Käytettävissä olevat varat asettavat rajat sille, miten paljon voi rahaa käyttää kulutusostoksiin - vai asettavatko? Oletko suurpiirteinen rahankäytössä, käytätkö luottokorttia, jos käteisvarat eivät riitä, mutta mieluista ostettavaa löytyy vai oletko ostamatta? Kun olet esimerkiksi ravintolassa syömässä seurassa, otatko mieluummin edullista vaikkei mieluista vai mieluista syötävää?
Tuttavissani on hyvin järkeviä yksilöitä. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, mutta saattavat ärsyttää samasta syystä. Olemme harvoin ulkona syömässä. Kun olemme, tinkiminen tuntuu kiusalliselta. Koen sen jopa epäkohteliaana. Rahapulan ymmärrän hyvin, mutta se ei ole syy nuukuuteen.
Tuttavissani on hyvin järkeviä yksilöitä. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, mutta saattavat ärsyttää samasta syystä. Olemme harvoin ulkona syömässä. Kun olemme, tinkiminen tuntuu kiusalliselta. Koen sen jopa epäkohteliaana. Rahapulan ymmärrän hyvin, mutta se ei ole syy nuukuuteen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tunnen ihmisiä jotka ovat valmiit ajamaan ympäri kaupungin vain päästäkseen sille bensa-asemalle, jossa bensa maksaa muutaman sentin vähemmän.
Sama ralli kauppaan, jossa vehnäjauhopussi on 50 senttiä halvempi.
Ravintolassakin nämä tyypit vääntelevät ruokalistaa, tikulla etsien halpisannoksia ja suureen ääneen ruikuttaen hintoja.
Useimmiten hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka ihmissuhteissakin ovat yhtä pihejä ja ummella.
Tekee ikävän vaikutuksen.
Mielestäni kaikelle käytetylle rahalle on saatava vastike.
Kuluttaa vai käyttää? Siinä on sävyero.
Lähden aina omista tarpeistani.
Etsin tarpeeni täyttävän hyödykkeen ja vertaan vaihtoehdot.
Tarkistan myös paljonko säästän tinkimällä jostain turhasta ominaisuudesta.
Saatan myös esittää itselleni kysymyksen: Mitä seuraa jos olen ilman tuota?
En harrasta edellä kuvattua pohdintaa järjestelmällisesti mutta kyllä se on sisäänrakentunut ajatusmaailmaani.
Mielestäni esimerkkinä pihiyden ja tuhlaavaisuuden yhdistelmästä on vaikkapa risteilyjen ja kiertomatkojen yhdistäminen lisäviikkoihin.
Kalliimman ohessa voi lisäviikon saada 65 - 86E/vko/hlö. Nämä ovat viimeisimmät.
Harvoin tapahtuvassa ravintolasyömisessä teen paikan valinnassa kustannustasoratkaisun.
Maksamme kaiken mahdollisen luottokortin maksuaikaominaisuudella.
Kulutushyödykkeisiin, esim. kodinkoneet, auto tms. meillä ei ole koskaan ollut velkaa tai osamaksurasitetta.
Täytyy tunnustaa että joskus kanssaihmiseni saattavat pitää elämäntapaamme niukkuudella diivailuna.
mukavaa, kun rahaa on käytössä vähän enemmän, saimme viime kesänä vasta maksettua asuntomme. Nyt ei tartte niin pihistellä ja voimme antaa kahdelle lapsellemme kunnon joululahjan.
varojen, pieni eläke on jäänyt jalkoihin hintojen noustessa, nyt syödään reikää senään, eli pääomaa niin kauan kun sitä sattuu piisamaan,en ole oppinut vielä niin pieen kulutukseen kuin eläke on!!!!!!!????? Kuinka teillä toisilla?
ansiosidonnaiselle, kesti melko kauan ennen kuin sain menot sovitettua tulojen tasolle. Kirjasin laskentataulukkoon tulot ja menot ja ryhdyin karsimaan menoja. Hämmästyin kuinka suuria summia kertyi joistain vähemmän tärkeistä, esim. lehtitilauksista ja itsensä hemmottelemisesta. Hämmästyin jonkin ajan kuluttua, kuinka paljon vähemmällä tulin toimeen - jos on pakko.
Kun puolen vuoden päästä lähdin töihin entisen ansiosidonnaisen suuruisella palkalla, palasin lähes entisiin tapoihin, mutta huomasin kykeneväni säästämäänkin samalla. Minulle tarjottiin tilaisuus harjoitella pienemmillä tuloilla elämistä, koska eläkkeeni tulee olemaan vielä pienempi. Saan pehmeän laskun köyhyysrajan tuntumaan. Nyt tiedän taas pian pääseväni harjoittelemaan entistä pienempien tulojen kanssa elämistä. Vähän harmittaa, että entisestä ansiosidonnaisesta jäi yli 300 päivää käyttämättä ja vajaan kahden työvuoden jälkeen uusi lasketaan taas pienemmästä. En, pirhana vieköön, saa mitään ilmaiseksi. Muutama enemmän rahaa vaativa asia taitaa jäädä hoitamatta ennen eläkeikää, ellei jostain tarjoutuisi jokin uskomaton työkuvio. Voimat ja innostus alkavat vähitellen ehtyä. Ehkä pitäisi vaan heittäytyä kuluttamaan niitä 500 päivää, että pääsisi vapaaksi kaikenlaisista rajoituksista ja voisi tehdä sellaisia asioita kuin haluaa tekemättä tiliä viranomaisille.
syödään "reikää senään" pieni eläke on jäänyt jalkoinhin hintojen noustessa.En ole oppinut niin pieneen kulutukseen kuin eläke edellyttää siis "alle 1000e.) kk.ssa . Sitte kun säästöt loppuu saa yhteiskunta pitää loppuelämästä huolen. Tuli setään tehtyä työtä neljäkymmentä vuotta,rakennettiin hyvä suomi perinnöksi,ja verot maksettu, ja pidetty hyvä huoli sota veteraaneista.Nyt on meidän vuoro saada huolenpitoa jos raht loppuu. Toivottavasti eläke rahastot on oikein sijotettu, etteivät katoa taivaan tuuliin rosvojen taskuun. Kyllä jännitystä piisaa elämän lopusuoralle asti.
jo hienosti asiat ilmaista vaikeissa tilanteissa, me tokaisimme vain rumasti.
olemme todella tarkkoja, vaikka on mahtavasti ”sitä”,
mutta on kiva olla säästäväinen.
toisaalta, kun ostetaan autoja, ollaan matkoilla, on mietitty kuinka tyhmää on venyttää jokaista markkaa, kun kymppitonneja mene kerralla,
mutta
olen saanut kasvatuksen sota-ajan ihmisiltä.
on noin 7 lihavaa ja 7 laihaa vuotta,
eikä yhtään haitta ajos on laihanakin aikana rahaa.
vaikka monen mielestä varmasti välillä molempia.
Muutamalla perusajatuksella talous on pysynyt erilaisissa elämäntilanteissa hallinnassa.
Mitä pienemmällä tulovirralla elää, sitä enemmän pitää harkita, ennen kuin käyttää säästöjä, luottokorttia tai ottaa velkaa. Silloin kun tulovirta on huomattavasti perusmenoja suurempi, voi raha-asioihin suhtautua kevytmielisemmin.
Kestokulutusostoksissa pyrin ostamaan omiin tarpeisiin parasta mahdollista laatua, koska halpaversiot tulevat mielestäni ajan mittaan kalliimmiksi. Sama pätee vaatteisiin, vaikka joskus voin hupsutella ale-aikaan ohikulkiessa mukaan tarttuneella asusteella tms.
Nuorena olimme aviomieheni kanssa useinkin erimieltä tuhlaamiseen liittyvissä asioissa. Muistoissa on ehtinyt kultaantua esim. se 5-vuotishääpäivän ilta, jota menimme yhdessä juhlimaan "kalliiseen" tanssiravintolaan ja mieheni ehdotti munakkaan tilaamista päivälliseksi. Vastaavia kokemuksia ehti kertyä aina välillä ja monille naurettiin jälkikäteen. Itse olen yleensä sitä mieltä, että jätän mieluummin joitain asioita kokonaan tekemättä tai säästän, kunnes on varaa tehdä sitä mitä haluan. Nuoren asuntosäästäjäperheen isänä mieheni oli vaikeampi luopua matkoillakaan säästötottumuksistaan. Seuraava sukupolvi on mielestäni näissäkin asioissa meitä oppineempia.;))
Ravintolassa olen erilaisista syistä johtuen käynyt syömässä joskus useammin kuin olisin välittänyt. Yleensä arvostan enemmän laatua kuin määrää. Ellen etukäteen tiedä laatua hyväksi, en ole valmis itse maksamaan kovinkaan paljoa. Juhlatilanteet ovat asia erikseen, mutta silloinkin yrittäisin hankkia etukäteen tietoa tarjoilun laadusta suosituksia kyselemällä tai kokeilemalla. Michelinin tähdittämiin ravintoloihin en lähtisi omalla kustannuksella syömään ilman jotain aivan erityistä syytä. Paras hinta-laatu -suhde on usein uusissa laaturavintoissa, jotka eivät ole ehtineet saavuttaa laajempaa suosiota. Esim. aikoinaan tuli (Helsingissä) pitkään nautiskelluksi Maija Silvennoisen keittiömestariaikaan G.W. Sundmans'in herkuilla lounashintaan ja välillä iltaisinkin, ennen kuin paikka ehti saada mainetta ja nostaa hinnat pilviin.
Minusta yksi hyvä "säästökeino" on valita sopiva eturuoka ja hypätä varsinaisen lämpimän ruoan yli suoraan jälkiruokaan. Joissain ravintoloissa annokset ovat edelleen niin suuria, ettei enempää jaksaisikaan. Vieraissa ravintoloissa päivällisellä saatamme joskus tilata annoksen kerrallaan, ettei tarvitse maksaa kalliista annoksesta, jota ei jaksaisikaan syödä. Lapsuuden perintö istuu tiukassa ja tuntuu muutenkin kurjalta jättää hyvää ruokaa lautaselle. Läheisteni kanssa voimme myös tilata joitain annoksia puoliksi tai vaikka maistella kaikkea yhdessä.
Ystävien kanssa ravintolaan syömään mentäessä minustakin olisi kurjaa, jos joku alkaisi päivitellä kalliita hintoja. Asiaan voi halutessaan vaikuttaa etukäteen joko kysymällä tai paikkaa valittaessa. - Oletteko muuten huomanneet, että monet ravintolat julkaisevat ruokalistoja kotisivuillaan?
hyvin pitkälle samoilla linjoilla.
Minä myös olen tarkka laadusta ja tarvittaessa siitä myös maksamaan.
Ruokien suhteen en halua tinkiä, siis maussa. En kotona, enkä ravintoloissa.
Huonekaluissa ostan mieluummin laatua, kuin halpaa, koska ne laatukalut sitten kestää ja kestää.
Minä olen myös tarpeen tullen tarkka ja saatan pihtailla jossain ihan älyttömässäkin, mutta esim. ravintolassa en mieti rahan menoa, ainakaan parin paukun jälkeen.
Sitten en enää ole köyhä, enkä kipeä, hehe.
Todellisesti, käyn niin harvoin kapakissa juomassa tai syömässä, et sen kerran, kun käyn en jaksa hintoja miettiä.
Joskus vain on tullut hinnan perusteella luultua, et olis jotain hyvääkin tarjolla ja pettymys on ollut melkoinen.
Se on mulle niin suuri shokki, että voi mennä vuosia, ennen kuin uskaltaudun kokeilemaan seuraavan kerran.
Ihan asian viereen:
Oletko sinä jo 60 täyttänyt ja siirymässä enempi tänne, vai oletko "haistelemassa ilmaa", kuten minäkin?
Olen vain huomannut, että olet enää harvoin tuolla 50-puolella esiintynyt.
JHoku aika sitten, kun kävin siellä 50-puolella useamminkin, niin vaihdoimme ajatuksia ja sinusta jäi mulle miellyttävä kuva.
Silloin olin tosin eri nimmarilla, enkä enää muista mitä käytin.
Kiitos ystävällisestä kommentistasi. Olen pannut tämän uuden nimimerkkisi merkille ja lukenut kirjoituksiasi usein samansuuntaisin ajatuksin. En osannut yhdistää Alimaa kehenkään "vanhaan tuttuun".;))
Käyn usein vilkaisemassa näitä molempia palstoja. Välillä on mielestäni näyttänyt siltä, että palstalla vaan heitellään erilaisia - usein vielä henkilöön eikä asiaan kohdistettuja - kiukuttelukommentteja ilman minkäänlaisia perusteluja. Minusta on kiva pohdiskella asioita tai vaikka väitelläkin niistä ja käydä ikäänkuin viettämässä taukoa täällä, kun istun tietokoneen ääressä.
Ikäasioilla on leikitellyt ja viettänyt synttäreitä omalla tavallani. 30-vuotispäivän muistan vieläkin, koska siihen liittyi erityisen paljon mukavia asioita. Silloin mietin myös, että tuleekohan minusta joskus aikuinen. 40-vuotiskutsut järjestin muissa merkeissä ja joidenkin ystävien "valitusten" jälkeen lupasin ottaa uusiksi seuraavana vuonna ja mainita juhlan aiheen kutsussa. Vietin siis kymmenet 40-vuotispäivät ja sitten isommat 5-kymppiset. Koska sen jälkeen en olekaan synttärijuhlia järjestänyt, päätin, että jälkikasvu saa järjestää minulle seuraavat synttärit 10 tai vaikka viidenkin vuoden välein - mutta minä lasken vuodet vietettyjen syntymäpäivien lukumäärän mukaan - olkoon se oma panokseni ikäsyrjintää vastaan. Ihmiset saavat sitten aikanaan ihan vapaasti ihmetellä, että onpa siinä pahasti rupsahtanut 54-vuotias.;)) Ellen kyllästyisi leikkiin jo paljon aikaisemmin.
mitään tollasta "kaavaa", mutta tuntuu, etten ole 17 vuotiaan tasolta vielä päässyt.
Vastaisipa ulkonäkökin sisäistä tunnetta.
Usein ihmettelen, et miten on mahdollista, että lapsenikin on jo noin vanhoja ja mulla on lapsenlapsiakin, kun itse olen vielä niin "nuori".
Minä ihan kärsin siitä, kun etenkin tyttäreni on aina "ojentamassa" minua.
"äiti oot sit kunnolla", "muista, ettet nolaa minua". "Voisit vähä rauhottua" jne.
En sais mitään hauskaa tehdä.
Onneksi lapset ei enää asu kotona ja saan nyt tehdä kaikki ne ajat, kun eivät ole vahtimassa mitä haluan.
Mun mies on siitä ihana, että hän vain nauraa mulle, mitä enemmän pelleilen, eikä koskaan toppuuttele, ei ainakaan täällä kotona.
Välillä tuntuu, että elämä on mennyt liiankin totiseksi ja kaipaisin kovasti hulluttelua ja naurua.
Meillä oli kotona aina jotain pelleilyä, kun oli iso porukka ja vanhemmatkin todella huumorintajuisia. Köyhyyden kiroja karkotettiin huumorin keinoin.
"köyhän paras huvitus, on vilkas mielikuvitus", niinhän se Junnukin lauloi ja osasi myös itse sitä mielikuvitustaan käyttää.
mitä mulle tulee mieleen tosta "optimistista".
Tapaus mikä sattui jo vuosia sitten.
Oli kylässä tuttavan luona.
Hän sitte kertoi, kun oli ollut edellisenä iltana kapakissa ja tavannut siellä mukavan miehen ja seliiti:"hän kun on lisäksi optimisti, niin sain häneltä ilmaseksi aurinkolasti".
Mulla oli pokassa pitämistä, koska tämä kertoja oli aivan tosissaan, eikä tajunnut mitä sanoi.
Hetken siinä ehdin jo miettiä, et mitä tekemistä optimismilla oli niiden lasien kanssa, kunnes hokasin mitä hän tarkoitti.
Nauroin sisäänpäin ja naurattaa vieläkin, kun sen muistan, ehkä siksi, kun en silloin voinut kunnolla.
sanoihin on joskus helppo sotkeutua ja puhua vaikka mitä. Yhden tutun mielestä lähes kaikki hyvä on fanaattisen ihanaa ja vei aikansa ennen kuin ymmärsin hänen sekoittaneen fanaattisen ja fantastisen. Omista virheistäni en tiedäkään.;))
Toivon, ettei koskaan tarvitsisi elää täysin tosikossa ympäristössä, missä ilo ja hupsuttelu olisi kokonaan kiellettyä. Aina silloin tällöin pitäisi saada nauraa "hullunkin huveille" samanhenkisten kanssa.
Onneksi miehesi ymmärtää sinua, olisi tosi kurjaa kulkea kotonakin kieli poskessa. Yksi hyvä ystäväni on seurustellut toista kymmentä vuotta ihan hyvän miehen kanssa, mutta he eivät kuulemma ole kai koskaan oikein kunnolla nauraneet yhdessä. Joskus ystävä toteaa tyttöjen kesken vietetyn illan jälkeen, että parhaalta tuntui kun sai taas nauraa kunnolla.
Iloisia terveisiä ja terapeuttisen hauskoja hetkiä Alimalle,
t. "Optikko"-Orvokki ;))
Nimittäin siirtymiseni tähän ikäluokkaan.
Useita vuosia kotona olleen, sen jälkeen matalapalkka-alalla osa-aikaisena työskennelleen, 53 vuotisena sairaseläkeläisen tulot ovat ymmärrettävästi pienet.
Netto on haarukassa 700 - 800E/kk.
Tilillä on sen verran puskuria ettei korttia käyttäessä tarvitse miettiä saldoa.
En tunne pihistäväni mistään.
En tupakoi enkä sairautenikaan vuoksi käytä alkoholia.
Autoa en tarvitse. Annoin korttinikin vanhentua.
Asun omistusasunnossa.
Tiedossa ei ole mitään suurempia hankintoja.
En ole muotifriikki.
Vaatteeni ovat ajattomia ja laadukkaita.
Ainoa heikkouteni ja tuhlauksen kohde on matkustelu.
Siinäkin etsin halvimmat vaihtoehdot kunhan vain aikataulut sopivat minulle.
Moni paremmalla eläkkeelä elävä valittelee kohtaloaan.
Minä olen tyytyväinen. Mitään ei puutu!
Eläkkeet mullakin yht. Samaa tasoa.
Mulla vaan on vielä neljä nälkävuotta, kun maksan kämppää.
Viime ja tän vuoden korotukset elintarvikkeissa, lääkkeiden ja muiden sairauskulujen korotukset, on jo saaneet liki polvilleen.
Kuluttanut en oo vuosiin, paitsi ihan pakolliset, ulkona en oo tainnu syödä kymmeneen vuoteen.
Eli kaikki huvitukset, mitkä maksaa, on jo kauan sit karsittu. Ja ilmaisiinkaan ei oo matkarahaa.
Mut hengissä oon, enkä valita, oma valintahan tää on. Kämpänhän olis voinnut myydä, ja törsätä rahat, :))
Sairauteni laadusta johtuen lääkkeeni ovat kokonaan korvattavia.
Mulla on aina joulukuus laskenta et saanko jo "maksutta", kun se raja on täyttynyt, tai täyttymäs.
Eli n, 60e/ kk uppoo lääkkeisiin tost.
On mullakin 72% korvattavia, mut lääkkeet kalliita.
Polimaksut nous, ja niitä jonkin verran.
Nauratti, kun tuli huima 18e korotus, jonka jo ruoka enemmän on kk noussut, ja sitten noi kaikki muut. Nyt jännään nouseeko vastikekin, joka vuos noussut.
Eihän ne suuret tulot, vaan pienet menot ;)
taidetaan olla meidän perheessä. Kaksi toimihenkilöä molemmat vielä hetken työelämässä. Talo ollut velaton jo yli 10 vuotta ja lapsi maailmalla parempituloisena kuin me. Eli rahaa jää säästöön 'pahan päivän' varalle, auton vaihto muutaman vuoden välein on ainoa tuhlauskonsti (ja hemmetin hyvä onkin, siinä sitä rahaa palaa ja ihan turhaan). Ravintolassa käydään syömässä 1-2 kertaa vuodessa. Ruoka laitetaan lähes täysin itse (tämä ei ole säästämistä vaan halusta syödä tuoreista aineista hyvin tehtyä ruokaa). Mutta sitten niihin pahoihin päiviin. Viime vuonna kun yhtäkkiä joutui miettimään elääkö enää vuoden päästä niin tuli myös mietityksi miksi niitä säästöjä kerää. Vähän voisi tuhlata pikku ylellisyyteen kun vaan osaisi esim. että ruokalistalla katsoo mikä maistuisi hyvältä eikä mitä se maksaa.
Sen vuoksi otimme "ennakkovuosia" normaaliin eläköitymiseen nähden 12kpl.
Olimme myös varautuneet koko eläkejärjestelmämme jonkin asteiseen romuttumiseen.
Varoittavana esimerkkinä oli oma isäni.
Kituutti sairasloma/työrupeama pätkiä 60:seksi.
Kärsi kaksi vuotta ja 62:na henki pois.
Toistaiseksi terveys ja kohtalainen kuntokin on tallella.
Emme "tuhoa" taloudellisia perusteitamme mutta toteutamme kohtuullisia mielitekojamme.
Varmistamme myös että tarpeen vaatiessa pystymme kustantamaan kunnollisen hoidon itsellemme.
se viheltäen menee. Ei suuria huolia, tiedän tuloni ja osaan sovittaa menoni sormituntumalla niin että tasapaino säilyy. Kellään ei ole nokan koputtamista.
kuukaudessa.
Loput tuhlaan surutta.
Ei jää mitenkään ylenpalttisesti tuhlattavaa, mutta saan joka kuukausi kaikenlaista pientä ja mukavaa(sekä turhaa!).
Matkustelen myös paljon, säästän siihen erikseen etukäteen.
Ruoan suhteen olen sekä tuhlari että tarkka.
En kiellä itseltäni mitään mistä pidän, mutta ruokaa ei haaskata, sydämeni särkyy jos joudun heittämään ruokaa roskiin.
Lieneeköhän niukkojen sodanjälkeisten vuosien ansiota.
ihan kumpikin kulloinkin.
Pienessäkin voi säästää, ja ostaa mitä miellyttää, kun haluaa, ja jos.