istut edessäni
yritän keskittyä sanomaasi
näen vain silmäsi
joille en halua tuottaa tuskaa
hiukset joita haluan pörröttää
otsa jota haluan silittää
huulet jotka haluan
avata ja suudella ne
rakkauden yöhön mustaan
rintasi, jonka turvaan
haluan painaa pääni
ja tuntea sydämesi sykkeen
elämän
miehiset kädet
joiden haluan liikkuvan
kiihkeinä vartalollani
havahdun
kysyt minulta jotain
punastellen pyydän
anteeksi
sanos uudestaan
kysymyksesi
ja Sinä et huomannut mitään
pyydän Sinua
nyt kaverikseni lenkille
syvälle metsään
minne uteliaat katseet
eivät ylety
lähdetkö?
yritän keskittyä sanomaasi
näen vain silmäsi
joille en halua tuottaa tuskaa
hiukset joita haluan pörröttää
otsa jota haluan silittää
huulet jotka haluan
avata ja suudella ne
rakkauden yöhön mustaan
rintasi, jonka turvaan
haluan painaa pääni
ja tuntea sydämesi sykkeen
elämän
miehiset kädet
joiden haluan liikkuvan
kiihkeinä vartalollani
havahdun
kysyt minulta jotain
punastellen pyydän
anteeksi
sanos uudestaan
kysymyksesi
ja Sinä et huomannut mitään
pyydän Sinua
nyt kaverikseni lenkille
syvälle metsään
minne uteliaat katseet
eivät ylety
lähdetkö?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos lenkille lähtis,
see ois silloo lumottu tie.
Sais elävän kävelykepin,
käden lämpivän ja niin tuntevan.
Silloo vaan pitäs kuiteskii,
hillitä kaikki tunteet.
Jos koko ajan tekis mieli,
halii suukotella, taitais olla,
kiusaustentie, tiellä vaihtoaskelia,
näkyis pitkin matkaa.
kaaru
Nyt selkeitä kevään merkkejä,
runossas oii sielä jo kohta kukkii.
Kaveriks hmmm, kävelylle iltasella,
uteliaisuus myönnän se ahdistaa.
Liisa on nyt kuules villillä päällä.
Ihanaa uskaltaa kysyä, jospa määki kysäsen.
Liisa villiintynyt
mutta vaikenen;)
Kiitos Liisa
todella upeasta
vastarunosta:)))
Hmm... Näemmä pystyt olemaan kahdessa paikassa (tai paremminkin tilanteessa) samaan aikaan ihan kahdenkeskisessäkin jutussa.
Tämä oli hyvä, hauskakin. Toivottavsti tästä tilanteesta päästään vielä sen toimintaa enemmän sisältävän todellisuuden pyörteisiin.
Jäin miettimään tuota alussa mainittua tuskaa, toi hivenen tummaa sävyä tähän runoon...
...niin, että rakastuneella nuo ajatukset harhailee
ja eikä toinen sitä välttämättä ymmärrä/näe.
Ei auta muu kuin pyytää sitten lenkille, saa sitä yhdessäoloa pitemmäksi.
Joskus tuo arki menee näin;)
Olipas huikea runo sinulta,
mutta valitettavasti minun
on pakko kieltäytyä lenkkeily
kutsustasi koska täähän on
tarkuutettu Miähelle??
Siis onkos parveke ansa
lauennut TÄH????
Terkuin: Ei toki utelias, pelkästään
tiedonhaluinen Noits(viheltelee)
Huuleni ovat sinetöidyt
eipäs ny udella
mutta lenkille kyl
voin kanssasi joskus
lähteäkkin, voisit
ottaa sen kamerasi
sit mukaan.
Missäs mulla muuten on parveke, kysyn vaan:)))
Woe pihkura, minähän kävin jo! :)) Vaan eipä tainnut minua tuo kutsu koskeakaan,,
kukahan lie on hän jota halajat mukaan, jotain erikoista se varmasti on, se on selvä!
Ihanasti 'puhuttelet' vastapäistä henkilöä, näen tämän filminä missä kuvat menevät utuisenpehmesästi limittäin, vaihtuen ja kamera samalla pyörii, ympärillä liike ja pehmeä vaikutelma sanoille.
kunnes,,,kuva pysähtyy ,,herätys tähän maailmaan.. Niin aina *voih huokaus*..
Ei herätä vielä, eihän,, oikeestaan lähdetään katseleen mukavia kuvia lisää, vai mittee! :)
...toistaiseksi vain haaveita, kyllä joskus elettykin. Mutta haluais elää vielä noita hetkiä uudelleen, rupee tää kevät taas herättämään talviunesta;)
Ai lenkkeily alkanut, tuus hakeen minutkin lenkille, olen nyt niin laiska sen suhteen:)))
...rakkauden aiheuttavan hajamielisyyttä...
Kaunista lyriikkaa, erittäin mukava ja hieno runo. Lukunautinnosta tahdon kiittää.
...rakkaus tekee välillä ihan "höperöksi" ja kun se sit ehkä loppuu ja luulee kuolevansa, niin kas sama uudestaan hetken päästä eli ei sitä koskaan viisastu:)))