaan tunne Raamattua .Korinttolaiskirjeessa Paavali sanoo:naisilla olkoon paa peitettyna Jumalan Sanankuulossa ja etta lyhyet hiukset ovat naisille häpeäksi.Miksi se nyt on sitten huivi.Se on tietylla tavalla ajan yksinkertaisin muoto.Voisihan se olla hattukin,mutta se on nyt huivi.Lue Raamattua .Siella Jumalan Sana ilmoittaa sen millainen On Jumalan valtakunta ulkoisestikin maan paalla.Ennenkuin alat laukomaan mielipiteitasi tuulesta temmaten.Toivotan sinulle etsinnan aikaa elamasssa, kun vain niin harva asia nakyy olevan sinulla selvilla.
Sina kuulostat kuin sadun ketulta.Kettu sanoi:"Happamia": kun se ei yltanyt pihlajanmarjoihin joita se kuitenkin halusi.
Heti tekstistä ja hengestä huomaa kenelle Taivaan Isä on avannut sanaansa.
Se on pimeänä niille, joille Isä ei avaa.
Tässäkin avauksessa on niin monilla sanoilla ja esimerkeillä tuotu asiat silmien eteen. Mutta Raamatun sana käy toteen, kun se sanoo, että he nähden näkevät, eivätkä näe ja kuullen kuulevat, eivätkä kuule.
Järjellä ei pääse sisään uskon salaisuuksiin. Tätä he (vl:t) muille sanovat, mutta nyt ovatkin omien sanojensa edessä avuttomina.