Mitäs mieltä olette sellasesta suhteesta, jossa on suuria tunteita? Siis pariskunta lähestulkoon palvoo toisiaan. Aina kuule sanottavan että sellanen ei oo terve suhde. Onko niin että oikeasti se onkin? Se on sitä mitä kaikki haluaa mutta kukaan ei koskaan saa? Katkeruutta sen lyttääminen vai järkevää? Ja onko sellaisia suhteita? Omilla vanhemmilla oli jotain sellaista. Eikä näyttäny ajan kanssa hiipuvan, mitä joku heti ekana vastaa. Siis kysymys on oikeesti suurista tunteista eikä jokaisella olevasta alkuhuumasta mikä hiipuu.
Miksi se on epätervettä? Vai onko?
Onko jollain kokemusta? Mun vanhemmat aina tuijotteli toisiaan niinku muita ei olis koskaan ollu paikalla. Ja äiti huokaili aina miten komea isä on kun isä oli töissä. Ja se aina sano kuinka meillä on isän piirteitä ja se vaikutti niistä niin onnelliselta. Niinku isän kasvon piirteet ja luonteen piirteet olis parasta maailmassa.
Musta ehkä vaan omituisen oloista muille. Ei epätervettä. Mitä muut on mieltä?
Miksi se on epätervettä? Vai onko?
Onko jollain kokemusta? Mun vanhemmat aina tuijotteli toisiaan niinku muita ei olis koskaan ollu paikalla. Ja äiti huokaili aina miten komea isä on kun isä oli töissä. Ja se aina sano kuinka meillä on isän piirteitä ja se vaikutti niistä niin onnelliselta. Niinku isän kasvon piirteet ja luonteen piirteet olis parasta maailmassa.
Musta ehkä vaan omituisen oloista muille. Ei epätervettä. Mitä muut on mieltä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuo on juuri sellainen suhde, jonka itsekin haluaisin! Että näkee vain sen toisen. Ja on edelleen rakastunut, kaikkien vuosien jälkeenkin... *huokaus* Saisinpa kokea saman...
jos nainen on rakastunut, niin se menee. Ehkä äidillesi oli tärkeää myös isäsi status. Tuntuu omituiselta, mutta hyvin tyypillistä naisille.
Usein parisuhteessa toinen on rakastuneempi kuin toinen ja se rakkaus ikäänkuin ylläpitää suhdetta.
että joku ei ymmärrä. Ihan samanlailla ne käyttäyty. Mutsin kanssa vaan vietettiin enemmän aikaa. Ihan samalallailla isä palvo sitä. En tajuu miten status liittyy niihin? Ei musta mitenkään. Mä en huomannu et toinen olis ollu rakastuneempi kun toinen.
"äiti huokaili aina miten komea isä on kun isä oli töissä"
Tarkoititko, että isän poissaollessa äiti huokaili. Tämän voi käsittää monella tavalla. Esim. virkapukujen perään naiset huokailee.
Hyvä, jos molemmat oli rakastuneita.
voi pitää paikkaansa.Yhdeltä pariskunnalta jotka ovat olleet ikuisuuden yhdessä kysyttiin mikä on pitkä liiton salaisuus...Sanoivat
että se että rakastavat vuoronperään enemmän..
Eli on jatkuvasti toinen vähintään toinen joka yrittää täysillä..Aina ei välttämättä voi rakastaa
"huumassa".. Välillä tulee "tyyniä"kausia..
siihen liittyy uskonto. Liittyykö tähänkin?
tunteiden pohjalta. Ja ehkä kauan sitten kadonneiden haaveidenkin pohjalta:
En oikeasti usko, että kuvailemassasi on mitään epätervettä. Omituisuuskin riippuu katsojasta.
Vanhempasi tunsivat varmaan paljon onnentunnetta, kun saivat jo pelkästään nähdä toisensa joka päivä. Luottamus ja oma varma tieto siitä, että toinen on se oikea, antaa elämälle perustavanlaatuista onnea ja taistelee kaikenlaisia tyhjyyden tunteita vastaan.
Palvominen on jotenkin vähän negatiivisia mielleyhtymiä tuova sana. Oikeasti se, että tykkää toisesta rajattomasti on hyvin positiivinen asia. Itse olen tuntenut sillä tavalla yhtä ihmistä kohtaan. Uskon, että se "palvominen" voi vaikuttaa ulkopuolelle tunnehuumalta ja hullaantuneisuudelta, vaikka oikeasti se on mitä vakain ja jatkuva tunne. Se on sitä, että rakastaa kaikkea mitä toinen on. Ei tee sitä pakosta, vaan se tulee sisältä. Joutuu oppimaan, että hyväksyy ne omat puolensa jota ei yksinään osannut hyväksyä, koska rakastaa niitä siinä toisessa. Tuntee empatiaa ja sanoo, että ymmärrän tämän vaikken millään tahtoisi. jne.
Sillä on loputon lähde taustanaan.
Ainut epäterve mitä keksin on se, että ehkä se voi olla vähän vähemmän tervettä että se tunne, että tarvitsee koskettaa koko ajan ja kaikki muistuttaa toisesta jne. ei laannu vuosien ja ns. urautumisenkaan saatossa ja se voi vaikuttaa hieman pakkomielteiseltä :) Mutta saitte varmaan kasvaa onnellisessa perheessä rakkauden keskellä. Ei ainakaan kuulostanut siltä, että vanhempiesi pakkomielteisyys toisiaan kohtaan olisi saanut sinut ajattelemaan pahasti suurista tunteista :)